Lue keskustelun säännöt.
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
en voinut kuvitellakaan että on muitakin ihmisiä, jotka ajattelee noin. Ymmärrän sinua täysin. Tiedän, että itsellänikin tulee olemaan oman koiran puolesta totuttaminen kun vauva syntyy. Neuvoja en osaa näin äkkiä sanoa muuta kuin että älä koskaan jätä koiraa ja vauvaa hetkeksikään keskenään. Edes kun käyt esim. toisessa huoneessa. Koira ei selvästi ole tottunut lapsiin, arastelee. Mutta jos koira on kiltti muuten luonteeltaan, eikä mitenkään dominoiva, olen aivan varma, että kun koira ottaa vauvan "omakseen" ei ongelmia tule, jos osaat lapsesi kasvattaa niin, että kohtelee koiraa oikein. Sinä tunnet koirasi paremmin kuin yksikään palstalainen, jos uskot, että toivoa koiran totuttamisessa vielä on, niin älä nyt hyvänen aika vie rakasta koiraasi piikille siksi että täällä niin kehoitetaan!
Ja muuten, ehkä sellainen koiran arvojärjestyksen tarkistus olisi hyvä. Tee koiralle selväksi että vauva on sen yläpuolella. Vauva saa olla sängyssä/sohvalla sinun kanssasi, koira ei. Vauva syötetään ensin, sitten koira. Sitten hirveästi koiralle kehuja kun nuuskii nätisti vauvaa tai on muuten toiminut oikein. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vie koira piikille, mutta kun haluat muuta neuvoa niin kerron.
Kun koira hyökkää lapsen tai kenen tahansa muun kimppuun, se pitää saada ymmärtämään että niin ei tehdä. Toisin sanoen, niskasta koiraa kiinni ja vaikka istumaan koiran päälle jos ei muuten saa painettua koiraa maahan ->alistettua sitä. Koiran pitää antautua, jolloin viesti saattaa mennä perille. Lapsi ei koskaan ole koiran silmissä ylenpänä arvoasteikolla laumassa kuin itse koira (ellei lapsi ole koiraa vahvempi), mutta koira ymmärtää (jos ymmärtää) että lapsi on lauman johtajan (koiran emäntä tai isäntä) suojeluksessa.
Meillä on Howavart-rotuinen koira, joka oli 2v. kun ensimmäinen lapsi syntyi. Koiramme ei ole ikinä edes näyttänyt hampaitaan kenellekkään ihmiselle saati sitten lapselle. Arvojärjestys oli koiralle selvä jo lapsen syntyessä. Koira on lempeä tapaus ja mahdottoman rakas koko perheelle. Tästä siis päästään asiaa, joka on että ET IKINÄ ANTAISI ITSELLESI ANTEEKSI JOS KOIRASI TEKISI LAPSELLE JOTAKIN TODELLA PAHAA. Koira on eläin, jota ohjaavat mahdollisesti (lemmikkikoiralla ehkä minimaalliset) eläimelliset vaistot. Koira voi joskus tuntua tärkeämmältä kuin ihmiset (yksinäisellä ihmisellä), mutta se ei ikinä saa korvata perheenjäsentä... toisinsanoen jos vaakakupeissa on lapsi ja koira, ei kenellekkään pitäisi olla epäselvää kunpi voittaa... vaikka kuinka pahalta tuntuisi!
Koira on "ylittänyt rajan" kun on käynyt lapseen kiinni, paluuta ei valitettavasti ole. Et mitenkään pysty vahtimaan lasta ja koiraa kokoa ajan... mitä jos koirasi käy kiinni vieraaseen lapseen?
Kysymäsi neuvot tulivat jo edellä.. onnea valitsemallasi tiellä!
Pelkkiä katkeria ihmisiä täällä, kun haluavat lopettaa koiran... Ei varmaan ole omaa lemmikkiä kenellekään ollut jne jne jne.
____
En osaa sanoa. Jos ei vastaavaa ole käynyt useammin, niin en menisi itse lopettamaan.
ottaa yhteyttä koirapsykologiin tai kouluttajaan, turha sun on täältä kysellä mitä tehdä.
Mä luopuisin varmaan koirasta, ellei sitä vois pitää niin tarkasti erossa vauvasta, ettei mitään riskiä ole jatkossa. Eli koira kylppäriin tai kuonokoppa!
joku ikivanha ketju löydetty kesäkuulta, plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen voin sanoa, että koira on hyvin tottelevainen ja tietää varmasti paikkansa laumassa.
Tai sitten sinä et tiedä, että koiran paikka laumassa ei ole teidän ja lapsen välissä.
Kaikista sun viesteistäs oikeen paistaa läpi se että tuo koira on sulle se "ykkönen" ja muut tulee kaukana perässä:(
Kun sun oma asentees on tuollainen, niin ei se koira tule ksokaan miksikään muuttumaan!! Se on jo saanut se kakkospaikan perheessä (siis heti sun jälkeen...mies ja vauva tulee kaukana perässä:O) eikä se siitä tule enää luopumaan...niin se vaan on, valitettavasti!
