IVF/ICSI vko 35-36 uusia kuulumisia

Nyt se pelko vasta alkaakin... vaikka toiset sanovat, että ei ole oireita, niin kuitenkin moni on ilmoittanut sanovansa että nälkä oireita on, sekä niitä alavatsan nippailuja. Mutta minulla ei niitäkään oireita enää ole :(



Alaselkä kivut vaivaavat minua ja se ei enää kait tässä vaiheessa ole hyvä merkki. Ainoa positiivinen asia on se, että vuotoa ei ole! Muutamana iltana oli vähän etovaa oloa, mutta ei enää tänään. Rinnat ei ole yhtään arat! No, jos niitä oikein puristelee (kröhöm..) niin aavistuksen arkuutta on havaittavissa nänneissä. (onpas kiva kommentoida) Nyt ei enää iltaisin vilutakkaan. Ja väsymystäkään ei ole havaittavissa :( Voi itkujen itku... tässäkös tämä raskaus sitten oli... jotenkin tuntuu vaan, että kyllä niitä oireita pitäisi alkaa pikkuhiljaa tulemaan, mutta ei kun ei... ne vähäiset joita oli, ovat lopullisesti kadonneet pois!!! Pelottaa....



En aio ostaa yhtään raskaustestiä, koska pelottaa, että se ei enää vahvaa plussaa näytäkään. Nyt vain odottelen tulevaa ultraa ja otan vastaan mitä tuleman pitää... mitäs tässä muutakaan voi.



En tiedä miksi tämä on niin äärettömän vaikeaa uskoa siihen plussaan! Tai no joo, ehkä se, että on vain 5% mahdollisuus onnistua, niin vie sen viimeisenkin toiven rippeen minusta. Jos alkio olisi ollut normaali, niin ehkä sitten luottaisin siihen onnistumiseen enemmän...tai sitten en. Vaikea sanoa!!!! Tämä ultran odottelu piina-aika on tuhat kertaa pahempaa kuin se varsinainen piinailu-aika. Aika ei tahdo kulua millään eteenpäin. Piinaa, piinaa, piinaa ja piinaa!!!!!!!



Nyt hipsuttelen kahville, kun KAHVIKIN maistuu hyvälle... maistuisipa se edes äklölle, niin tietäisin, että asiat ovat hyvällä mallilla raskauden suhteen. Olisin niiiiiiin onnellinen kun olisi oikein turkasen pahaolo ;)



T: Syystuuli joka ei jaksa enää piinailla... onks pakko piinailla vaikkei taho ;)

SaraMaarika!

Kiitos ihanista, positiivisista sanoistasi! Sinä se vaan jaksat tsempata muita! Täytyy myöntää että itse tuossa tilanteessa kuin Sinä en varmaan jaksaisi kannustaa toisia jotka onnistuivat. Olet kyllä hieno ihminen! Ihan hävettää kun ei osaa olla iloinen tästä raskaudesta ja nauttia. Pitäisi tosiaan muistaa että raskaana ollaan niin kauan kun toisin todistetaan. Minä ainakin olen jotenkin ihan ¿pihalla¿ tämän asian kanssa. Itsekkin luulin että osaisin jotenkin nauttia tästä mitä on 2,5-vuotta odottanut päivin ja öin ja nyt sitten en osaa muuta tehdä kuin huolehtia. Ja kyllähän tämä elämä muuttuu melko ankeaksi jos jäjellä olevat 34 viikkoa pitää vain huolehtia ja pelätä! Johan sitä saa jonkun raskausmasennuksen tätä menoa! Kysyin muuten tuossa meidän aiemmassa ketjussa, että oletteko hoidossa jossain muualla kuin Suomessa? Tuli vaan mieleen kun olit soittanut lääkärille viikonloppuna kotiin. Se ei oikein kuulostanut Suomalaiselta palvelulta ;-) Tulehan ketomaan mitä ultrassa näkyi!



Pewina!

