Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellinen! Tässäpä mun tarina synnytysvaurioista ja pari kysymystä:
20.06.2010 |
Minut pakotettiin puskemaan pihalle 5,1kg lapsi. Painoarvio oli alle neljänkilon ja minua ei uskottu, kun sanoin että lapsi olisi ISO. Niin se olikin, ja repesin. Kätilö parsi värkkini mitenkuten ja se jäi avonaiseksi ja löysäksi. Seksielämäni kuihtui pois, eikä minulla ei tehnyt mieli lainkaan, kun oli niin rikkonainen, silvottu olo. Juoksin täällä gyneltä toiselle ja itkin tilannettani. Mitään ns. vikaa minusta ei löydetty, ei laskeumia tai muuta vaan muutoksistani sanottiin, että ne ovat normaaleja synnyttäneelle naiselle. Mitään korjaustoimenpiteitä ei suostuttu tekemään julkisella.
Sitten kuulin lääkäristä, joka kiristää paikkoja -tietenkin yksityisellä. Menin hänen vastaanotolleen ja ensi kertaa tuli olo, että ongelmiini suhtauduttiin vakavasti. Olen nyt säästänyt rahaa ja menen viimein korjaamaan paikkani hieman ehommiksi. Oloni on positiivinen ja helpottunut. Kysynkin, onko muita, jotka ovat käyneet tällaista toimenpidettä läpi ja miten se on onnistunut? Siis emättimen kiristysleikkauksen, ilman laskeumia. Saitteko entisen pimppanne takaisin?
Kommentit (53)
sellanen juttu, että kun synnytin poikani niin sain todella pahat repeämät, ja myös sulkijalihas repeytyi. Noh mut vietiin operoitavaksi synnytyksen jälkeen toiselle osastolle ja nyt kaikki tuli onneksi kuntoon. Kun tehtiin jälkitarkastus niin lääkäri sanoi, että oli toisaalta hyvä että tuli niin isot repeämät, koska se kursittiin kokoon todella huolellisesti! Kuulemma pienemmät repeämät korjataan aika hutiloiden, ja tuloksena on mm. laskeumia. :/
Jos toinen lapsi tulisi niin mun täytyisi kylläkin mennä synnytystapa-arviointiin, koska sulkijalihas ei välttämättä kestä toista synnytystä alakautta. o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin hoitoalalla olen. Käytä kontaktejasi! Pyysin itse suosituksia naistentautien alalla työskenneeltä kolleegalta ja niin osasin mennä empaattiselle ja työstään kiinnostuneelle naistentautien professorin vastaanotolle Helsinkiin.
Olihan se nöyryyttävää kuulla olevansa "melkoisessa kunnossa", mutta kun siitä puhuu ystävällisen asiantuntijan kanssa, joka kertoo mitä asialle tehdään ja miten niin onhan se helpotus.
Tällaisissa henkilökohtaisissa asioissa gynen hienotunteisuudella on todella merkitystä, eikä sellainen osaaminen selviä nettiä tai lääkäriasemia selaamalla. Pyydä siis alaa tuntevia suosittelemaan. Tsemppiä prosessiin!
Mansikka ja mannapuuro nykyään
...vaikka näillä muilla olisi vaikeita kokemuksia takana. Ap, kiva että kirjoitit tästä - tämä on valitettavan vaiettu asia. Minulla on useita ystäviä, joiden seksielämä on huonontunut (yhdellä jopa lakannut) vaikean synnytyksen jälkeen. Kyllä nykyään jaksetaan muistutella, että nykynaiset saavat harrastaa vapata seksiä, mutta annas olla, kun tulee kyse synnyttäneestä äidistä: yhtäkkiä tämä "vaatii liikoja", kun seksin ei pitäisi sattua...
suunnittelit tehdä? :)
Mutta anna mennä vain! Sinä tunnet kroppasi parhaiten. Ja jos leikkaus tuo apua niin hyvä vain :)
Kiva juttu... Niinhän se tietysti on, että isot repämät korjaa (toivon mukaan) huolella lääkäri, kun pieniä kursivat kätilöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertokaa mulle ekaani odottavalle ettei kaikille naisille tule ongelmia seksin kanssa synnytyksen jälkeen!
mua alkaa pelottaa...
juurihan tässä ketjussa saa tietää, että JOS tulis pahoja vaurioita niin ONNEKSI korjausleikkauksella voi saada apua.
T tuolla ylempänä kirjoitellut ja korjausleikattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertokaa mulle ekaani odottavalle ettei kaikille naisille tule ongelmia seksin kanssa synnytyksen jälkeen!
mua alkaa pelottaa...
muuttunut :) Vain pari nirhaumaa molemmissa synnytyksissä. Samallalailla peitto heiluu kuin ennenkin :D
2 yli nelikiloista. Viimeisimmässä jälkitarkituksessa todettiin emättimen laskeuma, joka tarvinnee leikkaushoitoa vaihdevuosi-iässä. Se ei oireile mitenkään. saa nyt sitten nähdä mitä kymmenen vuoden päästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi pieni osuus. Silti on ikävä tosiasia - ja siitä pitää voida keskustella - että sellaistakin tapahtuu.
