ei saisi arvostella tarjoiluja,mutta nyt arvostelen (hautajaiset)

olen sitten vanhaa koulukuntaa, mutta meillä päin hautajaiset ovat arvokas surujuhla, johon tilataan tai laitetaan aina kunnollinen pitopöytä (kuten häissä ja ristiäisissä). Esim isoäidilläni on käsittääkseni useamman tuhannen säästöpossu hautajaiskustannuksille ja hän on myös tarkkaan jo määritellyt muistotilaisuuden yksityiskohtia.

täällä on vain sellainen tapa, että jokaisen ketjun aloittaja moititaan ja lytätään joka tapauksessa. Ajattelepa ketjua, että "voiko hautajaisissa tarjota pelkkää kalakeittoa ja kakkua niin kauan kun sitä riittää". Varmasti vastauksissa olisi tullut esiin, että tarjottavaa on oltava riittävästi ja kala-allergia on yleistä ja jos pitkästä matkasta olisi tullut puhetta, sekin olisi perustellut laajempaa pitopöytää. Kalakeittoa turvallisempi vaihtoehto olisi jauhalihakeitto, jos vain yhtä keittoa haluaa tarjota.

ollut kauhuissani,että yksi vieras ei saa ruokaa.

Olen ollut monissa hautajaisissa ja itselleni ei ole kyllä tullu mieleen ensimäisenä, että nyt olen kerrankin päässyt kunnon pitoihin. Monesti ei ole edes ruoka maistunut kun on ollut niin suru pinnassa. Mutta kukin tavallaan. Toiselle hautajaisten tärkein asia on, että pääsee syömään ja kitisee sitten tarjoilusta jälkeen päin. Ihmisillä on niin erilaiset arvot nykyään.

Tässä yläpuolella tämän ketjun sisältö tiivistyy kai parhaimmin. Meitä ihmisiä kun on olemassa niin kovin moneen junaan ja arvot totisesti ovat niin erilaiset.

Ilmeisesti vainaja ei tainnut olla AP:lle kovinkaan läheinen kun oma ruokavalio ja pieni näläntunne on jäänyt päällimmäisenä mieleen hautajaisista. Moni muu osallistuneista muistelee varmaan tälläkin hetkellä murheellisena vainajaa ja hänen poismenoaan, ei perikunnan hyvää hyvyyttään järjestämiä tarjoiluja ja niiden puutteita. Ehkäpä AP:kin sai kuitenkin sielun ravintoa mainitsemiensa esitysten muodossa?

Olet (oletettavasti) aikuinen ihminen AP, kokoa nyt itsesi, niele pettymyksesi ja laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ihminen on kuollut, häntä ei enää ole, ei koskaan. Sulla on varmaan aikaa syödä keittoja ja kakkuja vielä yllin kyllin oman elämäsi aikana. Kaikki ei voi pyöriä sun kala-allergiasi ja näläntunteesi ympärillä. Ja jätä seuraavalla kerralla menemättä jos matka on liian pitkä.

sen kesken loppuminen on aina tosi noloa ja valitettavaa.

Olen ollut monissa hautajaisissa ja itselleni ei ole kyllä tullu mieleen ensimäisenä, että nyt olen kerrankin päässyt kunnon pitoihin. Monesti ei ole edes ruoka maistunut kun on ollut niin suru pinnassa. Mutta kukin tavallaan. Toiselle hautajaisten tärkein asia on, että pääsee syömään ja kitisee sitten tarjoilusta jälkeen päin. Ihmisillä on niin erilaiset arvot nykyään.

Tässä yläpuolella tämän ketjun sisältö tiivistyy kai parhaimmin. Meitä ihmisiä kun on olemassa niin kovin moneen junaan ja arvot totisesti ovat niin erilaiset.

Ilmeisesti vainaja ei tainnut olla AP:lle kovinkaan läheinen kun oma ruokavalio ja pieni näläntunne on jäänyt päällimmäisenä mieleen hautajaisista. Moni muu osallistuneista muistelee varmaan tälläkin hetkellä murheellisena vainajaa ja hänen poismenoaan, ei perikunnan hyvää hyvyyttään järjestämiä tarjoiluja ja niiden puutteita. Ehkäpä AP:kin sai kuitenkin sielun ravintoa mainitsemiensa esitysten muodossa?

Olet (oletettavasti) aikuinen ihminen AP, kokoa nyt itsesi, niele pettymyksesi ja laita asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ihminen on kuollut, häntä ei enää ole, ei koskaan. Sulla on varmaan aikaa syödä keittoja ja kakkuja vielä yllin kyllin oman elämäsi aikana. Kaikki ei voi pyöriä sun kala-allergiasi ja näläntunteesi ympärillä. Ja jätä seuraavalla kerralla menemättä jos matka on liian pitkä.

niin kaikille vieraille olisi pitänyt olla sopivaa ruokaa ja riittävästi.

ettei sinulle ollut ruokaa, kun et edes kysynyt? Jokainen oikeasti allerginen tietää, että allergisille tarkoitetut annokset löytyy keittiöstä eikä seisovasta pöydästä. Omaa annosta pitää kysyä! Aina on minulle löytynyt sopivaa syötävää, kun olen kysynyt. Ei hautajaisissa kailoteta, että allergisten ruuat on siellä ja täällä, vaan pitää itse osata avata suu.

