Lue keskustelun säännöt.
Mikä paria ystävääni/kaveriani vaivaa?
12.06.2010 |
Tuntuu, että aina vähättelevät minua ja tekemisiäni, myös niiden mielestä, joille olen jotain heidän kommenttejaan kertonut. Toinen sanoi kerran, kun miessuhteeni meni pieleen, että ehkä en sitten ole tyttöystävämateriaalia, ja olen miehistä ehkä vain teinifantasia pienikokoisuuteni vuoksi. Toinenkin aina jaksaa muistuttaa, että ei joku tapailemani mies oikeasti ole kiinnostunut, ja jos se haluaa nähdä, niin ei vaan osaa sanoa ei. Vaikka mies olisi itse ehdottanut tapaamista. Kerran olin pitkästä aikaa viihteellä ja pari tyyppiä innostui hehkuttamaan miten ihana olen ja miksi ne eivät ennen ole tavanneet minua, siis kaverimielessä, ja kun tästä kerroin, niin tämä ystävä sanoi, että joo no ne olikin vaan kännissä. Tämmöistä on liki aina, kun heitä tapaan, tai aina osaan jotain vastaavaa kommenttia odottaa. En siis voikaan luottaa heihin siinä mielessä, että soittaisin ekana (tai ollenkaan) kun jotain kamalaa tapahtuu.
Mulla on mennyt joka osa- alueella huonosti jo pitkään, joten en tiedä, miksi heidän on sitä oikein korostettava, en tosiaan ole mitään hehkuttanut koska olen jo valmiiksi pessimisti ja hyviä asioita tapahtuu harvoin. Kateudestakaan tuskin on kyse koska tosiaan elämässäni ei ole mitään kadehdittavaa.
Kommentit (5)
tuntevat itsensä jotenkin paremmiksi, kun saavat lytätä sinua?
Ehkä heillä itselläänkään ei mene kovin hyvin, ja kuvittelevat, että toisen morkkaaminen/aliarvioiminen jotenkin parantaa omaa tilannetta?
Ainahan niitä typeriä ihmisiä löytyy, yritä olla välittämättä, kyllä varmasti löytyy parempiakin ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan sama ongelma ollut. Yksi mun kaverini oli ihan samanlainen, aina löysi kommentoitavaa mun ulkonäöstä ja jos mua tultiin iskemään ni eihän ne nyt oikeesti tai sitten olivat niin hirveän kännissä. Jos töissä meni mulla hyvin niin työtäni vähätteli, kuulemma sen voisi tehdä kuka vain. Jnejnejnejne.
Ihan kaikessa mua mollas, aina ihan hirveä olo sen kanssa juttelun jälkeen. Mä yritin jutella kaverini kanssa tästä, mutta olen kuulemma hirveän herkkänahkainen vain(itse hän suuttui jos nyt sanoi mitään negatiivista mistään hänen tekemisistään.
Lopulta tein päätöksen että otan alkuun ainakin todella paljon kaveriini etäisyyttä, löysin uusia kavereita ja nykyään tuo mollaaja onkin jo menneen talven lumia.
Mä suosittelen sulle kyllä että etsi uusia todellisia ystäviä, nuo eivät ystäviä ole.
mutta oletko sä helposti vedätettävä ja hiukan sinisilmäinen? Jos koittavat sua varoitella tai suojella ettet taas uskoisi ihan kaikkea mitä sulle sanotaan?
no eihän mun miesasiat ole kovin hyvin menneet, joten voi ne ajatella, että kukaan ei oikeasti ole minusta kiinnostunut. Mutta esim. kerran saatuani töitä toinen sanoi, että no ei ne varmaan olis ottaneet jos olisivat saaneet jonkun muun. Ja että en varmaan tee yliopisto-opintojani loppuun koska amk:ssa, jossa olin myös kirjoilla, on niin paljon helpompaa. Miesasioitani on kyllä pari muutakin kaveria kommentoinut, mutta he ovat tehneet sen siten, että saa käsityksen, että he ajattelevat parastani ja siksi esim. varoittelevat jostakusta, näistä kahdesta muusta kaverista taas saa sen kuvan, että on perin hauskaa, jos menee taas pieleen.
Toisen kohdalla voi hyvinkin olla itsetunnosta kysymys, mutta toinen on aina ollut minusta rautaisella itsetunnolla varustettu, ja tod näk hän ei puhu kellekään muulle samalla tavalla kuin minulle. Ehkä hänellä on jotain piiloangstia minua kohtaan.
Ekaksi tuli mieleen kateus, mutta jos olet sitä mieltä ettei ole sitä niin seuraava veikkaus on että heillä on itsellään tosi huono itsetunto ja sitä pönkittääkseen on helppo sitten mollata sinua, joka et ilmeisesti "pane vastaan".
Tosi kurjaa ja mulla on kokemuksia vastaavasta. Otin v*ttuilut vastaan vaan hymyillen ja surin sitten äidilleni. Omalla kohdalla oli vissiin kyse nimenomaan kateudesta, vaikkei mulla nyt mitään sen ihmeemmin kadehdittavaa ollutkaan..
Unohda nuo "kaverit", löydät parempiakin! :)