Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä oikeasti syytä huoleen vai kuvittelenko vain? (miehen käytöksestä pohdintaa)
01.07.2010 |
Mieheni on minun ensirakkauteni ja yhteistä taivalta on takana useita (vähän vajaa 15v) vuosia. Tulin yllättäen raskaaksi (ehkäisy petti) ollessani 18v ja saimme kaksoset. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ensin en sitä edes tajunnut vaan luulin oloni johtuvan vain väsymyksestä/univelasta. Tavallaan sattumalta ymmärsin, ettei kyse ole vain univelasta ja hakeuduin lääkärille ja vei oman aikansa ennen kun löytyi sopiva lääkitys ym. ja olo alkoi olla normaali. Kaksoset olivat tuolloin jo 2v.
Mieheni sen sijaan vastusti kun aloin tavata ystäviäni taas melko useinkin ja palasin harrastusteni pariin. Mies oli tottunut siihen, että olen aina kotona ja se näytti sopivan hänelle. Aina mies kyseli tarkkaan mitä olin tehnyt missäkin jne. ja välillä käytöksensä vaikutti jopa uhkaavalta ja siltä, ettei usko kertomaani. Keskustelimme tästä ja mies lupasi hyväksyä, etten ole kotona aina, tuo ei ole vieläkään toteutunut, tosin hetkellisesti menee aina paremmin kunnes mies alkaa taas udella ja käyttäytyy uhkaavasti.
Vuosien saatossa olemme saaneet kolme lasta lisää, mutta minusta vaan alkaa tuntua, ettei mieheni tuosta muutu ja että hän on alistanut minut, koska en enää kestä niitä kuulusteluja niin en pahemmin käykään enää missään ja voin henkisesti todella pahoin ja usein tuntuu siltä, että olen vankilassa. Niin kauan kun olen kotona 24/7 mies on tyytyväinen, mutta jos haluan omaa aikaa niin se on pahasta. Kaksin ollaan kyllä käyty lomailemassa ja sillonkin mies on todella ihana.
Olen tästä puhunut omille vanhemmilleni ja kahdelle todella hyvälle ystävälleni, mutta kaikki ovat sanoneet, että kuvittelen vain ja ettei kannata erota tuollaisen pikkuasian takia. Minä en vaan ole enää sama ihminen, joka olin ennen miestäni. Luonnollisesti olen aikuistunut, mutta en voi enää olla oma itseni miehen seurassa vaan minun on pakko "miellyttää" häntä, jotta ei tule riitaa.
Kaipaan entistä aikaa, jollon sain olla oma itseni ja tavata ystäviäni ja käydä harrastuksessani ilman kuulustelua jälkikäteen. Nyt jos lähden niin tiedän jo valmiiksi, että kotona odottaa kiukkuinen mies, joka haluaa tietää tekemiseni minuutilleen.
Kommentit (45)
ja on uhkaava ja olet lopettanut käymisesi miehen käytöksen ahdistavuuden takia. Jokin aika sitten tuli telkusta keskusteluohjela, jossa Lilli suomalainen kertoi edemenneen miehensä karin Suomalaisen mustasukkaisesta käytöksestä ja avioliittohelvetistään, josta ei kuitenkaan lähtenyt pois. Nyt miehensä kuoleman jä'lkeen vaikutti aika katkeralta. Älä sinä pilaa omaa elämääsi.Keskusteluohjelmassa puhui myös toinen nainen, joknka avioliitto oli onnistuttu pelastamaan mutta hyvin pitkällisellä pariterapialla ja työllä. jas miehesi ei ole valmis lähtemään hoitamaan suhdetta ei sinullle vartmaankaan jää muita vaihtoehtoja kuin ero.Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yli 30-vuotta kyttäämistä, huorittelua, riitoja..
Paheni, kun ukko jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja alkoi kiskoa viinaa kaksin käsin.
Vaimon piti polkea töistä tukka putkella, ei ystävien luona käyntejä, ei pikkujouluja ei harrastuksia...ukko huusi, rähjäsi, haisteli pikkuhousut ja tarkisti pillun töistä tultua.
