Elämäsi henkisesti raskain kokemus

isän itsemurha

masennus

veljen menettäminen

väkivaltainen poikaystävä

ja avioero

Oma vakava masennus, vanhempien avioero ja äidin alkoholismi

koulukiusaaminen ja isäni addiktiot sekä lapsettomuus

enkä näistä osaa valita sitä raskainta eli sitä jolla on ollut suurin vaikutus.

Pikkuveljeni surmattiin samana vuonna kun isäni kuoli sydänkohtaukseen ja heti seuraavana vuonna kuoli isäpuoleni sydänkohtaukseen.

Henkisesti raskainta on silti ollut, kun lapsi diagnosoitiin kehitysvammaiseksi.

Exä on alkoholisti ja hänellä on persoonallisuushäiriö. Lisäksi väkivaltainen. Rankkoja vuosia, mutta nyt onneksi ohi.

sekä myöhemmin rakkaan kasvatusisän riuduttava sairaus ja kuolema.

Lapsen syntymän jälkeinen yli kolmen vuoden valvominen ja siitä seurannut aviokriisi, rakkaan ystävämme itsemurha ja parhaan ystäväni avioero. Ikääntyminen kun kauneus katoaa.

Ikääntyminen kun kauneus katoaa.

- lapsuus alkoholistiperheessä ja kaikki mitä jouduin näkemään ilman mitään tukea keneltäkään

- masennus, yksinäisyys, koulukiusaaminen

- 3 läheisen äkillinen kuolema

- hyväksikäyttö



Mutta nyt tuntuu, että nämä eivät ole enää niin suuri keskipiste elämässäni. Olen jatkanut eteenpäin ihan oikeasti ja nykyään elän onnellista elämää. Kaikki nämä vanhat jutut tuntuvat todella kaukaisilta - kiitos onnistuneen terapian ja hoidon.

- äidin mielenterveysongelmat ja -sairaus lapsena ja nyt aikuisenakin

- isäni välinpitämätön suhtautuminen äitiini

- koulukiusattuna oleminen (onneksi vain parisen vuotta)

- vaikea suhde, joka tosin on onnistuttu runsaalla työllä ja avulla kohentamaan oikein onnistuneeksi

lapsettomuus

Vaikea valita rankin näistä:

- koulukiusaaminen

- avomiehen kuolema, en onnistunut pelastamaan/ elvyttämään

- keskenemeno & kohdunulkoinen raskaus

- isäni kuolema rajuun syöpään

Aika ja karttuva elämänkokemus parantavat yllättävän syviä haavoja. Samoin rakkaus.



Pahimmassa vaiheessa turvauduin mielialalääkkeisiin ja terapiaan.



T. syöpä ja lapsettomuus

t. alkoholistivanhemmat ja orvoksi alle 10v.

kahden lapseni vuoksi. Valvominen oli jokaöistä ja ainaista. Yhdessä välissä olin itsemurhan partaalla. Kuolema kuittaa univelat ;)



Nyt onneksi kaikki ohi.

kaikki nämä kolmen vuoden sisällä

ja tapon yritys (viikko teholla)

- Isän alkoholismi ja välinpitämättömyys minua ja äitiä kohtaan.



- Vanhempieni epätasa-arvo minun ja veljeni kasvatuksessa.



- Olemäni aikana luottanut kahteen ihmiseen: Ensimmäinen oli mummuni jonka kuolema oli shokki. Toinen oli avopuolisoni, joka petti minua ja murskasi viimeisenkin uskoni hyviin ihmisiin.



- Vaikeat raskausajat jolloin kaikki hylkäsivät minut.

Kolme lasta jäi orvoiksi ja vanhempani masentuivat täysin. Oman surun keskellä piti kannatella koko perhettä ja itsellä oli vielä pieni lapsi.

siis ystävien puute