Lue keskustelun säännöt.
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
Useimpien hedelmällisessä iässä olevien naisten ei pitäisi ottaa koiria koska ovat pääsääntöisesti aina viemässä koiraa lopetuspiikille kun vauvakuume on iskenyt.
Kannattaisiko koiran terveys tarkistuttaa eläinlääkärillä ettei ole mitään syöpää tms mikä tekee koiran olon hankalaksi ja sen on näin ollen pahasta olosta johtuen hankala sietää uutta tulokasta? Syövästä kärsivä koira voi edelleen olla kiltti omistajalleen mutta hermostuu helposti muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on vuodelta 2010, joten ei millään muotoa ajankohtainen.
On olemassa monia ennakkotapauksia, joissa koira on purrut lasta erittäin pahasti tai jopa tappanut. Mitäs kun lapsi lähtee ryömimään tai konttaamaan, oppii tarttumaan turkista ja taatusti repii. Miten koira silloin reagoi?
Koirasi voi tappaa lapsesi. Kumpi on sinulle rakkaampi? Koira vai lapsi? Nyt on aika päättää luopua jommasta kummasta. Itselleni ei olisi pahakaan pähkinä purtavaksi. Itse olen luopunut kahdesta rakkaasta kissasta, koska eivät sopeutuneet vauvaan (8kk yritettiin ja päätettiin, että luovutaan kissoista ennen kuin käy jotain).
Et voi olla enää niin lapsellinen, että "en halua luopua koirasta, koska se on rakas." Nyt on vaan mietittävä, kumpi on rakkaampi. Koira vai lapsi?
joko piikille tai sitten uuteen lapsettomaan kotiin. Se pitäisi olla itsestään selvä ratkaisu.
Meillä oli samanlainen tilanne ja koira lähti välittömästi uuteen kotiin!!! On paljon ihmisiä kenellä ei ole lapsia ja haluavat vanhemman koiran seuraksi.Kunnon eläinten ystävät ymmärtävät tilanteenne ja halukkaita varmasti löytyy antamaan koirallenne uuden kodin.Rakasta lastasi ja koiraasi antamalla molemmille rauhallisen ja turvallisen kodin.ÄLÄ OLE ITSEKÄS!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties siksi että sinä itse olet ihminen?
Veisin piikille,rakastan myös koiria ja ymmärrän että ovat rakkaita mutta ensin lapsen hyvinvointi,sitten oma hyvinvointi ja sitten kaukana listassa eläimet.
Entä sitten kun vauva alkaa käveleen ja pamauttelee koiraa päähän ties millä tavaroilla ja roikkuu karvoissa kiinni?Pystytkö luottamaan ettei tee mitään kun kuitenkin varoitusmerkit ilmassa?
Kenties siksi että sinä itse olet ihminen?
Veisin piikille,rakastan myös koiria ja ymmärrän että ovat rakkaita mutta ensin lapsen hyvinvointi,sitten oma hyvinvointi ja sitten kaukana listassa eläimet.
Entä sitten kun vauva alkaa käveleen ja pamauttelee koiraa päähän ties millä tavaroilla ja roikkuu karvoissa kiinni?Pystytkö luottamaan ettei tee mitään kun kuitenkin varoitusmerkit ilmassa?
Ihan samalla tavalla se koira suojelee omiaan kykyjensä mukaan. Jos sillä olisi valta ihmiseen, se laittaisi "ihmisen pois".
Mutta yleensä näin typeriä asioita päästelee suustaan vain jotkut fanaattiset kissatädit tai sen alut. Lapsettomia tietysti. Ja jos sattuu heillä olemana lapsia, sen surullisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostelee tänne jatkuvasti vanhoja ketjuja? Ihan turha ap:lle enää tästä mesota, eiköhän tilanne ole jo parissa vuodessa ratkennut.
On olemassa monia ennakkotapauksia, joissa koira on purrut lasta erittäin pahasti tai jopa tappanut. Mitäs kun lapsi lähtee ryömimään tai konttaamaan, oppii tarttumaan turkista ja taatusti repii. Miten koira silloin reagoi?
Koirasi voi tappaa lapsesi. Kumpi on sinulle rakkaampi? Koira vai lapsi? Nyt on aika päättää luopua jommasta kummasta. Itselleni ei olisi pahakaan pähkinä purtavaksi. Itse olen luopunut kahdesta rakkaasta kissasta, koska eivät sopeutuneet vauvaan (8kk yritettiin ja päätettiin, että luovutaan kissoista ennen kuin käy jotain).
Et voi olla enää niin lapsellinen, että "en halua luopua koirasta, koska se on rakas." Nyt on vaan mietittävä, kumpi on rakkaampi. Koira vai lapsi?
Oikeassa etiikassa ei mietitä sitä kumpi on itselle rakkaampi vaan sitä kenellä on oikeus elää! Molemmilla on oikeus elää. Koiranomistajan ja äitin vastuulla on huolehtia sekä koirasta että vauvasta. Koiran aggressiivinen käytös on aina omistajan vastuulla, eläintä itseään ei voi syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fanaattinen kissatäti, joka etsi suosiolla äärettömän rakkaalle, mutta luonteeltaan raisulle kissalleen uuden kodin ennen vauvan syntymää. Hyvin on kissa uuteen kotiinsa asettunut vaikka oli ikääkin jo 12 vuotta.
