Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Tässä alla tietoni. On tuntunut hyvältä uppoutua kokonaan töihin tällä hetkellä, antaa sopivasti etäisyytta tapahtuneeseen ja tällä tavalla saa helposti ajan kulumaan. Kun vähän aikaa taas on mennyt osaa ehkä jo suhtautua tähän hiukan toisella tavalla ja sitten toivottavasti myös löytyy energiaa uuteen nousuun. Kunhan nyt tässä ekaksi, kuten joku aiemminkin edellisessä ketjussa kirjoittikin, saisi kroppa kuntoon ja pääsisi bongailemaan oviksia taas.



On niin lohduttavaa lukea muidenkin mietteet, tajuaa ettei todellakaan ole yksin näitten ajatuksien kanssa. Ja paljon onnea teille kaikille uudelleen plussanneille, ihanaa!



Heath, 30v, Helsinki, esikoinen haaveissa, km 06/10

Ja ikää on siis 26v ja miehellä kohta 28v.



Täällä mennään paraikaa kp 3/31-34. Ja nyt menossa ekat menkat keskenmenon jälkeen. Eli kierto pysynyt kohdillaan, onneksi.



Kiitos Niisku taas tsemppauksesta :) *hali*



Kävin muuten eilen kirjastosta hakemassa Eve Hietamiehen kirjan Puolinainen - ei mitään kevyttä luettavaa, mutta joissakin kohdissa meinaa jopa alkaa hymyilyttämään... :)



Nyt vaan kaikki kohti kesää peittoja heilutellen positiivista mieltä kehiin! Helpommin sanottu kuin tehty... itsellä aina tässä alkukierrossa jotenkin mieliala paranee ja sitten kun ollaan oviksen tienoilla ja jatketaan kohti piinaviikkoa niin voi sitä ahdistuksen ja epätietoisuuden määrää!

Km 2/10 rv8, ikää mulla 38v. ja kolmonen olisi toiveissa.



Meillä on muutama tuttavaperhe, joiden kanssa on saatu 1. ja 2. lapsi samoihin aikoihin, ja nyt heillä on joko tullut tai tulossa kolmonen. Yhdellä jopa lähes sama la kun mun keskenmenneessä. Eilen huomasin, ettei enää kirpaissut ajatellessa muiden kasvavia perheitä. Meille ei tänä vuonna synny vauvaa ja sillä selvä. Monille ollaan kerrottu km:stä eli ympäristö tietää, että yritystä on.



Toiveikkaasti odotan, että kesän aikana uusi elämä lähtisi alulle.

Kiva, että porukka alkaa löytää tänne "uuteen" ketjuun. Vaikka sama vanhahan tämä on, vähän lyhyempi vaan :).



Heath, musta tuntui myös, että km:n jälkeen oli helpompi olla töissä, kun vapaalla. Oli jotain, mihin uppoutua ja jotain muuta ajateltavaa. Vapaapäivät on mulle edelleen jotenkin hankalampia, mutta ei onneksi ihan yhtä kamalia, kun vielä jokunen viikko sitten. Mietin jo, että mun täytyy varmaan etsiä kesätyöpaikka loman ajaksi, mutta taidan sittenkin selvitä siitä ihan lomaillen :). Toivottavasti sun kroppa toipuu nopeasti ja pääset jälleen bongailemaan. Siinä mielessä ainakin itse olen saanut tästä ketjusta tukea, että täällä on muita saman kokeneita. Olen käynyt välillä kiukuttelemassa ja on tuntunut hirmu hyvältä, että se on hyväksytty. Kiva, jos olet jo nyt kokenut saavasi täältä tukea ja jonkunlaista lohdutustakin.



Eve, kiva nähdä sut näin pian täällä "uudella" puolellakin :D. Ei ehkä tunnu välttis siltä, mutta tuo on oikeastaan tosi iso juttu, että kroppa on palautunut ja kierto pysynyt samana. Onnea siitä. Täällä myös on alkukierroissa pontta ja positiivisuutta, mutta jonnekin se positiivisuus sitten katoaa oviksen vierailun jälkeen. Kummallinen on ihmismieli...



Simona, kuulostat jotenkin ihanan täysjärkiseltä :). Tosiasiat on hyväksyttävä, vaikka olet varmaan joutunut käymään läpi aikamoisen myllyn, että voit myöntää, ettei sitä vauvaa tänä vuonna tule. Mäkin olen puhunut aika monien kavereiden kanssa km:sta. Kavereista siis osa tietää, että yritys on päällä, mutta olen esittänyt toiveen, ettei mitään "jokos teillä" -alkuisia kysymyksiä kyseltäisiin ja sitä on näköjään kunnioitettu. Sisko kyselee aina välillä, mutta ollaan sen kanssa sen verran läheisissä väleissä, että se ei loukkaa tai tunnu pahalta. Tsemppiä ja plussatuulahduksia teille.



