En aio imettää.

olen ajatellut, että mä teen lapseni ja käytän kehoani siihen mihin se on tarkoitettu. Ja sitten kun lapsiluku on täysi, treenaan kropan niin hyvään kuntoon kuin onnistuu, ja loput hoitakoon Rolf kumppaneineen.



Olisiko sulla ap siihen mahdollisuutta? Nimittäin imetys on kyllä aika kivaa ja ihanaa, sekä äidille että vauvalle.



Mä muuten kuulun siihen porukkaan, jolla tissit ei ole muuttuneet kolmesta imetyksestä.Mä en tiedä onko näillä asioilla yhteyttä, mutta omat rintani eivät juurikaan kasvaneet raskaus- ja imetysaikoina. Ja imettänyt olen yhteensä 2 vuotta kolmea lasta.

Imetä rauhassa, pistä mies maksamaan sinulle 4000€ tissit, jätä se ja hommaa uusi mies. Siinnä saat ilmaisen lapsenvahdin ja elatusmaksutkin baari-iltoja varten!

Täytyy kyllä myöntää että minun rintoja ei imetys ja raskaudet ole ainakaan pilannut hitustakaan. Päinvastoin. Pienirintaisena oli mielettömän mahtava kun imetysaikana oli isot rinnat! Imetin vuoden ja rinnat ovat ihan yhtä kiinteät kuin ennen imetystäkin.

Mutta valinta on täysin sinun, ei ne korvikkeetkaan ole mitään myrkkyä. Voi vain tulla kalliiksi, työlääksi ja rinnat voivat mennä pilalle muutenkin.

Olen myös sitä mieltä että saattaa tulla monta muuta asiaa mitä vielä kadut. Imettääkään et voi enään aloittaa 1kk päästä, ja siinnä vaiheessa olet jo kurkkuasi myöten kyllästynyt jatkuvaan maidon kantamiseen kaupasta, lämmittämiseen ja pullojen keittämiseen. Samoin kotona kuin reissunpäälläkin se on mielettömän helppoa kun voi imettää.

muista että imetys on paras tapa laihduttaa raskauskilot pois:)

vastasyntyneeltä rinnan imeminen! Ihan omasta näkökulmastani, muutaman jo synnyttäneenä, tuntuisi todella pahalta, kun tietää, että vauvan suurin lohtu syntymän jälkeen on se maitohana äidin rinnassa, ja siinä sitten pysytäänkin usein lähes tauotta ekat päivät. Että minäpä sitten annakin maidon pullosta, etteivät rinnat kärsisi ulkoisesti. Hohhoijakkaa! Mutta taitaa tämäkin aloitus olla provo.

Provoon tosin uskon minäkin...

ei koko imetys onnistunut alkuunkaan,vauva pärjäsi siis mainiosti ilmanikin,nyt reilu 1v harvoin sairastellut ja diabetes riskikin kumottiin jo sairaalassa verikokein ehdyin tutkimuksi. mutta tissit roikkuu silti:D raskaus muuttaa

tukevat ja hyvät rintsikat! saattaa jonkin verran estää rintojen lässähtämistä.

On sinun oikeutesi tehdä ruumiillasi mitä haluat ja olla imettämättä jos niin päätät. Sinuna kuitenkin keskustelisin asiasta vielä jonkun kokeneen asiantuntijan kanssa ja pohtisin asiaa. Kun mietin keski-ikäisiä naisia niin mielestäni heidän rintojensa ja muutenkaan kropan kunnosta ei voi oikeastaan mitenkään kovin hyvin päätellä sitä ovatko synnyttäneet ja imettäneet, ei rinnoistakaan. Ja todella raskausvatsa ainakin imetyksen myötä katoaa ja kohtu supistuu todella nopeasti.



Musta itsestäni tuli synnytyksen jälkeen (olin ennen synnytystäkin ajatellut toivottavasti voivani imettää -huolena oli mahdollinen lääkitys, jonka kanssa ei voisi imettää, mutta en pitänyt asiaa älyttömän tärkeänä) ihan imetysfanaatikko. Tein älyttömästi hommia, että sain imetyksen onnistumaan sillä vauvan pienipainoisuuden vuoksi mun käskettiin antaa myös pullomaitoa, jonka sitten pumppasin. Imetys oli ja on niin ihanaa (vauva nyt 13 kuukautta) että olen todella onnellinen kun olen voinut imettää. Imetyksen alkutaival kuitenkin on usein oikeasti myös paitsi toivottavasti rentouttava myös kivulias (ainakin itse tarvitsin lansinohia, silkkivaippaa ym. rinnoille). Jos etukäteen on kovin huolissaan rinnoistaan niin tuollainen ja esim. mahdollinen rintatulehdus ovat varmasti asioita, jotka voivat aiheuttaa kovan stressin.



