Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

Ihan tosiaankin. Ota ohjat omiin käsiisi. Pohdi itseksei, mikä sinulle sopii ja mikä on reilua. Jos mies ei suostu puhumaan näistä asioista, silloin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin alistua tai todeta, että no, minä teen sitten näin. Suosittelen jälkimmäistä tapaa, niin sinusta ei tule kireää marttyyria.

Siis kun seuraava viikonloppu on tulossa ja jälleen miehesi mielestä on hänen vuoronsa mennä, niin yritä ensin puhua hänelle ja sopia, kumman vuoro olisi mennä. Näin voit sitten jäkeen päin sanoa, että sinä kyllä yritit sopia asiasta ja olit rakentava. Jos mies ei puhu, sanot vaan, no minulla on meno ja menet vaan. Jäääköön mies niin pulaan kuin suinkin. Tai vielä parempaa, lähde esim risteilylle, niin saat olla vähän pidempään. Järjestä näitä menoja säännöllisesti pitkin viikkoa (jumppaa, kävelylenkkiä, kirjastoa, kaiken ei tarvitse maksaa). Huom. muissa perheissä on ihan normaalia, että nainen lähtee tuosta vaan ihan reteenä jonnekin illalla eikä siitä tule muuta sanomista kuin että tulen kahdeksalta ja heihei.

Ihan tosiaankin, osa miehistä ei ihan hevillä tokene. Varsinkin, jos tämä malli on ollut jo jonkin aikaa käytössä, menee hetki, ennen kuin miehesi ymmärtää, että hänen on pakko muuttua, koska SINÄ olet muuttunut.

Seurusteluaikanako sen pitäisi selvitä miten mies käyttäytyy kun perheessä on lapsi/lapsia? Sinähän se aikamoinen selvännäkijä olet.

Perfect Mama-foorum on sinua varten.

Miehesi on selvästi tosi mustasukkanen. Tietää itse sen että kuinka helppoa pettäminen on. Pelkää että jos antaa sinun mennä niin teet niin vaikka et mitään syytä peloille olisikaan antanut?!

Miehesi ei ole jostain syystä valmis isäksi. Ottamaan kaikkea vastuuta mitä perheen perustaminen tuo tullessaan.

Halusitteko te aikoinaan kummatkin lapsen vai oliko mies sitä vastaan? Onko miehesi kaverit sinkkuja? Jos ovat niin miehelläsi taitaa olla kovat paineet pitää sellainen kulissi pystyssä että häntä ei mitkään perhe-asiat pidä " tossun alla" . Että hän voi elää aivan niin kuin ennenkin.

Tässä kaikessa on vain yksi joka ei tajua mitä menettää!!!

Ja se on miehesi.

Lapset kasvavat hurjaa vauhtia. Siihen ei mene aikaakaan kun lapsenne on sen ikäinen että miehesi ihmettelee että mitä niinä aikaisempina vuosina tapahtuikaan? Mitä muistoja hänelle on niistä jäänyt? Mitä yhteisiä muistoja teidän koko perheellänne olisi jos miehesi keskittyisi enemmän teihin eikä ajattelisi vain itseään!

Jostain kumman syystä miehesi ei nyt ymmärrä että se on hieno asia jos on lapsi ja nainen jonka kanssa haluaa olla yhdessä. Ei kaikille ole sitä onnea suotu! On hieno asia kun voi tehdä asioita yhdessä ja touhuta oman lapsensa kanssa vaikka mitä! Vaikka lapsi olisi kuinka pienikin.

En kyllä osaa neuvoa sinua mutta tuollaisena tilanteenne ei tietenkään voi jatkua. Miehesi on muututtava jos aiotte jatkaa yhteiseloa. Jo pelkästään lapsenne vuoksi. Lapsi saisi varmasti rakastavamman isän jostain muualtakin...

itsekäs ja välinpitämätön. Noita ominaisuuksia onkin hyvin vaikea lähteä ihmisessä korjaamaan, joten jatkokin taitaa olla samanlaista, pahoitteluni.

