Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla ulkosuomalaisilla ollut tällaista ongelmaa?
11.06.2010 |
Asumme Ranskassa, mieheni on ranskalainen ja itse olen suomalainen. Meillä on 14-vuotiaat kaksoset, joille olemme aina puhuneet omia kieliämme. Täten kaksosilla on sujuva suomen kielen taito, vaikka he eivät ole ikinä asuneet Suomessa.
Nyt kaksoset ovat jostain keksineet, että on tosi noloa puhua suomea, niin kotona kuin julkisestikin. He ovat siis kokonaan lakanneet puhumasta suomea, vastaatavt esim. kysmyksiini ranskaksi. Itse en tällaista hyväksy, vaan olen vaatinut puhumaan heitä suomea, koska se on kieli, jota minun kanssani puhutaan.
Onko muilla ollut tällaista ja meneekö se ohi? Mitä ihmettä voisin tehdä?
Kommentit (12)
Meidän lapset ymmärtävät suomea - puhun aina suomeksi. Mutta vastaavat mulle aina englanniksi - eivät puhu suomea ja ovat alle 6v. Tosi hyvin teillä jos noin vanhaksi puhuneet suomea takaisin. Miten ihmeessä? Kun koko maailma ympärillä äitiä lukuunottamatta puhuu toista kieltä? Ole onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että teidän lapsilla on kaksikielisyyden rikkaus ja sen ylläpitämisen takia haluat, että lapset puhuvat sinun kanssasi suomea.
Sinänsä en vielä kauheasti huolestuisi. Omassa maassani Belgiassa jotkut lapset kieltäytyvät jo parivuotiaina puhumasta suomea (tai muuta vähemmistökieltä) vähemmistövanhempansa kanssa, koska tajuavat ettei se ole se juttu, jota kaverit tekevät vanhempiensa kanssa. Murrosikään kuuluu vähän kapinoida - MUTTA jos haluat pitää pienestä suomesta kiinni, niin älä anna kapinoida. Hanki suomenkielisiä kirjoja, cd-levyjä, dvd-elokuvia, tule Suomeen moneksi viikoksi lomilla jne. Pienen pienestä vähemmistökielestä pitää tosiaan pitää huolta, koska se ei kehity itsestään. Ja olisi kauhea sääli, jos omat lapsemme eivät puhuisi äitiensä kieltä.
Meidän lapset ymmärtävät suomea - puhun aina suomeksi. Mutta vastaavat mulle aina englanniksi - eivät puhu suomea ja ovat alle 6v. Tosi hyvin teillä jos noin vanhaksi puhuneet suomea takaisin. Miten ihmeessä? Kun koko maailma ympärillä äitiä lukuunottamatta puhuu toista kieltä? Ole onnellinen!
Älä ihmeessä anna vielä periksi! Lasten suomen oppiminen on mahdollista myös kokonaan muunkielisessä ympäristössä, mutta vaatii suomenkieliseltä vanhemmalta paljon. Mutta on todella todella suositeltavaa. Ajattele nyt, jos omat lapsesi kertovat syvimmistä tunteistaan etkä puhu heidän tunnekieltään. Ja toisaalta itse yrität ilmaista itseäsi aidoimmillasi lapsille, eivätkä he ehkä jossain vaiheessa enää ymmärrä.
Siskoni pitää lasten suomen kielen taitoa menestyksellä yllä täysin toisenkielisessä ympäristössä. Hän on ottanut asioista selvää ja näkee paljon vaivaa suomen kielen eteen. Tärkeää on tosiaan, että lapset kuulevat suomea monesta lähteestä: äidiltä, mutta myös muilta ihmisiltä (esim. mummolta puhelimessa), musiikista, tv:stä jne.
Ks. esim. http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/maahanmuuttajien_koulutus/kie…
Meidän lapset ymmärtävät suomea - puhun aina suomeksi. Mutta vastaavat mulle aina englanniksi - eivät puhu suomea ja ovat alle 6v. Tosi hyvin teillä jos noin vanhaksi puhuneet suomea takaisin. Miten ihmeessä? Kun koko maailma ympärillä äitiä lukuunottamatta puhuu toista kieltä? Ole onnellinen!
