Kesä on ihanaa, mutta itse en voi nauttia siitä.

ottaa tatuointeja?

mutta en tiedä olisiko se sitten kuinka hienoa ?

miten kauan on siitä kun arvet ovat syntyneet? Lähinnä ajattelin, että voivatko vielä kenties haalistua ajan myötä jos siitä ei ole kovin pitkä aika.

siihen pahaan oloon, joka alunperin sinulla oli kun viiltelit? aikuistuminen tietenkin itsessään auttaa ja on ymmärrettävää että monella nuorella on vaikeita vaiheita elämässään ja tuo on yksi keino selviytyä niistä, silloin kun muita eväitä ei ole. Minä kannustan hakemaan jutteluapua, jos et sellaista ole saanut, ihan senkin vuoksi että voisit paremmin tulevaisuudessa olla sinut niiden arpien ja menneisyyden kanssa ja kykenisit jättämään sen taakse ja sanomaan itsellesi, että olen nyt eri ihminen.

Arvet ovat n.3-4 vuotta vanhoja. Ne ovat tietenkin haalistuneet, eli valkoiset mutta silti liian näkyviä. Ei niitä varmaan koskaan näkymättömiksi saa, ellen sitten tee ihosiirtoa. Niin vain toivoisin, että joku ihme kävisi ja ja eivätkä näkyisi pal mitään.

Mulla kaverilla on viiltelyarpia (tosin vanhempia) käsissä enkä mä edes ollut huomannut niitä, ennen kuin itse mainitsi. Sukulaisten kanssa tietty voi olla hankalampaa, jos ei halua selitellä, mutta ainakin vieraampien kanssa ei mun mielestä kannata välittää.

sinkkipasta voisi auttaa.



tänä kesänä esim. H&M:llä on muuten tosi kivoja, ohukaisia lyhythihaisia trikoopaitoja.

Teininä viilsin pahat haavat käsivarsiin, ihan kauttaaltaan oli auki revitty. Arvethan tietysti jäi. Kävin kokeilemassa laseria, mutta se ei auttanut. Plastiikkakirurgi sanoi, että ainoa mahdollisuus on käyttää meikkivoidetta tai ottaa tatuointi.



Jouduin ottamaan isot tatuoinnit käteen. Tosin sellaista herkkää kukkaköynnöstä, näyttää hennatatuoinnilta. Enää ei tarvitse häpeillä.

Olen laseria myös ajatellut, mutta lukenut niin paljon siitä, ettei ole auttanut yhtään arpiin. Entäs kosmetologilla jos siellä tekee/otta dermarollerin tai sen . Mahtaakohan siitä olla apua, on kylläkin aika kallis :(. Olen tuota tatuointia miettinyt ! Mutta onko se sitten kaunis, kun siinä käsivarressa tatuointi..



ap

Mä olen pahoillani, mutta se on tosiasia. Vaikka kuinka sanoisi, että ei kannata hävetä niitä, niin kyllähän niitä häpeää - nämä kun eivät ole mitään raskausarpia tai sydänleikkausarpia vaan omaa hölmöyttähän ne tavallaan ovat syntyneet. Mut senkin kanssa oppii elämään, lähinnä siksi kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Sit kun sä et itkeskele pitkähihaisissa paidoissas, sä olet päässyt kuiville. Vasta sitten.



no sulla on muutamia vaihtoehtoja elämään opetellessasi. Sä voit ottaa tatuoinnin - ja sen ei tarvi olla värikäs tai musta tatuiointi, sinne käsivarteen VOI ruiskuttaa myös ruskettuneen ihon väristä pigmenttiä. Näin tehdään esim palovammojen ja suurten mansikkaluomien kohdalla kasvoissa. Mutta tämä maksaa ja arpikudosta on varmaan myös hiottava tasaisemmaksi ja se prosessi kestääkin aika kauan, koska hiomista ja tatuointia ei voi tehdä samalla kertaa. Ja sä sanoit,e ttei sulla ole rahaa.



Tai sä voit käyttää meikkivoidetta. Se on halvempi vaihtoehto ja osa voiteista pysyy aika hyvin - mut hikisellä ilmalla voi kyllä tulla ongelmia.