Toivottavasti teidän pienokainen tästä eteen päin vain kasvaa ja vahvistuu! Tuli vain mieleen, että onko teillä luomuonnistuminen täysin poissuljettu juttu? Entäs jos oletkin tullut raskaaksi hoidon jälkeen? En kyllä tiedä onko tämmönen ajatus ollenkaan mahollinenkaan, mutta jos sinne onkin jäänyt joku munarakkula joka on puhjennut omia aikojaan myöhemmin...



Syystuuli!

Meillä tais olla se ultra samana päivänä (10.10.), muistinko oikein? Joko ruvettas laskeen tunteja?! ;-) On sinne vaan niiiiiin piiitkä aika!



Loviisa

SaraMaarika, kiitos rohkaisevista sanoista. Tosiaan nyt pitää vain muistaa että raskaana ollaan ja se on jo suuri voitto. Ihailen mäkin suuresti että jaksat kannustaa muita. Toivottavasti sinulla menee huomenna ultrassa hyvin.



Syystuuli ja Loviisa, mullekin määrättiin aika seuraavaan ultraan 10.10, mutta tosiaan tuntuu aika todella pitkältä sinne saakka.



Mekin vähän mietittiin miehen kanssa tuota luomu-onnistumista mutta ei se taida olla mahdollista. Oli noina päivinä kuitenkin touhuilut aika vähissä.. Ja lisäksi meissä on vikaa molemmissa joten todennäköisyys luomuraskauteen on yleensäkin hyvin pieni.



Täällä yritän mäkin oirehtia kovasti. Lääkäri sanoi että niin kauan kun on oireita on asiat hyvin.. Ja kun oikein mietin niin ala-vatsaa nippailee ja oksettaa. (toisaalta suuri osa siitä taitaa olla mielikuvituksen tuotetta.. en tiedä, ja voi olla että tuohon oksetukseen vaikuttaa sekin että kun juo lähes litran hapanta greippimehua niin suuhun jää semmonen hapan jälkimaku.. Sen sijaan mulla on koko ajan pientä tuhruvuotoa joka lienee kaikkea muuta kuin hyvä merkki..) Vieläkin tässä oon ihan kahden vaiheilla yritänkö huomenna perua työmatkan. Nyt on kyllä matkaanlähtöhalut ihan nollassa.



Hyvää yötä, pewina

taas paljon tullut uusia kuulumisia.



SaraMaarikan tuki on ollut erittäin hienoa. Sunlainen hyvä ihminen jos kuka todella ansaitsee saada sen oman nyytin, uskon että vielä se varmasti tapahtuu ja toivottavasti hyvinkin pian :).



Pewinalle toivon vahvoja sissi-alkioita, että jaksavat nyt kasvaa reippaasti seuraavaan ultraan.



Samat on tuntemukset, kun teillä Syystuuli, Loviisa76 ja Tuulia73. Jännittää itseänikin kovasti toi ensi viikon ultra. Viikonloppu ja pari päivää sen jälkeen vielä, voi kun menis nopeesti!





Liinakko, rv 5+3.

Mitähän pikkutintille muuten kuuluu?

Tulehan kertomaan kuulumisia :).



Liinakko

Minulla on positiivisia uutisia, ja negatiivisia uutisia.

Kummat haluatte kuulla ensin?



Kerron positiiviset ensin.



Minullahan on ongelma saada munasarjaani reagoimaan näihin hoitoihin, kun olen käynyt läpi niin monta leikkausta (iso endoleikkaus, sektio...). Nyt kuitenkin näyttää siltä, että minun yksi munasarjani (toinen poistettu) on tuottanut nyt ainakin 4 hyvänkokoista munarakkulaa ja noin 4-6 pienempää, joita oli vaikea laskea. Tiistaina sitten ultrataan lisää, ja jos vaan kaikki menee hyvin, niin punktio olisi ensi viikon pe ja siirto sitä seuraava ma :-)

Tämä on parasta, mitä voin toivoa. Viime vuonnakaan ei pakkaseen saatu mitään, joten en nytkään sellaista toivoa elättele... Olisi toki kiva, että ihme tapahtuisi ja munarakkuloita olisi vaikka 15, mutta ei niin mun kohdalla käy...



