Kotona lastaan pitkään hoitavien
reaktioista päätellen hekin haluaisivat kiljuen pois kotoaan työelämään, mutta kun heillä sitä työtä ei enää olekaan niin kadehtivat sitten niitä joilla on ja jotka voivat palata sinne milloin haluavat lapsen iästä huolimatta. Sitten kateuksissaan raivoavat täällä av:lla.
Kommentit (39)
Vaikka meilläkin olisi varaa siihen, että hoitaisin lapsemme 3-vuotiaaksi kotona, en siihen kykene.Seinät kaatuu päälle, masennun pitkässä juoksussa, kun ei saa aivoille järkevää tekemistä jne. Ja vaikka lähden riemusta kiljuen töihin syksyllä, lapsen ollessa 2-vuotias, tulen tuntemaan huonoa omaatuntoa ja ikävöin varmasti lastani äärettömästi.
Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja. Suotakoon kaikille omansa.
Oma arvomaailma on ns. pehmeä. Olen halunnut ja myös saanut hoitaa lapseni itse. Kotona olen ollut yli 12v. Työpaikkani on kyllä kiltisti odottanut. Kotonakin voi saada aivoilleen haastetta. Ei kukaan käske vaharata telkkaria ja maata puolehenpäivähän sängys. Itse en kyllä katso tyhmenneeni tai eläneeni haasteetonta elämää ollessani kotona. Aikansa kun voi käyttää niin monella lailla. Itse olen panostanut lasten ja parisuhteen lisäksi opiskeluun; harrastuksiin, naapuriapuun, järjestötoimintaan sekä politiikkaaN
Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja. Suotakoon kaikille omansa. Oma arvomaailma on ns. pehmeä. Olen halunnut ja myös saanut hoitaa lapseni itse. Kotona olen ollut yli 12v. Työpaikkani on kyllä kiltisti odottanut. Kotonakin voi saada aivoilleen haastetta. Ei kukaan käske vaharata telkkaria ja maata puolehenpäivähän sängys. Itse en kyllä katso tyhmenneeni tai eläneeni haasteetonta elämää ollessani kotona. Aikansa kun voi käyttää niin monella lailla. Itse olen panostanut lasten ja parisuhteen lisäksi opiskeluun; harrastuksiin, naapuriapuun, järjestötoimintaan sekä politiikkaaN
Tai sullakin "=D" jäädä jokunen elämänkoulu käymättä, tai sitten vain synnyit huonoilla geeneillä.
selkeästi kotihoidon pituuden kanssa. Korkeasti koulutetummat perheet/ äidit käyttävät hoitovapaita selvästi vähemmän kuin kouluttamattomat:
"Kotihoidon tukea käyttävät eniten perheet, joissa äidin koulutustaso ja sosioekonominen asema on alhainen ja perheen tulot pienet (mm. Takala 2000). Puhuttaessa kotihoidontuen saajista puhutaan siten pienituloisista, köyhyysriskin piirissä olevista pienten lasten perheistä. Merkittävällä osalla tuen saajista puuttuu vakaa työmarkkina-asema."
http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/kehittamisprojekti/liite1.htm
te, jotka olette hoitaneet lapsia "vähemmän aikaa" kotona. On teissäkin niitä kouluttamattomia pilvin pimein. Ja ehkäpä usein enemmän juuri teissä, koska noissa perheissä, joissa kummallakaan ei ole koulutusta, ei ole myöskään varaa olla kotona. Eikä ole koulutusta tai sivistystä tai mielenkiintoa hankkia tietoa, joka olisi opettanut jotain vaikkapa lapsen kehityspsykologiasta. Moni vie lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen silkkaa tietämättömyyttään (kuten TÄLLÄKIN PALSTALLA SAA USEIN LUKEA, tätäkin puolta) ja sitten kysellään täällä että "ihanko totta lapsi traumatisoituu, jos on 1-vuotiaana 10-tuntisia hoitopäiviä. Tätini sanoi, että se ei ole hyvä. Apua, sanokaa, että tätini on väärässä!!!1 terveisin yläasteen suorittanut uraputkiäiti" Eli saa olla aika tyhmä, ellei ole huomannut, että ihmisen koulutus ja työpaikka eivät useinkaan korreloi millään tavalla lasten hoitopäätösten suhteen. Meitä vaan on niin moneen junaan.
terapiaketjut on kyllä säälittäviä. Osoitus siitä pahoinvoinnista, mitä katkeroitunut ihminen kokee.