Tai sä voit käyttää sellaisia kesäpaitoja, joissa on pitkät hihat, mutta jotka ei saa sua itkemään vaan on mukavia ja kevyitä ja kesäisiä. Ei sun mitään paksua collaria ole pakko pitää vaan esim puuvillabatistia tai jotain kaunista pitsiä, sifonkia tms. Tää on ehkä kaikkein halvin ja helpoin ja käytännöllisin vaihtoehto.



Ja vähitellen sä voit ja sun täytyy oppia hyväksymään se, että nuorena tuli hölmöiltyä ja jäljet näkyy, mutta nyt on nyt ja se siitä. Sitten sä voit käyttää niitä lyhythihaisiakin vaikka arvet näkyisikin.

Tai sä voit käyttää sellaisia kesäpaitoja, joissa on pitkät hihat, mutta jotka ei saa sua itkemään vaan on mukavia ja kevyitä ja kesäisiä. Ei sun mitään paksua collaria ole pakko pitää vaan esim puuvillabatistia tai jotain kaunista pitsiä, sifonkia tms. Tää on ehkä kaikkein halvin ja helpoin ja käytännöllisin vaihtoehto.

Näin juuri, onhan niitä tosi kauniitakin kevytitä kesäpitkähihaisia, jotain ihanaa liehuvaa ohuenohutta puuvillaa ja pitsiä. Tuollainen päällä vaikuttaa vain siltä että haluat välttää polttamasta ihoa.

ei niitä arpia enää jaksa ajatella saatikka peitellä. Vasta tämän luettuani muistin taas ne enkä ole kyllä pukeutumisessa miettinyt niitä ollenkaa, aina lämpimällä on lyhythihaiset paidat ja topit käytössä. Kukaan ulkopuolinen ei ole mitään arvista koskaan sanonut, enkä jaksa välittää mitä muut ajattelevat. Olen pian 27v, arvet ovat nyt 10v vanhat.

jos haluat peittää arvet niin joe blascolla ainakin on todella peittävää peitevoidetta jolla saat ne piiloon. Ehkä aluksi haluat peittää ne kun totuttelet taas käyttämään lyhyhihaisia paitoja, ajan kanssa saatat sitten päästä sinuiksi niiden kanssa eikä sitten välttämättä tarvitse enää peitellä.

esim.Joe blascon meikkipohjat peittävät tuliluomia yms. Voisitko käydä kosmetologilla kysymässä peittäisikö jäljet. Tai voisitko saada terveyskeskuslääkäriltä lähetteen johonkin toimenpiteeseen?

mitä arpia ihmisillä on. Kerran lääkärissä selitin omassa kädessäni olevat arvet, ne tuli kun oma kissani raapi, siitä on jo 10vuotta ja yhä kädessä ohuet arvet, joten enpä kiinnitä huomiota toistenkaan arpiin..

että eipä sitä nuorena ymmärrä tekojensa seurauksia. En keksi muuta kun että sun pitää päästä niin sinuksi nuoruusajan ongelmiesi kanssa, että sulle tulee pokkaa heittää pitkähihainen paita pois. Jos ratkaisu tuntuu liian vaikealta, sun pitää ruveta säästämään hoitoihin jotta käsivarsi saadaan taas normaalin näköiseksi.

on tehty sifonkimaisesta läpikuultavasta kankaasta ja joiden alla pidetään toppia. Ne olisivat varmaan aika kivoja ja vilpoisia ja peittäisivät ehkä arvet?

mutta kerron kuitenkin. Itse olen 25v. nainen. Olen käynyt läpi pitkän masennuksen jonka aikana viiltelin itseäni niin rajusti että vasen käsi kyynerpäästä ranteeseen joka puolelta täynnä arpea... siis pelkkää arpea, ei oikeastaan ollenkaan normaalia ihoa. samoin vasen jalka nilkan yläpuolelta (siirryin jalkaan kun oli helpompi salata touhut) noin 6-7cm korkeudelta joka suuntaan. Häpesin monta vuotta jälkiäni ja toimin kuten sinäkin, petin ne mahdollisuuksien mukaan. Kesällä koin sen vaikeana kunnes tajusin alkaa käyttää "hihoja". Eli leikkasin pitkähihaisesta ohuesta paidasta hihan kyynerpään kohdalta irti. Leikkasin sen jälkeen siihen peukalolle reijän, koristelin helmillä yms. eri asuihin sopiviksi, piirsin niihin kangas tusseilla, mitä vain keksin koristeeksi. Yläreunaan ompelin leveän kuminauhan että pysyi paikallaan. Oli paljon miellyttävämpi pitää pelkkää hihaa jonka kanssa saatoin pitää lyhythihaista, hihatontakin kesällä. Hihoista tuli osa minua eikä kukaan niitä ihmetellyt suuremmin, sanoin niitten kuuluvan asuuni.

