Olen onnellinen! Tässäpä mun tarina synnytysvaurioista ja pari kysymystä:

Pahoittelen, että olet moista joutunut kokemaan. Älä kuitenkaan luovu perheenlisäyksen suunnittelusta. Mielestäni sinulla on oikeus vaatia vaikka pelkosektiota tuon kokemuksen jälkeen.



Kaikille, jotka hysterisoituu tästä ketjusta, etenkin ensisynnyttäjät, kerron oman kokemukseni. Olin 4 kg painavan ja 37 cm päänympärysmitoiltaan olevan vauvan synnytyksen jälkeen aika paniikissa lantionpohjalihasteni kunnosta. Vielä jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että lihakset ovat huonossa kunnossa. Tein todella kovasti työtä lantionpohjalihasten eteen mm. Aquaflexeillä ja pelkkinä lihasliikkeinä. Nyt 6 kk synnytyksestä koen olevani taas hyvässä kunnossa. En aivan samassa kuin ennen synnytystä, mutta toisaalta synnytyksestä tuli myös tiettyjä etuja seksiin, kuten herkemmät ja useat orgasmit.

Synnytin 1,5 vuotta sitten pienikokoisen lapsen (3 kg) ja repesin myös pahasti kätilön virheen takia. Repeämiä tuli emättimeen, sen ulkosuulle ja lisäksi poikki menivät myös molemmat peräaukon sulkijalihakset. Onneksi asia huomattiin ja repeämät korjattiin nukutuksessa synnytyksen jälkeen. Tapahtuma oli henkisesti erittäin traumaattinen, mutta minkäänlaista tukea en saanut. Synnytystäni hoitanut kätilö ei edes tullut minua katsomaan synnytyksen jälkeen, hän ei varmaankaan uskaltanut. Kun otin häneen myöhemmin yhteyttä käydäkseni läpi synnytystäni hän käyttäytyi ilkeästi ja vähätellen minua kohtaan vaikka halusin vain asiallisesti keskustella asiasta. Tilattuani omat synnytyspaperini huomasin, että kätilön kirjaukset eivät vastanneet todellisuutta. Papereista oli mm. vedetty yli kirjauksia ja suurin osa tapahtumakirjauksista oli tehty vasta sen jälkeen kun lapsi oli kirjattu jo syntyneeksi. Ymmärsin silloin, että kätilö oli peittänyt hienosti jälkensä.. Oli järkyttävää tajuta miten epäeettisesti toimivia imisiä terveydenhuollossamme työskentelee. Oman henkisen toipumisen kannalta merkittävää olisi ollut saada käydä läpi traumaattinen synnytykseni asiallisesti ja totudenmukaisesti. Ymmärsin, että tapahtunutta virhettä ei voinut korjata, mutta kätilön kohtaaminen ja asiallinen suhtautuminen olisi ollut avain asia toipumiselleni. Fyysinen parantuminen vei pitkään, koska eteenkin peräaukko oli erittäin kivulias. Kykenin ensimmäisen kerran istumaan normaalisti 5 kk synnytyksen jälkeen. Myöskin ilman karkailu oli kiusallista. Pierun tuloa ei pystynyt hallitsemaan ja kakka saattoi valua housuun. Käydessäni julkisella puolella jälkitarkastuksessa peräaukon osalta erikoislääkäri vähätteli ilmankarkailuvaivaa. Hän myös patisti aloittamaan yhdynnät vaikka olin yhä kipeä sellaisen liukuvoiteen avulla, joka vähentäisi tuntoa. Samalla hän totesi naurahtaen, että eihän siitä yhdynnästä tosin sitten hirveätä nautintoa saisi. Lähdin vastaanotolta itku kurkussa ja tunsin itseni pahoin loukatuksi ja nöyryytetyksi. Kyse on hyvin intiimeistä ja herkistä asioista ja mielestäni niihin tulisi suhtaua hienovaraisesti ja potilasta kunnioittaen. Yhdynnät uskalsimme aloittaa 8kk jälkeen synnytyksestä ja kipu on pikkuhiljaa vähentyntyt. Nykyään tunnen enää harvoin hermokipua peräaukon kohdalla ja uskallan jo nauttia yhdynnästä. Uloste ei enää karkaa ja ilmaakin pystyn pidättämään aika hyvin. Lantionpohjan lihaksia jumppaan ahkerasti. Kaiken tämän tapahtuneen muisteleminen tuo kuitenkin yhä kyyneleet silmiini ja luulen, että trauma on ikuisesti osa minua. Olen menettänyt luottamukseni terveydenhuollon henkilökuntaan täysin, enkä uskalla enää hankkia enää toista lasta, vaikka mieheni ja minä siitä ennen ennen ensimmäisen lapsen syntymään haaveilimmekin. Olen kiitollinen siitä, että lapseni ja minä selvisimme hengissä.