Mut väännänpä nyt vielä rautalangasta: Meidän surulla ja syömisellä/syömättömyydellä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa, suvussa ei vain ole tapana aliarvioida vieraita niin, että ruoka olisi huonoa tai epäsopivaa tai että sitä olisi liian vähän.

Se oli mummulle tärkeä asia koko hänen ikänsä, ja huonot tarjoilut olisivat olleet hänen muistonsa tahraamista.

No te olette te. Me muut ehkä suurraan muutenkin kuin syömällä.

oli lapsille kunnia-asia, että tarjoilut olivat viimeisen päälle. Eikä se vienyt yhtään huomiota siltä, että surtiin mummua yhdessä ja muisteltiin häntä.

Mutta meidän suvussa ei olekaan ollut tapana kitsastella tarjoiluissa ja taatusti pidetään huoli siitä, että ruokaa on niin kala-allergisille, maitoallergisille, kasvissyöjille, keliaakikoille, diabeetikoille kuin kaikille muillekin erikoisruokavaliota noudattaville.

Joku on surunsa keskellä järkännyt tarjoilut suuresti syventymättä asiaan ja sä kehtaat ruikuttaa? Olisit menny mäkkärin kautta kotios!

t. nro 69 ja 103

olen sitten vanhaa koulukuntaa, mutta meillä päin hautajaiset ovat arvokas surujuhla, johon tilataan tai laitetaan aina kunnollinen pitopöytä (kuten häissä ja ristiäisissä). Esim isoäidilläni on käsittääkseni useamman tuhannen säästöpossu hautajaiskustannuksille ja hän on myös tarkkaan jo määritellyt muistotilaisuuden yksityiskohtia.

ja hyvä ruoka, se on vainajan muiston kunnioittamista. Toki on ymmärrettävää että surevat omaiset eivät jaksa järjestää ja huolehtia ruokapuolesta, mutta sitä varten tässä tapauksessa oli pitopalvelu, sen henkilökunnalta ala-arvoinen suoritus.

ja söi sitä.

Jos aamulla ap on kotoaan lähtenyt ja syönyt aamiaisen, sitten kirkonmenot ja sieltä jatkopaikkaan, siellä saa voileivän (olisi ehkä voinut ottaa toisenkin tai pullaa tmv.) ja sieltä kun matka alkaa kotia kohden, niin JOS nälkä voi käydä matkan varrella jossain syömässä (ja jos rahasta tiukaa eikä varaa lehtipihviin huolttiksella;) niin olisi ap. ostanut vaikka pari banaania jostain kaupasta. Minusta AIKUINEN ihminen pärjää yhden vuorokauden vaikka kokonaan syömättä, ja ap:han sai ruokaa...

Ei missään! Voi pyhä sylvi mikä yksinkertaisuus. Täällä jankataan kerta toisensa jälkeen jostain pullasta ja leivästä vaikka ap ei ole kertonut että niitä olisi ollut.

Olen itse ollut muutamankin kerran juhlissa joissa oli tarjolla keittoa ja kakkua. Ei muuta. EI YHTÄÄN MUUTA. Se ei ollut ongelma koska kaikille riitti sekä kakkua että keittoa ja ne olivat sellaisia että kaikki pystyivät sitä syömään joten ei tuo pelkkä keitto ja kakku ole niin harvinainen tarjoilu eikä huonokaan JOS sitä on tarpeeksi ja se sopii sitten kaikille.

Mutta on täysin naurettavaa puhua jatkuvalla syötöllä jostain sellaisesta ruokavaihtoehdosta jota ei luultavasti ole edes ollut tai ehdottaa että ap olisi lähtenyt jonnekin muistotilaisuudesta syömään jotain muuta. Sepä olisikin ollut hyvää käytöstä.

ja itselleni ei ole kyllä tullu mieleen ensimäisenä, että nyt olen kerrankin päässyt kunnon pitoihin. Monesti ei ole edes ruoka maistunut kun on ollut niin suru pinnassa.



Mutta kukin tavallaan. Toiselle hautajaisten tärkein asia on, että pääsee syömään ja kitisee sitten tarjoilusta jälkeen päin. Ihmisillä on niin erilaiset arvot nykyään.

ettei sinulle ollut ruokaa, kun et edes kysynyt? Jokainen oikeasti allerginen tietää, että allergisille tarkoitetut annokset löytyy keittiöstä eikä seisovasta pöydästä. Omaa annosta pitää kysyä! Aina on minulle löytynyt sopivaa syötävää, kun olen kysynyt. Ei hautajaisissa kailoteta, että allergisten ruuat on siellä ja täällä, vaan pitää itse osata avata suu.