Toivottavasti pystyt ap kohtaamaan itsesi ja löydät henkisen tasapainon muualta kuin etsimällä vikaa muista! Rauhaa sydämeesi!
Tämä ketju sai alkunsa sen seurauksena, kun kotiäidit ovat tänään oikein urakalla tehtailleet av:lle omia itsensäylistysketjuja, jossa työssäkäyvät äidit on tuomittu alimpaan helvettiin.
En ole huomannut, että koulutetut, työssäkäyvät äidit juurikaan kokisivat katkeruutta tai tarvetta kyseenalaistaa muiden valintoja. Kotiäidithän ne täällä mesoavat kuinka lapsistaa piittaamattomien työssäkäyvien äitien lapset traumatisoituvat päivähoidossa.
mutta tunnustan, että kotiäitivuosinani olin välillä kateellinen hyvässä, mielekkäässä työssä oleville äitituttaville. Itsellä kun ei ollut tuollaista työtä odottamassa, ei vaikka takana oli vuosien yliopistokoulutus jne. Halusin olla lasteni kanssa, toki, mutta kyllä ei tietty halu omaa koulutusta vastaaviin haasteisiin mihinkään kadonnut. Takaraivossa oli huoli siitä, huoliiko kukaan enää vaativiin töihin vuosien kotonaolon jälkeen. Tämä on minun kokemukseni.
Nämä syyllisyyttä potevien töihin kiiruhtajien terapiaketjut on kyllä säälittäviä. Osoitus siitä pahoinvoinnista, mitä katkeroitunut ihminen kokee. Toivottavasti pystyt ap kohtaamaan itsesi ja löydät henkisen tasapainon muualta kuin etsimällä vikaa muista! Rauhaa sydämeesi!
ratkaisuni on loisia täällä kotona,mutta en arvostele äitejä jotka laittavat vauvan hoitoon..laittakoon,ei se minulta pois ole=)
Perheitä ja ratkaisuja on erillaisia=)
selkeästi kotihoidon pituuden kanssa. Korkeasti koulutetummat perheet/ äidit käyttävät hoitovapaita selvästi vähemmän kuin kouluttamattomat:
Eikä niistä vähäisimpänä arvomaailma, joka ei ole pitänyt tärkeimpänä työelämässä korkealle kohoamista. On sitten asia erikseen kummanlainen henkilö on parempi äitinä ja kumpaa tyyliä kukin arvostaa enemmän: lasten tekoa mahdollisimman vähäisellä kotonaololla ja työorientoitumista, vai lasten hoidolle omistautumista useamman vuoden ajaksi. Mutta tottahan sekin on, että on helpompaa olla kotona, ellei työnantaja ole hengittämässä niskaan, ja toimia silloin niin kuin kokee parhaaksi.
Tämä ketju sai alkunsa sen seurauksena, kun kotiäidit ovat tänään oikein urakalla tehtailleet av:lle omia itsensäylistysketjuja, jossa työssäkäyvät äidit on tuomittu alimpaan helvettiin.
En ole huomannut, että koulutetut, työssäkäyvät äidit juurikaan kokisivat katkeruutta tai tarvetta kyseenalaistaa muiden valintoja. Kotiäidithän ne täällä mesoavat kuinka lapsistaa piittaamattomien työssäkäyvien äitien lapset traumatisoituvat päivähoidossa.
täällä kotona kun ei ole ollut aikaa päivystää koko aamua lukien av:tä ;)
Jälkimmäisestä kyllä löytyy miljoona esimerkkiä tältäkin palstalta. Rutkutusta siitä, kuinka "kotiäidit" ovat tyhmiä, laiskoja, jälkeenjääneitä. Onhan se toki näin, kun joku päättää, että omet pienet lapset tarvitsevat äitiään enemmän kuin työpaikka. Tyhmyyttähän se osoittaa.
Mutta onneksi sitä muuttuu viisaaksi ja mahtavaksi uraäidiksi heti kun vihdoin päättää tunkea ne lapset sinne tarhaan ja painua tienaamaan rahaa ;)
Näin siis yllättävän monien mielestä, en tiedä oletko sinä sellainen vai et.
ON paljon muitakin motiiveja kuin "työelämässä korkealle kohoaminen" tai raha! Ihanko oikeasti joku luulee, että nämä ovat ainoat syyt?! Kaikkea sitä kuulee. Totuus on kuitenkin, että vaativista asiantuntijatöistä ei useinkaan voi olla vuosikausia pois ilman että sillä on merkittäviä seurauksia työuralle (vaikkei mitään huikeaa uraa tavoittelisikaan). Olen itse tämän kantapään kautta kokenut, olin siis vuosia kotona. En kadu "uhrausta", mutta ymmärrän että kaikki eivät voi samoin toimia. En itsekään haluaisi esim. lääkäriä tai kirurgia, joka ei ole moneen vuoteen töitä tehnyt.