Toivon, että synnytyksen vaurioittamat naiset saisivat asiallista kohtelua ja hoitoa maassamme. On väärin, että naisten tuntemuksia vähätellään ja asioista vaietaan. Ei voi olettaa, että aika tai se ilo syntyneestä lapsesta ns. ”korjaa” äidin. Lapsi antaa mahtavasti voimaa ja iloa toipumisessa, mutta rikkinäisen äidin tulisia saada myös apua. Toivotan kovasti voimia ja jaksamista teille ”rikkinäisille” äideille, toivottavasti saatte apua ongelmiinne.



äiti-80

Olen nyt käynyt leikkauksessa ja voin sanoa, etten kadu ollenkaan. Hintaa toimenpiteelle tuli 2000 euroa ja se tehtiin Tampereella. Jos haluatte tarkempia tietoja voin laittaa sähköpostitse.



Ja vasta nyt olen alkanut toipua tuostakin jälkimmäisen kirjoittajan kuvaamasta traumasta synnytykseen liittyen. Vasta nyt tunnen että minua on kuunneltu ja olen alkanut oikeasti toipua synnytyksestä, henkisesti. On totta etten kiristysleikkauksen jälkeen pysty enää synnyttämään yhtään muksua ainakaan alakautta, mutta vaatisin muutenkin keisarinleikkausta, jos vielä lasta innostun tekemään (mitä epäilen). En edes uskaltaisi enää synnyttää kiitos edellisen ja "silvottuna" kuluneiden vuosien.



Välilihaa vielä hieman kiristää niin en ole voinut aloittaa yhdyntöjä, mutta enää se ei ammota sen näköisenä että siellä olisi pommi räjähtänyt, ilmaa ei mene emättimeen kesken liikunnan tms. iloja.



Toipuminen oli yllättävän kivutonta, kipuja ehkä 5% siitä mitä synnytyksen jälkeen. Silloin itkin jokaisella vessakäynnillä.

Taitaa olla niin yleistä et varsinkin kätilöt vähättelee ja salailee synnytyksessä tapahtuneita juttuja joten mietin minkälaista se laskeuma on??Onko siinä emättimen seinämät jotenkin valunut alaspäin vai kohtu?? Mulla synnytyksestä melkein 5kk ja vieläkin jatkuvaa virtsankarkailua ja välillä rakko tyhjenee kokonaan enkä pysty pidättään ollenkaan.Voiko sellaista korjata? Olen jumpannut joka päivä ja pidätyskyky on miltei sama kuin synnytystä jälkeisenä päivänä.Voiko virtsarakko olla vahingoittunut?

Et tainnut enää jaksaa puhua asiasta sairaalan ylilääkärille tms, siis tuosta hoidon onnistumisen puolesta? Tuo sairaskertomuksen peukalointi kuulostaa epäeettiseltä, todellakin!



Älä välitä ap noista inhottavista kommenteista. 2000 euroa on pieni raha koko elämää haittaavan ongelman hoitamisesta, jos sinulla kerran oli mahdollisuus se raha jostain säästää ja asia oli rahalla hoidettavissa.

