IVF/ICSI vko 35-36 uusia kuulumisia

... ja olo kuten muinakin päivinä - ehkä ei ole rinnat niin arat, vaikea sanoa... Edelleen viluttaa ja aikasin pitää mennä nukkumaan, kun väsyttää niin paljon.



Nyt alkaa jo hiipimään mieleen mahdollinen nega ja alkaa jännittämään... Voi voi, kunpa nyt sinnittelisin edes 2 päivää vielä testaamatta. Virallinen päivä on perjantai, mutta jos testaan keskiviikkona, on se sama päivä kuin viime kerralla, ja saattaa tuottaa pienen haamuplussan (väärän sellaisen) tai sitten jos on kunnolla viiva, niin sit se on oikea plussa. Lääkäri antais testata jo keskiviikkona. Itse en aluksi halunnut, kun mietin, etten taas halua haamua. Se aiheuttaa vaan kauheesti hämminkiä...



Jatkan piinailua...

Täällä sitä piinaillaan! PP13 jo menossa. Päivät kuluu niiiiin hitaasti.



Ajattelin testata PP15 - samaan tapaan kuin viimekin vuonna, kun plussasin. Sit mulla on aikaa mennä veritestiin, jos niikseen tulee.



Kävivätkö kaikki viime kierroksen plussanneet verikokeessa? Yksi mun kaveri juuri plussasi, ja hän meinaa mennä suoraan varhaisultraan - niinkin varmaan voi tehdä?



sk-78: missä vaiheessa sun uusi kierros on?

Viime päivinä olen kyllä käynyt lukemassa viestit, mutta eipä ole ollut aikaa kirjoitella. Kaikki aika kuluu rakennuksella ja öisin nään jo miltei painajaisia siitä, että olen unohtanut aloittaa oviksen tikuttelun. No täytyy toivoa, että niin ei käy. Näistä sanoista voi siis päätellä, että viime päivinä ei ajatukset ole juurikaan hoidoissa olleet, vaan hoidot on mielessä lähinnä öisin. Se on oikeastaan ihan hyvä, niin ei tuu ainakaan stressatua sitä tulevaa PAS:a, vaan stressinaiheet löytyy aivan muualta.



Talon kanssa tulee vielä kova kiire ja tämän viikon olenkin siellä aamusta iltaan asti. Välillä kyllä tulee huono omatunto, kun miettii, että pitäis ottaa rauhallisesti ja rentoutua tulevaa PAS:ia varten. No toisaalta jos saan tehtyä hommia talolla, niin sitä nopeammin pääsemme muuttamaan ja talon keskeneräisyydestä johtuva stressi häviää. Täytyy katsoa josko sitä ottaisi sitten ensi viikolla hiukan rennommin ja kun siirto on tehty, niin sitten en oikein paljon viitsi maalien ja muiden tököttien kanssa työskennelläkään.



Toisaalta tällä rakennuksella häärimisellä on ollut myös terapeuttinen vaikutus, sillä keskenmenosta olen aika hyvin selvinnyt myös henkisesti. Tuttavapiiriin syntyi myös viikko sitten kaksi vauvaa, enkä niitäkään ole kovasti itkeskellyt. Pariskunnat eivät toisaalta ole ihan hirveen läheisiä kavereita, joten ei sen puoleen ole tarvinnut mennä vauvoja katsomaan. Ja kyllä tämä rakennuksella häärääminen aina kotona tyhjänpanttina istumisen voittaa.



Sitten hieman PAS:n aikataulusta, että tikuttelun aloitan parin päivän päästä ja eka lääkäri on maanantaina (31.10), kun emme perjantaille lääkäriaikaa saaneet lääkäreiden koulutuspäivän takia. Mun kierroillani on hyvinkin mahdollista, että ovis sattuu viikonloppuun, mutta jos niin käy, niin täytyy toivoa, että pääsisimme silti siirtoon asti. Puolentoista viikon päästä tiedetään enemmän.



SaraMaarika: Sun oireet kuulostaa kyllä todella lupaavilta. Täältä lähtee vielä tsempitykset ja plussasäteet viimeisiin piinapäiviin!



