Vaimon raskaus

rasittavalta kuulostaa. Epäileeköhän sua jostain?

Ei ole meinaan helppoa luopua yllättäen drinkeistä, iltamenoista, kavereiden kanssa juoksemisesta sun muusta. Ihan reilua, että molemmat alkavat JO raskauden aikana rajoittaa menojaan, ettei sitten vauvan synnyttyä ole helvetinmoinen sotatila käynnissä.



Vaikka raskaus ei ole sairaus, vaikuttaa normaalistikin sujuva raskaus äidin arkeen, vapaa-aikaan, kroppaan ja mieleen. Mitäs jos juttelisit sen vaimon kanssa ja kysyisit miten menee, mikä tökkii, millaista arkea hän toivoisi ja mitä sinä toivoisit. Ja erityisesti: millaista arkenne on sitten vauvan syntymän jälkeen.



Kyllä mulla olisi hätä perseessä, jos olisin raskaana ja etenkin jos olisin siellä loppupuolella menossa, eikä mies osoittaisi olevansa mukana raskaudessa ja valmistautuvansa tulevaan vauva-arkeen.

oletko kiinostunut hänen asioistaan ja vauvasta noin yleensä.Raskaana on aika herkillä.Itsekin olen ollut aika tulistuva kun odotin lapsiamme ja kyllä se raskaus teki minusta tosiaan aika hirveän ihmisen.Keskiraskauden aikoihin aloin olla jo "normaali"

jos yhtäkkiä sut pakotettais olemaan 9kk juomatta ja bilettämättä. Ja sun muijas samaan aikaan riekkuis baareissa? hmm..

asian ihan loppuun saakka?



Teille tulee vauva. Vauva ei ole vain vaimosi projekti vaan teidän MOLEMPIEN on tehtävä uhrauksia ja laitettava vauva ykköseksi. Ei ole reilua, että vaimosi joutuu kantamaan raskauden ja vauvan tuoman elämänmuutoksen yksin kun sinä jatkat elämääsi entiseen tapaan.

jos yhtäkkiä sut pakotettais olemaan 9kk juomatta ja bilettämättä. Ja sun muijas samaan aikaan riekkuis baareissa? hmm..

no ei mulle tehnyt yhtään tiukkaa olla ilman alkomahoolia.Melko riippuvainen pitää jo olla.

Entä vaimosi? Ymmärrätkö, että kohta vähintään jommankumman teistä on pakko hoitaa vauvaa joka hetki.



Veikkaan, että vaimoasi pelottaa, että hän joutuu yksin hoitamaan vauvaa, ja sinä juokset "omissa menoissasi".

Et ehkä ikinä saa anteeksi jos nyt töppäät. Kyllä sitten kun lapsikin on isonpi ja vaimokin pääsee joskus iltaa viettämään kerkeet sinäkin. Tietysti jos joku oikeen iso syy juhlintaan on, voit siitä etu käteen (paljon) keskustella vaimosi kanssa ja ehkä silloin on ok mennä.

tuo vaimon käyttäytyminen on aikas lapsellista. Tietysti sen ymmärtää, ettei ole mukavaa kotona odotella, jos mies on ryyppäämässä, mutta tuollainen uhkailu ei ole aikuisen ihmisen tapa käyttäytyä. Keskustelkaa asiasta ja tehkää pelisäännöt, joita kumpikin pystyy noudattamaan. Mielestäni mies voi aivan hyvin käydä kavereiden kanssa oluella, kunhan ei nyt viikoitaista ole. Ja miehen tulee huomioida vaimon tilanne niin, että vaimo ei tunne jäävänsä yksin raskauden kanssa. Olisi kiva tietää, kuinka usein sinä käyt noissa "poikien illoissa", jos vaimon reagointi on noinkin vahvaa?

Mielestäni mies voi aivan hyvin käydä kavereiden kanssa oluella, kunhan ei nyt viikoitaista ole.

kun ap kirjoittaa "omista menoista" kuin maailman luonnollisimpana jokapäiväisenä ohjelmana...

että vaimo on vain kateellinen kun ei itse pääse enää mihinkään.

Raskaus on nyt vähän yli puolivälissä ja vaimo joutui jo pois töistä, mutta en nyt sano mistä ettei kukaan tunnista.