- " Mita jos tekisit niin, etta laittaisit jotain hyvaa ruokaa, laittautuist itse, ja kertoisit miehellesi etta rakastat hanta, etka halua menettaa hanta, vaan haluat panostaa tahan suhteeseen hanen kanssaan, ja kysyt, onko han siihen valmis? Siihen hyvaan parisuhteeseen tarvitaan kaksi panostavaa osapuolta.. "



Teen joka ilta hyvän ruuan valmiiksi, en koskaan jätä laittautumatta, vaikka olisin kotona koko päivän. Pidän miestä hyvänä ja kerron, kuinka paljon rakastan. Olen monta kirjettä kirjoittanut, ja monta kertaa kertonut, etten yksin enää jaksa tähän suhteeseen panostaa, mutta haluan tehdä kaikkeni yhdessä hänen kanssaan. Hän lupaa ja vannoo tekevänsä kaikkensa, muuttuvansa ja kiittelee minua siitä, miten upea olen. Mitään muuta tuosta en kuitenkaan irti saa. Paljon puhetta tyhjästä.





- " Ei syy ole yksin miehessäsi! Lopeta syyttely ja keskity korjaamaan asioita. Jos on sovittu perheviikonlopusta, niin mikä estää sinua suunnittelemasta ohjelmaa teille?"



Olen suunnitellut ohjelmaa, mutta mikään ei koskaan sovi miehelleni. Ja vaikka mitä tekisimme, niin illalla on sitten silti lähdettävä baariin. Vaikka aamulla olisi herätys kello 6. Jopa vanhempieni luota on päästävä kaupungille, viimeistään saunan jälkeen. Keksii jonkun tekosyyn, kun ei kehtaa appiukolle myöntää, että on baariin menossa. Minä taas en kehtaa myöntää, että en saa äijää kuriin. Kyllähän ne taksit kulkee ja isovanhemmat hoitaa poikaa. Blaah. Jopa mökiltä on mies lähtenyt lähimpään kaupunkiin bilettämään. Kiristi juuri 18 täyttäneen serkkuni kuskiksi ja tuli yöllä taksilla takaisin (matkaa 60km).





-" Tuli mieleen, miten miehesi kokee onnistuvan isänä ja miehenä? Saako hän kuulla jatkuvasti epäonnistumisistaan ja kuulla nalkutusta? Mainitse niistä onnistumisista ja kehu!"



Voi, miehenihän kuvittelee olevansa maailman paras isä, kun poika vetää itsensä suurinpiirtein solmuun aina kun isä on näköpiirissä. Poika on niin onnellinen ollessaan isänsä kanssa ja kyllä muistan aina siitä huomauttaa. Mies saa hänet paljon paremmin rauhoittumaan, nukkumaan, syömään jne. Hän tietää hyvin, miten tärkeä on pojalleen. En koskaan arvostele hänen hoitotapojaan tai tekemisiään. Olenhan aidosti niin onnellinen silloin, kun hän edes jotain tekee.



Ap

" Lapsihan vetää itsensä solmuun..." - se on niin totta, lapselle isä on maailman paras isä vaikkei oikeasti olekaan.



yksi idea tuli mieleen: Mitäs jos alkaiset elää kuin yksinhuoltaja, jolla nyt sattuu ex asumaan samassa taloudessa...? Et laita ruokaa valmiiksi, et pidä miestä hyvänä, annat miehen olla ja elää niinkuin elää ja sinä elät niinkuin yksinhuoltajien on pakko elää, lasta hoitaen.

Kyllähän lapsen kanssakin voi monia asioita tehdä, ei siitä lapsesta ole pakko päästä eroon mennäkseen jonnekin. Baareissa ei tietenkään voi käydä, mutta onko se nyt niin pakko? Käyt kahviloissa, harrastat lapsen kanssa -harrastuksia ja yrität nauttia elämästä niillä reunaehdoilla mitä sinulla nyt on - ja niinkuin sinulla ei miestä olisikaan!



Mies kun tulee kotiin, anna sen syödä jääkaapistä mitä sieltä löytyy, älä laita ruokaa valmiiksi. Touhua pojan kanssa silloinkin kun mies on kotona, vähän siihen tyyliin että " älä sinä turhaan väsynyt mies uuvuta itseäsi pojan kanssa..."



Ota elämäsi omiin käsiisi ja katso miten se vaikuttaa mieheen!

mieti, oletko liioitellut, ja kirjoita vaikka tann, tai itsellesi lista miehesi hyvista puolista.

Voisit vaikka nayttaa sen miehellesi... herkeaisiko keskustelua siita?

tässä eräs kokemus. Eräällä kaverillani vauva oli hänen projektinsa, nainen hankki tavarat, mietti kaikki käytännön asiat. Kun vauva syntyi, niin nainen hoiti vauvan ja kodin, yritti olla täydellinen vaimo. Mies vaan ajautui kauemmas ja kauemmas, ei hoitanut vauvaa, ei kotia, ei mitään... Nainen valitti aina mulle, että mies on vaan töissä ja harrastuksissa.



