Koirakuume - kertokaa millaista elämä on koiran kanssa

siis sitä katuharjaa en suosittelisi kuin vihamiehelle..

Voi ymmärtämättömät teitä! Eläintä pitää kohdella hyvin vaikka se oiskin vain marsu!

joka ei oppinut koskaan sisäsiistiksi. Pissaili laittiolle elämänsä loppuun asti (kuoli 8-vuotiaana sydänsairauteen). Olen lukenut, että tuolla rodulla on joku ihmeen perinnöllinen tautitaipumus ettei opi sisäsiistiksi.

Tosin ei auttanut yhtään: osa katuu koiran hankintaa ja on valmis heti siitä luopumaan, osa taas on onnellinen koirastaan. Kumpaankohan ryhmään sitä itse kuuluisi?

Rotua olemme miettineet ja jos koiran päätämme ottaa valinta tehtäneen Havannankoiran ja Cavalier King Charlesin välillä. Toisella runsaasti hoitoa vaativa turkki, toisella suuri riski erilaisiin sairauksiin. Muuten kumpikin ihana pieni lapsiperheen koira.

Meillä on siis parivuotias havannankoira, uros. On 95 prosenttisesti sisäsiisti, mutta ei niin hyvin kun meidän aiemmat koirat on olleet. Tosi ärhäkkä ja temperamenttinen tapaus eli vaikka on pieni, niin luonnetta löytyy. Pari kertaa viikossa otetaan sen kanssa yhteen. Kaverin samanrotuinen narttu on taas ihan erilainen luonteeltaan. (Enkä nyt tarkoita, että johtuisi pelkästään sukupuolesta tuo ärhentely.)

Muuten koirana tosi kiva. Aina touhukas, pienikokoinen, kovasti kiintynyt kaikkiin perheenjäseniin. Tykkää kiipeillä esim. sohvan selkänojilla ja hyppää tosi korkealle. Ja turkki me pidetään ihan lyhyenä, meillä on oma trimmeri, joten ei aiheuta ongelmia. Karvaa tuosta ei lähde.

3v mopsipoika löytyy kotoa pyörimästä, ja aivan ihana pallerohan se on, ainakin melkein aina.



Koira on viimeisen päälle kiltti, en ole koskaan nähnyt sen näyttävän hampaita kenellekään enkä millekään, se ei aja edes toista (nuorempaa) uroskoiraa pois ruokakupiltaan, tekee vain tilaa että kyllä riittää sullekin..

Tulee toimeen aikuisten, lasten ja toisten eläinten kanssa. Pienempien lasten kanssa hieman pitää vahtia, sillä innostuessaan saattaa aivan yhtäkkiä hypätä syliin ja aloittaa valtavan nuolemisoperaation, jolloin pienempi lapsi kyllä saattaa jäädä jytkylle alakynteen. Ei siis ole tahallaan ilkeä, mutta saattaa innostuessaan olla vahingossa ja tarkoittamattaan "kovakourainen" tullessaan valtavalla tarmolla ja innolla syliin.



Se on seurallinen, mutta leikkii myös todella mielellään yksin pehmolelujensa kanssa. Pieni koira kun on, ruokakulut ovat suht pienet, samoin eläinlääkärikuluja on kertynyt todella vähän.

Kotona koira on rauhallinen ja todella ihana, mutta kylään en sitä mielelläni vie. Se on kyllä edelleen kiltti ja rakastaa aivan kaikkia (kirjaimellisesti), mutta kun on niin perkeleen touhukas että en jaksa vahtia sitä koko ajan että mitä se tekee; se tutkii aivan joka paikan ja käy varmasti istumassa jokaisen ihmisen sylissä ja nuolemassa naaman jos vain onnistuu yllättämään pahaa-aavistamattoman henkilön, hops vain ja sylissä ollaan.



Ainoaksi miinuspuoleksi koirassamme lasken ehkä sen, että hoitopaikka on välillä todella kiven alla jos johonkin haluaisi lähteä, aivan kelle tahansa kun en uskalla tätä duracell-pupua antaa. Ei sillä että se tekisi mitään ilkeää ja arvaamatonta, mutta sen intoa täytyy osata rajoittaa sopivasti ja komentaa sitä, ettei meno ylly aivan mahdottomaksi. Ja juuri tuon mahdottoman energiamäärän ja hulivilimäisyyden takia sitä ei voi ottaa mukaankaan aina..



Lisäksi tietysti välillä laiskottaisi niin maan perusteellisesti lähteä ulos, kun voisi sen vapaapäivän aamun köllötellä rennosti sohvallakin.. Ja siivoaminenkin välillä risoo kun koirankarvaa on.. Ja sitä mukaa kun lapat koiran leluja koppaan se kantaa niitä sieltä pois.. Yms yms..



