Tyttäreni menee kauppikseen vaikka olisi päässyt useampaan lukioonkin.
Hän on itse iloinen, mutta minä huomaan, että lukiovalinta olisi ollut minulle "tyydyttävämpi". Olenko kamala äiti, kun en olekaan aidosti iloinen lapseni haaveiden toteutumisesta? Tai olen, mutta en täysin. Hän voi ilmeisesti valita lukiolinjan, mutta onko yhtä arvostettua kirjoittaa ylioppilaaksi kaksoistutkinnon yhteydessä kuin tavallisesta lukiosta?
Kommentit (73)
perustamisesta lähtien kauppikseksi. Sitä ei muuta se, jos jossain päin Suomea kauppakorkeakoulua kutsutaan samalla lempinimellä. Typerää, tietämättömän saivartelua.
Omana lukioaikana en mitään muuta ihmetellyt niin paljon, kuin niitä jotka olivat tulleet lukioon vanhempien käskystä. Opiskelu ei kiinnostanut, numerot olivat huonoja. En tajua miten vanhempien kunnia voi olla niin suuri asia, että pitäisi estää lapselta unelmia. Ylioppilaaksi kirjoittaminen ja lukio eivät ole niin ihmeellisiä juttuja kuitenkaan. En ymmärrä tätä lukio-,valkolakki-vouhotusta alkuunkaan!
vain vanhempien vaatimuksesta ikäänkuin lapsella ei olisi omia aivoja ollenkaan? Kyllä niillä on ja jos osaavat niitä käyttää, päätyvät varmaan jossakin vaiheessa lukioon tai ainakin alalle, jolle ovat halunneet.
tuo imperfektimuoto. Haluatko jatkaa?
35
ei kannata käyttää sitä, ettet mogaa itseäsi.
Ja ei ole yhtä arvostettua kirjoittaa ylioppilaaksi kaksoistutkinnon yhteydessä.
että menen kauppaopistoon ja jatkan sieltä kauppakorkeaan, mutta halusin lukioon. Lukion aikana sitten päätin haluta Teknilliseen korkeakouluun ja menin sinne opiskelemaan ja valmistuin aikanani diplomi-insinööriksi.
Kyllä teekkarit ainakin pitävät kauppakorkeakoululaisia ihan pönttöinä.
white trash ämmien puolesta, joille lukio-opinnot ovat jotain niin suurta. Uskovat moukat sen auttavan heitä sosiaalisessa nousussa, vaikka sydämen sivistystä ja laajakatseisuutta ei ole nimeksikään. Minulle yliopistotutkinto oli tie toiveammattiin, ei sen enempää eikä vähempää.
white trash ämmien puolesta, joille lukio-opinnot ovat jotain niin suurta. Uskovat moukat sen auttavan heitä sosiaalisessa nousussa, vaikka sydämen sivistystä ja laajakatseisuutta ei ole nimeksikään. Minulle yliopistotutkinto oli tie toiveammattiin, ei sen enempää eikä vähempää.
menestyä elämässäni ja suoritin lukion minimiajassa ja pääsin kauppikseen (kauppakorkeakouluun) alle 20v. Nyt olen valmis, enkä koskaan vaihtaisi tätä siihen, että olisin mädännyt ensiin kauppaoppilaitoksen, sitten amk:n ja lopulta vasta kauppakorkean. Mutta kukin tyylillään, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Kaiken kaikkiaan ap:n tytär vaikuttaa kyllä fiksulta ja motivoituneelta, tuollaisia ihmisiä tälle alalle tarvitaan lisää!
Omana lukioaikana en mitään muuta ihmetellyt niin paljon, kuin niitä jotka olivat tulleet lukioon vanhempien käskystä. Opiskelu ei kiinnostanut, numerot olivat huonoja. En tajua miten vanhempien kunnia voi olla niin suuri asia, että pitäisi estää lapselta unelmia. Ylioppilaaksi kirjoittaminen ja lukio eivät ole niin ihmeellisiä juttuja kuitenkaan. En ymmärrä tätä lukio-,valkolakki-vouhotusta alkuunkaan!