Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

Ei ole " tarpeeksi" kiintynyt lapseen. (rumasti sanottu mutta EHKÄ totta) minun mies oli aijemmin samanlainen, mutta vielä pahempi, ei ilmottanut menoistaan, oli vastaamatta puhelimeen yms. Yhdessä vielä ollaan, lapset rauhoitti hänet ja on maailman paras isä, aina pitää toki olla tekemässä jotain, mutta onneksi muksut on mukana 2v poika ja 5kk tyttö. Tyttö on toki enemmän äidin kanssa. Taapero monessa mukana isän kanssa, ei osaa edes lähteä ilman poikaa mihinkään. (tämä voi kuulostaa sinusta pahalta, kun itselläsi ei ole näin). Tuota viestiä mitin, oli ehkä turha lähettää jos on jo kännissä jossain. Tommoset olis parempi lähettää selvinpäin olevalle, että niistä olisi myös hyötyä. Isän olisi opittava tuntemaan lapsenen paremmin, siten ehkä olisi kotonakin enemmän, jos ei sinun vuoksesi niin ainakin lapsen vuoksi:) (voi kuulostaa tuokin pahalta mutt....)

Mitä miehesi tekee työkseen, kun noin myöhälle pitää töissä olla? Vai tekeekö vain paljon ylitöitä? Parasta vielä olisi että vaihtasi työpaikkaa, tuohan olisi aivan kamalaa jos aamulla lähtee ja on klo 21.00 poissa, eihän se tosiaan näe lapsia yhtään, saatikka sinua???? Ei tuo ole mitään elämää, asialle on tosiaan tehtävä jotain, mutta olsiko avainsana tuo työpaikka? Meillä nykyisin vietettään kaikki juhlapyhät yhdessä, en hyväksyisi että mies lähtisi uutenavuotena kavereiden kanssa juhlimaan ja minä jäisin yksin lapsen kanssa, eieieiei!!!! Yhteinen lapsi, yhteinen vastuu!! Voiko miehesi todella olla 30V, käytöksestä päätellen 22v. Tuossa vaiheessa koti on tärkein ja kaverit sitten jos joskus on aikaa mutta ensisijainen on PERHE.

Kuule näytäppä nämä viestit huomenna sille sun ukolles, niin ehkä hänellekkin vois valjeta kuinka kusipää hän onkaan:)

- Toivon kaikkea hyvää teille. JOs tahti ei muutu....... no pakkohan jokaisen on aikuiseksi kasvaa.... (ellei ole jälkeenjäänyt)

tarkoitan näitä missä pohditaan, mitkä ovat ne syyt ettei mies viihdy kotona...



Tuo on juuri sitä keskenkasvuista ajatusmaailmaa: jos joku asia ei miellytä kotona niin sitten liehutaan muualla. Mutta kun se on niin, ettei aikuinen ihminen voi saada kaikkea, eikä kaikki aina miellytä. Aina ei voi olla kivaa, hauskaa jne. - varsinkin jos on se perhe. Kyllä vanhempien pitää osaa kantaa vastuunsa vaikkei kotona olisi aina niin kivaa. Näin tekee aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen.

mitä se ukko tekee lapsensa kanssa??näkeekö edes koskaan joha lapsi tähän aikaan nukkuu. on varsinainen tuhkamuna sun ukkos, nyt paat sen seinää vasten, joko tahti muuttuuu tai te lapsen kanssa muutatte!!!!

Pitää paikkansa, että muutos lähtee itsestä. Se ei kuitenkaan mielestäni tällaisessa tilanteessa tarkoita sitä, että sinun pitäisi jotenkin alkaa SUVAITSEMAAN tilannetta, antamaan miehesi mennä ja hankkimaan vain omia menoja, vain sen takia että miehesi on lapsellinen, kypsymätön ja itsekäs. Saman tien voisit sitten lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa suhteen siihen - mitä järkeä on elää kahta täysin erillistä elämää, koska ihan vääjäämättä sellainen suhde lopahtaa omaan mahdottomuuteensa, ennenmmin tai myöhemmin? Se, että muutos lähtee itsestä tarkoittaa tällaisessa tilanteessa sitä, että päätät ehdottomasti, että tällainen elämä loppuu, ja toimit sitten sen mukaisesti, vaikka riipaisisikin.