Mutta pääsääntöisesti koiramme on oikein ihana mussukka ja mikään ei ole suloisempaa kuin se että köllöttelet sohvalla pitkällään ja koira käpertyy tyynylle viereen ja painaa kuonon (meidän tapauksessa voisi kysyä että minkä kuonon..:D) poskea vasten :)

joak olis ees vähän normaalimman näkönen etkä tyhmänä kannattais tollasten epänormaaleiden jalostusta?

Toisekseen ihan yhtä epänormaali on esimerkiksi sakemanni kun luonnevikaisia periytetään ja lonkka/selkävikaa myös.

Hei! Sulla on kolme tenavaa, kuinka sulla riittää aika koiralle? Mulla on cokkeri, se pelasti mun kun käivi aivohalvaus. Vaan, koira vaatii myös oman ns. laatu-ajan! T: Tille

Kuka hullu ottaa koiran, josta lähtee paljon karvaa, ja joka kuolaa?



Meillä aina ollut koiria, joista ei juurikaan lähde karvaa.



Ja sisustusta ei määrää koira, vaan minä itse. :)

Yli 10v

on pieni koira ja vaatii erityistä varovaisuutta. Lapsia ja koiraa ei siis voi jättää keskenään vahtimatta, koska lapset saattavat murjoa koiran.



Pennun koulutus on aikaavievää puuhaa. Ensin vuoraat kämppänne sanomalehdille ja siivoat silti pissoja ja kakkoja koko ajan joka paikasta. Tavoillekin se pentele pitäisi saada koulittua, ja eläinlääkärissä pitää rampata rokotuksilla. Ja juuri kun koira oppii sisäsiistiksi, se aloittaa murrosiän ja "unohtaa" kaiken.



Mä en ymmärrä, mitä jengi valittaa pilaantuneista sohvista yms. Koiran voi myös opettaa olemaan tulematta sohville tai jopa koko olohuoneeseen!

Ei haukukaan, joten sopii hyvin myös kerrostaloon. Meidän haviksella on aivan ihana luonne ja se rakastaa lapsia yli kaiken.

Meidän maatiaiskissasta lähtee karvaa kuin havannankoirasta! Toki haviksen karva on pitkää ja vaatii harjaamista, mutta turkin voi trimmata lyhyeksi, jos ei käytä näyttelyissä. Itse harjaan havannankoiran 1-2 krt/vk. Se on pieni vaiva.

Sisäsiisteysongelmia ei ole ollut. Asiaa toki edesauttaa se, että meidän koira ei ole koskaan ollut yli 5 h yksin eli 3-luokkalainen vie koiran aina koulun jälkeen lenkille. Tulevana kesänä meidän havannankoira saanee olla päiväsaikaan juoksuvaijerissa pihalla.

Kuka hullu ottaa koiran, josta lähtee paljon karvaa, ja joka kuolaa?

Meillä aina ollut koiria, joista ei juurikaan lähde karvaa.

Ja sisustusta ei määrää koira, vaan minä itse. :)

Meillä on tällä hetkellä lyhytkarvaiset mäyräkoira- ja chihuahuanartut.

Karvaa näistä ei juurikaan lähde. Kumpikaan ei karkaile joten voi laskea huoletta omaan pihaan. Lapset tykkää juoksuttaa niitä pihassa. Eilen keksivät uuden leikin nimeltä rinkelijuoksu. Kummallakin lapsella oli rinkelit kourassa ja juoksivat koiria karkuun. Kun koira sai kiinni antoivat pikku palan rinkeliä. Hauska oli katsoa sitä laukkaamista :D

Autoon mahdutaan hyvin kun koirat on niin pieniä että menevät sylissä tai vieressä.

Yöt koirat nukkuu vieressä ja se on aivan ihanaa kun pikku chihu tuhisee rintaa vasten kuin pieni vauva :)

En keksi tähän hätään muuta huonoa kuin juoksuajat. Olenkin harkinnut leikkausta.

Meillä kohta 1v Coton-narttu. Turkki on työläs ja se onkin nyt lyhyessä mitassa. Karvaa ei lähde, ei ole tuhonnut yhtään mitään (paitsi paperia jonkin verran), eikä räksytä. Asutaan kerrostalossa ja naapurit tykkää meidän koirasta kuin hullu puurosta. Erittäin lapsirakas, joita meillä on 4, ja helposti koulutettava. Eka koira meillä, eikä ole vielä kertaakaan kaduttanut. Tottakai useinkin väännetään siitä, kuka koiran vie ulos, mutta ei ole vielä jäänyt viemättä. Äärettömän kiltti ilopilleri, jonka sitten joskus tulevaa poismenoa jo nyt välillä suren. Ihana koira!! Suosittelen rotua coton de tulear =).