Syitä siihen on varmasti yhtä monta kuin äitiäkin.
selkeästi kotihoidon pituuden kanssa. Korkeasti koulutetummat perheet/ äidit käyttävät hoitovapaita selvästi vähemmän kuin kouluttamattomat:
Eikä niistä vähäisimpänä arvomaailma, joka ei ole pitänyt tärkeimpänä työelämässä korkealle kohoamista. On sitten asia erikseen kummanlainen henkilö on parempi äitinä ja kumpaa tyyliä kukin arvostaa enemmän: lasten tekoa mahdollisimman vähäisellä kotonaololla ja työorientoitumista, vai lasten hoidolle omistautumista useamman vuoden ajaksi. Mutta tottahan sekin on, että on helpompaa olla kotona, ellei työnantaja ole hengittämässä niskaan, ja toimia silloin niin kuin kokee parhaaksi.
odottamassa kotivuosien jälkeen, en ole enää saanut omaa koulutusta vastaavaa työtä. Mieluummin on palkattu joku, jolla on monen vuoden aktiivinen työkokemus. Harmittaa se todellakin, vaikka lasten kanssa vietettyä aikaa en sinänsä kadu. Nyt uudelleenkouluttautumista suunnitteilla, mikä vetää taas perheen talouden tiukille.
mitä perheiden ratkaisut muille kuuluu,mulle on ainakin aivan sama onko jonkun muksu kotona vai päiväkodissa,ei kuulu mulle muiden ratkaisut! Eiköhän jokainen yritä tehdä kuin parhaaksi näkee.
Tänään on niin monessa ketjussa jeesusteltu 3 v kotihoidon puolesta ja täysin tyrmätty kaikki äidit, jotka laittavat lapsensa hoitoon ennen tätä.
Kukin tehköön niin kuin omaan elämäntilanteeseen sopii, mutta onhan se aika pateettista, jos pitää omilla ratkaisuillaan pönkittää itseään. Kieltämättä herää ajatus, ettei taida ko. ihmisillä juuri muita saavutuksia olla, joista olla ylpeä.
Heillä on ukko jolla tulot on 10 x isommat kuin työssäkäyvien perheillä yhteensä, eikä voi ymmärtää, että jollain ei vaan ole varaa jäädä kotiin.
Lisäksi tää porukkaa suuttuu hervottomasti, jos joku muu on tehnyt toisenlaisen valinnan.
Heillä on ukko jolla tulot on 10 x isommat kuin työssäkäyvien perheillä yhteensä, eikä voi ymmärtää, että jollain ei vaan ole varaa jäädä kotiin.
Päinvastoin ovat koittaneet saada itselleen kirkkaampaa kruunua selittämättä että ovat kotona, vaikka perheen tulot ja elintaso putoavat rajusti mutta kun siitä huolimatta haluavat kasvattaa lapsensa kotona.
ite laitan omani kun on puolitoista v, en vaan jaksa olla kotona pidempään, vaikka rahallisesti pärjättäis... mutta kukin tekee niin kuin omaan elämään se sopii...
te, jotka olette hoitaneet lapsia "vähemmän aikaa" kotona. On teissäkin niitä kouluttamattomia pilvin pimein. Ja ehkäpä usein enemmän juuri teissä, koska noissa perheissä, joissa kummallakaan ei ole koulutusta, ei ole myöskään varaa olla kotona. Eikä ole koulutusta tai sivistystä tai mielenkiintoa hankkia tietoa, joka olisi opettanut jotain vaikkapa lapsen kehityspsykologiasta.
Moni vie lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen silkkaa tietämättömyyttään (kuten TÄLLÄKIN PALSTALLA SAA USEIN LUKEA, tätäkin puolta) ja sitten kysellään täällä että "ihanko totta lapsi traumatisoituu, jos on 1-vuotiaana 10-tuntisia hoitopäiviä. Tätini sanoi, että se ei ole hyvä. Apua, sanokaa, että tätini on väärässä!!!1 terveisin yläasteen suorittanut uraputkiäiti"
Eli saa olla aika tyhmä, ellei ole huomannut, että ihmisen koulutus ja työpaikka eivät useinkaan korreloi millään tavalla lasten hoitopäätösten suhteen. Meitä vaan on niin moneen junaan.