Meni siis vain pahemmaksi koko ajan. Kehitteli mielessään, miten vaimon työpaikalla vain naidaan päivät pitkät ja eukko makaa vain pantavana aamusta alkaen. Alkoi uskoa itsekin harhoihinsa niin vahvasti, että väitti nähneensä kaiken...
Siihen valui anopin elämä--lasten takia.
Kauhean syyllistävä ilmapiiri täällä taas vaihteeksi.
Tärkeintä on nyt se, minkä olet sanonut monesti. Miehesi käyttäytyy uhkaavasti, pelkäät hänrä, hän alistaa sinua, lopetit ulkona käynnin kun aloit pelkäämään että hän lyö...
Ei ole mikään "pikkuasia jonka takia ei kannata rikkoa perhettä" jos vuodesta toiseen pelkää puolisoaan ja joutuu jättämään omat toiveensa väkivallan pelossa.
Ero on ainoa ratkaisu. Jokainen ansaitsee elämän jossa omia perheenjäseniä ei tarvitse pelätä.
ja on uhkaava ja olet lopettanut käymisesi miehen käytöksen ahdistavuuden takia. Jokin aika sitten tuli telkusta keskusteluohjela, jossa Lilli suomalainen kertoi edemenneen miehensä karin Suomalaisen mustasukkaisesta käytöksestä ja avioliittohelvetistään, josta ei kuitenkaan lähtenyt pois. Nyt miehensä kuoleman jä'lkeen vaikutti aika katkeralta. Älä sinä pilaa omaa elämääsi.Keskusteluohjelmassa puhui myös toinen nainen, joknka avioliitto oli onnistuttu pelastamaan mutta hyvin pitkällisellä pariterapialla ja työllä. jas miehesi ei ole valmis lähtemään hoitamaan suhdetta ei sinullle vartmaankaan jää muita vaihtoehtoja kuin ero.Voimia!
Luulen, että emmit eropäätöksen suhteen koska et saa tukea lähipiiristä. Mutta he eivät tunnekaan miehesi toista puolta. Vain sinä tiedät millaista sinun elämäsi on ja vain sinä olet loppupelissä vastuussa siitä. Päätöksen tekeminen ei varmasti ole helppoa ja käytännön asioiden ratkominen tuntuu varmaan uuvuttavalta, mutta ihan varmasti tiedät jo sisimmässäsi että ero on edessä.
Seurasin itse omien vanhempien parisuhteen alamäkeä ja vitkuttelua eron suhteen, ja toivon että he olisivat tehneet päätöksen 5 vuotta aikaisemmin. Olisivat voineet jatkaa elämäänsä paljon aikaisemmin. Meillä kaikilla on kuitenkin vain tämä yksi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän oli narsisti. Onneksi lähdin ajoissa, ennen kun ehti alistaa minut kokonaan. Minä en olisi halunnut erota tai pelkäsin eroa, koska lähipiiri ei uskonut, että mieheni voisi olla kuvailemani kaltainen ja sanoivat, että kyllä lapsille on parempi ehjä perhe.
No, lopulta keräsin kaikki voimani ja lähdin lasten kanssa ensi- ja turvakotiin. Myöhemmin palasin kotiin kun mies oli saanut itselleen asunnon.
Minun neuvoni on, että eroa mahdollisimman pian. Jos et itsesi niin lastesi takia.
Tiedän, ettei näin voi jatkua, mutta eroaminenkin on raskasta jo ihan siksi, ettei lähipiiri ymmärrä miksi ja lisäksi masennuksen takia kaikki vaatii extraponnisteluja jne. Toisaalta tiedän senkin, että jos vielä jään tähän vankilaan niin kohta minulla ei ole edes niitä vähäisiä voimia lähteä.
ap
taidat jo tietää mitä pitää tehdä Luulen, että emmit eropäätöksen suhteen koska et saa tukea lähipiiristä. Mutta he eivät tunnekaan miehesi toista puolta. Vain sinä tiedät millaista sinun elämäsi on ja vain sinä olet loppupelissä vastuussa siitä. Päätöksen tekeminen ei varmasti ole helppoa ja käytännön asioiden ratkominen tuntuu varmaan uuvuttavalta, mutta ihan varmasti tiedät jo sisimmässäsi että ero on edessä.