Meillä on ollut koiria ja onhan niistä iloa, mutta on niistä myös vaivaa ja rajoittavat elämistä.

Syksyllä lopetettiin vanhuuden vaivoijen vuoksi koira ja ei kyllä enää hankita uutta.

Meillä on ollu aika pieniä koiria ja ne ovat matkustaneet autossa joko farmarin takaosassa tai jonku jaloissa.

+ iloinen vastaanotto kotona

+ aina halukas lenkkikaveri

+ pehmoleluna soffalla telkkaa katsoessa

+ ilmoittaa jos ulkona liikkuu joku

- ei voi ottaa jokapaikkaan mukaan, rajoittaa enemmän kuin vauva

- hoitopaikan hankkiminen voi olla hankalaa

- vahingot kotona, voi purra, raapia tai syödä jotain

- toisenlaiset vahingot, ripulia, pissaa sekä oksennusta ja aina pehmeimmällä matolla

- vaatii tarkkuutta että ei jätä ruuan tähteitä, elintarvikkeita tai roskia niin että koira pääsee niihin, jos pääsee niin vastassa edellemainittuja vahinkoja ja sotkua.

- alkuinnustuksen jälkeen alituista riitelyä siitä kennen vuoro käyttää koira ulkona, varsinkin jos on huono sää

- työlästä, vaatii joko trimmaamista tai karvojen jatkuvaa imurointi, kantaa tassuissaan hiekkaa ja roskaa sisälle. Kynsien leikkuukin voi muodostua painajaiseski.

- vanhemmuuttaan sairastelee ja tarpeiden pidätyskyky heikkenee yms.

- rajoittaa jopa vieraiden käymisiä, kun yksi pelkää koitia ja toinen on niille allerginen

- koira on kallis hankkia ja siitä luopuminen on myös yllättävän kallista.

Ainakin minulle miinuslista vie voiton toistaiseksi.

Tosi hyvä tuo 53:n lista, allekirjoitan kyllä. Meillä suurin ongelma koiran kanssa on eroahdistus. Pakko pitää häkissä kun ollaan poissa kotoa, muuten kusee ja paskoo sisälle. Ollaan kyllä yritetty kouluttaa mutta ei tunnu auttavan. 

Oikeastaan pelkkä miinusta ja lisätyötä. Meillä kohta 4 lasta ja koira. 

Imurointi vähintään kerran päivässä, aina lenkille, vetää jne. Kun vauva syntyy, olen jo ilmoittanut etten todellakaan varta vasten pakkaa vauvaa mukaan ja lähde ulos.

Koira ei ole minun, mutta minun hoidettavaksi jäänyt suurelta osin. Katsotaan kuinka kauan mies jaksaa yksin hoitaa ulkoilutukset.

Hyviä puolia en vielä ole keksinyt.

Meillä on demoninen mäyräkoira, joka inhoaa avomiestäni. Iltaisin se istuu pedissään ja tapittaa suoraan pelottavilla silmillään, kunnes hyökkää arvaamatta avomieheni nilkkaan kiinni kauhean naapureiden korvia hivelevän murinan ja haukkumisen kanssa. Koira myös haluaa avomieheni rapsuttelevan sitä ja saattaa yhtäkkiä kuitenkin alkaa murisemaan.

Päivin koira viihdyttää itseään nussimalla vuorotellen kaikkia sohvatyynyjä ja merkkailemalla mm. kirjapinoihin ja ovenkarmeihin pissajälkiä. Autossa koiraa pelottaa ja jos avomieheni erehtyy vilkaisemaan sitä, alkaa raivokas murina ja haukkuminen. Jos koiran sulkee toiseen huoneeseen, alkaa uikutus ja oven raapiminen. Lenkillä koira haistelee kiinnostuneena naaraan hajuja ja vetää nelivetoa silmät päästä pullistellen. Jos vastaan tulee juoksussa oleva narttu, alkaa koiramme kiljua, vinkua, haukkua ja ulista yhtäaikaa erittäin kimeällä äänellä ja vetää koko loppulenkin. Jos vastaan tulee uroskoira, yrittää mininakkimme hyökätä koiran kimppuun koosta riippumatta. Lenkillä lyhytjalkainen koira kerää kiitettävän määrän rapaa massuunsa ja ravistaa ne heti kotona valkoisille seinille. Öisin pitää myös mekastaa haukkumisen ja ulvomisen sekaisella äänellä yläkerran äänille ja päivillä tehdä sama toimitus jos joku kulkee talon ohi. Että tälläistä mukavaa elämää meillä ! :D

Koira annettiin edellisestä perheestä pois ongelmakäytöksen takia, joten emme ole vielä saaneet kitkettyä käytöstä pois (ollenkaan) ja emme edes tiedä miksi koira on niin agressiivinen. Koira on myös ollut meillä vielä vasta vähän aikaa, joten ei olla vielä ehditty harkita leikkauttamista tai koirakoulua. Mutta joo, oli minullakin vähän toisenlainen kuva koiran omistamisesta, mutta itsepä otimme koiran, jolla tiesimme olevan paljon ongelmia.