Anna se lapsesi meille. Minä pidän siitä huolta niin että hän saa tuntea olevansa turvassa! Meilläkin on tosin eläimiä, mutta koskaan ne eivät mene ihmisen edelle, eivät edes pienen vauvan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi sivullista tullut jo samaa jankkaamista, vaikka selvästi olen kertonut, että haluan neuvoja koiran totuttamiseen ja kouluttamiseen, en lopettamiseen. Ja haluan niitä nimenomaan siksi, ettei tällainen tapaus toistuisin, eikä lapsi menettäisi naamaansa, kuten täällä pelotellaan. Koira on tottunut elämässään moneen: se on kokenut omistajansa kuoleman, uuden omistajan, uusia kaupunkeja, miehen ja muita eläimiä. Miksi se siis ei tottuisi myös vauvaan? Samanlailla se reagoi alussa myös kaniin ja kissaan, ja ajan myötä tottui. Nyt ovat kavereita. Koira ei ole ollut millään lailla aggressiivinen vauvalle, kuten sanoin, se on ollut varuillaan ja kiertänyt kaukaa. En usko, että tuo aamuinen tapaus toistuisi, mutta haluaisin neuvoja miten pitää siitä huolta, ja saada koira viihtymään vauvan seurassa. Näitä neuvoja en ilmeisesti täältä saa, joten taidan kysellä muualta. ap
laitatko meiliä kristiina-r@wippies.fi , jos loppu ketjussa ei ollut mitään ratkaisun aineksia.
yritän vastailla juhannuksesta huolimatta jossain vaiheessa.
taisin olla 34 (se, joka pelkästään kyseli)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..on hiuksenhieno.
et välitä nälkäänäkevistä ja koleraa sairastavista kolmansienmaiden lapsista senkään vertaa kuin koirastasi.
toisaalta on hyvin vanhaa perua sekin, että eläimistä tehdään tärkeitä, ihmisenkaltaisia ja jopa siis pyhiä.
suosittelen palkkaamaan jonkun ammattilaisen kouluttajan. täällä on kuitenkin niin paljon ihmisiä jotka eivät tiedä koirista yksinkertaisesti YHTÄÄN MITÄÄN. tulee vain kommentteja että "piikille". ja se on todettu fakta että koira ei ymmärrä että vauva on ihminen!ja oli koira kuitenkin miten kiltti tahansa niin koiraa ei saisi jättää ainakaan vauvan kanssa kaksistaan.apua voi kuitenkin hyvinkin löytyä tuohon tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä ja ihmisten, joilla on koiria. Ikipäivänä en ole kuullut kenenkään edes harkitsevan koiran pitämistä vielä sen jälkeen kun on purrut ihmistä, saatikka sitten vauvaa. Kyllä se on koiran viimeinen temppu. Mielestäni on edesvastuutonta antaa koiraa muillekaan, voihan se purra uudessa paikassa ihmistä, kun vieraassa paikassa tuntee olonsa ahdistuneeksi.
Kerrot, että koira välttelee vauvaa ja on murissut sille, mutta on muuten kiltti. Kiltit koirat ei murise kenellekään. Ja koira tuntee olonsa epämukavaksi ja uhatuksi vauvan lähellä, koska välttelee tätä. Usko huviksesi että koira puree uudestaan vauvaa ennemmin tai myöhemmin ja koirahan (kilttikin) tavoittelee aina kurkkuun kiinni, seuraavalla kerralla saattaakin olla kyseessä vauvasi viimeinen temppu. Mutta jos koira on sinulle niin tärkeä, ettet voi siitä luopua niin ehkä sinun pitää luopua sitten vauvasta, jotta tämä pääsee turvalliseen ja rakastavaan kotiin. Ja eläimen purema kuuluu aina lääkärin tarkastettavaksi, varsinkin jos haavasta vuotaa verta. Tuon ikäiselle ihmiselle ei taideta vielä antaa jäykkäkouristusrokotustakaan suojakseen?
Mutta sitä tässä ihmettelen että miksi te koiranomistajat ette totuta koirianne lapsiin? Otatte koiran, ehkä nuorena, mutta ilmeisesti aika monella on jo silloin tiedossa, että lapsia jossain vaiheessa tulee olemaan. No kaikki koiranomistajat (toivottavasti) tietää, että keskiverto koira elää n.10 vuotta, pienet rodut jopa 15 vuotta. Niin miksi ihmeessä sitä koiraa ei pienestä pitäen opeteta olemaan lasten kanssa? Juu kaikilla ei ole lapsia sukulaisissa tms mutta maailma on täynnä lapsia, puistoissa, naapureissa ym. ja yleensä lapset on eläinrakkaita ja varmasti mielellään auttavat tässä koulutuksessa.
Joku tuossa mainitsi, että koira ei tajua että vauva on ihminen, ei varmaan niin mutta normaalikoira tajuaa että vauva on vauva, yleensä myös urokset tajuaa että pentu (oli se sitten ihmisen, koiran, kissan tai minkä tahansa pentu) on pentu ja sen kanssa pitää olla varovainen ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsiperheissä ei pitäisi olla koiria. Ainakaan yhtään vaativampaa, isoa koiraa. Riskit suuremmat kuin hyöty.