Kaikille teille plussanneille oikein mukavaa viikon jatkoa ja onnellista odotusta!



terveisin, rakennustyöläinen sk-78

Taas hetki vierähtänyt viime kirjoittelusta. Pahoinvointi vaivaa edelleen ja sairaslomalla olen nyt neljättä viikkoa :-( Viime viikolla näytti jo valoisammalta, mutta sitten kauheat oireet tulivat takaisin loppuviikosta. Olen yrittänyt syödä pahoinvointilääkettäkin lääkärin kehotuksesta (Postafen), mutta se sitten puolestaan väsyttää niin että nukun ihan istualleen. Että sen voimalla en kyllä töihin selviä. No nyt on taas vähän parempi päivä (ainakin tähän asti!) ja toiveet on korkeella että ens viikolla selviäisin vihdoinkin töihin. Eka neuvola oli eilen (rv 10 tasan). Terkkari oli ihan ok. Enimmäkseenhän kerta meni papereita täytellessä. Mutta mikä ihaninta sydänäänet saatiin kuulumaan! Terkkari kysyi että haluanko että kokeillaan kuunnella ja kuulemma 50% tapauksista äänet saadaan tässä vaiheessa kuulumaan. Sieltähän ne löytyivät ja terkkkari kehu että tosin hyvin kuuluvat! Että " Aatos" ilmeisesti edelleen voi hyvin, vaikka minä voin huonosti!



SaraMaarikalle lähettelen kovasti plus-säteitä ja peukutuksia! Myös teidän kuulumisia Hetula ja sk-78 on mukava lukea!



Palataan!

Loviisa & " Aatos"

Korkealta romahdettiin.



Testasin aamulla huvikseni, vaikka olisikin ollut Pregnylin vaikutuksesta kemiallista plussaa, ja negaa pamahti.

Hiukan haaleeta plussavivahdetta taas, ja toisen testin jälkeen muutaman tunnin kuluttua sama juttu.



Otatin tänään verikokeen - huomenna vasta tulokset - mutta luulenpa että tämä on tässä. Kyllä PP14 pitäisi olla jo HCG yli 100 ja sen pitäisi näkyä selvänä plussana.



Että se siitä sitten.... :-(

Olen huomannut myös tuon rakennuksella olemisen terapeuttisen vaikutuksen. Huomasin juuri, että olin viikkojen numeroissa jotenkin sekaisin ja meidän PAS on viikolla 46, ilmeisesti.

...oisin niin toivonut sulle SaraMaarika plussaa! No, eihän sitä vielä tiedä, josko veritesti yllättäisi positiivisesti.



Tsemppiä jatkossakin,



Liinakko

Tapahtunut tähän mennessä:



ke aamuna PP14 haalean haalea viiva Apteekin raskaustestillä



ke aamupäivänä PP14 haalean haalea viiva QuickVue testillä (duunin työterkkari otti)



ke klo 13 kävin veritestissä Diacorissa duunilähetteellä



to aamuna PP15 haalean haalea viiva ClearBlu testillä, jätin luget pois, ku ajattelin, että nega mikä nega ei se siitä muuksi muutu



to klo 17 tulokset Diacorista: HCG 29 (olipas alhainen...)



to ilta: pientä tiputtelua, ei normaali kuukautisvuoto



to ilta: vilkaisin uudelleen mun Apteekin raskaustestiä, josko olisin katsonut väärin (ohjeista huolimatta mulla on Apteekin testissä aina säilyny tulos just sellaisena ku se tulee siihen) - mutta siis edelleen haalean haalea viiva. Katsoin myös ClearBlu testiä uudelleen (joka mulle uusi tuttavuus) ja siinä viiva olikin aika selkeä, ja muistin, että aamuyöstä kun tein testin, niin en väsyneenä jaksanut odottaa sitä max 10 minuuttia vaan odotin vaan sen minuutin ja sit menin nukkumaan.



Mitäs tästä pitää päätellä? No vaikka sen, että otan testin huomenna uudelleen ja katson, mitä sieltä tulee... Tosiasia on, että jotain tiputtelua on, että luulen, että kesken meni :-( ja nää haamut vaan kertoo sitä että HCG laskee...



Onko jollain kokemuksia ClearBlu testistä ja siitä, muuttuuko tulos käytännössä mihinkään siitä, mihin se jymähtää ekan 10 minuutin kuluessa. Toi Apteekin testi ei kyllä muutu....