Omaa napaa... Täällä taitaa olla menossa kp 23/28-29. Oireita riittää, mutta jotenkin en uskalla ajatella niiden olevan mitään muuta, kuin mielikuvituksen tuotetta. Ei siis edelleenkään muuta, kun loppuviikon odottelua, että vois testata ja sit todennäköisesti alkaa odottelemaan tätiä saapuvaksi :). Toistaiseksi mieli oon ihan rauhallinen, mutta menkkojen alkaessa on varmaan taas piru irti. Vaikka kuinka yrittää asennoitua niin, että ei tästä plussaa tule kuitenkaan, niin silti jossain syvyyksissä on semmonen salainen haave ja toive, että jospa sittenkin. Pettymysten kohtaaminen ei ole mun erityisalaa...



Sori, mä en näköjään osaa kirjottaa lyhyesti :).

elikkä kyllä se tuhrustelu ennakoi menkkoja tänään sitten alkoi oikein kunnolla vuotaa, kp 33 tuhrustelu alkoi jo 29. edellisissäkin tuhrusteli 2 päivää nyt kolme päivää. nää oli nyt sitten neljännet menkat km jälkeen. Eli ei sitten tullut meille helmikuistakaan. Tänään on sitten ollut taas itku herkkä päivä, vaikka kiirettä pitääkin koko päivän ja kakaroillakin alko tuo koko kesän pituinen tappelu loma, niin välillä tuo tyhjäolo lyö päälle ja miehelle siitä ei edes parane puhua, ku se ei ymmärrä koko asiaa.



Thelmalle onnittelut hyvistä ultra kuulumisista, olit koko päivän mielessä.



Terv. Lakka

Eli esikoinen on ollut toiveissa jo viime elokuusta lähtien. Km 06/10 rv 5. Lauantaina siis alkoi vuoto ja eilen jo luulin sen olevan lopussa, mutta tänään taas on vuotanut (ei kuitenkaan enempää kuin normaalisti menkkojen aikana).



Ikää mulla on 27 ja miehellä pari vuotta vähemmän.



Aina sanotaan, että jos ei olis stressiä niin lapsen saaminen olis helpompaa. Mutta miten sitä osaa olla stressaamatta?



Olen miettiny, että pitäskö tässä kierrossa tikuttaa ovulaatiota. Olisko kellään tietoa, mistä kannattaa hankkia hinta-laatu suhteeltaan parhaimmat ovulaatiotestit?



Mulla on menossa kp 4/20-42. Eli kierrot on tosi epäsäännölliset. En myöskään tunnista omassa kropassa ovulaatiota, niin ajattelin että testeistä vois olla apua.



Kiitos kaikille vertaistuesta. On todella ihanaa lukea teidän kirjoituksia. Anteeksi tämä ja tulevat sekavat kirjoitukseni. En ole koskaan osannut kirjoittaa sisällöllisesti hyvää tekstiä.

kun huomasin, ettà Niisku oli perustanut uuden ryhmàn. Hieno juttu, kun otit "haasteen" vastaan!:-) Amppari puki kauniisti sanoiksi sen, miten iso merkitys sun kirjoituksilla on ollut mullekin tàssà km:sta toipumisessa. Ja tietenkin muidenkin teidàn kohtalotovereiden kirjoituksilla.



Ja kiitos Thelmalle vanhan ryhmàn vetàmisestà. Ymmàrràn, ettà sun on nyt aika keskittyà uudesta raskaudesta nauttimisiin. Hirmuisesti onnea mahtavista ultra-uutisista!!



Kyllàpà tànne on tullut taas monta uutta kohtalotoveria: pahoittelut ja tervetulotoivotukset kaikille!



Heath: Mulla on kans auttanut tòihin uppoutuminen toipumisessa..tai toipuminen on ehkà iso sana, mutta ainakin siinà, ettà on saanut hetken rauhan nàiltà km:n jàlkimaininkiajatuksilta. Vapaapàivàt suunnittelen edelleen aika tarkkaan tàyteen ohjelmaa, kun sellaiset hiljaiset yksinàiset hetket ahdistaa vielàkin.



