Olen onnellinen! Tässäpä mun tarina synnytysvaurioista ja pari kysymystä:

Eikö kukaan ole edes suunnitellut sitä?

että aivan turhaa hommaa. Jos paikkasi ovat useiden eri ihmisten mielessä, kunnossa niin ne ovat silloin kunnossa ja vika on ainoastaan korviesi välissä.



Itse en kiristelisi itseäni vaikka ilmaiseksi saisin. On kuitenkin riskejä... Tulee liian tiukka ja jatkossa seksi aina sattuu. Tunto häiriöitä ym.. Kiitos ei.

Sait varmaankin gynekologian poliklinikalta ohjeet lantionpohjan lihasharjoittelusta. Se on todella tärkeää! Kaikkien naisten pitäisi muistaa harjoitella säännöllisesti.



Olet käynyt gynekologien vastaanotoilla ja he ovat todenneet, että mitään laskeumaa eli emättimen todettavaa löysyyttä ei ole. Kuulostaa erikoiselta, että yksityispuolella leikataan sellaista, jota muut gynekologit eivät pysty toteamaan. Epäilen, että parannusta vaivoihisi ei ehkä tulisi.



Kerrot, että sinun ei tee mieli seksiä. Mahtaako leikkaus parantaa tällaista vaivaa?



Itse harjoittelisin erittäin ahkerasti lantionpohjan lihaksia.



Leikkaus, varsinkin jos vain yksi monista gynekologeista näkee sen aiheelliseksi kuulostaa aika riskitoimenpiteeltä.

olen kyllä harjoitellut lantionpohjaani mutta koska lihakset jätettiin jotenkin parsimatta, en saa niihin kunnon tuntumaa. Ja tämä löysyys häiritsee yhdynnässä sekä minua että miestäni. Julkisen puolen gynejen suhtautuminen oli ylimielistä ja alentavaa, eivätkä he vaivautuneet kunnolla edes tutkimaan tilannettani. Olen päätökseni tehnyt ja siitä iloinen. Halusin kertoa tämän, että löysään värkkiinsä ei tarvitse tyytyä vaikka synnytyslaitoksen gyne niin sanoisikin, ja samalla kysyä kokemuksia. Ainakin minua tämä tieto on helpottanut suuresti.

On ehkä hyvä huomioida, että leikkaus, jota useimmat gynekologit eivät pidä aiheellisena, saattaa osoittautua turhaksi toimenpiteeksi. Mitkä olisivat tunnelmasi sellaisessa tilanteessa? Leikkauksiin liittyy myös riskejä, esim. tulehdukset. Myös emättimen ja ulkosynnyttimien tunto saattaa heikentyä leikkauksen myötä.

miksi suhtautuminen tuntuu olevan niin nagatiivista? Pitäisikö kaikkien tyytyä revenneisiin värkkeihinsä, jos apuakin on saatavilla? Laskeumaleikkauksia tehdään paljon, ja samantyyppinen toimenpide on tässäkin kyseessä. Olen kuullut, että laskeumaleikkauspotilaiden seksielämä on yksinomaan parantunut.



Seuraavaksi korjaan imetysten venyttämän rinnat takaisin.

jotain siitä kirjoittanutkin. Oletko katsonut haulla aiempia keskusteluja?



Sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa korjausleikkauksesta, vaikka näitä neropatteja tuntuukin täällä riittävän. Kyllä nainen kuitenkin tuntee oman kehonsa parhaiten. Sanon ilman muuta, että korjausleikkaus kannattaa.

tuskinpa vaan olis korvien välissä tämä ongelma. Hyvä, jos saat apua !

Ainakin itselläni alkuaikoina synnytyksen jälkeen seksi ei tuntunut miltään, siis oikein huomasi sen, että on paikat löysät, vaikkei ollut edes pahemmin repeämiä. Tein lantiopohjaa ja tilanne korjaantui täysin :)

Mutta ei kai se pelkkä lihasharjoitus aina riitä, jos on kunnolla revennyt.

nyt kun leikkauksesta on aikaa, että oliko odottamasi hyöty?

seksi tuntuu paljon paremmalta = samalta kuin ennen lapsia. Mutta seksin määrä ei ole lisääntynyt - ainoastaan laatu. Ollaan molemmat niin poikki pyörittämään tätä arjen rumbaa. Ja mies on yhtä ärsyttävä kuin ennenkin ja samat riidat meillä on kuin ennenkin :D

hyvä muistutus siitä että mikään ei ns. muutu, minkä ei pidäkään. Pidän realismin mukana :)

loukkaatte minua (en ole ap) ja muita, joille ongelma on tosi. Itselleni kävi niin, että synnytys sujui suhtkoht ok ja repesinkin vain pienesti (mutta syvästi), MUTTA kätilö ompeli ihon jotenkin "väärin päin" tai "väärään suuntaan" ts käänsi ihon jotenkin kummasti ja meillä on kanssa seksielämä kuollut tuon jälkeen, koska emättimen reuna on niin s*tanan kipeä aina kun edes yrittää.