Jos et ole valmis eroamaan, niin sun on pakko pitää kunnon keskustelu aiheesta. Hommaatte lapsenvahdin ja menette jonnekin muualle puhumaan. Selitä ihan samoin sanoin kuin kirjoitit tänne tämä juttu, ja kysy mieheltä, onko hänen mielestään sellainen aikuisen ihmisen touhua. Ei ole tippaakaan kohtuutonta vaatia häntä tarkistamaan asenteitaan ja kasvamaan aikuiseksi. Ja jos ei hän siihen kykene tai sitä oikeasti halua ja paranna tapojaan, niin haloo nainen!!! mitä se kertoo sulle? Haluatko sellaista elämää itsellesi tai lapsellesi? Etenkin lapsellesi?

jos mies on klo19 asti töissä,miten on niin myöhään?, niin milloin hän näkee lastaan ja leikkii ja touhuaa hänen kanssaan??miten luulet tilanteen muuttuvan kun jatkat opintoja, säkö haet lapsen hoidosta ja teet sit kaikki kotityöt yksin illan aikana??kuinka sitä jaksaa??milloin sä voit lukea opintojasi?? tunteeko lapsesi edes isäänsä?

siis miehen menopäivät ja sun SEKÄ ne YHTEISET! Ei elämästä tule mitään jos toinen vaan mennä viipottaa miten huvittaa ja toinen on jumissa kotona kuin toripulu! Tiedän itse kotiäitinä, että kyllä se kotoa pois pääseminen, vaikka vain hetkeksi, tekee tosi hyvää. Sitä jaksaa paremmin kotona kummasti kun on saanut päätä tuuletettua. Yrittäkää sopia asia puhumalla ja puhukaa rauhallisesti ja asiallisesti. Ymmärrän tuon viestisi hyvin, mutta toisaalta tuollainen vi**uilu on melkoisen ikävä tapa hoitaa parisuhdetta =/ Yleensä tuollaiset viestit saa miehet olemaan vaan kahta kovemmin poissa kotoa. Joten nyt jäitä hattuun ja pistä sitä hyvää ruokaa pöytään vaikka heti huomenissa ja sanot kauniisti miehellesi että voisimme nyt jutella vähän hyvän ruoan ääressä :) Miehiä pitää osata käsitellä! Ne toimivat ihan täysin eri tavoin kuin me naiset!

Kun tietäisin tuohon vastauksen, olisi aika paljon helpompaa. Olen yrittänyt asiaa selvittää, mutten ole saanut mitään järkevää vastausta. Miehen mielestä vaimo on hyvä olemassa silloin, kun siitä voi ottaa ilon irti, kun itseä huvittaa ja silloin, kun pitää näytellä sitä kavereille ja sukulaisille. Muuna aikana se laitetaan hyllylle pölyttymään.



Tätä se sitten pahimmillaan teettää, kun harrastaa rakkausliittoja ;) Olisi kai vaan pitänyt antaa vanhempieni naittaa minut sille naapurinpojalle, jolla oli amisviikset...Hahaa.



Ap

haluaa otta susta ILONIRTI! camoon siirry nykyaikaan, nainen ei todellakaan olen yhdenkään ukon lelu!!!eikä tyydyttäjä!

hullu oot kun tollaseen ees oot suostunut, oletko muslimi tms??

jos et itseäsi ajattele niin luulisi kunnon äidin ajattelevan edes lapsensa parasta!!!!!!!

Olen kopionut Wordille suurimman osan vastauksistanne ja käyn niitä läpi mieheni kanssa mahd. pian. Ehkä joku teidän sanoistanne saa hänet heräämään. Que sera... Kiitos teille ja öitä! En taida enää jaksaa. Pää täynnä kysymyksiä, joille ei löydy vastauksia :-(

t. 13



oikeesti, sano sille että et kattele tuommosta peliä enää! älä alistu, tsemppiä!

tulethan tänne kertomaan miten onnistuit?! onnea sinulle keskusteluun!

Kopion sinunkin viestisi, tottakai. Sokkihoitoahan tässä tarvitaan, kumpikin pösilö. Öitä sinullekin! Ap

mitä miehesi vastatsi viestiisi? Vai jättikö kenties vastaamatta....

Ap ei vain osaa mennä nukkumaan...



Mies ei vastannut viestiin. Yritti soittaa, mutten vastannut puheluun. Lapselliselta voi vaikuttaa, mutta nyt minua v...ttaa sen verran, että on parempi puhua myöhemmin. Jos hänellä on jotain tähdellistä asiaa, niin vastatkoon viestiini tai puhukoon, kun tulee. En jaksa vatvoa puhelimessa asiaa, jota on selvitelty päiväkausia pääsemättä eteenpäin. Tuskin ne ongelmat puhelimessa ratkeaa.



Ap

ihan fiksua varmaan....ei kannata alkaa tapella yöllä puhelimessa. Rakastatko todella miestäsi, kun annat hänen kohdella sinua näin? Vai miksi kestätä tuollaista? Miehesi pitäisi nauttia perheestään ja huomata että voitte tehdä kolmistaankin kivoja asioita....