Nyt olen päässyt niistä eroon ja näytän arpeni avoimesti, en enää häpeä niitä. Minulla kulunut arpien teosta aikaa jos useita vuosia, n.5v. Toivon että sinullekkin käy kuin minulle, että kun aikaa kuluu ja ei enää tunne läheisyysttä asioihin jotka johtivat arpien syntyyn pystyt hyväksymään arpesi. Itse en niitä häpeä enkä ihmisille selittele. Jokainen kyllä osaa itsekkin päätellä mitä ne ovat tai jos ei osaa niin asia ei hänelle kuulu, eikä minun sitä tarvitse selittää. Olen huomannut että kun en häpeile jälkiäni ja peittele niitä, eivät muutkaan kiinnitä niihin niin paljon huomiota. Se on kuitenkin mennyttä elämää, olin nuori ja tyhmä silloin ekä sitä saa tekemättömäksi.

4 viikkoa kesäkuussa tms. Sillä tytöllä oli huivi arpien peittona. Muuten lyhyt paita.

mutta kerron kuitenkin. Itse olen 25v. nainen. Olen käynyt läpi pitkän masennuksen jonka aikana viiltelin itseäni niin rajusti että vasen käsi kyynerpäästä ranteeseen joka puolelta täynnä arpea... siis pelkkää arpea, ei oikeastaan ollenkaan normaalia ihoa. samoin vasen jalka nilkan yläpuolelta (siirryin jalkaan kun oli helpompi salata touhut) noin 6-7cm korkeudelta joka suuntaan. Häpesin monta vuotta jälkiäni ja toimin kuten sinäkin, petin ne mahdollisuuksien mukaan. Kesällä koin sen vaikeana kunnes tajusin alkaa käyttää "hihoja". Eli leikkasin pitkähihaisesta ohuesta paidasta hihan kyynerpään kohdalta irti. Leikkasin sen jälkeen siihen peukalolle reijän, koristelin helmillä yms. eri asuihin sopiviksi, piirsin niihin kangas tusseilla, mitä vain keksin koristeeksi. Yläreunaan ompelin leveän kuminauhan että pysyi paikallaan. Oli paljon miellyttävämpi pitää pelkkää hihaa jonka kanssa saatoin pitää lyhythihaista, hihatontakin kesällä. Hihoista tuli osa minua eikä kukaan niitä ihmetellyt suuremmin, sanoin niitten kuuluvan asuuni.

Nyt olen päässyt niistä eroon ja näytän arpeni avoimesti, en enää häpeä niitä. Minulla kulunut arpien teosta aikaa jos useita vuosia, n.5v. Toivon että sinullekkin käy kuin minulle, että kun aikaa kuluu ja ei enää tunne läheisyysttä asioihin jotka johtivat arpien syntyyn pystyt hyväksymään arpesi. Itse en niitä häpeä enkä ihmisille selittele. Jokainen kyllä osaa itsekkin päätellä mitä ne ovat tai jos ei osaa niin asia ei hänelle kuulu, eikä minun sitä tarvitse selittää. Olen huomannut että kun en häpeile jälkiäni ja peittele niitä, eivät muutkaan kiinnitä niihin niin paljon huomiota. Se on kuitenkin mennyttä elämää, olin nuori ja tyhmä silloin ekä sitä saa tekemättömäksi.

korjaan vielä että arpien teosta siis kulunut aikaa siis ainkin 7v. (mistähän tuon 5v tuohon aikasempaan nappasin...) Ovat edelleen monesti punertavat, sinertävät ja todella näkyvät ja koholla suurin osa. Sinulla onneksi parantunut kauniisti, kun ovat vaaleita kaikki.