Kouluikäinen jo pärjää, osaa käsitellä ja varoa ja ovat fyysisestikin isompia.
Kyllä se on niin, että jos on ihan pieniä lapsia niin kannattaa ennemmin olla iso tai keskikoinen koira. Vuodenikäinenkin jos kompastuu ja kaatuu 3 kiloisen koiran päälle voi vaikka mennä luita poikki, mutta esimerkiksi 25 kiloiselle ei käy mitään. Paikkansa tunteva koira ei rähähdäkään lapselle vaikka se vähän satuttaisi.
Itsellämme bokseri ja bullterri. Lapsemme ovat 6kk-2v ikäisinä useita kertoja tietämättömyyttään tai vahingossa vähän satuttaneet koiraa, esimerkiksi kaatuneet vahingossa makaavan/nukkuvan koiran päälle. Mitä teki koira tuollaisessa tilanteessa? Joskus jäi makaamaan ja joskus nousi ylös nuolaisi lasta ja kävi uudestaan maate. Myös korvasta ovat ipanat joskus päässeet vetäisemään vauvaikäisinä. Sellaisessa tilanteessa koira menee pois tai odottaa, että minä irroitan riiviön korvasta.
Ikinä ei koiramme ole murisseet lapsille. Alle vuodenikäinen kuopuksemme ottaa bullimme suusta luut täysin turvallisesti niin halutessaan. Siinä koira sitten odottaa, että josko vauva antaa luun takaisin. Kun luu on annettu takaisin koira painelee kauemmas syömään sitä. Samoin kaikki lapsemme voivat räveltää koiriemme ruokakuppeja niiden syödessä ruokaansa.
Kun uusi vauva on tuotu taloon on koira saanut nuuskia sitä pienen matkan päästä, mutta koiran ei ole annettu nuolla tms. Koiramme ovat suohtautuneet kaikkiin vauvoihimme hyvin. Vähän on yritetty touhottaa ympärillä kun vauva on tullut ensimmäistä kertaa kotiin, mutta sen jälkeen on osattu jo asettua. Koirat ovat tykänneet nukkua vauvan sitterin vieressä ja jo vauvan viereen on yritetty viedä leluja.
Tuohon varomisasiaan. Lapsen (ja aikuisen) pitää osata "varoa" ja käyttäytyä oikein vieraan koiran seurassa, mutta kenenkää omaa koiraansa, silloin on jotain pielessä. .
Kokeile ottaa ongelmakoirakouluttajaan yhteyttä.
Niin kauan kun sun rakki puree omia, niin EVVK. Koira ihmiset on vaan niin vitun tyhmiä.
muita vastauksia, vaan sanon: viekää koira lopetettavaksi. Saattaa tappaa lapsesi.
oma koira oli ennen kiltti ja mukava. Kun vauva tuli meni koira sekaisin ja luuli vauvaa saaliiksi.Nyt ei ollut siis mustasukkaisuus kyseessä, vaan ihan verinen saalistusvietti. Vauva kun itki niin koira oli aivan metsästysvietissä, ulisi ja raapi ovea. Meni vaanimaan sängyn alle ja yritti vauvan päälle.
Sitten puri päähän vauvaa. Onneksi ei käynyt pahasti.
Koira lähti tasan tarkkaan piikille. Sinun koirasi kanssa tulee tehdä samoin, sillä voit olla 100% varma että tilanne uusii ja ehkä pahenee. Koira on liikkeensä tehnyt, ja ilmaissut sen että sitä se miettii tekevänsä lisääkin. Kokee ehkä vauvan joko saaliiksi tai uhaksi, ja sellaisia purraan. Ei koira ilkeä ole, toteuttaa vaan viettejään.
Koiran käytöstä epäiltiin jo raskausaikana, mutta se oli todella rauhallinen aluksi. Vauvan itku piti toki haukkua aluksi yms. Sitten olin imettämässä vauvaa, niin koira hyppäsi kohti vauvan päätä ja yritti louskaista. Itse säikähsin ihan hirveästi ja päästin kamalan äänen. Mies oli vieressä ja ehti pudottaa nyrkin koiran päähän koiran ollessa ilmassa. Tämän jälkeen koira oli pari päivää piilosilla, ja kun taas uskalt tulla esiin, kielsimme koko ajan menemästä edes metriä lähemmäs vauvaa muutaman kuukauden. Sitten pikku hiljaa valvotusti koira sai nuuhkia lasta ja nyt ovat jo pari vuotta olleet kavereita niin, että uskaltaa jättää keskenään esim eri huoneeseen. Poika nyt siis kolmen vanha.
kantaa ottamatta itse ketjuun mutta täytyy sanoa, että omituisia viestejä täällä on. Ensiksi selitetään, että koira on rakas, perheenjäsen jne. kunnes seuraavassa lauseessa ollaan koiraa viemässä piikille. Enpä haluaisi olla näiden ihmisten perheenjäsen....