Rintani eivät mielestäni ole hirveästi muuttuneet. Synnytyksen jälkeen toki turposivat (olisi varmaan tapahtunut vaikka en olisi imettänytkään). Senkin takia puhuisin tuosta imettämättömyydestä viimeistään sairaalassa jos tosiaan päätät olla imettämättä, että ehkä tosiaan tarvitset maidon tuloa estävää lääkitystä.



En haluaisi paasata imetyksen puolesta koska valinta on sinun mutta itse kyllä koen, että sellaista läheisyyttä, jonka imetyksellä saa ei kyllä saa pulloruokinnalla (vauva alun viikoilta mulla kokemusta kummastakin). Ja ne jotka sanovat, että läheisyyttä voi antaa muutenkin niin monesti ihan pienet tosiaan lähinnä nukkuvat ja syövät niin oikeasti imetys on tärkeä asia läheisyyden kannalta. Ja vaikka siinä tulee aina leimatuksi laiskaksi niin oikeasti on kyllä paljon kevyempää ruokkia vauvaa yöllä rinnasta kuin pullolla. Nimittäin koskaan ei voi tietää kuinka puhki, fyysisesti rikki, baby bluesin tai jopa masennuksen kourissa sitä sattuu olla pitkäänkin synnytyksen jälkeen ja kaikki voimiensäästösuunnitelmat ovat minusta kyllä paikallaan vauvaperheessä.



Mutta tosiaan mihin tahansa päädytkin niin toivottavasti se sujuu hyvin rintojesi ja muunkin kannalta!

suhtautumiseen sukulaisten ja tuttaviesi taholta. Tässä tapauksessa en kuitenkaan sääli sinua, koska tällä kertaa se on täysin oikeutettua. Ikävä kyllä moni sellainenkin, joka ei tosiaan pysty imettämään saa myös näitä ikäviä katseita, koska ihmiset luulevat, että kaltaisiasi on enemmänkin.



Minulta kahden lapsen imetys on pilannut rinnat - ovat rumat pienen pienet rukkaset ja kyllä olen sitä murehtinut (en kuitenkaan niin, että olisin sekunnin kymmenesosaakaan katunut imettämistä), mutta miespä on sanonut, että rakastaa onnettomia rukkasiani enemmän kuin koskaan, koska niillä on kaksi lastamme syötetty ja ettei iki päivänä hyväksyisi mitään silikoneja. Seksielämämme on hyvää, seksiä on lähes joka päivä kahdesta lapsesta huolimatta.



OLen helvetin kiitollinen mieheni arvomaailmasta - mitä sinun miehesi muuten ajattele sinun arvojärjestyksestäkin. ONko hänellekin sinun "hyvä ulkonäkösi" lapsen ravintoa tärkeämpi asia?

Ja taas unohtuu mitä varten ne rinnat on alunperin naiselle luotu...

Minä en imettänyt esikoista, se vaan tuntui pahalta. Nyt tämä esikoinen on 11-v ja mitä tulee allergioihin ja muihin, hänellä ei ole mitään allergioita, koskaan ei ole ollut edes yhtään korvatulehdusta. Terveempää lasta saa hakea. Ja mitä tulee tuohon, että muut sinut siitä tuomitsisivat: mitäpä se sukulaisille ja kylänmiehille kuuluu? Ei asia koske heitä millään tavalla.

niin ajattelin minäkin odotusaikana. Kun sain lapsen rinnalleni, heti hänen synnyttyään, halusin välittömästi imettää tyttöäni. Imetyksen kauneus ja taika on avautunut yllättäen ja lapsen tulon myötä oma pinnallinen maailma muuttuu.



Tissit voi aina korjauttaa jossain vaiheessa, ikä tekee niille tehtävänsä joka tapauksessa.



Anna lapsellesi kaikki se minkä hän ansaitsee. Jos imetys ei muista syistä suju, sille ei mahda mitään. Sinun syysi on turhamainen, mutta uskon lapsen syntymän ja hormonien tekevän tehtävänsä sinunkin kohdallasi:)



Ihania hetkia tulevan vauvasi kanssa!

Tosin mä en ole käynyt läpi noita ajatuksia. Esikoistani odottaessani vannoin ja vakuutin, että minähän imetän, tietysti, varmasti ja ihan takuulla. Kun esikoinen syntyi, ja olisi pitänyt imettää, paljastui, että joku Luontoäidin oikku oli tehnyt minusta maitoa yli äyräiden suihkuavan lehmän. Maitoa oli rinnoista tihkunut jo monta viikkoa raskausaikana. Kun synnytyssalissa sain vauvan syliini, loppujen lopuksi vauva huusi täyttä parkua ja minä olin hädissäni, kun maito vaan suihkusi rinnoista ympäriinsä. Vasta isäksi tullut mieheni tuijotti tätä teatteria silmät pyöreinä ja yritti parhaansa mukaan väistellä maitosuihkuja, mutta rauhoitella samalla vauvaa. Sen paremmaksi ei imetys esikoisen kanssa muuttunut, ja nelisen viikkoa jaksoin touhun kanssa taistella, kunnes lopulta luovutin. Keräsin maidot talteen ja syötin niitä vauvalle pullosta niin kauan, kuin niitä riitti, eli viisi kuukautta. Se se vasta oli hommaa, ja päätin, että seuraavan lapsen kanssa en edes yritä imettää.