Santra27: oon ihan varma, ettà tuon stressaamatta raskaaksi - sanonnan on keksinyt joku mies. :-) Valitettavan totta se kuitenkin taitaa olla. Itsellà tàrppàsi se kesken mennyt raskaus juuri sellaisesta kierrosta, jossa olin pààttànyt lopettaa ovistestien kàytòn, koska olin menossa endometrioositutkimuksiin ja olin ihan varma, ettà ei meille ainakaan luomukonstein vauvaa tule. Suomessa asuvat osaavat varmaan paremmin neuvoa, mistà kannattaa testit ostaa. Itse joudun ostamaan sellaisesta nettikaupasta, joka toimittaa myòs ulkomaille, joten valinnanvaraa ei ole hirveàsti.



Lakka: voi kurjuus kun se tàti tuli! Voisit laittaa sen tulemaan seuraavaksi tànne meille, kun se kerrankin olisi toivottu vieras. :-)



Ampparille laitan ison virtuaalihalauksen! Uskon, ettà on olemassa yhtà monta oikeaa tapaa kàydà làpi keskenmenoa kuin on meità keskenmenon kokeneitakin. Varmasti sekin, ettà kommentoit ja luet meidàn muiden juttuja tarkoittaa sità, ettà kàyt asiaa làpi.



Voi ettà, nyt taidan alkaa jànnààmààn Niiskun piinaviikkoa... mulla on ihan sellainen kutina, ettà hyvià uutisia on tulossa. Pidàn sormet ja varpaat ristissà! :-)



Itselle ei kuulu edelleenkààn mitààn uutta. Koetan kàyttàà kàànteistàpsykologiaa ja jànnàtà meneekò tàllà kertaa henkilòkohtainen ennàtyskierto 77 pàivàà rikki. :-) Tàytynee koettaa nauttia elàmàn pienestà asioista nyt niità isoja ihania asioita odotellessa. Ihanaa kun on kesà ja làmmin. Voisin laittaa teille sinne Suomeen vàhàn làmpòasteita tààltà lisàà,niin pààsette nauttimaan tekin helteistà, kun tààllà mittari nàyttàà jo 30 ja risat.



Kuulumisiin!



Cucciola, 42/ààretòn

Yö alkaa olla taakse jäänyt taas, mutta vielä ehdin muutaman rivin kirjottaa ennen palkan juoksun päättymistä :).



Lakka, olen tosi, tosi pahoillani tädin vierailusta luonasi. Ikävää myös, että mies ei tätä lapsiasiaa ymmärrä ja koe samalla tavalla. Tekee varmasti asiasta kaksin verroin raskaamman ja yksinäisemmän. Noh, meille saat tulla itkemään, jos se yhtään oloa helpottaa. Virtuaalihalauksen täältä lähetän. Älä luovuta vielä, vaikka tätipäivinä ainakin itellä luovuttaminen käykin mielessä.



Santra, olen Cucciolan kanssa samaa mieltä tuosta "raskaaksi ilman stressiä" -lausahduksesta: se kuulostaa niin miesten keksimältä. Eräs tuttavani, joka on näissä lapsiasioissa itseäni paljon ikävämmässä tilanteessa, kertoi psykologin todenneen hänelle joskus, että stressihormoonilla ei ole mitään tekemistä raskautumisen kanssa. Ihmisiä kummasti raskautuu, vaikka stressihormoonit hipois taivaita, mutta olishan se itelle autuaampi olotila, että voisi jotenkin rauhottua ja elää silleen stressittömästi. Jos keksit miten se tapahtuu, vinkkejä otetaan vastaan täälläkin ;). Ovistikut on ainakin mulla auttaneet vähän hahmottamaan tätä kropan kummallista maailmaa, vaikka täytyy kyllä myöntää, että ne ei ole ainakaan stressiä poistaneet meiltä. -Päinvastoin. Siksi en varmaan ensi kierrossa tikutakaan, mutta mun elimistö näyttäis toimivan aika säännöllisesti, joten eiköhän sen pupuilun osaisi suht oikeille päiville suunnata. Mä olen tilannut tikut tuolta kotitesti.fi'stä ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Nopeasti ovat tulleet ja ainakin mulla toimineet hyvin. Ja kai ne on suht saman hintaisi, kun muissakin nettifirmoissa.



Cucciola, kiva, kun tulit ilmottautumaan "uuteenkin" ketjuun :). Kyllähän näillä toisten kirjotuksilla on iso merkitys omaan jaksamiseen ja toipumiseen. Ja tietty myös sillä, että saa ite kirjottaa. Jokaisella siis paikkansa täällä :).