Kaikkien kannalta paras ratkaisu, en olisi mitenkään pystynyt valvomaan sekä kissaa että lasta koko ajan. Parempi katsoa kuin katua.
Kenties siksi että sinä itse olet ihminen?
Veisin piikille,rakastan myös koiria ja ymmärrän että ovat rakkaita mutta ensin lapsen hyvinvointi,sitten oma hyvinvointi ja sitten kaukana listassa eläimet.
Entä sitten kun vauva alkaa käveleen ja pamauttelee koiraa päähän ties millä tavaroilla ja roikkuu karvoissa kiinni?Pystytkö luottamaan ettei tee mitään kun kuitenkin varoitusmerkit ilmassa?
Ihan samalla tavalla se koira suojelee omiaan kykyjensä mukaan. Jos sillä olisi valta ihmiseen, se laittaisi "ihmisen pois".
Mutta yleensä näin typeriä asioita päästelee suustaan vain jotkut fanaattiset kissatädit tai sen alut. Lapsettomia tietysti. Ja jos sattuu heillä olemana lapsia, sen surullisempaa.
Juuri siitä syystä koira varmaan valitsisikin koiran. Ihmiselle (useimmille meistä) on kuitenkin annettu järki ja moraali, ja sitä kautta myös VASTUU, joka ei aina kosketa vain omaa napaa ja sitä mitä MINÄ haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutenkin vahtii koko ajan.
Koiralla voi mennä sopeutumiseen jokin aika, mutta on paljon mahdollista että vielä sopeutuu.
Meille tuli pentu ja talossa oli jo ennestään vanhempi koira ja pitkään sai pelätä mitä vanhempi koira tekee pennulle, mutta nykyään tulevat hyvin toimeen.
Tässä tapauksesa koira on ollut pitkään se talon ainoa lapsi, joten ei ihme jos sen on vaikeaa sopeutua kilpailijaan. Kaikin tavoin pitäisi palkita ja saada koira tuntemaan, että vauva ei ole mikään kilpailija vaan perheenjäsen.
HUOM!
HUOM!
HUOM!
ETTEKÖ TE PUUSILMÄT
NÄE ETTÄ TÄÄ ON
MELKEIN 2 VUOTTA VANHA KETJU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka päivä koiraperheisiin syntyy lapsia ja varmasti osassa perheistä tulee tämä sama kysymys pohdintaan..Joku jo kirjoittikin ettei nuorten naisten kannata hankkia koiraa,jos on suunnitelmissa tehdä lapsi lähi vuosina. Koira vaatii paljon aikaa, niin myös lapset, harvat ovat valmiita panostamaan niin, että molemmat saavat riittävästi huomiota ja varsin usein se on koira joka jää vaille riittävää huomiota. Monet hankkivat koiran lapsen korvikkeeksi ja kun lapsi tulee, koira jää vähemmälle huomiolle/annetaan pois, mikä on väärin.Säälittää katsoa koiria, jotka ovat vuosia saaneet kaiken huomion kunnes eräänä päivänä tulee lapsi joka vie kaiken huomion.Sitten koiraparka kävelee vaunujen vierellä/eristetään toiseen huoneeseen/ei viedä enää entiseen tapaan ulos jnejne. Kauheaa lukea, kuinka muutamat kirjoittivat tappavansa koiransa omin käsin mikäli heidän lastaan purtaisi. Ymmärrän, että lapsi on eläintä tärkeämpi ja jos se puree, on koiralle ehkä paras että se pääsee koirien taivaaseen, kuin joutuu elämään kireässä ympäristössä jossa sen joka liikettä valvottaisiin ja jatkuvia kieltoja kuin koira liikahtaisikin.Lapsen tulo- voi vaan kuvitella minkä stressin se aiheuttaa monelle. Toki aina puhutaan kuinka lasten on hyvä kasvaa eläinten parissa, mutta ehkä vasta sitten kun lapset ovat isompia ja niistä on seuraa koiralle.
se aiheuttaa monelle koiralle..Voin vaan kuvitella, miltä siitä koirasta tuntuu kun hänet työnnetään pois kun lapsi pitää ruokkia ja lapsi täytyy nukuttaa..Toki on perheitä joissa ei unohdeta koiraa, mutta uskon niiden olevan vain pieni vähemmistö.
Koko ajan paijailemalla ja lepyttelemällä kun vauva on lähellä.
Olisit jättänyt liiemmin huomiotta! Ja osoittanut VAUVAN olevan tärkeämpi sulle kuin rakkisi. Nythän se luulee juuri toisinpäin!
Minulla on aina ollut koiria. Ja koira lähtisi HETI piikille jos vauvaa purisi.
Toivottavasti joku tekee sinusta lastensuojeluilmoituksen.
