Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu ja kukaan ei ota tosisaan
22.06.2010 |
Olen lomalla, lapsen kanssa. Pitäisi kait olla ihanaa ja hauskaa.
Mut kun ei ole. En saa siitä mitään irti että pönötän leikkipuistossa, istun rannalla (jossa on muuten ihan sika kylmä ja tuulista).
Haluaisin vaan nukkua. Mutta kun lapsi ei nuku enää päiväunia, eikä ole vielä siinä iässä että voisin nukkua kotona kun on siellä. Lapsi on jatkuvasti vahdittavana että ei tee mitään älytöntä.
Mä vaan olen uupunut ja tilanne ei parane tästä lomankaan aikana. Päinvastoin, pahenee vaan. Miten jaksan koko syksyn??? En taidakaan jaksaa....
Kommentit (28)
Olen todellakin vaan NIIN VÄSYNYT.
Ennen nukuin aina sunnuntaisin päivällä n. 2 tunnin päikkärit, koska mieheni ei osaa nukkua päivisin mutta minä osaan.
Nyt nämä on jääneet väliin jo parina viikonloppuna erilaisten menojen vuoksi. Ehkä vaan se että saisin taas vetäistä kunnon päikkärit päivällä piristäisi jo sen verran että jaksais taas paremmin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäisiä sisarukset? Ilmeisesti sisarukset kuitenkin ovat jo "isoja", koska käyt leikkipuistossa vain tämän nuorimman kanssa, olisiko heistä hoitamaan nuorinta pari tuntia, jotta saisit nukkua? Voisit vaikka maksaa heille tästä työstä, jos eivät muuten innostu.
Itse olen samanlainen kuin sinä, vaadin viikonloppuisin ne parin tunnin päiväunet, ja jos en niitä saa, niin viikonloppu on pilalla! Inhoan viikonloppumenoja, jotka ajoittuvat iltapäivään, sehän on päiväuniaikaa!
Ei se nyt niin rankkaa ollut. Laita lapsesi päivähoitoon sitten vaan. Niinhän ne kaikki muutkin tekevät.
Ei se nyt niin rankkaa ollut. Laita lapsesi päivähoitoon sitten vaan. Niinhän ne kaikki muutkin tekevät.
Lapseni on päivähoidossa tavallisesti sillä olen töissä. Mutta nyt on se ihana aika vuodesta kun on loma.
Vaikka tässä puhun vaan yhdestä lapsesta joka herättää, niin lapsi ei ole ainokainen.
AP
Ja vaikka minullakin on vain yksi lapsi, sanon silti (ilman kokemuksen syvää rintaääntä), että joskus useamman lapsen kanssa on helpompaa: He voivat leikkiä keskenään siellä puistossa ja rannalla. He voivat viihdyttää toisiaan/isot voivat viihdyttää vauvaa, kun äiti vaikka laittaa ruoan loppuun.
Minustakin on usein tylsää vain yksin liikuskella lapsen kanssa. Koita panostaa ystäviin, joilla on lapsia, niin että saisit aikuista juttuseuraa samalla, kun lapset leikkisivät yhdessä. Henkinen jatkuva läsnäolo ja saatavilla olo lapselle on raskasta, mutta se on vanhemman tehtävä. Ovatko kaikki täällä sitä mieltä, että ei ole ihan luonnollista, että sen kokee raskaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, joka tapauksessa, voisivatko lapset vaikka vuorotellen kyläillä, ja tekin voisitte ottaa lapsivieraita vastaan?
Siis viime kesänä vielä oli kaksi hyvää ystävää joilla suunilleen saman ikäiset lapset joiden kanssa ulkoiltiin ja puistoiltiin ja käytiin rannalla. Asuivat samoilla nurkilla ja tapaamisen järjestäminen oli helppoa eikä vaatinut suurempia järjestelyjä.
Mutta molemmat muuttivat kauas pois tässä viime syksynä ja keväänä :-(
Ehkä suren tässä myös kavereiden pois muuttoa samalla.
Mutta nyt kun sain taas nukkua vähän, johan on olo vähän parempi.
Tiedän kokemuksesta, kuinka äärettömän turhauttavaa siitä jankuttaminen on!
Vaikka olisi kuinka vaikeaa, sinun olisi varmastikin hyvä saada miehellesi selväksi, ettet voi hyvin ja miettiä hänen kanssaan apua tilanteeseen.
Voin hyvin kuvitella, kuinka vaikeaa tuo on, mutta ilman oman perheen tukea tilanteesta tulee aina vain pahempi.
Keskustelu- tai jopa lääkärin apu voisi olla nimittäin ihan paikallaan, taustalla kun voi hyvinkin olla masennuskin (eikä vain väsymys).
Toivon sinulle, ap, kuitenkin edes joitain pieniä ilon pilkahduksia kesälomallasi, ja että asiat paranevat pikkuhiljaa!
t. toinen ilon kadottanut, kahden lapsen kanssa kotona myös