Onko muita, jotka ei oikein ymmärrä termiä " yhteiset rahat" ?

Jos olisi vain yksi yhteinen tili, niin todennäköisesti rahankäytöstä tulisi helpommin riitaa - minä olen pihi, mies tuhlari.

ovat välttämättömyys. (Siksi saan noin vähän, koska miehen tulot vaikuttavat)

Minä ainakin käsitän yhteiset rahat juuri tuollaiseksi mitä mainitsitkin; kumpikin maksaa oman osansa, mutta ei välttämättä 50/50 periaatteella, vaan tuloihin suhteutettuna.

Meillä mieheni maksaa tällä hetkellä enemmän, kun hän opiskeli ja minä olin töissä minä maksoin enemmän.

Olen sitten lasten kanssa kotona tai työelämässä, mä en todellakaan halua olla taloudellisesti riippuvainen yhtään kenestäkään!

Vierailija:

Jos olisi vain yksi yhteinen tili, niin todennäköisesti rahankäytöstä tulisi helpommin riitaa - minä olen pihi, mies tuhlari.

Jos mies haluaisi pitää rahat erillään siksi, ettei vaimo pääsisi tuhlaamaan liikaa, olisi se tietysti henkistä väkivaltaa naista kohtaan ja mies olisi itara paskiainen, eikö?

Vaimolla ei ole omia tuloja, miksi siis omaa tiliäkään. Rinnakkaiskortti vaan miehen kortille ja baanalle törsäämään.

Naimisiin mennessämme otimme yhteisen tilin. Sitä ennen oli omat tilit mutta käytännössä yhteiset rahat alusta asti.



Meillä on yhteinen tili ollut riippumatta siitä, olenko ollut työelämässä vai kotona. Jossain vaiheessa jopa tienasin enemmän kuin mieheni.



Täällä olen kuullut, että joillakin on omat tilit, joilta siirretään tietty summa rahaa kuukausittain yhteiselle laskunmaksutilille, sekin kuulostaa järkevältä. Sen sijaan ainaista miettimistä tyyliin " kumman vuoro maksaa sähkölasku" en ymmärrä pitkässä liitossa, sen täytyy olla hankalaa.

Miten maksatte lasten kulut?

Välillä oli mies työttömänä ja minun kontolle tuli suurempi osa menoista. Minun ollessa hoitovapaalla maksoi mies lähes kaiken. Nyt tienaamme suurinpiirtein yhtäpaljon ja maksamme laskut noin puoliksi.



Perhe on yhteinen yritys. En ymmärrä perheitä, joissa äiti hoitaa yhteistä/-siä lapsia kotona ja joutuu silti maksamaan puolet menoista. Silloin ei ole kyse muusta kuin rahalla alistamisesta.

Nyt kaikki rahat menee samalle tilille. Maksetaan laskut ja sitten ostetaan mitä tarvitaan...

Mä taasen en ymmärrä noita sun ja mun rahat-tyyppejä.



P.s. lapseni kummitäti tienaa 2000e enempi kuin miehensä, mutta heiläkin yhteiset rahat..

ja meillä on yhteiset rahat. Periaatteena on, että molemmat saa mitä haluaa, isommat ostokset päätetään toki yhdessä. Koskaan ei ole riitaa rahoista tullut, kumpikin on saanut hankkia mitä haluaa. Yltiöshoppailijoita ei olla kumpikaan, mutta tykätään kyllä hankkia laadukkaat harrastus, sisustus yms. välineet. Lapsen vaatteista jne puhumattakaan. Aina on rahat riittänyt niin, että kaikki saa mitä haluaa ja tarvitsee.

Olen elättänyt itseni nuoresta lähtien. Ensimmäisen kesätyöni sain jo 15-vuotiaana. Lapsuuden kodista muutin pois 19-vuotiaana ja sen jälkeen en kotoani apuja saanut. Elätin itseni omalla työlläni ja huonekalutkin ostin omalla työlläni. Mieheni tapasin vasta 30-vuotiaana, joten omaa elämää oli ollut jo 11 vuotta. Mieheni on pienempituloinen kuin minä.



Kaiken tämän jälkeen meillä on yhteiset rahat ja yhteiset menot. Olemme onnellisesti yhdessä:))

Vierailija:

Vaimolla ei ole omia tuloja, miksi siis omaa tiliäkään. Rinnakkaiskortti vaan miehen kortille ja baanalle törsäämään.

:o)))

mieheni tuloilla.



3

mies tienaa tuplasti sen mitä minä. Mies maksaa asuntolainan ja muita laskuja tilanteen mukaan, minun tehtävänä on maksaa ruuat, perheen vaatteet ja harrastusmenot. Jos jommaltakummalta " loppuu" rahat, mennään toisen pussille. Tää on meille ihan luonteva ja sopiva ratkaisu, eikä kumpikaan koe asemaansa riistetyksi. Minä maksan selkeästi vähemmän, kun tienaankin vähemmän.