Meillä lasten suomen puhuminen on "hoitunut" niin helposti, että olen vain sinnikkäästi puhunut heille suomea ja lapset ovat pienestä pitäen vastanneet ja puhuneet minulle suomeksi. He ovat katselleet tietysti myös paljon suomalaisia piirrettyjä paljon (lapsena), lukeneet ja heille on luettu suomeksi jne.
ap
ja mun mies on ranskalainen. 5- ja 7-vuotiaat lapset eivät enää haluaisi puhua ranskaa isänsä kanssa. Kannustan kuitenkin miestä vain puhumaan ranskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mun mies on ranskalainen. 5- ja 7-vuotiaat lapset eivät enää haluaisi puhua ranskaa isänsä kanssa. Kannustan kuitenkin miestä vain puhumaan ranskaa.
Teillä kannattaa tehdä toisin päin; luultavasti olette laittaneet lapset ranskalaiseen kouluun, mutta lisäksi mm. katsottaa lapsilla Caillouta ja muita ranskankielisiä piirrettyjä, kuunteluttaa ranskankielistä musiikkia jne jne. TV5 on pop ;)
Vaihetta kesti murrosiän, ja sitten meni onneksi ohi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vastaavat aina englanniksi. heille puhutaan kuitenkin aina suomea ja tekevat suomen kielen laksyt kotiopetuksessa (muutoin engl. koulussa). en osaa olla kovin huolestunut, silla aina muutaman viikon suomen lomalla suomen kieli palautuu.
Olemme myös Ranskassa asuva suomalais-ranskalainen perhe, lapsemme tosin ovat vielä niin pieniä, ettei asia ole vielä ehtinyt tulla omalla kohdalla ajankohtaiseksi. Sen sijaan minulla on aika paljon kokemuksia kaksikielisyydestä ja sen joskus mukanaantuomista ongelmista lähipiirissä ja -suvussa.
Ensinnäkin. Kuten jo yllä moni on maininnut, tuo (yhtäkkinen) kieltäytyminen puhumasta "vähemmistökieltä" (en nyt keksi parempaa sanaa, mutta siis kieltä, jota lapsen ympäristö puhuu vähän tai ei lainkaan toista vanhempaa lukuunottamatta) on todella yleistä ja tulee esiin jossain vaiheessa varmaan jokaisessa kaksikielisessä perheessä. Eria asia on, kauanko vaihe kestää tai jääkö se jopa päälle. Tähän vanhemmat voivat yrittää vaikuttaa omalla asenteellaan ja toimintatavallaan.
Kannattaa pysyä johdonmukaisena. Eli Sinä puhut aina suomea ja vain suomea, lasten kanssa, vaikka he vastaisivat millä kielellä takaisin. Missään tapauksessa ei pidä sotkea kieliä keskenään - lapsille puhuttaessa. Teillä tosin lapset ovat jo sen verran isoja, etten tiedä miten vaikuttaisi enää heihin, mutta tämä on siis lapsen varhaisen kaksikielisyyskasvatuksen oleellisimpia pointteja.
Toinen tärkeä asia on (mielestäni) että perheen kielipolitiikasta ei tehdä "numeroa". Ts. etenkään "vähemmistökielen" käytöstä ei pitäisi tehdä pakonomaista, vaan sen oppimisen pitäisi tapahtua ikäänkuin luonnostaan sillä, että se nyt vaan on toisen vanhemman ja lasten yhteinen kieli, vaikkakin kommunikaatio sillä tapahtuisi aika ajoin vain yhdensuuntaisesti. Lasta ei mielestäni kannata pakottaa puhumaan toista kieltä, se saattaa vain tehdä hallaa koko prosessille.
Erityisen tärkeää olisikin, että lapsella olisi kieleen liittyviä positiivisia assosiaatioita, kuten (pienemmillä lapsilla ehkä) leikkejä, lauluja, pelejä; musiikkia, kulttuuria jne eri muodoissaan. Ja ennen kaikkea, ja tämä pätee varsinkin murkkuihin ja esimurkkuihin - muitakin kavereita ja ihmisiä lähipiirissä, jotka puhuvat samaa "outoa" kieltä. Murrosikäisethän tunnetusti kammoavat tietyssä vaiheessa kaikenlaista erottumista joukosta, etenkin jos se ei tapahdu heidän omasta tahdostaan. Murrosikäiset myös yleensä jossain vaiheessa häpeävät enemmän tai vähemmän vanhempiaan, niin yksi- kuin monikielisissäkin perheissä. Lapsi miettii jatkuvasti, mitä hänestä kaverit ajattelevat, ja vaikka ne kaverit eivät ajattelisi yhtään mitään eri kulttuuri- ja kielitaustaisesta vanhemmasta, voi "omituista" ja ehkei lapsesta niin "coolia" kieltä mongertava vanhempi tuntua tästä häpeänaiheelta. Murrosikäinen haluaa olla niinkuin kaikki muutkin (paitsi sitten silloin kun identiteettikriisinen 15v ottaakin ja tempaisee ja värjää tukkansa siniseksi, tmv. murrosiän mysteerejä).