Onpas epäselvä tilanne sinulla SaraMaarika! Kuulostaisi siltä, että alkio on yrittänyt kiinnittyä (hcg arvo viittaisi tähän ja haaleat viivat testeissä). Voisiko olla niin, että alkio on kiinnittynyt niin myöhään, että hcg-arvo ei olisi vielä ehtinyt nousta?



En ole itse käyttänyt ClearBlue -testejä, joten en osaa niistä sanoa.

Itse testasin Predictor-testillä, joka ei ole kaikkein herkimpiä testejä. Jos vuoto ei ala kunnolla muutaman päivän päästä, niin suosittelen uudelleen testaamista.



Lähetän roppakaupalla voimia ja jaksamista. Toivottavasti tilanne selkiää tavalla tai toisella nopeasti.



-Tuulia

Olen viettänyt hiljaiseloa työhelvetin, väsymyksen/pahaolon/flunssan ja jotenkin epävarman itkuisuuden takia, vaikka kaikki pitäisi olla hyvin ja rv 10 + 2 menossa: En ole jaksanut kirjoittaa.



Lähetän sydämestäni Saramarikalle lämpöisiä ajatuksia!!

Ja toivon parasta!!!!!



Toisiko tämä toivoa:

Itse testasin vasta pp16 ja viiva apteekin testissä oli aika haalea. Uskoin silti, että se on positiivinen ja onhan tuo ollut :).

Veritestissä en käynyt lainkaan.



minulla oli ihan pientä tuhruttelua sekä pp9 ja pp10 tienoilla että myöhemmin.

Itseasiassa veri valkovuodon seassa on säikytellyt ja tehnyt olon epävarmaksi rv 9 saakka.

Ultrassa kaikki ok ja syke 6 + 3.

Rakenneultra on kahden viikon kuluttua, jos sitten vaikka osaisin alkaa olla onnellinen kunnolla...



Hyvää vointia kaikille muillekin!!



pikkutintti ja tiitiäinen rv 10 + 2

Toivon täällä vielä kovasti, että se haalea viiva olisi merkki siitä, että olet raskaana. Oletko jo tehnyt uuden testin?



Mukava kuulla pitkästä aikaa myös Pikkutintistä!



Sitten hieman omaa napaa. Eli oviksen testailun aloitin perjantaiaamuna (muistinpas aloittaa) ja tänään testi näytti jo melkein plussaa, viivat oli siis lähes yhtä vahvat. Luulen, että plussa tulee huomenna ja näin ollen pitää mennä ilmoittautumaan jo aamulla hyvissä ajoin ennen lääkäriä NKL:lle. Saa nähdä mitä päättävät, kun ei saada otettua verikoetta ja tehtyä tutkimuksia ennen ovulaatiota. Toivottavasti kuitenkin pääsisimme siirtoon. No sitä on tänään turha murehtia, sillä kyllä se huomenna selviää ja voihan olla, että testi muuttuu kuitenkin positiiviseksi vasta tiistaina.



Tämä oli tällainen pikaviesti, sillä nyt täytyy lähteä syömään aamupalaa ja sitten suunnata taas nokka kohti rakennusta, kun illalla ei pystytä tekemään hommia siellä, koska ollaan menossa YÖ:n keikalle. Kirjoittelen taas kuulumisiani, kun ehdin.



Aamutokkuraisin terveisin, sk-78

kuinka [b]SaraMaarika[/b] voi? Onko tilanteeseen tullut selvyyttä?



[b]Sk78:lla[/b] onkin jännät hetket, onnea jo valmiiksi siirtoon! Tsemppiä myös raksalle. Oliko Yö:n keikka onnistunut? Tollaset kivat jutut tuo kyllä aina sopivasti hyvää fiilistä ja auttaa jaksamaan, teilläkin rankat ajat rakennushommissa.



Mites, joko on [b]Loviisa76:n[/b] pahaolo hiljalleen helpottanut?



