Lähetin juuri tällaisen viestin miehelleni:

Vierailija:

!3: Viestiesi taso jatkaa laskuaan. Lopeta ajoissa.

sinä kysyit, minä vastasin, ETTÄ TUOMMOSTA KAKARAA EN MIEHENÄ KATTOIS PÄIVÄÄKÄÄN. PISTE.

oletan että miehelläsi olisi varaa, koska on varaa bilettää ja juhlia. Palkkaa se hoitaja ja anna lasku miehellesi - ja sano, että on velvollinen maksamaan sen, koska hoitaja tekee miehelle kuuluvia hommia. Parasta tietenkin, että puhut miehellesi asiasta etukäteen, et kysy mielipidettä vaan ilmoitat /toteat että koska teidän tilanne tällainen niin pakko ottaa hoitaja. Tai aseta miehellesi vaihtoehto: joko hoitaa lasta itse jotta pääset välillä omille menoillesi tai maksaa hoitajan.



Tosin edelleen suosittelisi parisuhdeterapiaa. Esim. kirkon perheasiainkeskus antaa sitä ilmaiseksi

Tuo loma-idea on hyvä. Mutta tuskinpa saan miestäni siihen suostumaan. Hänhän ajattelee olevansa se, joka on loman tarpeessa - töissä kun on :-/



Ap

En epäile, että hänellä olisi toinen. Ei ole mitään syytä siihen. Tiedän, missä hän milloinkin liitelee ja kenen kanssa.

Onko sulla siihen jokin erityinen syy ? Mitä suurella todennäköisyydellä saisit itsellesi paremman mielen kun ei tarvitse stressata tälläisellä epämiellyttävällä asialla, ja kaiken lisäksi saattaisit löytää jonkun vielä paremman ja sopivamman kumppanin. En nyt tarkoita sitä, että heti täytyy heittää hanskat tiskiin, mutta nyt kyllä vaikuttaa siltä, ettei mies edes halua muuttaa tilannetta, joka on hänelle mieleinen. Saa tehdä ihan mitä lystää, ja perhe odottaa kotona. Tai sitten sun täytyy odottaa että mies kypsyy joskus, harva enää nelikymppisen lähestyessä jaksaa samaa linjaa. Nämä nyt näyttää olevan sun vaihtoehdot.

Eli hommaat itesi jollain konstilla kolmeksi päiväksi johonkin, ja annat miehen hoitaa lasta. Ja tosiaan niin ettei saa mistään apuja. Jos ei muuten onnistu, haasta hänet. Väitä ettei hän pärjää jne. Miehet ei useinkaan voi myöntää kykenemättömyyttään..

mikä häntä vetää ulos kodista!?miksi hän ei viihdy teidän kanssanne?

mikä on parempaa kuin oman lapsen kehityksen seuraaminen, lapsen kansssa leikkiminen jne.?miksi hän jyrää sinun toiveesi ja tarpeesi ylitse?? kysymyksiä on monta ja niihin kun löydät vastaukset niin ongelma voi ratketa.... ei kannata vauhkota, koita keskustella asiallisesti ja niin ettei pieni lapsi joudu kuuntelemaan puheitanne, voisit varata mieheltäsi ajan keskustelulle ja viedä lapsesi siksi aikaa esim isovanhemmille hoitoon, kysy mieheltäsi suoraan edellä mainittuja kysymyksiä ja odota rauhallisesti vastauksia, älä painosta. jos miehesi on kyvytön puhumaan niin tee hänelle kirje, jossa kerrot tunteistasi ja toiveistasi mitä elämältä toivot ja mitä lapsesi suhteen toivoisit miehesi tekevän. tilanne vaikuttaa pahalta, mutta kuten sanoin kaikkeen ei tartte alistua...........................

Nyt olet yh etkä saa senkään vertaa mennä mihinkään ilman lasta?!?

jos tuota on jatkunut pitkää!kun miehes tapaa näitä kavereita iltaisin niin onko ne kaikki poikamiehiä keiden kans se viettää iltaa???

itse en jaksaisi tuollaista!!eikö miehes halu viettää iltaa sinun ja lapsen kans??sen jälkeen kun meille tuli lapsi niin mun mies on ainakin jättänyt bilettämisen minimiin!!puhu nyt ihmeessä pian tai sekoat siellä kotona !!oletko tarkistanut että tosiaan istuu kavereitten kans iltaa?





































































+

kerro minnekkään menevänsä jää vaan tulematta kotiin. kuka sulle kertoo<???? tää taitaa olla ihan vaan keksittyä paskaa...