Itselläni taitaa olla korjaukset jo myöhäistä, synnytyksestä aikaa 9 v. Nelikiloinen lapsi, repesin emättimestä, suulta ja tikkeja tuli lukematon määrä. Kätilö joka oli juuri valmistunut, ihmetteli ommelessaan "mihinkäs minä tämän liitän" - no, selvähän se oli ettei hyvää tullut. Tikit aukesivat eikä niitä korjattu. Ulkosynyttimiin läi lerpsuva kieleke, joka reunoiltaan on todella kipeä aina kun siihen tulee pienikin venytys (kuten yhdynässä ja hankasi aina pahasti ja oli mahdottoman kipeä ja arka yhdynnän jälkeen -ihan vereeslihalla ja pissaaminenkin sattui). Jäin yh:ksi ja muutama vuosi myöhemmin tapasin miehen - no eihän seksi onnistunut kun lerpake tiellä, hankasi ja mieskin sanoi että sun värkkis on kuin pommin jäljiltä. Nyt ei seksin sujuminen ole ongelma, kun olen 4½ ollut ilman parisuhdetta. Lisäksi virtsanpidätyksessä ongelmia (olen jumpannut lantionpohjalihaksia koko ajan), ja ilmaa karkailee sillä oletettavasti myös peräaukkoon päin tuli jotakin vaurioita. Löysä uloste on ongelma ja vessaan on aina kiirus; oli kumpi hätä tahansa. Huokaus. Ja olen vasta 41 v.



Mutta AP, sulle oikein paljon onnea ja iloa; rohkeaa että uskalsit mennä leikkaukseen ja sait avun!! Hienoa !!

Kaikki muut tikkaukset hoitaa lääkäri! Naisen alapäällä ei taida olla mitään merkitystä, kun lapset on tehty. Pitää vain olla onnellinen vauvasta, vaikka seksielämä on mennyttä ja elämänlaatu surkea.

jätti tekemättä?

Synnytin 1,5 vuotta sitten pienikokoisen lapsen (3 kg) ja repesin myös pahasti kätilön virheen takia. Repeämiä tuli emättimeen, sen ulkosuulle ja lisäksi poikki menivät myös molemmat peräaukon sulkijalihakset.

Jos pk-seutulaiset haluatte suosituksen, mihin mennä korjausleikkaukseen, niin voin kertoa. Itse olen äärimmäisen tyytyväinen.

Toisen lapsen syntymän jälkeen repesin emättimestä. Kuten esikoisenkin kohdalla, mutta tällä kertaa kätilö totesi, että repeämä on, se paranee itsestään.

Sairauskertomuksessa ei ole mitään mainintaa repeämästä.

Kun lapsi oli pari vuotias, vihdoin uskalsin mennä yksityiselle gynekologille nikottelemaan vaivani. Kyseinen mies suhtautui ongelmaani hyvin vakavasti ja hienotunteisesti ja kirjoitti lähetteen. Pääsin muutamassa kuukaudessa kuntapuollelle toimenpiteeseen, jossa emätin kursattiin normaalin kokoiseksi. Samalla korjattiin ulkosynnyttimet: jo ensimmäisen raskauden aikana ne turposivat pahasti, samoin kakkosen kohdalla. Turvotus laski synnytyksen jälkeen, mutta vehje ei näyttänyt normaalilta, oli sellaista nahkariepulaa ja esim. fillaroiminen oli vaikeaa. Pissan pyyhkiminen suijui taputtelemalla, muutoin ei voinut kun oli nahkalerpaketta vaikka miten.



Olin noin 25 v. tuolloin kun toimenpide tehtiin, 2 lapsen yh.

Eli erosin lasten isästä ja olin varautunut elämään ilman seksisuhdetta / miestä.



Kaikin puolin koko prosessi sujui hyvin. Kaikkein nöyryyttävin tilanne tapahtui heräämäössä.



Olin töissä kyseisessä sairaalassa.



Siellä oli töissä myös "Pirkko", noin minun ikäiseni, jonka ystävällisen, iäkkään äidin naapurissa olin asunut aiemmin ja joka tunsi siten minut ja exäni. Pirkko ja exäni olivat samalta kylältä.