Lapsesi on jatkuvassa HENGENVAARASSA! Tajua jo vastuusi!
Koirasi on sulle ykkönen, ei lapsi, ei mies.
Säälin lastasi, hullu äiti.
Tiiän, että tää on jo jotain 2 vuotta vanha mut tää viestiketju suorastaan raivostuttaa mua siis mitä kaikki sanoo, et piikille?? Se on koira!
Tostakin purasusta oltas voitu välttyä! Nimittäin aloittaja sanoi, että " Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa "..tosta ois jo pitänyt tajuta jotain.
Koiran aggressiivinen käytös ei melkeen koskaan ole sen oma vika vaan useimmiten se johtuu ihmisistä jotka on kouluttanu sitä väärin tai jättänyt kokonaan kouluttamatta.
Tälläsessä tilanteessa antaisin koiran varmaan johonkin toiseen kotiin missä ei ole pieniä lapsia ja jossa ollaan valmiita kouluttamaan koiraa ja ottamaan mahdollisia haasteita vastaan.
Mulla on koira joka oli hylätty espanjan kaduille/moottoritielle (siellähän ei kauheesti arvosteta koiria..ne ei ole edes luodin arvoisia vaan ne hirtetään puusta, jätetään moottoritielle kuolemaan tmv sitten kun kyllästyy hoitamaan tai kun metsästyskausi on ohi ja niitä ei enään "tarvitse")
Se (koira) jonkun aikaa mielisteli ja sitten alkoi kokeilemaan rajojaan (joka on yleistä). Koira oli tosi suojelevainen esimerkiksi omaa ruokaansa ja joitain löytämiään esineitä kohtaan.
Kerran se sitten puras kun menin ottamaan siltä tyhmyyttäni jonkun luun pois ja tuli aika pahakin jälki josta jäi haalea arpi sormeen. Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei koira itsekkään oikeen tajunnut koko asiaa vaan meni vähän hämilleen siitä mitä se just oli tehnyt omistajalleen. Tohonkin oli syy..se oli luultavasti oppinut kadulla puolustamaan ruokaansa muilta koirilta. Kyllä mäkin puraisisin tollasessa tilanteessa.
Ei tietenkään kannata aggressiivisia koiria pitää lapsiperheessä mut itse en aio lapsia hankkia ja pidän haasteista. Nykyään tää mun koira käyttäytyy tosi hyvin ja siitä on tullut alistuvampi ja sellanen niinkuin tasapainoisen koiran pitäskin olla.
Kaikkiin tuntemattomiin se ei luota niin paljon ja sen takia en annakkaan sen päästä liikaa muiden lähelle..varsinkaan pikkulasten, koska pitää muistaa, että se on koira ja eläimet voi olla arvaamattomia.
Yhden huonon jutun oon vaan todennut nimittäin se vaistoo keistä en tykkää ja aina jos joku sellanen sattuu tulemaan ovelle niin alkaa murisemaan. Joissain tilanteissa tästä on kyllä ollut hyötyäkin. Kävelin nimittäin kerran illalla koiran kanssa ulkona ja vastaan tuli aika sekavan oloinen mies. Koira vaistos sitten sen ja piti kyllä huolen ettei meiän lähelle uskalla tulla. Ei tietenkään käynyt kiinni mut piti vaan sellasta ääntä.
Ollaan käyty muuten myös koirakoulussa ja uskalsin siellä sitten kysyä kouluttajalta mielipiteen tuohon puraisuun ja se vastas, että " koirilla on hyviä ja huonoja päiviä..ihan niinkuin ihmisilläkin "
Kannattaa tutustua Cesar Millanin oppeihin. Toimii paljon paremmin ITSEPÄISIIN koiriin kuin Victoria Stilwellin " Hyvä poika, hyvä, hyvä ota makupala " jutut. Tosin jos pennusta asti kasvattaa Victorian tyyliin koiran niin onnistuu varmaan ihan hyvin mutta jos vahinko koiran kasvatuksessa on jo tapahtunut niin voi olla vaikeampaa..silloin suosittelen Cesarin koulutustapaa!
Ei mulla muuta:D! En tajuu miten vaivauduin edes kirjottamaan näin paljon.
siis minkä stressin.. se aiheuttaa monelle koiralle..Voin vaan kuvitella, miltä siitä koirasta tuntuu kun hänet työnnetään pois kun lapsi pitää ruokkia ja lapsi täytyy nukuttaa..Toki on perheitä joissa ei unohdeta koiraa, mutta uskon niiden olevan vain pieni vähemmistö.
...työnnetään päivähoitoon vauvan tullen, että äiti saa olla kotona vain vauvan kanssa.
Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Ei tunnu käsittävän että koira ei suvaitse vauvaa, vaikka nenää siihen suorastaa painetaan. :( No, jos et halua koirasta luopua, sinun pitää luopua vauvasta. Ennenkuin jotain TODELLA PAHAA tapahtuu. Mutta ei hätää, on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka ottavat vauvasi kiitollisena vastaan.
PIIKILLE -->