miksi ADHD:t on useimiten POIKIA???
en tiedä yhtään tyttölasta,jolla väitettäisiin olevan adhd.
onko siis todella niin,että kun pojat ovat rajumpia, niin kun vanhemmat ei niitä jaksa kasvattaa ja laittaa kuriin,niin haetaan diagnoosi,jonka varjolla voi tehdä mitä vaan,ja olla kasvattamatta kunnon kansalaista?
ON.??
Kommentit (50)
ihan omasta suvustakin. Mulla on itsellä autisti-poika ja autisteistahan valtaosa on poikia, eli pojilla on suuremmat riskit tämän alueen ongelmiin.
Autismia kukaan ei vissiin sentään pidä pelkkänä kasvatuksen tuloksena?
Meillä näyttää olevan hyvinkin yhtenevät mielipiteet!
Hauska tutustua.
T: tuuppa kylään äiti
ihan omasta suvustakin. Mulla on itsellä autisti-poika ja autisteistahan valtaosa on poikia, eli pojilla on suuremmat riskit tämän alueen ongelmiin.
Autismia kukaan ei vissiin sentään pidä pelkkänä kasvatuksen tuloksena?
vielä parikymmentä vuotta sitten autismi oli äidin vika. Lapsesta tuli muka autisti, jos äiti oli "jääkaappiäiti", kylmä ja etäinen. Nykyisin yleisesti taidetaan ajatella, että adhd on "kasvatuskyvyttömien äitien vika", vaikka neurologiset poikkeamat aivokemiassa on lukuisia kertoja todennettu... no, ei voi mitään, kaikki maailman ihmiset eivät voi olla valveutuneita.
Meillä näyttää olevan hyvinkin yhtenevät mielipiteet!
Hauska tutustua.
T: tuuppa kylään äiti
T: Kiitos ja anteeksi-äiti. ;)
herkempiä neurologisille ongelmille?
Minkälaisia eroja aivoissa on, jotka nämä aiheuttavat?
Sinänsä diagnoosi on usein hyvä asia, jonka myötä saa apua, mutta kun neurologisia ongelmia esiintyy poikien keskuudessa niin paljon, niin tulee väkisinkin mieleen, että niitä on myös hieman turhaan medikalisoitu ja että ne ovat tietyllä tapaa ominaisuuksia ennemmin kuin mitään valtaisia poikkeuksia.
Tiedetäänkö millä tavalla ne ovat perinnöllisiä? Monessa perheessa on useampi lapsi, jolla on dysfasia/autismi/asperger/adhd. Osataanko periytyvyyden mekanismia selittää?
ADHD, ootteko huomannu esim. 1v. jo merkkejä tästä?
herkempiä neurologisille ongelmille?
Minkälaisia eroja aivoissa on, jotka nämä aiheuttavat?
Sinänsä diagnoosi on usein hyvä asia, jonka myötä saa apua, mutta kun neurologisia ongelmia esiintyy poikien keskuudessa niin paljon, niin tulee väkisinkin mieleen, että niitä on myös hieman turhaan medikalisoitu ja että ne ovat tietyllä tapaa ominaisuuksia ennemmin kuin mitään valtaisia poikkeuksia.
Tiedetäänkö millä tavalla ne ovat perinnöllisiä? Monessa perheessa on useampi lapsi, jolla on dysfasia/autismi/asperger/adhd. Osataanko periytyvyyden mekanismia selittää?
ovat oikeastaan vain tietyntyyppisten ominaisuuksien ääripäitä: väitän, että lähes jokaiselta miespuoliselta insinööriltä jonka tunnen löytyy asperger/autismi/adhd-oireita. Rajanveto on vaikeaa, mutta diagnoosikynnys ylittyy silloin, kun arkielämään kohdistuva haitta on merkittävä. Kukaan ei voi sanoa, etteikö autistille, joka ei saa kontaktia kehenkään ja tahtoo viettää aikansa hiplaten tiiliseinää, olisi ko. ominaisuudesta haittaa. Periytyvyys menee samoin kuin minkä tahansa periytyminen: matemaattinen lahjakkuus periytyy usein, musikaalisuus periytyy usein... samoin lukihäiriö ja ylivilkkaus noin esimerkiksi. Geneettinen juttu. Mutta tuskinpa sitä vielä tiedetään mitkä geenit ne aiheuttavat.