Pirkko oli töissä välinehuollossa. Välinehuoltoon tulee leikkauspotilasta lista nimiä myöten, listassa on myös toimenpide/diagnoosi, miksi leikkauksessa ollaan sekä lista tarvittavista instrumenteista.



Kun olin heräämössä (toimenpide tehtiin puudutuksessa joten olin ihan järjissäni) avasin silmäni kun vaistosin että joku on vuoteeni vierellä. Pirkkohan se siinä. Tuijotti. Oli tullut tarkistamaan, että olenko se todellakin minä.

Pirkko takelteli: onhan se hyvä laittaa itsensä kuntoon.

Olin niin väsynyt ja niin tyrmistynyt, etten jaksanut sanoa, että eikö sinun maalaismoukan uteliaisuudella ole mitään rajaa - ja muistathan että sinullakin on vaitiolovelvollisuus.

Katsoin takaisin ja suljin silmäni.



Niin, minä jätänkin sinut lepäämään, sanoi Pirkko (nimi muutettu)ja poistui paikalta.



3

että ne kätilöt ovat ommelleet elämänsä aikana useamman epparin kiinni kuin lääkärit. Eli ei se kokematon lääkäri taitaisi istä osata kursia sen paremmin vain sen takia että nimilapussa lukee lääkäri. Spesialistit on erikseen, mutta ne jotka ohimennen synnärillä touhuaa on asia erikseen.

Kuntapuolelta ta:n omalääkäriltä voit pyytää lähtettä gynekologille tai sitten suoraan yksityiselle, joka voi kyllä laittaa lähetteen kuntpouolelle korjaustoimenpiteeseen !! Indikaatiot täyttäyisi !!

Itselläni taitaa olla korjaukset jo myöhäistä, synnytyksestä aikaa 9 v. Nelikiloinen lapsi, repesin emättimestä, suulta ja tikkeja tuli lukematon määrä. Kätilö joka oli juuri valmistunut, ihmetteli ommelessaan "mihinkäs minä tämän liitän" - no, selvähän se oli ettei hyvää tullut. Tikit aukesivat eikä niitä korjattu. Ulkosynyttimiin läi lerpsuva kieleke, joka reunoiltaan on todella kipeä aina kun siihen tulee pienikin venytys (kuten yhdynässä ja hankasi aina pahasti ja oli mahdottoman kipeä ja arka yhdynnän jälkeen -ihan vereeslihalla ja pissaaminenkin sattui). Jäin yh:ksi ja muutama vuosi myöhemmin tapasin miehen - no eihän seksi onnistunut kun lerpake tiellä, hankasi ja mieskin sanoi että sun värkkis on kuin pommin jäljiltä. Nyt ei seksin sujuminen ole ongelma, kun olen 4½ ollut ilman parisuhdetta. Lisäksi virtsanpidätyksessä ongelmia (olen jumpannut lantionpohjalihaksia koko ajan), ja ilmaa karkailee sillä oletettavasti myös peräaukkoon päin tuli jotakin vaurioita. Löysä uloste on ongelma ja vessaan on aina kiirus; oli kumpi hätä tahansa. Huokaus. Ja olen vasta 41 v. Mutta AP, sulle oikein paljon onnea ja iloa; rohkeaa että uskalsit mennä leikkaukseen ja sait avun!! Hienoa !!

... ja suurin osa tapahtumakirjauksista oli tehty vasta sen jälkeen kun lapsi oli kirjattu jo syntyneeksi. ..

Hän myös patisti aloittamaan yhdynnät vaikka olin yhä kipeä sellaisen liukuvoiteen avulla, joka vähentäisi tuntoa.

..kätilö tekee kirjaukset synnytyksen aikana :-O???? Hei HALOOO!!!! Kyllä kätilöllä riittää hommaa ihan itse synnytyksessäkin, kirjaukset tehdään synnytyksen JÄLKEEN. Ja tuo toinen lause on sekava, olit siis kipeä liukuvoiteen avulla? Ei sitä tuubia laiteta mihinkään vaan siitä pursotetaan geeliä tms. likuvoidetta.