Olen käynyt noin kerran viikossa kunnolla ulkona ja muuten ehkä parilla silloin tällöin. Ei paljon tee mieli kotona olla. On niin helppoa lähteä ulos jos tulee riitaa, kun tietää ettei se sinne ainakaan tule valittamaan paitsi yhden kerran.



En tiedä miten voisin raskauteen osallistua kun en ole sen sortin mies joka osaisi vauvahierontoja ja muita hienouksia. Välillä kaduttaa mitä tuli tehtyä ja pelottaa se, kun vauva sitten lopulta syntyy. Vaimo sanoikin, että sama kohtelu odottaa sitten kun lapsi on syntynyt että hän menee ja minä odotan. Minun puolesta vaimo voisi tehdä jotain muuta kuin nököttää kotona iltaisin, koska itse kaipaan ihmisten seuraa ja viihdyn hyvin ulkona.

Täytyy yrittää kysyä mikä sitä vaivaa, mutta uskon että hormoneilla on suuri merkitys asiassa.

Mielestäni mies voi aivan hyvin käydä kavereiden kanssa oluella, kunhan ei nyt viikoitaista ole.

kun ap kirjoittaa "omista menoista" kuin maailman luonnollisimpana jokapäiväisenä ohjelmana...

Tottakai pitää saada olla omaakin aikaa. Kunhan ap muistaa että vauvan synnyttyä on hyvä äidinkin päästä välillä vaikka kauppaan yksin. Tai kavereiden kanssa kahville ymsyms.

Mutta ei tässä kyllä ap puhunut että joka päivä kulkisi. Jospa arvon herra vastaisi itse tuohon ennenkuin av mammat taas tekee omia johtopäätöksiä.

Luin eka että vaimon raiskaus XDD

vaimo itse halusi myös lasta! Minusta vastuu on myös vaimolla.

Voisiko naiset kertoa omia kokemuksiaan ensimmäisen lapsen raskaudesta ja miten miehen kanssa saitte asiat selviksi?

ja jos vielä useamminkin, niin ei ihme, että vaimosi on hermostunut. Luuletko tosiaankin, ettei vaimoasi hirvitä ja joskus kadutakin raskaus ja vauvan tulo? olisiko teidän parasta mennä johonkin perheterapeutille juttelemaan asioista? Kun et oikein tunnu ymmärtävän asioita?



Ja tuo on todella raivostuttavaa, kun sanot "Ne on ne hormonit". Et taida tajuta, arvon kirjoittaja?



Minkäikäisiä olette ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?

Ei siinä voi sanoa, että "no kun sää halusit", jos on itsekin lähtenyt leikkiin mukaan.



IMHO, kerta viikossa viihteellä + muutama viriketuoppi jossain muualla kuin kotona kuulostaa aika paljolta. Se vauva ihan oikeasti vie veronsa ja aniharva vastasyntyneen äiti haluaa katsella sitä, että se toinen vastuussa oleva osapuoli hiihtelee sun missä ja tulee ottaneena kotiin. Ei elämää voi sellaisen varaan laskea. Siksi raskausaikana (ja puolivälissä ollan jo pitkällä!) voi ihan oikeasti vituttaa toisen jatkuva juoksentelu.



Minäkin jouduin pois töistä jo aikaisessa vaiheessa ja kyllä vitutti sekin. Yhtäkkiä minulla ei ollut työtä, en saanut liikkua normaalisti, oli huoli vauvasta ja se saatanan mies sai ihan normaalisti käydä töissä ja kavereillaan. Tulihan siitä parit riidat, oli syytä tai ei, mutta sitten juteltiin. Sain kakistettua ulos, että minua ahdistaa äkillinen elämänmuutos, raskaus on tosi rankka sekä fyysisesti että henkisesti ja että minulla on ikävä miehen (ja ylipäätään ihmisten) seuraa päivisin ja iltaisin. Raskauden loppumetreillä mieskin oli jo sillä mielellä, ettei edes halua lähteä kotoa minnekään viihteelle tai mökkireissuille, kun tulee ikävä ja huoli sekä minusta, että yhteisestä vauvastamme.



