Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

olen sitä mieltä, että eräs ex-kollegani oli narsisti

luonteenpiirteisiin kuuluivat mm:

- jatkuva huomion ja ihailun kohteena olemisen tarve

- ihmisten manipulointi ja hyväksikäyttö

- impulsiivisuus ja epäluotettavuus

- hillitön avioliiton ulkopuolinen seksielämä

- loistava älykkyys, viehätysvoima ja erinomaiset sosiaaliset taidot

Ajattelen kyllä koko ajan muita miehiä ja salaa haaveilen pettämisestä, mutta moraali ei anna periksi.

käsikirjoitusta Tahdon Asia- sarjan kakkososaan. On käsikirjoittajalla ideat vähissä, ja hän miettii miten kehittelisi juonta eteenpäin.



Am I right or Am I right?

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

siksi

voi ollakin, en ole ap joten en asiaa tiedä.



Mutta se voi olla totta - ap:n viestit ovat kuin omasta elämästäni, meillä oli juuri tuollaista - sillä erotuksella että kuvioissa oli vielä mukana kuningas alkoholi ja taloudelliset ongelmat.



Ja meillä siis nimenomaan oli, mies on nykyisin ex, mutta tunnistan itseni ap:stä. Samanlaista pohdintaa kävin vuosikausia kunnes sitten sain voimia repäistä itseni irti. Ja olen onnellinen nykyään.

tämä ketju oli niin mieleenpainuva että tein tovin töitä ennen kuin löysin... :-)

Mun yhdellä ystävällä on vähän samantapainen tilanne, tosin lapsi on jo 4vuotias. Isä ei ole koko neljän vuoden aikana noussut yhtenäkään yönä lapsen luokse, ei ole yhtenäkään aamuna noussut aiemmin, jotta äiti saisi nukkua pidempään, viikonloput rällää juovuksissa kaupungilla kavereitten kanssa.. mä en tollasta katselis hetkeäkään vaan ottaisin härkää sarvista.



Meillä mies ei tee niin paljon kun haluaisin, mutta tekee silti. Hän valittaa, kun meillä on sekaista, mutta ei tee mitään sen eteen. imuroinut on ehkä kymmenisen kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Hän jää kotiin ja nukkuu aamut kun minä kiireessä laitan lapset valmiiksi ja vien ne hoitoon, päivän ajan mies pelaa tietokoneella..



Mutta; meillä mies tekee useimmiten ruoan, pesee pyykit, ruokkii lapset, antaa minun mennä jumppiin ja koiran kanssa kahden lenkille.. Ottaa vastuun lapsista, kun näkee, etten minä jaksa välillä. On meidän kanssamme juhlat kuin juhlat, tai sitten lapset on hoidossa ja me olemme miehen kanssa kahden/kavereiden kanssa. Tottakai me olemme juhlat yhdessä, sillä olemme pariskunta.

täytyy nyt muutaman kerran nostaa kun niin paljon teetti töitä löytää tää.... jospa ap sattuis vaikka linjoille....

Vierailija:

eikö tuommoiset asiat todellakaan selvinny sulle esim seurusteluaikana?

ei hyvää päivää...

mee itsees,ei kaikilla ole sitä vaaleanpunaista kuplaa kuten sulla.

mieheni kanssa ennen lapsen tuloa kovia bailaamaan ja menemään. Kun tulin raskaaksi, niin mieheni jatkoi vanhaa menoaan ja jätti minut viikonlopuiksi yksin. Pelkäsin kovasti, että hän jatkaa samaa rataa kun lapsi syntyy ja että yksin joudun hoitamaan ja kantamaan vastuun. MUTTA kuinka ollakaan, mieheni meno loppui siihen kun kaunis tyttäremme syntyi:) Nyt hänkin viihtyy kotona. Käymme molemmat ulkona silloin tällöin ystäviemme kanssa ja toinen jää kotiin hoitamaan lasta. ELI jos mies ei muuttunut kun lapsi syntyi, en usko hänen enää muuttuvan!

Vaikka jotkut ovat vähemmän perhekeskeisiä kuin toiset, ei se välttämättä tarkoita sitä että rakastaisi perhettään jotenkin vähemmän. Itse en kykenisi elämään sellaisessa suhteessa, jossa vastuu lapsista jäisi yksin minun harteilleni mieheni liehuessa kylillä, mutta moni kykenee. Lapsen saaminen muuttaa monesti vanhempien arvo- ja ajatusmaailmaa, mutta ei aina samaan suuntaan.



Kompromissiin on toki hyvä pyrkiä, mutta ihmisen perusluonnetta on mahdotonta muuttaa. Silloin pitää vain pistää plussat ja miinukset puntariin ja miettiä mistä itse on valmis joustamaan.

Itselleni heräsi kyllä ennen muuta sellainen käsitys, että ap:n mies on todella narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivä henkilö.



Sellainen ihminen ei muutu. Tai pitkä terapia voi auttaa mikäli on hoitomyönteinen yms. Mutta monesti psykiatriassa nämä luokitellaan osittain toivottomiksi tapauksiksi. Kaikella kunnioituksella, mutta näin se on.



Kerron joitakin esimerkkejä.



Narsistisen henkilön " elinehto" on että hänellä on joku egonsa tukena. Joku ketä pitää pihdeissään. Kenet kokee omistavansa.

Hän voi olla todellinen herrasmies yms. alkajaisiksi, mutta jos kohde tämä egon tuki alkaa osoittaa merkkejä halusta irrottautua ote kiristyy.

Narsistin joutuessa kumppaninsa pettämäksi halu hallita lisääntyy ja ap kertoi erittäin hyvin esimerkein mitä tämä voi olla.

