Alle 1-vuotiaana leikkaukseen, kokemuksia ja ajatuksia?

Kolmaskin oli alle 3v, kun nukutettiin ekan kerran (nyt hänet nukutettu 4 krt, ikää 11v.) Kaikilla sama syy eli aivan rutiinitoimenpide, korvien putkitus ja kitarisojen poisto.



Mua tosiaan mietitytti eniten juuri nukutus ja ekat kerrat olivatkin pelottavia. Kuopuksen ekassa nukutuksessakin hiukan jännitti, mutta kun on nukutettu ekan kerran, luottaa siihen, ettei nukutuksesta tule ongelmia. Meillä tosiaan varsinaiset toimenpiteet ovat olleen niin pieniä ja rutiinia, ettei niitä ole tarvinnut pelätä. Kuopus joutuu luultavasti tänä keväänä taas nukutukseen ja nyt ei pelota oikeastaan yhtään enää.

Hyvin toipui joka kerta. Pienet ovat sitkeitä ja toipuminen nopeaa.

oli jokin aika sitten silloin 9 kk:n ikäinen lapsi isohkossa leikkauksessa. Toisaalta odotimme operaatiota, koska se paransi lapsen elämänlaatua, toisaalta pelotti. Kyseessä oli rutiinioperaatio, eikä siihen liittynyt mitään suuria riskejä, mutta tietysti...oma lapsi, nukutus, leikkaus, toipumisaika, kivut, kaikenlaista pyöri mielessä...Eihän kukaan sellaista halua, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Itku pääsi, kun vauva vietiin sängyssä (makasi selällään nauraen saatuaan esilääkityksen) leikkaussaliin. Leikkauksen aikana pelkäsin melko irrationaalisesti lapseni kuolevan, mutta siinä tilanteessa ei järjellä juuri ole sananvaltaa. Sain kuulla lapsen siirtyneen heräämöön, mutta siellä sitten kestikin monta tuntia. Taas pelkäsin, että jotain oli mennyt vikaan. Onneksi kaikki meni hyvin, helpotus oli suuri, kun näimme lapsemme. Samalla oli tietysti järkyttävää nähdä hänet kurjan näköisenä, sänkyyn sidottuna. (En tietenkään tiedä, mitä kaikkea sinun lapsesi leikkaukseen liittyy, meillä myös leikkauksen jälkeinen aika oli aika haastavaa, mutta se on eri tarina...)

Onneksi laikkaus on nyt takana ja onneksi lääkärit ja hoitajat osaavat asiansa.

Enpä tiedä, oliko tästä apua. Tsemppiä teille koitokseenne!

vuoden ja 2 kk, eli toki reilun vuoden kun nukutuksessa leikattiin nivustyrä. Kamalasti minuakin ahdisti ajatus nukutuksesta ja oli toisaalta aika kamala nähdä oma nukutettu lapsi sylissä, mutta lapselle varmasti paras paikka nukahtaa tai isän syli myös on hyvä. Oli vähän unelias kun oli jo herännyt leikkauksen jälkeen. Oltiin sairaalassa heräämössä pari tuntia ja ajetiin puolen tunnin matka kotiin. Ja yllätys, kun päästiin kotiin poika oli aivan oma villi ja vauhdikas oma itsensä ;o) Siinä kohti melkein toivoin, että olisi nyt yhden illan ollut rauhallisempi. Eli siis meillä ainakin meni yli hyvin. Tiedän että painaa, mutta uskon että menee hyvin! Tsemppiä teille!

hoito on ihan huippuluokkaa. turhaa pelkäät! vastasyntyneiltä leikataan sydämiä ym tosi vaativaa, varmasti lapsesi selviää!!

Leikkaus meni hyvin, eikä kovin paljoa meitä vanhempia huolettanut, mutta leikkauksesta toipuminen oli vähän surullista, kun vauva ei saanut laittaa suuhunsa mitään moneen päivään. Sen vuoksi itki ja kuulosti surkealta.



Luulisin, että vauvan leikkaus oli meille vanhemmille ja lapsellekin helpompi, kun hän oli noin pieni, ettei vielä mitään ymmärtänyt. Jos hänet leikattaisiin nyt, jännittäisin asiaa varmaan paljon enemmän ja poikakin osaisi jo asiaa vähän pelätä. Toivotaan siis, että lapsenne leikataan mahdollisimman pian. Ja kaikki menee varmaankin hyvin. Voimia teille ja onnea matkaan!!

ja kokemuksista. Minuakin vaivaa pelko siitä, että nukutuksessa menee jokin vikaan tai itse leikkauksessa tapahtuu jokin vakava komplikaatio. Onhan leikkaus aina riski. Ja on olemassa myös riski, että leikkaus itsessään epäonnistuu, ja jos niin käy, sillä on kauaskantoiset, vakavat seuraukset lapsen koko loppuelämään. Huoli kalvaa koko ajan, ja mietin jo pitäisikö mennä johonkin puhumaan näistä ajatuksista, etteivät valtaa mieltä ihan kokonaan. Haluan kuitenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta (ja tähän kohtaan tulee aina väkisin se ajatus että "niin kauan kuin meillä on hänet") :'( Yritän pysyä positiivisena, mutten ikinä olisi voinut uskoa, kuinka paljon lapsensa takia voi murehtia, ja olen kuitenkin murehtijatyyppiä aina ollut. Lapsi on ensimmäinen ja erittäin odotettu.



Lisääkin kokemuksia ja ajatuksia mielellään saa laittaa.



-AP-

Itseasiassa, itse olin pienenä leukkauksessa, en ollut edes yhtä mutta siitä jäi ikuinen arpi tohon silmän alle :/ eikä se siitä ole mihinkään lähtemässä, mut kyllä siitä selvittiin onneks