Noniin ja sitten ne negatiiviset:



Munasarjassani oli taas endometrioosia, vaikka sitä poistettiin viimeksi punktiossa. Inhottava tilanne, sillä endo voi syödä koko munasarjan :-(



Noh, ensi viikon tiistaina toinen ultra ja sitten näkee, miten munasarjat on reagoineet ja ovatko munarakkulat kasvaneet (viimeksi ei kasvanu... ja jouduttiin jatkamaan puregon+menopur yhdistelmää vielä 5 päivää lisää...).



No, tilanne on nyt tämä ja tällaisen tilanteen kanssa on elettävä. Pakko ajatella niin, että onhan tässä vielä mahdollisuus! Ne munarakkulat täytyy nyt vain hautoa isommiksi... Löytyykö teiltä mitään poppaskonsteja asiaan? Lisää greippimehua...?



Voi että kun tämä nyt onnistuisi *huokaus*

... mutta yksityisellä - sanomattakin selvää.



Lääkäri on ihan ykkönen ja luotan täysin siihen, mitä hän tekee. Meillä on toimiva dialogi ja ymmärrän hoitoni kohta kohdalta täydellisesti. Joskus käydään haastavia keskusteluja siitä, mitä lääkettä pitäisi käyttää, paljonko, ja miten mikäkin vaikuttaa mihinkin jne. Ehkä luottamuksellinen suhde on johtanut siihen, että uskalsin laittaa hänelle tekstarin vloppunakin - ja hän soitti sitten itse minulle takaisin.

Minulla on pari kaveria hoidossa muissa paikoissa ja joskus on hauska verrata eri hoitopaikkojen teorioita ja käytäntöjä.



Se noissa yksityisissä on kiva, että sama lääkäri (ja sama kätilö!) on hoitanut minua nyt jo vuoden ja heistä on tullut tavallaan ystäviä.

He olivat myös suurin tukeni, kun vauvani menehtyi. Rahaa toki palaa, mutta yritän budjetoida tämän omaan lokeroonsa, enkä mieti sitä...

Olen todella paljon kaivanut seuraanne. Muutamia kertoja olen töissä lukaissut viestejänne, mutta en ole päässyt kirjoittamaan.



Olo on ollut viime viikonlopusta saakka itkuinen ja apea. Uskon kyllä nyt olevani raskaana - vaikka en ole sitä sisäistänytkään... Eli en ole enää haikaillut veritestin perään, sillä vatsa jomottelee jatkuvasti, ruokaa ei tee mieli, rinnat ovat isot ja kipeät, aamuisin oksetuttaa aina hampaita pestessä (viime raskaudessa oksensin JOKA päivä viisi ekaa raskauskuukautta ja kuudennella vain silloin tällöin... YÖÖk)

MUTTA olen järjettömän huolissani mahakivuistani. Siis pelkään keskenmenoa ja etenkin kohdun ulkopuolista raskautta suunnattomasti :(.



Yritän lohduttaa itseäni sillä, että että maha on ollut tosi kipeä punktiosta saakka ja lääkäri vakuutteli, että rakot täyttyvät vielä ja saattavat aristaa (silloin alussa) kipeästikin ja sitten olinkin viikon ylimääräisessä levossa hyperepäilyn ja kamalan turvouksen takia.



Töissä on ollut täyttä helvettiä. Esimerkki: Kuvittelin pääseväni torstaina kello 17 kotiin ja perjantaina vapaapäivä. Sain järkyn työtehtävän torstaina kello 12 ja tiesin heti, että tästä en suoriudu millään. En ole KOSKAAN ollut töissä niin v-mäinen ja tuittuinen pomoille (tai kenellekään), koska olen aikas kiltti ja joustava... Noh. Loppujen lopuksi sain toisen avukseni kello 14. Ja lopulta kotikoneelta homman valmiiksi yöllä kello 02. Ja aamulla kello soitti 6.20 ja koko päivä hullun lailla töitä.