Seurasin itse omien vanhempien parisuhteen alamäkeä ja vitkuttelua eron suhteen, ja toivon että he olisivat tehneet päätöksen 5 vuotta aikaisemmin. Olisivat voineet jatkaa elämäänsä paljon aikaisemmin. Meillä kaikilla on kuitenkin vain tämä yksi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen että millaista roolia mahtaa masennus tässä esittää? Minulla on myös ollut masennusjaksoja, ja silloin minusta on selvää, että mieheni on tunnekylmä ja kauhea ihminen ja haitaksi minulle ja lapsille ja ero olisi ainoa oikea ratkaisu kunhan saisin voimia. Mutta kun masennus helpottaa, huomaan että mies on ihan tavallinen kunnon ihminen. Masennus muuttaa kaiken synkäksi ja hankaloittaa suhdetta hyvin paljon. En väitä että teillä olisi näin, mutta halusin vain ottaa tämän esille.
Kun tulevana viikonloppuna alat keskustella erosta miehesi kanssa. Miehesi varmasti hermostuu ja kun lapsetkin ovat poissa kotoa, ei miehenkään tarvitse tsempata heidän vuokseen. Varmistaisin parin kaverin ja mahdollisesti vanhempien kanssa ainakin etukäteen, että jokainen soittaa sinulle pari kertaa ja toteaa, että olet kunnossa....Mitä itse ajattelet kun tunnet miehesi. Voisiko hän olla niin epätoivoinen tajutessaan, että aijot oikeasti lähteä, että tekisi sinulle jotain peruuttamattoman kamalaa?
Monesti sen jätetyn osapuolen elämä tuntuu romahtavan kertaheitolla ja erityisesti sairaalloisen mustasukkainen voi ajatella, että jos en minä saa olla sinun kanssasi niin ei muuten ole kukaan muukaan!
Tsemppiä, toivon että saisitte rauhallisesti sovittua asioista ja pystyisit nauttimaan elämästäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseni pysyi pitkään poissa kaksosten jälkeen ja olin ilman lääkitystäkin, mutta kun elämä alkoi mennä siihen suuntaan, että mies kuulusteli ja käyttäytyi uhkaavasti aina kun olin jossain niin masennus alkoi taas nostaa päätään. Ei kuitenkaan pahentunut vaan pysyi aika samassa kunnes oman turvallisuuteni takia jäin kotiin enkä enää käynyt harrastuksissa tai ystävilläni. Tuon jälkeen olo on mennyt aina vaan pahempaan.
Niin ja tiedän, ettei mieheni ole läpeensä paha, vaan että hänelläkin on hyvät puolensa, mutta tämä mustasukkaisuus tai mitähän sitten liekin niin on se, joka vie minun mielenterveyteni.
ap
Tuli mieleen että millaista roolia mahtaa masennus tässä esittää? Minulla on myös ollut masennusjaksoja, ja silloin minusta on selvää, että mieheni on tunnekylmä ja kauhea ihminen ja haitaksi minulle ja lapsille ja ero olisi ainoa oikea ratkaisu kunhan saisin voimia. Mutta kun masennus helpottaa, huomaan että mies on ihan tavallinen kunnon ihminen. Masennus muuttaa kaiken synkäksi ja hankaloittaa suhdetta hyvin paljon. En väitä että teillä olisi näin, mutta halusin vain ottaa tämän esille.
kun mies oikeasti ymmärtää sen, etten ole huvikseni erosta puhunut vaan olen ihan tosissani, että tekisi jotain peruuttamatonta. Toivon tietysti, ettei näin käy, mutta varmuudeksi kyllä taidan pyytää muutamaa ystävääni ja/tai vanhempiani varmistamaan, että kaikki on ok.