Meillä on tuttavaperhe, jossa maksaja laittaa joka kaupassakäynnin jälkeen nimmarin kassakuittiin. Kuukauden lopussa kuiteista vähennetään ns. henkkoht ostot (siteet, tamponit, parranajotarvikkeet sekä sellaiset ruokatarvikkeet joita toinen ei syö ollenkaan), kuitit lasketaan yhteen ja sitten toinen maksaa toiselle tasinkoa. Ei ihan tervettä sekään...

Meillä on sekä omat tilit, että yhteinentili. Yhteiselle tilille siirretään molemmat rahaa kun tulee palkka. Ja molemmille jää myös " omaa rahaa" .

En taas ymmärrä ajatusta että toinen elää toisen siivellä, jos on kotona ja hoitaa yhteisiä lapsia? Eikö se ole sitten mitenkään arvokasta työtä ja perheen hyvinvointia edistävää?



Meillä on tämän 15 vuotisen yhteisen perheen aikana tilanteet muutuneet moneen kertaan. Alkuun mies opiskeli ja minä olin työssä. Maksoin siis enemmän elämistä kuin mieheni. Sitten oli pienten lasten aika, jolloin katsoimme yhteisesti että on meille parempi että minä jään kotiin hoitamaan lapsia, koska mieheni työ vaatii paljon poissaoloja (työmatkoja esim). Tilanne olisi ollut aika kaoottinen, jos niinä vuosina olisin vielä halunnut töihin.



Nyt lapset ovat jo vähän isompia ja minä olen opiskelija eli mieheni edelleen " ylläpitää" minua. Näen kuitenkin että tämä opiskelu on myös perhettämme hyödyttäävää, tuleehan minusta hetken päästä palkkatyöläinen.



Meillä on omat tilit ja yhteiset tilit. Kummallakin on toisen tiliin käyttöoikeus. KOSKAAN ei olla tapeltu rahasta, ehkä olemme harvinaisen yksimielisiä siitä mihin rahat käytetään. Mieheni ei ole koskaan millään tavoin osoittanut että rahat ovat hänen tienaamiaan. itseasiassa minä hoidan meillä kaikki raha-asiat, tietysti niin että mieheni on aina tietoinen mihin rahat käytetään.



Kun hetken päästä pääsen vihdoinkin töihin on meillä edellee erilliset tilit ja yhteiset rahat.



Tämä sopii meille erittäin hyvin. Kaikki on yhteistä (siis taloudellisesti, tokihan meillä on omia harrastuksia yms.) ja kumpikin hoitaa perhettä parhaalla mahdollisella tavalla.



Kun kumpikin ajattelee toisen parasta, ei tarvitse itsekkäästi pitää huolta omista rahoistaan. Joissain avioliitoissa voi tietysti olla hyvin erilaiset näkemykset puolisoilla siitä mikä on paras tapa käyttää rahat. Silloin voi ollakin parempi että ne pidetään tuikasti erillään. Meille se taas ei sopisi ollenkaan.

Toki meillä on omat tilit molemmilla, mutta käytännössä niillä olevilla rahoilla maksetaan kaikki menomme sen mukaan, missä enemmän rahaa on eli rahat ovat yhteiskäytössä. Ja vain toisen tililtä menee rahaa säästöön, kun toisen tililtä menee lainanlyhennykset. Mielestäni tämä toimii loistavasti ja on reilua molempia kohtaan.



Ennen meillä oli oikeastikin omat rahat, mutta se kaiken puoliksi laskeminen alkoi ottaa päähän ja naimisiinmennessä päätimme muutenkin, että kaikki on yhteistä - yhdessähän tätä kotia ja taloutta pyöritetään. Ei olisi mitään järkeä ylläpitää kahta eri elintasoa yllä (olemmekin tasanneet menoja aina sen mukaan, mikä toisen taloudellinen tilanne on ollut eli kun luottamus pelaa, toinen on voinut vaikka opiskella toisen käydessä töissä pelkäämättä, että menee itse vararikkoon toisen elellessä herroiksi). Mielestäni samassa perheessä ei voikaan olla kahta eri elintasoa!



Naurettavimpia minusta ovat ne " omat rahat" -ihmiset, jotka joutuvat pulaan esim. jäädessään kotiin lapsia hoitamaan - millainen ihminen rankaisee puolisoaan yhteisten lasten hoidosta mm. vaatimalla silloinkin kulujen tasaamista, kun ansaitsee itse kymmenkertaisesti enemmän?

Kumpikin saa palkkaa ja kumpikin osallistuu elämisen kuluihin.. Kumpikin tietää toisen pankkikortin numeron, jotta voi tarvitessaan nostaa toisen tililtä. Toisinaan kun käy niin, että oma tili tyhjenee ennen palkkapäivää.. Kun mietimme, paljonko on rahaa jäljellä, emme mieti minulla X:n verran ja sinulla Y:n verran vaan meillä on XY:n verran..

Yhdessä eletäänkin.