Eli maha voi olla kipeä myös tästä kaikesta helkutin työnteosta, ja epäsäännöllisestä elämästä (syöminen ja nukkuminen kärsii).



Nyt olen nukkunut kellon ympäri ja itkettää vaan, kun mahaa sattuu, että pikkuinen sisälläni kärsii tästä.



Onneksi mies on ihanan kannustava - ja te olette olemassa!!!!



Sori sekava itsekeskeinen viesti!



Jostain kumman syystä mulla on ultrakin vasta reilun 1,5 viikon kuluttua (rv 8 +0).



Aurinkoa!



pikkutintti ja tiitinen rv 6 + 2

SaraMaarika! On Sulla kyllä loistolääkäri! Toisaalta kokemuksesi ovat niin kovia :´( että on hyvä että onkin! Poppakonsteja ei taida rakkuloiden kasvatteluun olla, nuo greippimehut yms. kai vaikuttavat lähinnä kohdun limakalvoon, jos vaikuttavat. Ite join greippimehua hoidon ajan muistaakseni muutaman päivän siirron yli, mutta sitten se loppui enkä millään muistanut ostaa lisää. Niin ja helokkiöljykapseleita, sinkkiä ja E-vitamiinia isoina annoksina söin puktioon asti, mutta nekin kait vaikuttavat lähinnä limakalvoon. Täältä lähtee kasvatussätietä Sun muniksille ~ ~ ~ ~



Pewina ja Syystuuli! Pistäiskö meidän ruveta laskeen piinapäiviä ultraan? Sillain että ne aina vähentyis kun lähemmäksi tultais!



Pikkutintille voimia ja jaksamista! Meillä on samat viikot menossa.



(.) Kyllä se on nyt myönnettävä että kuvotus on astunut kuvioihin. Kolme päivää olen uskotellut että olen tulossa flunssaan ja tämä johtuu siitä, mutta mitään flunssaa ei ole tullut ja ällötys vaan lisääntyy. Tänä aamuna on arabialaisen halailu jo tosi lähellä. Jos olisin katsonut pönttöön niin olisin oksentanut. Hyvä etten pyörtynyt wc:hen. Inhoan oksentamista yli kaiken, se ei mitenkään sovi mun keholle (silmistä ja sen ympäristöstä katkeilee heti verisuonia ja olen ihan hirvittävän kipeä kyljistä ja palleasta aina jos oksennan). Siksi yritän välttää sitä viimeiseen asti. Erityisen huonovointinen olen ollut öisin. Että mulla on sitten yöpahoivointia! No toisaalta olen tästä onnellinen, ainakin raskaushormonia on veressä. Tosin eihän tämänkään takaa että kaikki on hyvin.



Palataan!



Loviisa & " Aatos" ja " Unelma" 6+2

Olen tässä lukenut teidän kuulumisianne vielä tarkemmin.



SaraMaarikalle lähetän sylintäydeltä voimia ja etenkin munasoluille kasvuvoimaa!! Jos vain toiveillani voisin tehdä jotain puolestasi... kaikki tuki on ainakin täällä takana ja usko, että kaikki onnistuu nyt.



Pewinalle kaikkea hyvää uskomattoman (lopulta ihanan) alun jälkeen!



Plussanneille iloista mieltä :). En olisi ikinä uskonut, että plussaviivan jälkeen olo on näin ankea. Kuvittelin leijailevani loppuelämän pilvissä - tai edes lähimmät viikot.



Itkettää ja pelottaa. Tämä mahakipu ei ole siis mitään pientä ja tätä on jatkunut oikeastaan siirrosta saakka. Välillä kipu on koko mahaa jomottavaa, välillä yksittäisiä kipeitä repäisyjä. Eniten pelottaa, että kippiste on nyt jämmähtänyt vasemmalle alas - ja KOHDUNULKOPUOLINEN väijyy mielessä :(. Onneksi kipu ei ole ihan jatkuvaa. Välillä on päiviä ilman kipuja.