ADHD, ootteko huomannu esim. 1v. jo merkkejä tästä?
Nukkui vähän, huusi paljon, juoksi vaikka ei meinannut vielä edes pystyssä pysyä, oli ylivireä.
Juoksi ympäriinsä, kiipeili vaarallisesti, sotki kaiken, päikkärit 15-20min, estoton (juoksi vieraiden ihmisten syliin), ei viihtynyt rattaissa, kaupassa käynti mahdotonta jne.
Herranjumala, tämä lapsihan liikkuu. Tämän kanssa oltava varovainen. Eli sätki puhdistuksessa jo niin kovasti et sai liikuteltua itseään.
"nauliutui" johonkin. Esim. kirjojen kuvia saattoi tutkia hyvinkin kauan tai rakentaa palikoista tornia uudelleen ja uudelleen.
miehillä kuin naisilla ja siksi noita ääripäitäkin löytyy pojista ja miehistä enemmän. miettikää nyt: adhd- fyysisten tuntemusten ja kokemusten hakeminen, villiys, dysfasia: rajoittunut ilmaisukyky verbaalisesti, asperger: "pikkuinsinööri", kiinnostunut kaikenlaisesta näpräämisestä, innostuu jostakin fanaattisesti (oli se sitten jalkapallotulokset, postimerkkien kerääminen tai autot), autisti: vaikea kommunikoida ja ottaa kontaktia toiseen, emptiakyvyn puute, sosiaaliset kontaktit eivät jaksa napata...
Kuulostaako mieheltä vai naiselta?
Ehkä tietämyksesi on vain niin olematon.
Pojilla muutenkin 50% mahdollisuus saada neurologinen vamma, kun taas se prosentti on 25% tytöillä.
Sama koskee muitakin vammoja ja häiriöitä esim. dysfasia, kehitysvamma, autismi, asperger ja ym.
Cp- vammasissa on myös paljon tyttöjä, mutta muuten pojat on riskialttiita.
Tämä tietoa on faktaa.
Poikani on kehitysvammainen ja luokalla on vain 1 tyttö.
Poikani puheterapeutilla ei ole ainuttakaan tyttöä asiakkaana.
Heitä syntyy enemmän, mutta vastaavasti heillä on kaiken kaikkiaan enemmän kaikenlaista fibaa ja henkikin löysemmässä kaikissa ikäkausissa. Olisko testosteronilla osuutta asiaan.
Todennäköisyydet eivät voi olla tuota suuruusluokkaa, vai mitä oikein tarkoitat?
Ehkä tietämyksesi on vain niin olematon.
Pojilla muutenkin 50% mahdollisuus saada neurologinen vamma, kun taas se prosentti on 25% tytöillä.
Sama koskee muitakin vammoja ja häiriöitä esim. dysfasia, kehitysvamma, autismi, asperger ja ym.
Cp- vammasissa on myös paljon tyttöjä, mutta muuten pojat on riskialttiita.
Tämä tietoa on faktaa.
Poikani on kehitysvammainen ja luokalla on vain 1 tyttö.
Poikani puheterapeutilla ei ole ainuttakaan tyttöä asiakkaana.
jotka esiintyvät joko ainoastaan pojilla tai yleensä pojilla. Johtunee xx ja xy kromosomeista, jos x kromosomissa jotain häikkää niin silloin tarvittaisiin edes se toinen terve x kromosomi jotta ei tule suurempaa haittaa ja näinhän ei molemmilla sukupuolilla ole.
Mutta on se silti perinnöllistä, en ole varma onko geenitasolla jo löydetty altistavia geenejä.
"kyllä siitä normaali saadaan kun pannaan vaan kova kovaa vasten ja kuritetaan se adhd siitä lapsesta pihalle"-tyyppinen ajattelu... jota valitettavasti on myös joillakin adhd-lasten vanhemmilla. Jatkuva kyykytys ja epäonnistuminen syö täydellisesti lapsen itsetunnon, jolloin lapsi pitää itseään arvottomana ja huonona ja tulee aggressiiviseksi... ja aggressio kohdistuu toisiin, itseen tai molempiin. Rakastetaan näitä adhd-lapsiamme: ympärillämme olevat ihmiset eivät sitä ainakaan tee.