Ensimmäinen raskauskolmannes meni molemmilta vähän ohi, kun oli vain niin pökertynyt olo. Toinen kolmannes oli se myrskyisämpi, kun kroppani ja pääni alkoivat väsyä, raskaus iski tajuntaan kuin leka, haimme roolejamme ja totuttelimme elämänmuutoksiin puolin ja toisin. Viimeinen kolmannes oli sitten aika seesteistä, rauhallista odottelua.



Tärkeintä oli, että PUHUTTIIN. Puhuttiin tuntikaupalla omista tuntemuksista, odotuksista, toiveista, suunnitelmista, mietittiin arkea nyt ja arkea vauvan synnyttyä, juteltiin omista lapsuuskokemuksista ja vaikka mistä. Missään kohti EI lipsuttu siihen, että oltaisiin vain kävelty pois vaikeista tilanteista tai jätetty puhumatta. Ap:n tapauksessa esim. se "kiristäminen" ei ole hyvä juttu, mutta tärkeintä olisikin miettiä, mistä se kumpuaa ja mitä sille ololle voisi tehdä.



Vauvasta pitää huolehtia ja huonosti voiva äiti ei ole hyväksi vauvalleen. Isällä on iso vastuu.

Ei ole meinaan helppoa luopua yllättäen drinkeistä, iltamenoista, kavereiden kanssa juoksemisesta sun muusta.

että tästä listasta ainoastaan ALKOHOLILLISISTA DRINKEISTÄ täytyy luopua. Alkoholittomia drinksuja voi juoda vaikka kuinka. Mistään muusta kuin alkoholista ei tarvitse luopua vielä raskauden aikana.

Jos on harrastanut juoksemista jo ennen raskautta, juoksuharrastusta voi hyvin jatkaa raskaana ollessaan :-) Itsekin juoksin vielä pari puolimaratonia raskaana (ennen raskautta juoksin kaksi täyttä maratonia per vuosi).

en lukenut ketjua, joten tätä on varmaan jo kysytty, mutta kuinka usein käyt ulkona ?

Vaimo kokee ,ettei voi tehdä enää samoja asioita kuin sinä, kuten käydä baarissa ystäviensä kanssa, ja haluaisi siksi, ettet sinäkään kävisi.

Kyllä joku kerta kuukaudessa on OK, mutta oma mieheni kävi ainakin joka viikko koko raskausaikana ja sama meno jatkuu. Voin sanoa, että pahalta se tuntuu tai tuntui, nyt en enää välitä :/



Kysy vaimoltasi, mikä häntä ulkonakäymisessäsi haittaa, ja jos tarvetta on,rajoita sitä.

Tätä on surullista lukea:(

Oma mieheni kävi ulkona väh. kerran viikossa koko raskausaikani. Yritin olla joustava ja ajattelin ,että valittaminen vain työntäisi hänet entistä enemmän pois luotani.

Tämä baareissa juokseminen sitten jatkui vauvan synnyttyä. Kerta viikkoon, joskus harvinainen parin viikon tauko, joskus enemmän kuin kerta viikkoon. Kuulemma ei ole minulta mistään pois, jos mies yöllä vauvan nukahdettua lähtee ja tulee puoli viisi aamulla kotiin.



Kyllä tällaiset asiat joko tajuaa mies itse, tai sitten ei. Ei niitä nalkuttamallakaan pidemmän päälle muuteta. Itse olen luovuttanut jo. Ei minusta ole reilua jatkuva ulkonakäyminen, kun itse olen lapsen kanssa kotona. Minun elämäni muuttui, raskausaikanakaan en enää käynyt baareissa, koska en halunnut mennä sinne katsomaan muiden örveltämistä.

Olin ainoa, joka yritti elää kuin aikuinen vauvan synnyttyä. Mies ei halunnut muuttua vaikka aina lupasi.



nyt ero edessä ...Miten aikuinen mies ei osaa asettua toisen asemaan ja ottaa vastuuta ? Ei ole tasa-arvo - vaan yksilökysymys !

Kirjoitat ja kayttaydyt kuin teini vaikka olet jo ISA. "Poikien ilta", anna mun kaikki kestaa!

Sinun pitaisi nyt huolehtia vaimostasi eika huuhailla pitkin kylia.

Vaimoasi voi peloittaa etta jos sattuu jotakin eika han tieda missa olet. Han tarvitsee nyt vahvaa miesta tuekseen ei kaljahuuruista pojankloppia.