Mulla tuli sitten tänään täyteen rv 10, ja en ole edelleen oksentanut kertaakaan. Huono ja heikko olo on kylläkin tosinaan vaivannut, samaten toivoton väsymys ja pieni päänsärky. Neuvolassa kävin viime viikolla ja oikein oli mukava käynti, kassillisen sain tavaraa mukaan (mm. kirjoja valmistautumisesta ja vauvan hoidosta ja jopa iltasatuja luettavaksi sitten joskus...) ja mikä mukavinta, sain kuunnella sydän ääniä =). Ensi viikolla olisi rv 11 ultra ja samalla mahdollisuus niskapoimu-ultraan. Kauheasti haluaisin tässä tapahtuvan jotain konkreettisia merkkejä raskaudesta, vatsan pyöristymistä (no onhan kohtu jo vähän kasvanut ja mahassa vähän turvotusta) ja jatkuvasti haluaisi olla ultrassa näkemässä kasvamisen merkkejä ja kuuntelemassa sydänääniä vaikka joka viikko! Tuntuu, että haluaisin kaiken tapahtuvan samantien, enkä jaksa vain odottaa ja odottaa.



Kertokaahan kuulumisia, on jotenkin niin hiljaista tällä palstalla ja etenkin tuolla plussanneiden puolella.



Liinakko

Elikkäs täällä odotellaan kuumeisesti puhelimen sointia, sillä voipi olla mahdollista, ettei päästäkään tekemään PAS:ia. Kuten jo eilen kirjoittelin, niin testi näytti eilen aamulla melkein positiivista ja olin varma, että vahva plussa tulee tänä aamuna. No tänään oli tilanne täysin toinen eli tämän aamun testi oli selvästi negaa, sillä näkyviin tuli vain hailakka testiviiva.



Nyt lääkärit sitten pähkii, että oliko eilinen testitulos positiivinen vai onko ovis vielä tapahtumatta. Ultran perusteella lääkäri sanoi, että jotain siellä on tapahtumassa, muttei osannut sanoa varmuudella missä mennään. Tällä hetkellä odotellaan verikoevastauksia (E2), joiden avulla sitten tehdään vissiin päätöksiä. No eipä tässä auta, kun odotella jännittyneenä, sillä yittävät soitella mulle ennen kolmea. Miks kaikki pitää olla näin vaikeeta??



Sen verran tiedän jatkosta, että jos tällä kerralla ei päästä siirtoon, niin seuraava yritys tehdään lääkeavusteisella kierrolla. Sain jo reseptinkin sitä varten valmiiksi.



Liinakko: Kiitoksia toivotuksista. Kyllä Yö:n keikka oli onnistunut ja siitä sai samalla taas voimia jatkaa. Kyllä tämmösiä piristyksiä saisi olla enemmänkin, mutta eipä ole juurikaan ollut aikaa.



Mä kirjoittelen taas lisää kuulumisia, kun tiedän enemmän.



terveisin, sk-89

... ajattelin laittaa vielä kuulumisia. Tulimme juuri tontilta ja näin ollen en aiemmin ehtinyt päivittää tietoja. Eli NKL:lta soittivat tuossa hieman ennen kolmea ja käskivät jatkaa ovistestien tekemistä aina torstaiaamuun asti ja soittaa heti kun testi on positiivinen tai viimeistään torstaina, vaikka testi olisi negatiivinen edelleen. Näin ollen täällä jatketaan testailua, eikä vieläkään ole varmuutta siitä, päästäänkö siirtoon tällä kierrolla.



Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas huomenna rakennuksella. Hyvää yötä!



t: sk-78

Olipa pinomme tippunut kauas, en meinannut edes löytää. Onkohan tää tällaista yksinpuhelua? No kuulumisista sen verran, että siirtoon asti ei päästy ja pari päivää on mennyt alamaissa. Biologi oli sitä mieltä, ettei tällaiseen kiertoon kannata siirtoa tehdä. Näin ollen seuraavan vuodon alkaessa aloitan hormonien syömisen ja siirtoa yritetään lääkityksen avulla. Saa nähdä tuleeko tästä koskaan mitään....



Tällä hetkellä mieli on todella maassa ja kaikki kemiallisen raskauden jälkeiset tunteet nousi taas pintaan, eikä oloa helpota muiden tuttavien raskautumisuutiset. Näyttää siltä, että kaveripiiri alkaa käydä läpi toista kierrosta ja meillä ei ole vielä sitä ensimmäistäkään. Lisäksi alavirettä lisää se, että sain torstaina kuulla erään tuttavani syövän edenneen siihen vaiheeseen, ettei toivoa enää ole ja hänelle pitäisi jättää hyvästit. En ole ehtinyt olla häneen yhteydessä muutamaan kuukauteen ja nyt en tiedä pitäisikö laittaa hänelle viesti vai ei ja mitä siihen kirjoittaisin, sillä hän ei enää jaksa tavata ketään. Hän on kuitenkin ihminen, joka on vaikuttanut elämääni eräässä vaiheessa aika paljon ja haluaisin hyvästellä hänet, mutta kun en pysty. En ole tällaiseen tilanteeseen, että tietää toisen elämän olevan lopussa, aiemmin joutunut. Tällaista siis tällä erää minulle eli ei kovin hyviä uutisia.