Lopulta kriisi laukesi ja sitä alettiin selvittää. Mies sanoi, että on raskauden alusta lähtien tuntenut itsensä täysin ulkopuoliseksi. Nainen oli omalla tehokkuudellaan " siivonnut" miehen ulos talosta. Mies sanoi, että kun hän tuli kotiin, niin siellä odotti täydellinen äiti ja vaimo, joka ei tarvinnut mitään eikä ketään. Mies koki itsensä tarpeettomaksi.



Kun vauva syntyy, niin mies pitää väkisin ottaa mukaan systeemeihin ja pakottaa luomaan suhde lapseen. Miten teillä on? Oletko liian " täydellinen" ? Oletteko kasvaneet vanhemmuuteen yhdessä? Mieti myös omaa käytöstäsi, sieltäkin voi löytyä jotain.



Äläkä usko " toinen nainen" -juttuihin. Kaikki miehet EIVÄT petä!!!!

Liioittelua en harrasta, enhän ole täällä mitään säälipisteitä keräämässä, vaan oikeasti tarvitsen apua. Silloin kannattaa kai puhua totta...



Siis onhan miehessäni vaikka kuinka paljon hyviä puolia. Hän on älykäs, tyylikäs, komea, kiinnostunut samanlaisesta taiteesta ja kirjallisuudesta kuin minäkin, pitää samoista urheilulajeista, on todella mahtava sänkykumppani ja meillä on samanlainen huumori. Osaa kehua, palvoa, ihailla ja ylistää. Saa minut tuntemaan itseni naiselliseksi ja seksikkääksi eikä minun silmissäni muilla miehillä ole mitään jakoa häneen verrattuna. Sen kai pitäisi olla hyvä juttu, mutta se juuri tässä on kaikkein pahinta. En minä hänestä halua luopua. En todellakaan.



Ap

Valinta on sinun. Joko tyydyt osaasi tai alat elämään toisin. Sinuntilassasi pohtisin muutaman asian kolme korkeintaan, mitä haluan suhteeltani ja elämältäni. Vaikka et haluakaan erota, sinun pitää miettiä sitä vaihtoehtoa, että oletko onnellinen ja voitko elää nykyisenkaltaisessa suhteessa lopun elämää. Muista, että huono suhde voi jopa sairastuttaa ihmisen. Puhu näistä miehellesi, vaikka et vastakaikua saakaan. Minusta sinun olisi korkea aika tuoda se seikka esiin, että pelkäät oman hyvinvointisi puolesta ja et ole enää onnellinen suhteessanne. Et halua elää näin. Pistä mies valitsemaan baarit ja ryypiskely vai sinä ja perhe. Kova kovaa vastaan. Vaikutat liian takertuneelta mieheesi. Se on pelin henki, kun kauppaa käydään, ettei kaikkia korttejaan kannata näyttää. Sinun kannattaa näyttää nyt se, että rakastat kyllä ja tahdot kyllä, mutta heikko et ole - jos niikseen tulee, otat ja lähdet itsesi ja lapsen tähden. Tämä ei ole sitä, mitä elämältä odotit. Tämän kaiken voi sanoa kauniisti, rakkaudella ja lempeällä äänellä.

Baareihin mies ei mennyt (ei ole käynyt koskaan tai no joskus, mutta alle 10 kertaa 30v elämänsä aikana), mutta pelasi " poikien" kanssa yömyöhään ja nukkui pitkälle iltapäivään. Kyllästyin tuohon ja aloin järjestellä itse omia ja lasten menemisiä. Jätin ukon passaamatta kokonaan (miksi olisin passannut eihän hän hotellissa asu), vaatteet pesemättä, ruoat vain mulle ja muksuille, jopa seksiä harvemmin (ketä se nyt haluttaa jos ei enää muuta yhteistä ole kuin seksi) Ja johan alkoi jonkun viikon kuluttua tuloksia näkymään. Mies oikein valittamalla valitti, että ikinä ei meitä näy ja jatkuvasti olette menossa jonnekin. Halusi alkaa viettämään enemmän aikaa meidän kanssa ja keskustelimme asiasta perinpohjin. Mainitsin mm. tämän tunteen että hotellissa asuu ja että mulla olo on kuin panopuulla, mihin muuhun hän muka minua tarvitsee kuin pesemään vaatteensa, laittamaan ruokansa ja sänkykaveriksi.