Itselläni seksi parani synnytyksen jälkeen: osansa varmasti sillä, että tuli itsevarmuutta, luonnetta lisää...
Lapsiluku on onneksi täynnä ja nyt jo energiaa/ aikaa/varaa keskittyä tähän vaivaan.
Kaipaan edelleen suosituksia gynestä/ vastaanotosta, mieluiten keski-Suomesta.
Yksityiselle pitää mennä, koska edes lähetteellä eivät ottaneet yliopistollisessn sairaalaan. Lääkäri kyllä sanoi5 jopa papaa ottaessa, että hankalaa kun on niin väljä!! Miten nöytryyttävää.
Olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen ja otan kaikesta tästä opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan ruumiin toista päätä, eli kontakteja ei ole alapään hoitoon erikoistuneisiin!!
Diacoriin ajattelin tilata ajan Helsinkiin, harmittava matka yli 300 km.
Kiitos vinkeistä ja rohkaisuista.
Hoidan ruumiin toista päätä, eli kontakteja ei ole alapään hoitoon erikoistuneisiin!!
Diacoriin ajattelin tilata ajan Helsinkiin, harmittava matka yli 300 km.
Kiitos vinkeistä ja rohkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pk-seutulaiset haluatte suosituksen, mihin mennä korjausleikkaukseen, niin voin kertoa. Itse olen äärimmäisen tyytyväinen.
Haluaisin kuulla suosituksia pk-seudun kirurgista, jonka työn lopputulokseen olet tyytyväinen. Kiitos etukäteen.
Hei, ihanan lukea tätä viestiketjua kipeästä asiasta. Vaivan pitää olla todellinen, jotta lähtee hakemaan apua, se olisi hyvä lääkäreidenkin ymmärtää. Ei ole helppoa sanoa, että alapää ei ole mielestäni enään hyvä!
Minä olen synnyttänyt 4 isoa vauvaa. Viimeinen painoi myös 5 kg ja on jo koululainen, näin kauan olen siis kärsinyt!
Olen nyt päättänyt löytää sellainen lääkäriaseman / sairaalan, jossa toimenpide voitaisiin tehdä hyvällä kokemuksella ja ammattitaidolla. Yksityinen gyne lähetti minut yliopistolliseen sairaalaan, jossa sain tuomion; ei julkisella puolella. Fysioterap.on mitannut ja olen jumapannut ja sähköärsyttänyt, ilman tulosta. Alapää on niin arpeutunut ja revennyt, että en usko enään muuhun kuin toimenpiteeseen.
Voisitteko ystävällisesti kertoa kokemuksista toimenpiteen jälkeen ja suositella jotain hyvää leikkavaa gyneä.
Lapseni ovat aivan ihania, silti ei tälläinen saa olla nykyäidin kohtalo!
nim. Mannapuuroa ja mansikkaa
pieni pointti vaan mietittäväksi: vieläkö teet lapsia? Jos nimittäin meinaat tehdä,tee korjausleikkus vasta viimeisen ipanan jälkeen!!! Synnytykset saattavat olla nyt helppoja, kun paikat jo venyneet, mutta kiristysten jälkeen repeilet taas pienemmästäkin lapsesta kun arpikudos ratkeilee.
jätti tekemättä?
Synnytin 1,5 vuotta sitten pienikokoisen lapsen (3 kg) ja repesin myös pahasti kätilön virheen takia. Repeämiä tuli emättimeen, sen ulkosuulle ja lisäksi poikki menivät myös molemmat peräaukon sulkijalihakset.
Kätilö teki arviointivirheen kun hän alkoi ponnistuttaa minua kohdunsuun ollessa vasta puoliksi auki. Onneksi seurauksena ei tullut kohdun repeämää, mikä tuossa tilanteessa on riskinä. Huomatessaan virheensä hän hätääntyi, ponnistusyritykset lopetettiin välittömästi ja päätti ryhtyä nopeuttamaan synnytystä oksitosiinilla, vaikka omat supistukset tulivat tuolloin normaaleina ja minulla oli vaikeuksia kestää niitäkin ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Olin pyytänyt saada epiduraalia, mutta sitä ei ollut saatavilla, koska anestesialääkäri oli toisaalla. Kätilö käyttäytyi todella hermostuneesti ja se tuntui pelottavalta. Henkilö, johon minun olisi pitänyt pystyä luottamaan ei tuntunut olevan tilanteen tasalla lainkaan. No, runsaan oksitosiinin avulla lapsi työntyikin sitten pikavauhtia ulos kouristelevasta ruumiistani ja siinä rytinässä repeämät tulivat.