Enpä ainakaan vielä ole kypsä eroon. Minulla on monia syitä, uskokaa tai älkää, miksi miestäni rakastan. Ei minulla ole pelkoa siitä, ettenkö löytäisi toista miestä joskus, jos tarve vaatisi, mutta vielä en ole valmis heittämään hanskoja tiskiin. Vanhassa vara parempi - ainakin huonot puolet on tiedossa :-S



Tuohon terapiaan luulen, että raahaan äijän kyllä. Tiedän, että lähtee, jos vaadin. Kyllä hänkin on jo pitkään tiennyt, ettei minun ole hyvä olla näin. En tiedä, mikä häntä risoo. On itsekin myöntänyt, ettei ole kasvanut aikuiseksi, mutta ei hän voi olettaa, että minä odotan loputtomiin.



Ap

Joten normaali keskustelu. Tuo viestisi on ihan hyvä. Katoa itse samalla tavalla kauppareisulta. Jos raaskit? Osaako miehesi hoitaa teidän lasta?

Jätä miehesi hoitamaan lasta, kun menet kauppaan. Tai kyläilemään. Siinä tulee tietoiseksi pienen lapsen hoitamisen vaativuudesta.



Ikävä tilanne! Koita selvitä.

elämäni on todellakin muuttunut paljon paremmaksi, ei enää odotusta ja pelkoa koska ja missä kunnossa mies tulee kotiin. Ei miehen suuttumista, mykkäkoulua (jotka seurauksena jos näistä asioista edes mainitsi).



Jo pelkästään yllämainitut saaneet elämäni paljon paremmaksi. Yhteiselon aikana en pystynyt koskaan lähtemään minnekään, koska mies ei ollut lapsen kanssa - tai jos oli, niin kehotus omaan menoon tuli 5min varoituksella " mene nyt jos menet" .



Saan tällä hetkellä lasta vanhemmilleni hoitoon, samoin Mll:n hoitaja tulee kotiin tarvittaessa - itselläni nyt huomattavasti enemmän " sitä omaa aikaa" kuin miehen kanssa yhdessä ollessa. Eikä nyt ole ketään joka tivaisi seuraavat päivät kenelle sanoin hei, kenelle juttelin 2 sanaa.



Tämä onnellisuus ei johdu menemisestä tai omasta ajasta vaan siitä, että kodin painostavaa tunnelmaa ei ole enää, ei ole miehen odottamista jne

mutta miten olisi ihan asiallinen ja mielellään rauhallinen keskustelu miehesi kanssa näistä asioista. Ilman mitään raivareita kerrot miltä susta tuntuu tämä teidän meininkinne. Kysyt sitten mitä se on mieltä ja miltä siitä tuntuu.

Mies kertoo, jos ei ole tulossa kotiin ja kertoo, mihin on menossa. Kertominen ei ole ongelma, vaan sen kysyminen, että sopiiko asia minulle.



Vastaa aina puhelimeen, jos soitan, ja tulee aina kotiin silloin kun on sanonut tulevansa. Ei piilottele, salaile tai estä minua käyttämästä puhelintaan, vastaamasta siihen tai lukemasta sähköpostejaan. Ei ole koskaan jäänyt kiinni valehtelusta ja usein on jälkeenpäin tullut todistetuksi (joku nähnyt hänet, ollut kuitteja,jne), että mies on ollut siellä missä on sanonutkin olevansa. Tämä ei ole ongelma, vaan se, miten hänet saisi pysymään kotona...

Ap

Vilpittömästi.

Mitäköhän tuo tarkoitti? Pitäisikö minun syyttää itseäni siitä, jos miehelle ei perhe-elämä riitä?



Ok, jos olisin nalkuttava, räjähtäneen näköinen muumimamma, voisin ehkä mennä itseeni. Mutta kyllä nyt on j...lauta niin, että kyllä minun pitäisi miehelle kelvata tällaisena kuin olen. Maistuis varmaan muillekin...ja hänen olisi syytä se muistaa.



Ap

Eika sinun valttamatta tarvii kiertaa baareja, mene lapsille sopiviin paikkoihin

KAUPUNGILLA KUIN KOTONA SINUN JA LAPSENSA KANSSA???????

Emme me päivisin todellakaan kotona köki itkemässä. Kyse on näistä iltamenoista ja ILMAN lasta. No, pian minulla alkavat taas opinnot, ja sitten saan päivisin omaa aikaa, kun poika on hoidossa.



Mies muuten juuri parhaillaan soittaa...En vastaa.



Ap