Pieni riita tai oikeastaan aika iso sellainen tarvittiin ja monta keskustelua ei se yhdestä kerrasta tullut miksikään. Muutaman kuukauden kuluttua mies oli kuitenkin jäänyt " nalkkiin" ja lapset olivat kietoneet isänsä niin pikkusormen ympärille ettei pelailut enää niin kiinnostaneetkaan. Seksihommatkin alkoivat luistaa paremmin kun parisuhteelle järjestyi enemmän aikaa iltaisin kun lapset menivät nukkumaan ja mies jäi minun kanssani seurustelemaan tietokonepelien sijasta.



Mut nää on niitä arvoasioita ja sun miehellä on nyt arvot ihan jossain muualla kuin perheessä. Tosiasia kuitenkin on se että jotta voit viettää täyttä perhe-elämää täytyy perheen nousta arvoasteikossa ekaksi. Tuo bailumeiniki mitä miehesi harrastaa kuullostaa jotenkin narsismilta, hakeeko hän baarista sitä vieraiden naisten ihailua ja ylistystä, tarvitseeko omaa vetovoimaansa todistaa aina uudestaan ja uudestaan. Niin pahalta kuullostaa että jos ei pian tule muutosta sinuna minä ottaisin pian aikalisän ja hankkisin elämäni sisällön jostain muualta kuin sitä pahasti aliarvostavan miehen luota (vaikka rakastaisikin sydän verta vuotaen). Jos olisit yksinhuoltaja saisit sentään vapaa-aikaa joka toinen viikonloppu sekä yhden päivän keskellä viikkoa plus loma-ajat. Kysy mieheltäsi, että tätäkö hän tahtoo?

Uskon totisesti sen, että lapsi vetää itsensä solmuun isänsä nähdessään, sillä hän taitaa tätä nähdä äärimmäisen harvoin.



Miehesi on vastuuntunnoton, läpeensä narsistinen, sairaalloisen omistushaluinen, materialistinen ja kommunikaatiotaidoissaan lapsen asteelle jäänyt.



MIKSI haluat tuhlata elämäsi tällaisen ihmisen kanssa? Rahaa varmaan riittää, mutta riittääkö se sinulle?

Siis sinä ja lapsi kiemurtelette innosta kun suuri ylhäinen isä ja mies päättää armollisesti antaa teille kallisarvoisinta aikaansa. Todella kieroutunut suhde. Epäilen kyllä vahvasti onko miehelläsi rakkautta teihin enää jäljellä! Tekisitkö sinä niin rakastamallesi ihmisille kuin hän tekee teille? Et varmaan. Siis älä alistu kynnysmatoksi jonka ylitse kävellään noin vain. Pistä kovaa kovaa vastaan ja seiso sanojesi ja toiveidesi takana. Olet aikuinen ihminen ja kannat vastuusi, miksi hän ei sitä tee? Siksi koska sinä annat hänelle sen mahdollisuuden kävellä teidän ylitsenne. Hän on tasan tarkkaan varma siitä että siellä kotona te olette hyvässä tallessa ja aina varalla jos mitään parempaa tekemistä ei satu tulemaan eteen. Te ette selvästikään riitä miehelle jos baari kavereineen noin pahasti vetää puoleensa.

Eikö sinua, ap, satuta edes sen katseleminen, miten pieni lapsi epätoivoisesti kerjää huomiota liian etäiseltä isältä?



Te kaksi olette miehen sätkynukkeja. Sellaisenko mallin ihmisen ja naisen elämästä haluat lapsellesi antaa?

Kyl mä epäilen että sun ukollas on joku toinen nainen. Sen takia sillä ei ole kiire kotiakkaan !

ruokaa, laittaa nukkumaan ajallaan.



Sinä elät kuin yh ja siitä ei todellakaan ole syytä olla ylpeä! Ja ilmeisesti olet itsekin hiukan pinallinen, päättelisin niin listastasi miehesi " hyvistä ominaisuuksista" . Minulle ainakin hyvä isä on tärkeämpi seikka miehessä kuin ulkonäkö tai taiteesta pitäminen.



Tsempit sinulle ap ja voimia jaksaa yksinhuoltajana ja hotellin pitäjänä...