ap
Kun tulevana viikonloppuna alat keskustella erosta miehesi kanssa. Miehesi varmasti hermostuu ja kun lapsetkin ovat poissa kotoa, ei miehenkään tarvitse tsempata heidän vuokseen. Varmistaisin parin kaverin ja mahdollisesti vanhempien kanssa ainakin etukäteen, että jokainen soittaa sinulle pari kertaa ja toteaa, että olet kunnossa....Mitä itse ajattelet kun tunnet miehesi. Voisiko hän olla niin epätoivoinen tajutessaan, että aijot oikeasti lähteä, että tekisi sinulle jotain peruuttamattoman kamalaa?
Monesti sen jätetyn osapuolen elämä tuntuu romahtavan kertaheitolla ja erityisesti sairaalloisen mustasukkainen voi ajatella, että jos en minä saa olla sinun kanssasi niin ei muuten ole kukaan muukaan!
Tsemppiä, toivon että saisitte rauhallisesti sovittua asioista ja pystyisit nauttimaan elämästäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja se mikä toisesta on kuulustelua, on toisesta ihan normaalia kyselyä. Minusta vaan tuntuu, että hieman ylireagoit.
ei normaali ihminen tunne tarvetta kontrolloida noin paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsismia. Lähde nyt äläkä enää epäröi!
Niin ja se mikä toisesta on kuulustelua, on toisesta ihan normaalia kyselyä. Minusta vaan tuntuu, että hieman ylireagoit.
Ehkä olet ap:tä sokeampi etkä tajua, ettei ole normaalia kysellä menoista minuutintarkasti. Tai ehkä olet itse teidän suhteessa se mustasukkainen tyranni?
Älä ap ala tätä miettiä, vaikka tällaisia kirjoitellaankin tai lähipiirisi näkee tilanteen toisin, kun ei kaikkia seikkoja tunne.
Niin ja se mikä toisesta on kuulustelua, on toisesta ihan normaalia kyselyä. Minusta vaan tuntuu, että hieman ylireagoit.
Joka kuulusteli kun tulin kaupasta, kirjastosta, postista jne. Aikaa sai kaikkiin asiointeihin kulua maksimissaan puoli tuntia ja silti tivasi että katselinko hyvännäköisten miesten takamuksia, mikä ei ole ollut muutoinkaan ikinä tapanani. Syytti aina ylireagoimisesta kun ahdistuin kuulustelusta ja ahdistumista vihjasi merkiksi siitä että päässäni saattaa olla vikaa. Tätä hoki niin kauan että oikeasti aloin uskoa olevani hullu. Lyömistä perusteli sillä että olin ärsyttänyt ja oli jälkeenpäin vihainen siitä että mies ei saisi edes ärsyttämiseen reagoida. Olin kuulemma törkimys ja femakko. Tällaiset miehet uskovat olevansa aina oikeassa, tekivät he mitä tahansa.
ei todellakaan sellaista, jossa toinen pelkää puolisoa ja joutuu karsimaan menojaan pelon takia.
Niin ja se mikä toisesta on kuulustelua, on toisesta ihan normaalia kyselyä. Minusta vaan tuntuu, että hieman ylireagoit.
Onpas hassu ongelma. Tai en ikinä kuvittelisi, että kenelläkään voisi olla vastaavaa. Kuuluuko sanavarastoosi vaikkapa "ei kuulu sinulle" "heippa, lähden harrastamaan".
Saahan miehesi kysellä vaikka mitä, mutta kuka sinua pakottaa vastaamaan tai ahdistumaan kyselyistä? Voithan "kuulustelun" alkaessa vaikka lähteä uudestaan johonkin ja palata takaisin sitten, kun kotona sinua taas kaivataan..
Ja ei kyllä riitoja pitäisi suhteessa pelätä! Mitä pahaa tapahtuu jos tulee riitaa? Lyökö tai satuttaako miehesi sinua? Eihän sellaista pidä katsoa?!? Huutaako hän sinulle? mitäs sitten vaikka huutaisikin? Puhuuko hän loukkaavasti? Sillon voi taas lähteä paikalta kunnes osaa nätimmin ja rakentavammin puhua.. jne.