Tänään on mielestäni räkämäiseksi (sori kuvailut) muuttuneen valkovuodon joukossa ollut aavistua punaista/ruskeaa. joka kerta pelottaa mennä vessaan.



Ja pelottaa muutenkin.



Väsymys on edelleen ihan tolkuton... Levollista viikonloppua kaikille!



pk rv6 +2

siis taas nukuttua pitkään).

Mahakipu ei hellitä, joten pakko suunnata tänään päivystykseen :(.



pk peloissaan rv 6 + 3

SaraMaarikalle toivon muniksien kasvatteluun tehovoimia, toivottavasti saatte hyvät lähtökohdat hoidolle! Oon kuullut, että se greippimehu voisi auttaa myös kiinnittymiseen, joten ihan hyvä olla kaikki mahdolliset keinot käytössä :). Ei ainakaan haitaksi ole. Lisäksi usein voi auttaa vain sekin, kun uskoo siihen :). Itsekin oon ollut kesästä asti vannoutunut greippimehun käyttäjä, pari desiä päivässä.



Pikkutintti, oli mukava kuulla sustakin. Toivottavasti kaikki on hyvin, etkä kauheasti stressaisi. Tosin hassuahan se on sanoa tässä, kun itsekin hermoilen kauheasti ja pelottaa, että entä jos kaikki ei olekaan hyvin. Keskiviikkona jännittää varmasti vielä enemmän, kun menen ekaan ultraan. Odotan sitä kyllä kauheasti, mutta pelottaa. Ja jos kaikki vaan on niin kun pitää, niin eipä se jännitys lopu kuitenkaan siihenkään. Voi kun sitä pääsisi jo turvallisin mielen nauttimaan raskaudesta. Siihen kuitenkin niin pitkä matka.



Tässä kun ollaan kirjoiteltu, niin olen miettinyt, että olisi kiva kuulla teistä vähän enemmän. Esim. missäpäin asustelette / olette olleet hoidoissa, yksityisellä vai julkisella?

Itse olen siis Helsingistä ja aloitimme hoidot julkisella, mutta siirryimme kesällä yksityiselle. Eli tämä IVF oli ensimmäinen hoito, jonka aloitimme yksityisellä ja josta tuli plussa. Sitä ennen reilu pari vuotta olimme hoidossa julkisella puolella.





Hyviä vointeja kaikille,

nauttikaahan viikonlopusta!



Liinakko

olitkin jo siinä välissä ehtinyt kirjoittelemaan, kun samaan aikaan kirjoittelin.



Toivottavasti mahakipu ei ole vakavaa ja johtuisi jostain ihan muusta.

Kerrohan taas kuulumisiasi, ja voimia lääkärikäynnille. Uskotaan siihen, että kaikki menee hyvin!



Liinakko

Itkin päivystykseen mennessä ja sieltä tullessa - onnesta :).



Mahakivuille ei löytynyt syytä, mutta kohdun sisältä oikeasta paikasta löytyi alkio. Kone oli vähän renkku, joten lääkäri sanoi mielestään näkevänsä sykkeen, mutta ei uskalla sanoa varmasti. Sitten tihustimme molemmat ruutua ja molemmat näimme " ison" (?) pallukan yläpuolella tasaista väpätystä... Se ei voi olla kuin pikkuisen ihmisalun pikkuinen sydän...



Ja mulla olisi ultra vasta 1,5 vkon kuluttua.



Sain jopa sairaslomaa mahakipuuni. Ihme juttu, kun koko maha on kuin moukaroitu ja liikkuminenkin on vaikeaa. MUTTA nyt ei mikään kipu tai kolotus tunnu missään.



Onnea ultraan menijöille!! ja mielenrauhaa.