Jälkeenpäin eräs lääkäri toisaalla kommentoi, että lapsi laitettiin tulemaan väkisin ulos. Olisi pitänyt antaa synnytyksen edetä normaalisti ja kudosten venyä rauhassa eikä vauhdittaa sitä turhaan keinotekoisesti. Hän siis sanoi ääneen sen totuuden mitä sairaalassa ollessani kukaan ei uskaltanut sanoa, mutta jonka jokainen kyllä varmasti tiesi. Yleensähän tällaisia repeämiä voi tulla jos lapsi on suurikokoinen, huonossa tarjonnassa, tai jos joudutaan turvautumaan imukuppiin. Kohdalleni ei osunut yksikään näistä vaihtoehdoista. Kun yritin keskustella kätilöni kanssa hänen tekemistä ratkaisuista hän mm. kiisti, ettei ensimmäistä ponnistusyritystä ollut ollutkaan vaan minä ja mieheni olimme kuvitelleet sen. Outoa kyllä juuri se ponnistusvaihe oli kuitenkin kirjattu papereihin ja vedetty sitten jostain kumman syystä yli.
Keräsin voimani ja otin muutamia kuukausia synnytyksen jälkeen yhteyttä sairaalan potilasasiamieheen, jotta olisin voinut tehdä valituksen saamastani epäasiallisesta kohtelusta ja saadakseni kätilöltä jonkinlaisen pahoittelun, mutta tajusin hyvin nopeasti minkälainen ”koneisto” minulla oli vastassa. Koska potilaspaperini olivat sekavat ja puutteelliset minun oli turha edes yrittää. Surullisinta siinä kaikessa oli se, että juuri ne asiat olisivat voineet ratkaisevasti auttaa minua pääsemään traumastani yli ja saamaan ehkä takaisin luottamuksenkin hoitohenkilökuntaan. Niin ja ehkä jopa mahdollistanut kohdallani sen haaveillun toisen lapsen. Olisin myös toivonut, että minua hoitanut kätilö olisi ymmärtänyt edes jollain tasolla tekonsa seuraukset, jotta hän ei toistaisi niitä enää jonkun toisen äidin kohdalla.
äiti-80
... ja suurin osa tapahtumakirjauksista oli tehty vasta sen jälkeen kun lapsi oli kirjattu jo syntyneeksi. .. Hän myös patisti aloittamaan yhdynnät vaikka olin yhä kipeä sellaisen liukuvoiteen avulla, joka vähentäisi tuntoa.
..kätilö tekee kirjaukset synnytyksen aikana :-O???? Hei HALOOO!!!! Kyllä kätilöllä riittää hommaa ihan itse synnytyksessäkin, kirjaukset tehdään synnytyksen JÄLKEEN. Ja tuo toinen lause on sekava, olit siis kipeä liukuvoiteen avulla? Ei sitä tuubia laiteta mihinkään vaan siitä pursotetaan geeliä tms. likuvoidetta.
Anna, kun arvaan tämän (epäasiallisen) vastineen on kirjoittanut kätilö tai sairaahoitaja? Missään muussa ammattikunnassa (pyövelit suurin piirtein mukaan lukien) ei ole näin empatiakyvytöntä (itsensä kylmettänyttä) porukkaa.
Tsemppiä ja voimia sinulle taisteluun! Sinulle siis, jonka kohdalla kätilö oli peukaloinut synnytyskertomusta ja, joka sait vaurioita hoitovirheistä.
Todellisuus taitaa nykyterveydenhuollossamme olla juuri se, ettei hoitovirheitä myönnetä eikä niistä saa uhri koskaan mitään korvauksia - ei edes "henkisellä tasolla" tunnustuksen muodossa. Jäät asiasi kanssa kyllä ihan yksin.
Minulla kokemus epiduraalin väärin laittamisen (nimenomaan synnytyksessä) aiheuttamasta melko pysyvästä haitasta (vaiva jatkunut kohta vuoden), enkä pääse julkisen puolelle lisätutkimuksiin / hoitoon, sillä virallinen linja on se, "ettei mitään haittaa voi enää olla". Oireet ovat voimakkaat ja alati läsnä, terveyteni olen menettänyt, mutta missään sitä ei tunnusteta. (Yksityinen puoli mukaan lukien).
Kiitos ap:lle ja muille tarinansa kertoneille asian esille nostamisesta! Ei tämä tilanne koskaan muutu, jos ei näistä asioista ääneen puhuta.
hyvältä ollenkaan. Voin olla iloinen, niin kuin ystävänikin minulle sanoit, että pääsit helpolla kun sait sektion. Toivottavasti saatte alapäänne vielä kuntoon, ja sen henkisenkin puolen. Eihän tällaista osaa edes kuvitella, kun itse ei ole joutunut kokemaan. Eri asia ehkä kuitenkin kun toisilla on oikeasti pahat repämät, ja sitten toisilla löysä pimppi. Niin on kuulemma minullakin, sanoi "ihana" mieheni, eikä pelkästään meidän kahden kesken. No mutta sen takia en menisi kiristyttämään, mutta oikeasti pahojen repeämien takia kyllä.
Tee kaikki lapset ensin. Sitten teetätät sterilisaation. Sitten tiukennat värkkis. Sitten rasvaimu ja silikoonirinnat ja avot! Oot "täydellinen". Näin mää itse teen parin vuoden päästä. ;)