Riippuu autosta missä koira on. Tila-autossa koira voi ihan hyvin olla auton takaosassa, ns. takakontissa, jos sen ja takapenkin väliin laittaa turvaverkon. Meillä se mahtuu (onneksi) kulkemaan takapenkillä, koska ei pienestä pitäen ole tottunut takatilassa matkustamaan vaan nostaa hirveän rimmakan jos sen sinne laittaa.

Hyvä että mietitte tarkkaan koiranhankintaa, koska siinä sitoutuu yli kymmeneksi vuodeksi pitämään huolta elävästä olennosta. Mukaan mahtuu elämäntilanteenmuutoksia useilla: eroja, lasten syntymiä, muuttoja, työtilanteen muutoksia... Ja kaikissa noissa tilanteissa koiran on päästävä lenkeilleen ja tarvittaessa lääkäriin ja saatava ansaitsemansa kohtelu.

Pentukoiran ottamisessa olisi hyvä jos olisi omistajalla vaikka lomaa alkuun, oppii nopeammin sisäsiistiksi ja yksinoloon voi totuttaa vähitellen.

Mielestäni enemmän koira tuo iloa kuin aiheuttaa vaivaa. Lenkkeilen joka tapauksessa ja kivempaa se on koiran kanssa kuin yksin.

Aina on ollut koiria ja olen tottunut elämään niiden kanssa. Ensiksi koira on laumaeläin, ei ole hyvä pitää koko päivää yksin.

Meillä ei ole koskaan siistiä, koira juoksee ees taas ulos ja sisään..karvaa putoaa juuri nyt hirveät määrät, sitä on myös kaikki vaatteet täynnä, jopa leipäpussista löytyi, kuraa ja hiekkaa kulkeutuu joka paikkaan.

Nuorina on monet koiramme repineet ja syöneet tuhottoman määrän tavaraa, pilanneet arvokkaita mattoja, repineet sohvat ja purreet huonekaluja. Auto on aina hankittu sen mukaan että koirille hyvät tilat takana ja ne karvat siellä autossa ja joskus oksennuksetkin.

Ripuli on pahin kun se sattuu päälle yleensä yöllä. Mihinkään ei voi lähteä ykskaks tai otettava koira mukaan vaikka ei olisi yötäkään ystävien mökillä. Ei vkl äkkilähtöä Wieniin, ei ole hoitajaa koiralle.

Allergiset eivät tule meille kylään, istuvat pihalla vaan. Meteli nousee kun joku tulee pihaan, onneksi ei sentään asuta kerrostalossa! Muutamilla koirilla ollut sairauksia joihin saatu kulumaan tuhansia euroja..vaikka on vakuutukset, nekin aika hintavia. Meillä koirat on aina tykänneet syödä raakaravintoa joka on yhtä koiraa kohti 8-10e per päivä+luut.

Kun lapset oli pieniä, koskaan ei koskaan voinut kukaan kaveri tulla kylään jos ei vanhempia ollut kotona koska koiraa ei voi ikinä jättää lasten eikä varsinkaan vieraiden lasten kanssa keskenään.

Ja ulkoilla on pakko..tietää sitä että aamulla kunnon lenkki, päivällä ulkoilu, illalla ulkoilu ja vielä myöhään noin 10km lenkki joka ilta satoi tai paistoi ja sitten pihalle..joka on täynnä koirien kaivamia kuoppia, piha aidattu joka sekään ei ollut ilmaista.

Aikaa palaa myös koulutukseen, sitä on kotikoirallekin tehtävä..oikeastaan koirien hoitaminen on lähes kokopäivätyötä, mutta onneksi meidän koirien ei ole tarvinnut olla yksin, aina on joku laumasta kotona, aina sattuu ja tapahtuu! Mutta ovat ne niin ihania kavereita ja vahteja, päivääkään en vaihtaisi mutta on täytynyt opetella olla välittämästä pikku sotkuista kuten kuolasta puserossa tai revenneestä housunlahkeesta, kuraisesta päiväpeitosta joka revitty muutamalla potkasulla..