Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin turhautunut, vittuuntunut, kyllästynyt, raivostunut elämääni äitinä.
29.06.2010 |
En ole koskaan elämässäni ollut niin onneton jatkuvasti kuin nyt nämä 4 vuotta äitinä. En halua enää olla onneton, turhautunut, vittuuntunut, ärsyyntynyt, raivostunut, yms.
Haluan olla onnellinen, mutta sitä en lasteni kanssa eläessä ole.
Kommentit (39)
helvetti, lopeta jo toi ininä. Sua ei vaan jaksa kuunnella. Elämässä on suurempiakin vastoinkäymisiä kuin olla kahden terveen lapsen äiti. Mut sullehan ei mikään kelpaa, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt pari yötä omalla asunnollaan ja aina hyvin nukuttujen öiden jälkeen mua vituttaa entistä enemmän palata takaisin entiseen.
Ja jos otan lomaa lapsista, paluu kotiin vituttaa kahta kauheammin.
Olis pitänyt uskoa kun ystäväni sanoi että älä ikinä tee lapsia.
Nyt sitten kärsii viattomat lapset tuommoisesta äidistä jolta ois pitänyt johtimet katkaista jo lapsena!!!! Anna hyvä ihminen lapsesi pois jotta he saavat kunnon ja normaalin elämän
on ennenkuin itse kokeilee. Isällä alkaa loma perjantaina, heivaan lapset sille enkä hae enää takaisin. Muutan heinäkuun aikana tuntemattomaan osoitteeseen ja katoan lasteni elämästä. Kaikille parempi.
en olis edes kokeillut lapsiperhe-elämää, olisin jättänyt vajukit laitokselle tai antanut pois kun diagnoosi olis selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ennenkuin itse kokeilee. Isällä alkaa loma perjantaina, heivaan lapset sille enkä hae enää takaisin. Muutan heinäkuun aikana tuntemattomaan osoitteeseen ja katoan lasteni elämästä. Kaikille parempi.
'
Ne on kuitenkin ihmisiä joilla on tunteet vaikka lapsia ovatkin...Huhhuh...oikeesti!!!
on ennenkuin itse kokeilee. Isällä alkaa loma perjantaina, heivaan lapset sille enkä hae enää takaisin. Muutan heinäkuun aikana tuntemattomaan osoitteeseen ja katoan lasteni elämästä. Kaikille parempi.
Miksi sä aina lässytät tästä, etkä sitten kuitenkaan toteuta? Ja miksi vika on aina toisissa, koskaan sulla ei näy olevan peiliin katsomisen tarvetta? Ei sillä, että tarttis olla täydellinen, mutta olis hyvä olla ainakin jotain halua päästä elämässä parempaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi ilmetä vihana ja ärtyisyytenä, raivopäisyytenä jopa. Mene lääkäriin! Jos sinulla on pieni vauva, tämä voi olla synnytysmasennusta. Se hoituu lääkkeillä, ja muukin masennus.
Masennus voi ilmetä vihana ja ärtyisyytenä, raivopäisyytenä jopa. Mene lääkäriin! Jos sinulla on pieni vauva, tämä voi olla synnytysmasennusta. Se hoituu lääkkeillä, ja muukin masennus.
....jätän sanomatta, koska se poistetaan kuiteskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla on jo masennusdiagnoosi ja psykiatrin vastaanotolla kävin huhtikuussa ja kerroin hänellekin kuinka saatanasti mua vituttaa kun en saa olla omassa kotonani sekunttiakaan rauhassa koko mun kotini on noiden saatanan tuholaisten käsissä.
Psykiatri ei kommentoinut, uusi vaan masennuslääkereseptini vuodeksi.
Kysyi haluanko alkaa käydä mtt:ssä, sanoin että miten vitussa mä sinne pääsen kun mulla on kakarat aina lahkeessa roikkumassa.
Vauvan kanssa kotona, ja hoitoapua yöksi (vaikka isälleen) niin että saat nukuttua. Nukkuminen on elinehto, se pon pakko hoitaa. Muuten teet murhia vielä.
Jos masennuslääkitys ei auta, vaihda. kaikki ei sovi kaikille. Cymbalta sopii monille, vähentää myös aggressiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin niinku ennen äitiyttä, ja mitä haluat nyt? Millaisia ajatuksia ja odotuksia sulla oli äitiydestä ennen kuin tulit äidiksi?
aattelin että kokeillaan tehdä lapsia, niin näkee sekin paskaelämän. Eikä ollut muita odotuksia kuin että tämä saatanan paska olis ollut vähän vähemmän sitovaa eikä kotini olisi paikka, jota vihaan.
Ja vauva menee kans elokuussa päiväkotiin, vittu mä haluun olla päivät yksin enkä puhua kellekään mitään ainakaan 8 tuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nukkumista, elämää ilman toisten palvelemista, elämää omilla ehdoillani, elämää jossa saan tehdä asiat rauhassa, ilman että on koko ajan vitunmoinen hätä pelastamaan kakarat pulasta tai ruokkimaan niitä.
Halua olla omissa oloissani ja elää oman aikatauluni mukaan. Siinä mun odotukset, onneksi saan olla työttömänä ainakin 500 päivää, ennenkuin työkkäri ahdistelee.
Sulla ei oikein näytä olevan mitään näkemystä mistään. Voisiko se olla ongelmiesi syy?
Otan mielelläni hoitoon vanhemman lapsesi vaikka arki-illoiksi :D et kai ole M?
Hanki tosiaan sijaisperhe niin kaikki alkaa mennä paremmin. MIKSI ET? tee vika palvelus muksuillesi.
rauhassa. Ja jos vihaan sitä että mun pitää elää toisten ihmisten ehdoilla, niin kyllähän se vika on silloin siinä.
Kusipää etäisä aikoo lomailla monta viikkoa poissa paikkakunnalta. Teen sille vittumaiset temput ja katoan perjantaina, niin etäisä ei voi jättää lapsiaan yksin kun mua ei näy kotiin ennen elokuuta.
Vittu että vituttaa........
haluan olla ihan yksin ja ihan rauhassa. En puhuis viikkoon kellekään yhtään mitään enkä vastais puhelimeen.
...pystytkö mitenkään järjestämään esim. isovanhempien, sisarustesi, ystävien, lasten kummien tai muiden vastaavien avulla vaikka vapaata viikonloppua, jolloin pääsisit kylpylään, pienelle kaupunki- tai mökkilomalle tai muuten rentoutumaan oman makusi mukaan joko yksin tai miehesi kanssa ?
On täysin normaalia väsyä kotiäidin oravanpyörään. Tarvitset pikkubreikin arjesta. Ja niitä pieniä breikkejä kannattaa yrittää järjestää aina silloin tällöin myös jatkossa. Pois arjesta, ruoanlaitosta, siivoamisesta, pyykkivuorista, lasten hoidosta jne.
Jo viikonlopun mittainen totaaliloma normiympyröistä piristää yllättävästi!