Ja seuraavalla junalla tulijoita olen tietty vastassa!



onnellinen, vaikka olo edelleen epätodellinen

pikkutintti ja tiiäinen rv 6 + 3

Hieno juttu pikkutintti, että kaikki oli ultrassa hyvin :) Ja itseänikin tuo uutinen vähän helpotti, nimittäin minulla on myöskin ollut ajoittain TODELLA KOVAA KIPUA vasemman munasarjan kohdalla!!!! Mutta silloin kun odotin esikoistani, niin samanlaista kipua oli silloinkin. Kävin jopa muutaman kerran lääkärissä siitä kivusta, mutta ei sieltä mitään silloin löytynyt. Normaali raskaus oli ja eteni normaalisti. Nyt pelottaa ihan julmetusti se kohdun ulkopuolinen raskaus... toivotaan ettei se ole tälläkään kertaa muuta, kuin normaaliin kuuluvia kipuja.



Tänään olo on ollut todella äklöttävä koko päivän. Mutta ei niin paljoa, että olisi oksettanut. Rinnat ei edelleenkään ole yhtään kipeät, se vähän huolestuttaa. Yritän kuitenkin olla positiivinen ja luottaa, että raskaus etenee normaalisti, eikä keskenmenoa tule.



Nyt alkaa päivien laskeminen ultraan pääsemiseen!!!! Eli " uutta piina pukkaa päälle" :) Ultrassahan se kaikki sitten selviää... mahtaa olla se päivä totaalinen tunteiden myrskyn päivä...kävi miten kävi. Joko itketään ilosta, tai surusta...huiks!!!



Syystuuli ja mussukka rv 5+5 ja ultraan 8 päivää :}

Hienoa, että Pikkutintillä oli ultrassa kaikki hyvin :) Minullakin oli viime viikolla iltaisin alavatsassa suht kovia kipuja. Kipua ei ollut erityisemmin jommalla kummalla puolen vaan koko vatsan alueella. Eilen illalla tuli kuvaan taas perinteiset repäisykivut.



Liinakko kyselit aikaisemmin hoitohistoriaa ja taustoja...

Olemme mieheni kanssa Helsingistä ja olemme olleet yksityisellä hoidossa v2005 alusta. Takana kolme tuloksetonta IUI:ta ja nyt eka ivf toi sen plussan. Lasta ollaan yritetty noin puolitoista vuotta.



Itselläni olisi huomenna ultra!! Sitä tosiaan itketään joko onnesta tai surusta huominen päivä. Olen viikonloppuna käynyt mielessäni sen huonomman vaihtoehdon, jotta osaan valmistautua siihen. Toivottavasti kaikki olisi hyvin. Tulen sitten heti kertomaan ultrakuulumiset teillekin....





Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.



- tuulia 6+6

Pikkutintin kuulumisia, kun pääsin. Ihanaa, että kaikki hyvin! Toivottavasti mahakipukin nyt helittäisi.



Voi sitä onnen hetkeä, kun olet jo teidän pikkuisen nähnyt masussasi. Ylihuomena mullakin ultra, silloin mulla vasta 6+1.

Huomenna vielä orgalutran, sitten klinikalle katsomaan, mikä on munarakkuloiden tilanne... Jännittää tosi paljon, kun viime kerralla tässä välissä rakkulat ei olleet kasvaneet ekasta ultrasta ollenkaan ja jouduttiin jatkamaan piikityksiä vielä 5 päivää... Nyt toivon parasta!



Vatsa on vähän turvonnut, mutta ei indikoi mitään jättisaalista :-(



Pikkutintille paljon onnea sydämentykytyksistä!! Oli varmaan ihana tunne katsoa pientä alkiota :-)

Huomenta kaikille,



tänä aamuna oli ensimmäinen ultra (rv 7+0). Ja voi sitä iloa ja hämmennystä, kun ruudulta näkyi pieni alkio (8mm), jonka syke kävi hurjasti. Kaikki on siis tähän asti ok :) Seuraava ultra on jo kahden viikon päästä 18.10.



Toivottavasti tämä on rohkaisuna kaikille, joilla ei ole paljon raskausoireita...





Hymyilen varmaan kuin " naatalin aurinko" koko päivän :)



t. Tuulia

Onnea länsirannikolta! Oli varmasti upee hetki nähdä ja kuulla pienokainen ensimmäistä kertaa kunnolla.



Turvallista odotusaikaa!