Tässä tuli nyt tosi pitkästi jaariteltua itsestäänselvyyksiäkin, mutta konkreettisella puolella haluaisin kysyä, onko teillä tuttavapiirissä muita suomalaisia tai suomalais-ranskalaisia perheitä? Muita sukulaisia? Olisi tosi tärkeää, että teidän lapset voisivat tutustua ja olla tekemisissä muiden, mielellään samanikäisten, suomea puhuvien kanssa. Tämä voisi muuttaa heidän asennettaan "ankeaa ja pakollista" kotikieltä kohtaan kun he huomaisivat, että hei, tätähän omituisuuttahan puhuu muutkin kuin vain meidän perhe ja ehkei tässä olekaan mitään niin friikkiä.
Missäpäin asutte? Jos Pariiisin seudulla, niin kannattaa ehdottomasti käydä säännöllisesti Suomi-instituutissa, siellä voisi tutustua eri tapahtumien lomassa muihiin suomalaisiin perheisiin. Muissakin vähän isommissa kaupungeissa on Suomi-kouluja, joissa järjestetään suomen kielen opetusta ja erilaisia tapahtumia. Tämä tosin tietylla varauksella, koska teillä lapset ovat jo noin isoja; joku ylimääräinen koulu ja varsinkin Suomi-koulu voi tuossa tilanteessa kuulostaa murkun korvaan yhtä houkuttelevalta kuin seanssi juurihoitoa. Meillä noista Suomi-kouluista on ollut tosi paljon iloa ihan juuri sen vuoksi, että sitä kautta on päässyt tutustumaan muihin kaksikielisiin perheisiin alusta asti, ja nyt lapsilla on monta kaveria, jotka ovat samassa tilanteessa kielen suhteen, ja toivon, että se auttaa tulevina vuosina suhtautumisessa suomen kielen puhumiseen. En tiedä, onko tämä 14-vuotiaitten kanssa auttamattomasti myöhäistä. Ehkä kannattaisi panostaa Suomessa vietettyihin lomiin, joiden aikana lapset tapaisivat mahdollisimman paljon samanikäisiä suomenkielisiä?
Tiivistettynä, on tosi tärkeää, että lapsi näkee mahdollisimman monta "vähemmistökielen" puhumisen ja käytön mallia, siihen kannattaa pyrkiä, tavalla tai toisella. Bon courage!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kirjoja yms. suomeksi, että kirjakielikin kehittyy.
etta jatka vaan ihan rauhassa suomen puhumista mutta ala pakota lapsia vastaamaan suomeksi. Suunnilleen meilla jokaisella on joku asia mita on lapsena pakotettu tekemaan ja josta on tullut elinikainen inhokki. Ala ota liikaa syyllisyydentunteita siita etta lapset 'joutuvat hapeamaan' kavereiden edessa sita etta aiti puhuu kummallista kielta. 14-vuotiaat hapeavat aina omia vanhempiaan joten he varmaan hapeaisivat jotain muuta asiaa sinussa jos puhuisit heille ranskaa.
Onko sulla mahdollista viettaa Suomessa lomia niin ettei isa ole koko ajan mukana? Mita enemman ovat suomalaisessa ymparistossa, sita parempi. Kansainvaliset nuorten leirit Suomessa ovat fantastisia joskin kalliita.
Mutta muutama ystäväni on. Minusta tuo kuulostaa vaan tiettyyn ikään kuuluvalta jutulta.
Tämän pienen kaveriotantani perusteella teinit muutaman vuoden puhuivat vain englantia. Kun pahin murrosikä alkoi hellittää, ei suomen puhuminen enää ollut noloa, päin vastoin.