Kehutaan kauniiksi ja korvaamattomaksi, mutta jos kaikki ei mene juuri niin kuin narsisti haluaa on toinen ääni kellossa.

On hyvä muistaa että narsisti ei tunne juurikaan empatiaa eikä muitakaan positiivisia tunteita. Hän voi käyttäytyä ulkoisesti näin, mutta loppujen lopuksi on merkitystä vain sillä mikä on hänelle hyödyksi ja hänelle tarpeen.

Narsisti romahtaa mikäli tämä hänen " apu-egonsa" esim. lähtisi ja jättäisi.



Näin tapahtuu yleensä vuosien helvetin jälkeen. Vasta sitten kun kumppani huomaa, että hänet on täysin eristetty ulkomaailmasta ja narsisti valikoi kenen kanssa ja missä hän saa käydä, jos ylipäätään antaa käydä missään.

Narsisti on äärimmäisen taitava manipuloimaan ihmistä mieleisekseen. Hän kehuu juuri silloin kun se osuu napakymppiin mutta saattaa sivulauseessa esittää hyvin kauniisti verhottuja lisävaatimuksia.

Tyyliin: olet lähes täydellinen vaimo. Kaunis ja pidät kodin kunnossa ja hoidat lastani esimerkillisesti, MUTTA jos jotain saisin vielä toivoa, toivoisin että viettäisit aikaasi enemmän kotona ja nauttisit lapsestasi.



Narsisti itse ei tarvitse enempää aikaa kotona sillä hänellä on " muutakin elämää" . Eikä hän oikein tiedä onko hänestä isäksi kun sinä olet noin täydellinen äiti. Hän tavallaan verhoaa kaiken näin ja saa lopulta ihmisen uskomaan ainakin joksikin aikaa että asiat todella on näin.



Monesti narsisti miehillä on tarve " päivittää" viehätysvoimaansa aika ajoin. Se ei tarkoita, että hän menisi sänkyyn kaikkien tapaamiensa naisten kanssa, mutta hänen luonnehäiriöönsä kuuluu hakea huomiota muualtakin. Ja hän oikeuttaa asian monilla eri syillä.



Hänelle on monesti tärkeää, että hänen vaimonsa on juuri sellainen mitä joku muukin havittelisi. Ja mielellään sopivissa paikoissa esittelee " saaliinsa" . Aina silloin kun hän siitä itse hyötyy.



Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon tästä aiheesta. Olen elänyt läheltä erään perheen taistelun. Missä äiti vuosien päästä päätyi turvakodin kautta kauas lapsensa kanssa vaihtaen nimensä yms. että pääsisi irti ex-miehestään.

Hyvin monesti on niin että narsisti ei itse tiedosta laisinkaan olevansa avun tarpeessa tai sairas.



Ap. Toivon että mietit asiaa erityisen tarkkaan. Ja puntaroit mikä on oikeasti arvosi ja olemassaolosi merkitys sinulle itsellesi.

Joistakin on häkkilinnuiksi, onko sinusta?

Ap ei ole vastannut enää ensimmäisten päivien jälkeen. Mitäköhän hänen elämään kuuluu?

nostellaas vähän vanhoja

T: nostaja

:) heh. vanha viesti.. mitä kuuluu ap?

ja sinä palaisit töihin?



Ne miehen käsitykset voisi todella muuttua ja suhde lapseen parantua.



Sitä voisi ainakin kokeilla. Tosin epäilen, onnistuisiko se. Miehesi kuulostaa olevan todella sielultaan narsisti ja kohtelee sinua kuin sitä kuuluisaa pikkuvaimoa.



Älä suostu kynnysmatoksi! Säälittää jo pikkuinen poikannekin.



terv. pari kertaa hoitovapaata pitäneen miehen vaimo

Ei voi ap kuin surra puolestasi, minä en ikimaailmassa suostuisi elämään noin. En kehota sinua eroamaan, mutta on totta puhuen vaikea löytää mitään ratkaisua jos miehesi on tuollainen.



Tuntuu pahalta puolestasi siksikin, että minulla on niin upea mies. Tuntuu pahalle, että kaikilla ei voi olla! En nyt kehu tässä miestäni kun se olisi vähän kuin veitsen kääntöä haavassa, mutta tätä omaa elämääni elävänä en voi kuin toivoa, että elämänne menee johonkin muuhun suuntaan kuin tuohon samaan. Toivon todella, että saat miehesikin ruotuun.



Yksi ystäväni jätti miehensä kuukaudeksi -tuosta vaan. Otti lapsen ja lähti äitinsä luo asumaan jättäen lapun pöydälle, että olemme poissa, koeta pärjätä. En sano, että olisi kaikkein aikuismaisin tapa tehdä selväksi ettei enää jaksa samaa paskaa, mutta heillä se toimi. Mies juhli rankasti pari viikonloppua ja heilui illat kavereiden kanssa. Kunnes se ei enää tuntunutkaan kovin kivalta ja alkoi miehestä löytyä intoa asioiden muuttamiseen. Nyt tuo mies on kotona illat ja käyvät yhdessä (meidän kanssa yms) juhlimassa joskus. Ystäväni aloitti juuri kieliopinnot avoimessa yliopistossa kun mies kehotti -hän hoitaa lapsen iltaisin.



Kaikilla asiat eivät mene noin hyvin, mutta jotain radikaaliakin kannattaa yrittää jos ei muu näytä tehoavan. Itse en kehota eroamaan, koska se ei ole mikään ensi ratkaisu tällaisiin juttuihin.



Tsemppiä ap!!!

ok