Mitä SaraMaarikalle kuuluu? Entäs teille muille?

Olen jättänyt palstailun kokonaan, kun tein päätöksen, etten nyt laita energiaani tänne, vaan elän ihan normaalia elämää ja sit jos tärppää niin tärppää...



Eli kertaus viimeisestä: taas kemiallinen raskaus, joka sitten hiipui pikkuhiljaa negaan.



Ja kuten viimeksikin, uuteen hoitoon lähdettiin heti putkeen ja lisättiin vaan hormoniannosta. Nyt vetäisin heti alkuun pari päivää 600 IU puregonia ja sitten vähän lievemmin... Perjantaina oli jo eka ultra, ja muutama munarakkula siellä näkyi olevan kehittymässä - hiukan eri vaiheessa tosin. Yksi oli jo 19mm ja muut luokkaa 10mm. Edetään niiden 10mm:sten mukaan ja se 19 menee varmaan sitten yli.

Näillä näkymin siis punktio ensi viikon lopulla ja sitten taas nähdään missä mennään.



Mun ongelmahan on se, että mulla on vain yksi munasarja ja kun se on reagoinut tänä syksynä niin huonosti, niin lääkäri alkaa olla vähän sitä mieltä, että hän heittää hanskat tiskiin kohta... Tosin puhui mulle jonkun mieshormonin antamisesta, josta on kuulemma tullut juuri tutkimustuloksia jenkeistä - eli ehkä tätä vielä jatketaan, vaikka nyt ei onnistuisi.



Mutta siis, tuntui siltä, että vauvan kuoleman jälkeen ja nyt ajatukset on liikaa pyörineet tämän ympärillä ja tyyni odotus muuttuu aina piinapäivien kuluessa paniikiksi ja viimeksi vaan totesin, että nyt riittää... Täytyy ottaa järki käteen ja rauhoittua hieman, ajatella muita asioita, käydä kävelyllä päivittäin, hoitaa työ kunnolla, syödä hyvin, nauttia lasi punaviiniä iltaisin ja lukea hyvää kirjaa takkatulen äärellä...



Näin siis minulla nyt. Aamuisin greippimehun kanssa Puregon, Menopur, Orgalutran, Multivita, kalkki ja foolihappo, sitten vihreetä teetä, ja iltaisin tujaus punaviiniä. Ja muuten normaalia elämää :-)



Olen pahoillani sk-78 että sulla meni tuo siirto puihin :-(

Mulla tulee aina niin vähän munarakkuloita, että mulla siirto on aina onnenkauppaa. Toivotaan, että sulla tuo lääkkeellinen kierto menee nappiin ja tuloskin palkitaan :-)



Joku sana vielä sun kaverista, joka sairastaa syöpää: jotenkin tuntuu siltä, että vaikka hän ei jaksaisi nähdä enää kavereita, niin hän varmasti arvostaisi, jos vaikka lähettäisit hänelle käsin kirjoitetun vanhanaikaisen kirjeen postin kautta? Hän voi sitten laittaa sulle tekstarin takaisin, jos hänestä siltä tuntuu?



Olen itse ollut pari kertaa tilanteissa, jossa hengenlähtö on ollut lähellä (viimeksi mun sektiossa toukokuussa) ja vaikka suljin paljon kavereita ulos tilanteesta, niin jokainen myötätuntoinen viesti ja kukkalähetys sai minut hyvälle tuulelle ja säilytin kaikki kukkien mukana tulleet pienet kortit viesteineen. En välttämättä jaksanut monille laittaa muuta kuin pienen kiitoksen tekstarilla, mutta sydämessäni nämä ihmiset olivat joka päivä. Ja nyt kun kaikki on omalta kohdaltani hyvin ja leikkauksesta on toivuttu, niin vieläkin lämmöllä aina muistan niitä, jotka hädän hetkellä tarjosivat tukea 24h vuorokaudessa.