Kerätkääs naiset nyt niitä kiviä ja tähdätkää...Myönnetään nyt tämäkin sitten. Petin, jäin kiinni ja sain anteeksi. Nyt sitten huomaan, että anteeksi voi antaa, muttei unohtaa. Sitä saa siis, mitä tilaa. Tämä tapahtui ennen yhteenmuuttoa ja lapsen saattamista alulle, ja luulin silloin suhteemme kaatuvan siihen. Mies kuitenkin antoi anteeksi ja halusi jatkaa. Luulen, että tuo siihen hänen mustasukkaisuuteensa vaikuttaa, eivät hänen omat töppäilynsä. Ihan itse olen sen saanut aikaan.



Epäilin miestä silloin kaikenlaisesta touhuilusta selkäni takana ja raivopäissäni menin sitten " kostoksi" sänkyyn toisen miehen kanssa. Se oli typerää, kamalaa, itkuista ja turhaa touhua. Jäin kiinni rysän päältä ja kaiken lisäksi selvisi, että iha turhaan olin äijää epäillyt. Tappelimme kolme päivää putkeen ja kummatkin itkimme itsemme kipeiksi. Lopulta todettiin, ettei millään voida erota ja suhde jatkui sen jälkeen paljon parempana. Jotenkin saimme kaikki epävarmuudet ulos ja puhdistimme ilmaa.



Luulen, että nuo vanhat möröt vaanivat miestäni tuossa mustasukkaisuus-asiassa. Ovat nyt tulleet ajankohtaisiksi, kun olemme ihan " oikea pariskunta" ja hänellä on todella jotain menetettävää. Nyt vain on niin, että jos lupaa antaa anteeksi, niin sitten myös pitäisi antaa. En voi tuota kiviriippaa loppuelämääni kantaa. Tuntuu, että minun pitää aina vain olla kiitollinen siitä, että sain anteeksi, lopun ikääni todistella luotettavuuttani ja antaa miehen kostaa pahat tekoni minulle aina vain uudestaan ja uudestaan. En minä tällaiseen ole lupautunut. Miehen pitäisi oikeasti osata antaa anteeksi ja luottaa.



Mutta ei tuolla jutulla kaikkia näitä ongelmia selitetä. Meillä on todella pitkä tie edessämme, jos aiomme saada tämän suhteemme vielä toimimaan. Kunhan vain nyt tietäisi, mitä mies on valmis meidän eteemme tekemään. Puheiden aika taitaa olla ohi. Odota pari päivää ja sitten nostan taas kissan pöydälle. Jos hänellä ei edelleenkään ole mitään konkreettisia ehdotuksia, en taida enää jaksaa. Pakkaan kamat.



Ap

Puheiden jälkeen tulee TEOT. Mutta taidat olla aika saamaton, koska et pysty itse muuttamaan itseäsi. Olet saanut jo monta hyvää neuvoa, jotka kaikki tähtäävät samaan maaliin. Ala elämään perheen sisällä omaa elämääsi lapsen kanssa. Siis elämään. Älä ota miestäsi tähän touhuun mukaan vaan anna katsella sivusta. Useimmiten (ette ole ainoita joilla on samantatapaisia ongelmia) riittää muutama viikko, jos suhde on aika hyvässä kunnossa - mutta teillä se voi viedä vaikka puoli vuotta. Jos mies teidät haluaa, kyllä hän siinä vaiheessa älähtää, kun et kysy hänen joulun vietto suunnitelmistansa mitään vaan olet jo häipynyt viikkoa ennen maisemista. Jos tulee sanomista, olet vaan äimänä ja sanot, ai kun ole saanut sen kuvan että muu seura on kiinnostavampaa.

Siis vielä kerran, miehelle, joka on ko tilassa on aivan turha PUHUA. Hänen pitää kokea ja saada tuta seuraamukset. Te ette ole nyt samalla aaltopituudella ollenkaan. Koska mies ei pääse sinun aaltopituudelle, mene sinä hänen aaltopituudelleen ja TOIMI. Ja turha uikuttaa kuinka hirveä mies on, nyt on sinun vuorosi näyttää mitä on rakkaus. Se on sitä, että rakastat itseäsi ja miestäsi.

Hyvä 116!

kyllä nyt tuntuu et ap keksii koko ajan uutta eli tää on koko juttu huuhaata. puhut todella ristiin teksteissäsi, lueppa ne itse uudelleen. meneehän se aika nonkin keksimällä stooreja ja toiset hyvää hyvyyttään yrittävät auttaa olematonta tilannetta. hohoijajaaaaaaaaaaaa