Rakastan miestäni, todella. Eihän tässä olisi mitään ongelmaa, jos en rakastaisi :-(



Ei tätä uskoisi kukaan miehestäni, jos ei tietäisi (harva tietää, kun en kehtaa edes myöntää). Hän on koulutettu, sivistynyt, hyväkäytöksinen herrasmies. Ei millään muulla tavoin keskenkasvuinen nulikka, vaan keskustelutaitoinen, älykäs ja huumorintajuinen mies, josta kaikki sukulaiseni ja ystäväni pitävät ja jota he arvostavat. Mutta tässä asiassa hän käyttäytyy kuin jääräpäinen teinipahis. Hän on MIES, ja hänen pitää saada elää niin kuin haluaa. Minun pitäisi kai olla vain kiitollinen, edustava ja paistatella hänen loistossaan. Narsisti hän on, ilmiselvästi.



Ei missään nimessä halua erota, sen hän on tehnyt selväksi. Puhuu kuin runeberg, kun tarve vaatii - vannoo, vakuuttelee, palvoo ja kiittelee. Kun pelkää menettävänsä, käyttäytyy jonkin aikaa kuin herran enkeli. Sitten taas pian huomaan, että samassa tilanteessa ollaan.



Ap

siitä kun lähdet ystäviesi kanssa viihteelle? onko mustasukkainen tms.

Mies jää silloin kotiin pitkin hampain ja on yleensä ensin yrittänyt vetää lupauksensa takaisin jonkun menon varjolla. Yrittää saada minut tajuamaan, että tämä hänen menonsa on oikeastaan minun menoani tärkeämpi juttu ja hän tekee nyt suuren myönnytyksen, kun siitä luopuu.



Yrittää myös kontrolloida kenen kanssa menen ja minne. On muun muassa sanonut suoraan, ettei pidä siitä, että menen tämän tai tämän kanssa tai siihen tai tuohon paikkaan. Kyllähän sillä on merkitystä, missä hänen vaimonsa näyttäytyy ja millaisessa porukassa liikkuu...AAARRRGGH! En kyllä noudata näitä " ohjeita" ja olen sen hänelle kertonut.



Ja tietenkin takaisin tullessani kyselee puolihuumorilla, puhuinko/tanssinko/flirttasinko kenenkään kanssa ja muutenkin pyytää selvitystä koko illasta. Jos joku mies on ollut kimpussa eikä ole jättänyt rauhaan, johtuu se siitä, etten minä ole ollut tarpeeksi torjuva jne...



On siis mustasukkainen, todellakin. Ja tämä on ilmeisesti yksi syy siihen, että pitäisi minut mielellään kotona. Kauheaa tämä teksti :-( Lisää huonoja puolia löytyy miehestä joka vastausviestissä. Huoh.



Ap

että säkin kuitenkin meet ja pidät pintas! Millanen teidän ilta on ku meette kaksin viihteelle? (kauheeta ku mä utelen, mutta kiinnostaa....)

Mies on hyvää seuraa, kohtelias, seurallinen eikä koskaan juo liikaa. Kävimme ulkona joka viikonloppu ja miehelläni oli vipit kaikkialle, joten oli aikamoista liitämistä. Meillä oli hauskaa. Pelasimme pelejä - mieheni saattoi lähettää minut baaritiskille tai jättää hetkeksi yksin tanssilattian reunalle, ja sitten laskimme iskuyrityksiä ja arvostelimme tasoa ;) Tai jos joku mies tuli juttusille, mieheni jätti meidät tahallaan kaksin ja pyysi minua hakemaan hänet käsiini, kun tulee ikävä. Meillä oli tapana valita mielestämme toisillemme sopivimmat vastakkaisen sukupuolen edustajat baarin muista asiakkaista ja perustella sitten valintamme toisillemme. Kikattelimme sitten hysteerisinä tai muka-kiistelimme huonoista " pokista" .



Vähitellen mies vain muuttui. Enää tuollainen ei ollutkaan hauskaa, vaan hän alkoi olla aina vain omistavaisempi. Jouduin selittelemään tekemisiäni ja katseitani ja hän valitti, etten keskity häneen, kun olemme ulkona. Suuttui, kun ensin pyysi minua näyttämään, onko baarissa yhtään hyvännäköistä miestä ja minä sitten tein työtä käskettyä. Katsoin kuulemma liian tarkkaan, jos huomasin hyvät kengätkin. Ihan sairaaksi on siis homma mennyt. Aivan kuin häneltä olisi yhtäkkiä kadonnut luottamus sekä itseensä että minuun.



Nykyään tuntuu, että ravintolassa minun tarkoitukseni on viihdyttää häntä ja saada hänet näyttämään hyvältä ja kadehdittavalta. Hyvä kun ei vaadi nauramaan säännöllisin väliajoin, että kaikki tajuaisivat, kuinka hauskaa meillä on. Eipä kummemmin enää huvita lähteä yhdessä ulos.



Kunpa tosiaan saisin hänet jonnekin terapiaan. En tiedä, mikä häntä vaivaa.



Ap