Elämäsi henkisesti raskain kokemus

toistaiseksi ainoan lapseni synnytys, joka päättyi sektioon. lapsi terve.



aika vähällä olen siis elämässä päässyt toistaiseksi. tuo synnytys kuitenkin järkytti jotakin perusluottamustani elämään, olin sen jälkeen muutaman kuukauden aika ahdistunut ja edelleenkin saattaa alkaa itkettää, jos asiaa enemmän miettii. aikaa kulunut nyt 1,5 v. petyin omaan kivunsietokykyyni ja länsimaisen lääketieteen kykyyn auttaa minua.

mutta liitytään joukkoon. Kyllä se taitaa äitini alkoholismi olla, joka ei ole vieläkään ohi. Vaikka yritän olla hänestä välittämättä kun on oma elämäkin ja vauva tulossa, niin onhan se vaikeaa.

jonka sain selville tultuani " onnellisesti" raskaaksi.



Siitä on onneksi aikaa, olemme eronneet ja elämä järjestyksessä.

Läheisen kivulias ja tuskainen kuolitaistelu,

perheväkivalta,

appivanhempien raastava ero, joka vaikutti koko perheeseen,

työttömyys,

todella vaikea synnytys ja vauva-aika,

useamman sukulaisen sairastuminen parantumattomaan syöpään

ja lopulta murtuminen " ystävän" parjaukseen miten en itsekkäänä ihmisenä huomio häntä.

olen tainnut elää aika pumpulissa...

Minun kamalin tapahtuma oli veljeni lapsen hautajaiset. Lapsen, jota en edes tuntenut.

Oli yhtä helvettiä katsoa sivusta oman äidin ja isän kärsivän kun kaikkensa yrittivät vaan mikään ei auttanut.

Lisäksi se että ennen niin läheinen ja rakas ihminen muuttui täysin vieraaksi.Nyt onneksi kaikki taas hyvin.



Lisäksi läheisten menehtyminen Thaimaassa viime joulukuussa.

yksinhuoltajaksi jääminen.

Kun vauvaa epäiltiin rakenneultran perusteella vaikeasti vammaiseksi ja lekuri käski harkita raskaudenkeskeytystä. Onneksi en sitä tehnyt - terve tyttö syntyi!

Jokaisella on omat taakkansa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Itse ajattelen vastoinkäymisistä olleen jossain määrin jopa hyötyä -en ainakaan ole sinisilmäinen :)



No, raskain asia minulle on ollut insesti n.5-12 vuotiaana. Myös siskoni on kokenut saman :(



Mutta myös muuta murhetta on mahtunut elämään. Raiskaus, vanhempien riitaisa ero, miehen mielenterveys-ongelmat, appi-ukon alkoholismi ja lapseni vakava sairaus.



Alan nykyisin olla jo jotenkuten elämän syrjässä kiinni, mutta kauan olen sätkinyt pulmieni kanssa yksikseni.

kaikki meni onneksi hyvin.

Se oli helvettiä jahkaamisineen. Vaikutti meihin kaikkiin.

eli isäpuolen henkinen että fyysinen väkivalta, raiskaus 12 vuotiaana, veljen päihteiden käyttö,exän henkinen väkivalta, kuolleen vauvan synnyttäminen (rv29) 16 vuotiaana, ero, vaikea masennus+sairaalajakso, 3 keskenmenoa...mutta onneksi kaikesta selviää kun on pakko!nyt onnellisesti naimisissa ja tyttövaava nukkuu tuossa vieressä!

ikään kuin suuri joukko olisi hetkeksi kerääntynyt tukemaan toisiaan, ja sanomaan että elämässä on välillä todella pahoja aikoja, mutta moni on niistä selvinnyt, kyllä sinäkin voi selvitä.

t. yksi sieltä sivulta 3 tai jotain

Olin " löysässä hirressä" useita vuosia. Menetin prosessissa nuoruuteni, työpaikkani ja omaisuuteni.

se hakkaa kirkkaasti mm. alkoholisti poikaystäväni, joka kerran tablettejakin naukkailtuaan yritti tappaa mut.

Nyt tämän (nykyisin ex)miehen itsemurhayritykset ovat myös aika stressaavia lasten kannalta, vaikka isä onkin heille jo vähän etäisempi.

isäni kuolema ja miehen " melkein" kuolema onnettomuudessa.

väkivaltainen isäpuoli, nuorempien sisaruksieni heitteillejättöjä, yksi sisko sijaisperheeseen... Piti pitää huolta muista... ei paljoa ketään aikuista kiinnostanut meidän murheet:( 2. kun mieheni petti minua(masennus) 3. kaksi keskenmenoa

Tulokset olivat vielä unohtuneet jonnekin lääkärin pöydälle ja kun oli mennyt jo paljon yli sen ajan kuin tulosten olisi pitänyt tulla, ajattelin jo että pojalla on se sairaus ja synkkinä hetkinä ajattelin pojan hautajaisia. Onneksi tulokset olivat negatiiviset.



Toinen pitempi henkisesti raskas asian on ollut sopeutuminen pojan " vammaan" ja siihen miten se vaikuttaa normaaliin elämään. Tästä oli painajaismaista se aika jolloin jo tiesin varmasti että jotain on vialla, mutta neuvolassa ei vielä oltu " jääty kiinni" .





Kaikista raskainta oli oma sairaus, joka on ollut vaikeasti hoidettava ja " arkaluontoisella" alueella. Ja se millaista kohtelua olen sairaalan poliklinikalla saanut kun siellä vuosia jouduin ravaamaan.

Uuden työpaikan hakua kesti pari vuotta. Oli vaikea keskittyä siihen, kun työajat olivat niin mahdottomat, ettei vapaata juuri jäänyt ja jaksaminen oli kaikin tavoin kortilla. Lisäksi hoidoissa ravaaminen. Asiat ratkes, kun sain vihdoin uuden työn ja lisäksi totesin olevan raskaana.