Minäkin juoksin lääkärit läpi ja aina vaan todettiin, että "hyvin on parantunut" johon minä yritin, että joojoo on se haava parantunut, MUTTA kun se on yhä kipeä ja väärin ommeltu, mutta kukaan ei koskaan ottanut minua tosissani. Mitä siis voi tehdä? Vältellä seksiä lopun ikäänsä? Minulla kun ei mikään kiristyskään auta, kun kyse ei siitä ole. Vähänkö olen katkera!



Tsemppiä sinulle, ap, ja toivon, että saat nyt avun! Tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Mene yksityiselle, joka on erikoistunut näihin asioihin. Minulla oli vähän samantapaista. Oli vinoon ommeltu, arpeutunut kohta, joka oli yhdynnässä kipeä. Se korjattiin.



Aina sanotaan, että ei voi tehdä mitään - höpsis.

En ole pystynyt harrastaa seksiä yli kahteen vuoteen. Siis yhdyntä ei ole onnistunut. Minulla kävi niin että lapsi ei meinannut mahtua ulos ja tehtiin eppari. Kätilö ompeli liian "tiukaksi ja jotenkin väärin". Valittelin kipuja kunnallisella mutta kaikki väittivät että ihan normaalilta näyttää. Kunnes yksityisellä lääkäri totesi että ihan päin peetä ommeltu ja mm. liian tiukaksi kursittu.



Pääsin lopulta kunnallisen kautta leikkaukseen. Kivut helpottivat jonkin verran mutta edelleenkään alapää ei ole täysin kunnossa eikä varmaan koskaan palaudu entiselleen. Ja miten voisikaan.



Muista että arvet joita saat alapäähän eivät jousta!!! Ja paraneminen voi olla järkyttävän hidasta!!! Toki sinun tilanteessasi voi kaikki mennä hyvinkin mutta entä jos saatkin kauheet kivut tilalle??? Itse olisin ottanut tuhat kertaa mieluummin "löysän" alapään kuin sellaisen että yhdyntä tuottaa kauheeta kipua :(

Kiitos varoituksesta, mutta tässä tapauksessa ajattelin luottaa näitä paljon tehneeseen lääkäriin - kyseessä ei tällä kertaa ole mikään sinnepäin ompeleva kätilö. Mua inhottaa se asenne, että kaikki naisten kivut, löysyydet ja vaivat ovat ainakin julkisella ihan NORMAALIA, ikään kuin äitien kuuluisikin hieman kärsiä ja olla mitenkuten kursittuja. Lääkärini sanoi, että vaikka paikoissani ei ole ns. lääketieteellisenä pidettävää vikaa, täytyy kuunnella myös IHMISTÄ itseään ja sitä kuinka paljon asia häntä henkilökohtaisesti haittaa. Tämä unohtuu kunnallisilta AINA.

Olen tuolla synnytyspuolella osallistunut ketjuun synnytysvaurioista, jotten nyt tässä tarinaani toistele. Pointti vain on se, että vaikka olisi oikein pahat vaivat, niin ei julkisella oteta vakavasti, kun se pullonkaula eli TA-lääkäri ei tunnista ongelmia ekä saa tolkkua näkemästään. On monta nöyryyttävää kokemusta takana.



Pakko on ollut repiä rahat yksityisellä huippuasiantuntijalla käyntiin ja heti tuli kyllä lähete ihan julkisella tapahtuvaan korjaukseen. Minulla myös alunperin pahat repeämät ehti kätilö turasta huonosti kasaan ja siitä sitten alkoi vuosien selviäminen jokapäiväisestä elämästä. Nyt korjauksesta 2v ja itsetunto, hygienia ja seksielämä normaali.

alakautta,niin pimppani on kunnossa :)

ja jäihän alapää vähän isomman tuntuiseksi kuin aiemmin mutta pidän sitä normaalina silti. Luulen, että kaikille synnyttäneille naisille käy kuitenkin samoin vaikka lapset olisivat pienempikokoisiakin.



Väärin ommellut epparihaavat kaiketi kannattanee tarkistaa voiko niitä korjata mutta toi venyminen on minusta normaalia elämään kuuluva asia, eikä sitä tarvitse korjailla.

olen päässyt helpolla, kun paikat on palautuneet suunnilleen entiseen kuntoon ja neljä synnytystä takana. Oon mieheltäkin kysyny, että onko väljempi, mutta ei kuulemma. Siksi en voi kuin kuvitella, miltä ap:n tilanne tuntuu. Mutta mene rohkein mielin operoitavaksi, älä välitä näistä kommenteista, joiden mukaan "löystyminen on ihan normaalia" jne. Kukaan näistä väljemmän värkin kanssa eläjistä ei elä sun alapään kanssa, eikä tiedä, miltä sinusta tuntuu. Luota siis itseesi ja gynekologiisi :) Toivottavasti tilanne tosiaan korjaantuu.



Mutta siis luultavasti vastaavassa tilanteessa hakisin myös apua ja olisin valmis maksamaan aika paljon siitä, että voisin olla tyytyväinen itseeni ihan kokonaisuutena.

tuollaisen korjauksen teettää, niin pystyykö enää synnyttämään alakautta? Meinaa mietin vai, että vaikka lapset olisi tehtynä noin periaatteessa niin aina voi tulla vahinko tai uusi vauvakuume.