Seuraavan lapsen kohdalla kirjasin jopa synnytys- ja hoitosuunnitelmaan, etten halua imettää aiemman imetyskokemuksen vuoksi. Kuitenkin, kun kuopuksen sain syliini, ja hän siinä katsoa tapitti minua tyynen rauhallisena, jostain syystä kuitenkin tarjosin hänelle rintaa. Siitä hetkestä alkaen olen imettänyt häntä aina, kun hän on rintaa halunnut, enkä todellakaan hampaat irvessä vaan suorastaan onnellisena. En tiedä mitään ihanampaa kuin sen hetken, kun lapsi painautuu syliin ja rauhoittuu rinnalle, keskittyy syömiseen ja on silminnähden helpottunut, rauhallinen, tyyni ja onnellinen. Tätä imetystä on kestänyt melkein 15kk, ja yösyömisiä lukuunottamatta en ole enkä aio vielä hetkeen vieroittaa.



Jaa ne rinnat... no, ovat muisto vain siitä, mitä olivat joskus vuonna kivi ja kirves, mutta hittojakos siitä. Imetystä varten mulla on rinnat, ei niitä ole tarkoitettu koristeeksi tai pelkäksi paidan täytteeksi, eikä edes miesten silmän iloksi. Lisäksi mulla on nyt nämä lapset, ja huomattavan paljon muutakin ajateltavaa, tekemistä, murehtimista ja surkuteltavaa, kuin tissit. Enkä todellakaan voi edes kuvitella, että olisin lapsilleni katkera siitä, että rintani ovat pilalla heidän takiaan. Minä sain hirmuiset raskausarvet jo esikoiseni raskausaikana, mutten todellakaan koe olevani katkera siitä, että vatsanahkani on lopullisesti pilalla, eikä siitä koskaan tule saamaan kaunista, ei edes kirurgin veitsellä. Nämä menetykset menettävät yleensä merkityksensä sitten, kun lapsi on syntynyt, tai sanotaanko, että asettuvat mittasuhteisiinsa. Jokainen meistä rupsahtaa joka tapauksessa joskus, ellei satu kuolemaan nuorehkona onnettomuudessa, tapattamaan itseään elämäntavoillaan tai tekemään itsemurhaa.

Tissejä nyt niinkään ajatellut, vaan ajatus ýököttää. Ei ole mun juttuni, muut tehköön miten haluaa, ei kuulu kenellekään toisten muksujen ruokinta.



Tissit on kyllä hyvät vielä kolmenkin jälkeen :-)

Rintojen lässähtämiseen vaikuttaa enit3en kyllä raskaus. Mutta jos imetät pitkään ja lopettelet hitaasti, niin rinnat parhaiten palautuu. Itse olen 40-vuotiaana saanut kuopukseni, imettänyt pitkään, ja rinnat aina vaan kunnossa.

Mutta veikkaan että ap:n tissit on rusinat jo jouluksi...

mutta kun lapsi syntyy niin ei ne sielä synnärrillä kysy haluatko imettää vai et. ne laittaa lapsen sun tissille kysymättä. ainakin niin meillä on toimittu joka lapsen kanssa. ja se on totuus että ei se imettäminen niitä rintoja lössäytä, kyllä se alkaa jo raskaana. ja se ettet imetä täyttää rintasi maksimi mitoilleen ja ainakin venyttää niitä. suosittelisin sinulle että imetät osittain aluksi ja annat korviketta samalla jos itse imettäminen ei ole sinun juttusi. Ostat kunnon imetysliivit jotka tukee hyvin rintoja niin eiköhän se siitä.

se vauva voi vielä vaurioitua synnytyksessä tai sulle itsellesi voi sattua jotakin, jonka seurauksena et kerkiä enää tissien kuntoa ajattelemaankaan.

Muuten on mulle ihan sama imetätkö vai et.

imetys vaikuttaa vauvan terveyteen ja omaan terveydentilaasi?



Imetys vähentää sairastumisriskiä diabetekseen, allergioihin, infektiosairauksiin. Ja itse vältyt munasarjasyövältä ja rintasyövältä, kun imetät.



Rintoja voi ja kannattaa hoitaa myös imetysaikana. Lihaksia jumppaamalla vältyt siltä, että rinnat litistyvät.

Tiedän kyllä, että meille voi sattua vaikka mitä. Se ei kuitenkaan liity aiheeseen mitenkään.



ap