Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsenne on löytänyt sopivan harrastuksen
28.06.2010 |
Ja onko harrastus jakasnut kiinnostaa ja innostaa aina vaan ja onko se aivan kristallinkirkas asia, että tämä esimerkiksi huilunsoittaminen on "mun juttu" lapsellenne? Onko hän jaksanut itse sitoutua siihen ja pitää sen tärkeämpänä kuin vaikkapa kavereiden kanssa pihalla olemisen?
Kommentit (5)
sittemmin kävi niinkuin prinssi Danielille ettei tullut jääkiekkoammattilaista mutta jospa löytää prinsessan ja vieläkin käy kavereiden kanssa pelailemassa.
Tyttö sen sijaan on kokeillut kaikkea, taidetta ja urheilua, toiset harrastukset ovat kestäneet yhden lukukauden toiset useamman, on pidetty periaatteena että syksy tai kevät on siinä harrastuksessa johon on ilmoittautunut pysyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tanssia jaksoi pienenä vähän aikaa, muu ei ole kiinnostanut eikä siitä eteenpäin ole harrastanut mitään, nyt teini-ikäinen.
Piti siis vielä lisätä, että vaikka lapsi onkin kaksivuotiaasta ilmoittanut, että tulee jääkiekkoilijaksi, niin toki jalat maassa on nykyään harrastuksensa suhteen:D
Samoin kuin vanhempansa. Harrastaa, miten kauan harrastaa, kotoa ei painosteta, mutta kuten sanoin, kannustetaan kyllä.
Lapseni on 2-vuotiaasta (tai vähän alle) leikkinyt jääkiekkomaalivahtia.
( ja ilmoittanut, että hänestä tulee jääkiekkoilija isona:D)
Annoin ajan kulua ja odottelin menisikö into ohi. 6-vuotiaana sitten meni seuransa toimintaan mukaan, luistelukoulustako se nyt sitten alkoi.
Tällä hetkellä on 11-vuotias ja kyllä kiekko kiinnostaa niin, että 3-5 kertaa viikossa siellä harkoissa tai peleissä sen useamman tunnin kuluttaa.
Toki tämä vaatii myöskin vanhempien/ vanhemman sitoutumista, talkoiden, pelireissujen ja kustantamisen vuoksi. Kannustus se avainsana on.
Välillä toki on hetkiä jolloin on sanonut, että ei jaksaisi lähteä harkkoihin, ja muutaman kerran on pois jäänyt unpiväsyneenä, mutta harvoin kuitenkin.