Yleisimmät allergiat on toki helppo laittaa tarjolle seisovaan pöytään,jos koko satsi on esim. laktoositon ja gluteeniton,mutta parin ihmisen annosta on vaikea säilyttää lämpimänä tarjoilupöydässä,koska pienet annokset jäähtyvät nopeammin kuin isot.Kylmänä tarjottavat ovat sitten eri asia.

jos on tilattu kalakeittoa, niin ei sinne kinkkukiusausta, ja erikseen nauta- ja kasvisruokaa

aleta tekemään, vaan juuri sitä mitä on tilattu!



Usein allergiat jää matkalle eli ei tule pitopalvelun tietoon asti, sitten paikan päällä on tyhjästä paha nyhjästä vaikka asianomainen kuinka olisi jollekkin allergiansa etukäteen ilmoittanut.

mutta lähes aina se on ollut tarjolla samalla pöydällä missä muu ruoka.

Ja elämäni ei tosiaan pyöri kala-allergian ympärillä,ihmetytti vain kun tilaisuuteen kutsuttaessa sanottiin,että tarjotaan ruoka ja mies kertoi allergiasta,niin jotenkin sitä OLETTI saavansa ruokaa,eikä tullut mieleen pakata laukkuun eväitä,niinkuin kunnon av.laisena olisi pitänyt tajuta,kylmäkalletin olisi pitänyt muistaa jäädyttää,muutenhan ruoka olisi ollut jo päivällä pilalla kun aamulla lähdettiin.



eiköhän tämä tullut selväksi



ap

on allergisia vain muutama niin vaihtoehtoruoka on ollut keittössä liedellä lämpimässä.

Moka on vain siinä, että asiaa ei huomattu ilmoittaa siinä vaiheessa kun kutsuttiin ruokailemaan.

Hautajaiset ovat yleensä avoimia tilaisuuksia. Niissä ei ole kutsukorttijärjestelmää.

Kaikissa hautajaisissa, missä olen ollut, on tullut aina yllätysmäärä vieraita. Sukulaisia, kyläläisiä, vanhoja lapsuudentuttuja. Joistain suvuista koko perhe, joistan vain yksi edustamaan.

Kohta kai ollaan tässäkin sillä linjalla, että pidetään lapsettomia häitä, että saadaan mahdollisimman hyvä hyötysuhde ja toivotaan kukat rahana lesken tilille, että leski saa laskea, maksoiko kukin tilille syömänsä summan rahaa.

Todellakin ap. Tämä ihminen on kuollut. Häntä ei enää ole. Häntä ei enää ole IKINÄ. Hän on ollut jollekin rakas ja tärkeä ihminen ja jollakin on nyt suruaika meneillään ja yrittää selvitä elämästä eteen päin.

Sinä ap vain kitiset, että et saanut kakkua.

Tämä osoittaa sinusta jotain. Enempää sinun ei tarvitse puolustella itseäsi, eikä kertoa itsestäsi enempää. Avauksesi kertoo arvomaailmastasi kaiken.

mutta lähes aina se on ollut tarjolla samalla pöydällä missä muu ruoka.

Ja elämäni ei tosiaan pyöri kala-allergian ympärillä,ihmetytti vain kun tilaisuuteen kutsuttaessa sanottiin,että tarjotaan ruoka ja mies kertoi allergiasta,niin jotenkin sitä OLETTI saavansa ruokaa,eikä tullut mieleen pakata laukkuun eväitä,niinkuin kunnon av.laisena olisi pitänyt tajuta,kylmäkalletin olisi pitänyt muistaa jäädyttää,muutenhan ruoka olisi ollut jo päivällä pilalla kun aamulla lähdettiin.

eiköhän tämä tullut selväksi

ap

eikä häitä.

eväitä mukaan. Varsinkin allergisten todella kannattaa huolehtia itse itsestään ruokailun suhteen.

mun mielestä tässä ap.n kanta on että pitopalvelu kämmäs ja ihmiset sotkevat sen vieraitten suruun. 2 eri asiaa.

Mä en edes voisi kuvitella missä kunnossa olisin, jos mieheni kuolisi ja minun pitäisi yksin järjestää hautajaiset.

Itse ruokapuolen ammattilaisena en ole ikinä kuullutkaan mistään tahansa tilaisuudesta, jossa on tarjolla vain ja ainoastaan kalaa. Kala-allergia on hyvin yleinen ja lisäksi kalasta ei ihmiset pidä. Ammattilaisen olisi osannut pitänyt tarjota muita vaihtoehtoja.

Ja mikään tarjoilu ei saa loppua kesken.