Minulla on suuri vaikeuksia saada apua
Olemme käyneet vaimon kanssa pariterapioissa ja nyt olen sitä mieltä, että puoliso onkin narsisti ja hyvin taitava manipuloimaan ja puhumaan ihmisiä puolelleen. Olen tämän vuoksi käynyt myös yksin. Jokaisen terapiakäynnin jälkeen ongelmat vain kasvavat, koska vastassa on naisia ja naiset pitävät naisten puolta. Tähän mennessä en ole saanut vakuutettua ketään vaimon oireista. Vaimo on myös uhkailut minua useaan otteeseen, mutta osaa silti selittää asiat niin, että minä olen vaarallinen ja hän on toiminut oikein. Meillä on tulossa lastensuojelukeskustelu, jonka pelkään taas menevän epäoikeuden mukaisesti.
Yhdessä pariterapiassa näytin tunteeni ja se toimi minua vastaan. Sitten yksilöterapiassa, yritin olla näyttämättä tunteita niin sitten ongelma oli se, ettei ole mitään ongelmaa.
Nyt vaimo on saanut luotua eri yhdessä yhden terapeutin kanssa muille terapeuteille minusta kuvan, että kuvittelen asioita, joita ei ole tapahtunut. Terapeutit alkavat kaikki olla mukana tässä. Koska paikkakunta on pieni terapeuttien määrä on rajallinen ja lastensuojelukeskustelussa taitaa olla jo selkeä näkemys kuka on syyllinen. En tiedä miten menetellä. Jos sanon vaimon olevan narsisti, terapeutit arvelevat asian olevan juuri päin vastoin ja olen syyllinen tekoon. Jos taas kerron mahdollisimman vähän vaimo saa vielä paremman otteen minun syyllistämisestä.
Vaimo on käytöksellään vienyt minusta itsetunnon ja kaikki henkiset voimavarat ja henkistä pahoinpitelyä on jatkunut useita vuosia. Heräsin tähän vasta toisen terapian jälkeen, että asiat menevät ihan väärään suuntaan. Ensin olin vain onnellinen, että vihdoin vuosien jälkeen päästään terapiaan, jossa sitten minua syyllistetään vielä lisää ja yhdessä terapeuttien kanssa.
En tiedä mitä teen.
Kommentit (13)
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei terapia, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Ihan tyypillistä. Älä välitä vaan jätä oikeasti se, koska hän ei siitä muutu ja kaikki on sinun vikaasi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei terapia, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Olipa typerä ja mukanokkela kommentti.
Ei kai narsismista eroon pääse. Jos ei kelpaa niin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai narsismista eroon pääse. Jos ei kelpaa niin eroa.
Se tässä on, kun voimat on viety, kaikki on tuntuu ylivoimaiselta ja toivottomalta, myös ero, ei ole voimavaroja siihen. Pelkään, että minulta viedään nuo lapset, jotka ovat olleet ainut ilo ja voimanlähde. Vaimo odotti, että teen jonkun virheen ja sitten kun sen tein hän teki siitä heti lastensuojeluilmoituksen ja käyttää sitä minua vastaan. Vaikka käyttäydyn näkyvästi samoin kuin vaimoni, minut saadaan siitä syylliseksi. Minä olen se, joka on reagoinut ja toinen on se provosoija ja henkisen väkivallan käyttäjä. Hermostun helpommin, kun voimavarani on viety ja se näyttäytyy huonossa valossa muille. 15 vuotta sitten minua ei saanut kukaan hermostumaan, mutta jatkuva henkinen väkivalta ja alentaminen syö kovankin henkilön itsetunnon.
Älä yritä vakuuttaa ketään vaimon piirteistä, anna olla. Yritä ymmärtää itseäsi ja anna lomaa itsellesi. Kai asut jo eri osoitteessa? Eroa. Lapsia lähellä voi asua, ettei lapsille tule pitkä matka teidän välillä, vai tuleeko joku lapsi mukaasi. Voit vain sanoa jos joku asia ei ole totta mielestäsi, mikä käsitys siitä on. Lakkaa ravaamasta niillä terapeuteilla ja muilla. Ja ehkä lasten huoltajuus järjestyy eri kautta, hanki lakimies jos on epäselvää. Älä yritä mahdotonta kamppailua, yritä saada itselle tasapainoa ja rauhaa.
Juuri näin...ala järjestää käytännön asioita. Yksi askel kerrallaan. Energiaa vapautuu ja asiat lähtevät loistamaan omalla painollaan.
Ja siis jos koet että teit itse mokan tai toinen, älä jää kuitenkaan ristiriitaa setvimään loputtomiin, jos se ei edennyt. Tai jos kumpikaan ei jousta, ymmärrä tai keskustelu ei suju. Yrittäkää hoitaa sopuisasti erot tai muut järjestelyt. Älä setvi enää parisuhdetta jos toinen vain syyttelee tai jos sulla on syytöksiä (siinä on liikaa vastakkainasettelua?), ymmärtämisen sijaan, yritä saada lasten kannalta asiat parhaiten vaikka olisivat toisella tai joskus sun luona. Ehkä kaikki menee siitä kuntoon lopulta. Aikaa kun kuluu vähän eteenpäin.
Turha tuota suhteen valtakamppailua on käydä, eroon vaan. Minkä ikäiset lapset?
Käytä harmaa kivi-tekniikkaa. Näin et ole houkutteleva kiusittava narsistin toimesta.
Ota yhteytta: narsistin uhrien tuki ry.
Pystytkö äänittämään salaa vaimon puheita?