Ota miehesi joskus mukaan, niin hän tietää mitä puuhailet kodin ulkopuolella. Ja saahan miehesi haluta tietää vaikka mitä, mutta sinä päätät mitä haluat kertoa. Ole tiukkana! Älä alistu mihinkään kuulusteluihin, vastaa vain "normaaleihin" kysymyksiin. Vaikka sellaisiin, että "oliko kivaa/rentouttavaa?" (harrastuksen jälkeen) "Ostitko jotain" (jos olet ollut shoppailemassa) "mitä X:lle kuuluu?" ( jos olet tavannut ystäviäsi)
Uhkailevaa käytöstä ei kyllä pidä sallia! Mies voisi hakea apua siihen, jos ei osaa hillitä käytöstään kaikissa tilanteissa. Sinun kannattaisi tätä jopa vaatia, jos joudut pelkäämään miehen tekojen muuttumista fyysiseksi.
ettei hänelle kuulu kaikki asiat eikä hänen tarvitse tietää mitä olen minäkin minuuttina tehnyt, mutta tämä vaan pahentaa asiaa. Ja ei, mieheni ei ole minua lyönyt (vielä), mutta lähellä se on ollut.
Mieheni on ollut myös katsomassa mitä teen kun olen poissa, esim. harrastuksessa tai ystäviä tapaamassa, mutta tämänkin jälkeen samat kuulustelut ovat jatkuneet.
Ja kun kirjoitin jo aiemmin, että mies ei ole halua mihinkään parisuhdeterapiaan, hänestä meillä ei ole sille tarvetta ja tosiaan nyt viikonlopun aikana keskustelemme erosta ja miten mies tapaa lapsiaan jne. En enää yksinkertaisesti jaksa tätä.
ap
Onpas hassu ongelma. Tai en ikinä kuvittelisi, että kenelläkään voisi olla vastaavaa. Kuuluuko sanavarastoosi vaikkapa "ei kuulu sinulle" "heippa, lähden harrastamaan".
Saahan miehesi kysellä vaikka mitä, mutta kuka sinua pakottaa vastaamaan tai ahdistumaan kyselyistä? Voithan "kuulustelun" alkaessa vaikka lähteä uudestaan johonkin ja palata takaisin sitten, kun kotona sinua taas kaivataan..
Ja ei kyllä riitoja pitäisi suhteessa pelätä! Mitä pahaa tapahtuu jos tulee riitaa? Lyökö tai satuttaako miehesi sinua? Eihän sellaista pidä katsoa?!? Huutaako hän sinulle? mitäs sitten vaikka huutaisikin? Puhuuko hän loukkaavasti? Sillon voi taas lähteä paikalta kunnes osaa nätimmin ja rakentavammin puhua.. jne.
Ota miehesi joskus mukaan, niin hän tietää mitä puuhailet kodin ulkopuolella. Ja saahan miehesi haluta tietää vaikka mitä, mutta sinä päätät mitä haluat kertoa. Ole tiukkana! Älä alistu mihinkään kuulusteluihin, vastaa vain "normaaleihin" kysymyksiin. Vaikka sellaisiin, että "oliko kivaa/rentouttavaa?" (harrastuksen jälkeen) "Ostitko jotain" (jos olet ollut shoppailemassa) "mitä X:lle kuuluu?" ( jos olet tavannut ystäviäsi)
Uhkailevaa käytöstä ei kyllä pidä sallia! Mies voisi hakea apua siihen, jos ei osaa hillitä käytöstään kaikissa tilanteissa. Sinun kannattaisi tätä jopa vaatia, jos joudut pelkäämään miehen tekojen muuttumista fyysiseksi.
Kuulostaa myös vähän siltäkin, että miehelläsi on narsistisia piirteitä, kun haluaa noin sinua kontrolloida. Googlaa narsismista ja hae apua!