Ihanaa tuo sun käänteispsykologia. Täällä pidellään peukkuja, että ennätys EI mene puhki :D. Miten se aina (tai ainakin useimmiten) meneekin niin, että sillon kun tädin toivoisi tulevan, se ei tule ja kun sitä yrittää karkottaa, se varmasti saapuu??? Mä teen parhaani, että saisin tuon sukulaisen kääntämään kelkkansa meiltä teille tuossa viikonloppuna, lähetä sinä sitten vastineeksi meille lämpöä :).



Kolme tuntia ja tämä työvuoro alkaa olla purkissa. Sitten kun vielä yhden yön jaksaa, niin onkin aika alottaa loma. Tosin vaan viikko tässä vaiheessa, mutta sekin tulee niin tarpeeseen.

Täällä ollaan myös! Mulla sama tilanne kuin Lakalla, eli mies ei niinkään mukana :( Eli keskeytetyllä mennään.. Kyl on vaan niin tyhjä olo välillä ja suru meinaa hiipiä puseroon. Nyt oon onneks suurimmilta itkuilta välttyny, oon kai lomafiiliksissä, ens ja seuraava viikko lomaa :)



Huomiseksi ootan menkkoja, muutama nega hätäpäissäni testattu... Sitä toivoo aina että jokunen vilkas kaveri ois ehtiny maaliin mutta... Maanataina ja eilen ajoittaista menkkakipua, vuotoa ei vielä. Loman kunniaksi sitten alkaa plääh.



Uusiakin oli tullut mukaan. Tervetuloa ja pahoittelut menetyksestänne.



Ihanaa lukea Thelman ultrakuulumisia :) Älkää raskautuneet meitä kokonaan hyljätkö vaan käykää välillä kertomassa kuulumisia! Niitä on niin ihana lukea.



Kovin tuli taas omanapaista tekstiä, sori!



Santsu kp 28/28

...minutkin lisäillä ketjuun eli tietoni alla. Tosi kiva, että Niisku laitoit uuden ketjun pystyyn!



Olen Eve84:n kanssa ihan samaa mieltä, että alkukierto menee aina (menkkojen alkamisen jälkeisen pettymyksen mentyä ohi) hyvillä mielin, kun tekemistä riittää. =) Sitten oviksen mentyä ohi, aika pysähtyy ja kalenteriin tuijottaminen alkaa. Laskee sitä, että tuliko puuhailtua varmasti tarpeeksi, olisiko sittenkin ehkä pitänyt vähän useammin tai jospa sittenkin puuhailtiin liian usein ;)! Eli aika matelee ja itsensä on pakko pitää kiireisenä, muuten hyppii seinille.



Santran toteama tuosta stressaamatta olemisesta on myös niin totta. Stressiähän pukkaa jo siitä, että yrittää olla stressaamatta :) Viime kierrossa päätin olla stressaamatta ja hemmottelin itseäni kaikella ihanalla, yritin aktiivisesti painaa kaikki vauva-asiat pois mielestä, mutta eipä se auttanut. Joten nyt päätin, että saan stressata juuri niin paljon kuin haluan - katsotaan, auttaako se asiaan ;)!



Niisku ja Simona, olitte kertoneet lähipiirille vauva-yrityksestä. Olen itse miettinyt myös, että olisiko parempi toimia näin. Meidän "salailun" ideana on ollut, ettei kenenkään tarvitsisi kysellä, että joko nyt tärppäsi (ja aiheuttaa lisää stressiä;)) ja udella asiasta, vaan saataisiin rauhassa viedä hommaa eteenpäin. Ilmeisesti taktiikka ei kuitenkaan toimi, sillä lähiaikoina yksi jos toinenkin on alkanut kysellä, että jokos meillä olisi uutisia kerrottavana jne.. Ehkäpä se tämä kolmenkympin rajapyykin ylittäminen on tämän aiheuttanut...



Nipa, 30 v, Pirkanmaa, esikoista yritetään, km 1/2010 (rv 7)

mun tietoihin että km siis tapahtui rv 6.



Tänään taas vähän levollisempi ja iloisempi mieli. Oon illalla lähdössä tyttöporukan kanssa pitkästä aikaa leffaan, Sex and the City 2 mennään katsomaan, tarkoitus pukeutua vähän leffan tyyliin ja juoda vähän kuoharia sitä ennen. :) Sitähän en ole voinut tehdä vähän aikaan mut nyt se tuntuu taas ihan hauskalta. On se just näin kuin Eve kirjoititkin, alkukierto on helpompi..



Mutta sitten oviksen jälkeen (jos onnistuu bongaamaan) on varmaan taas kuiva kausi, niin mä ajattelin, että mikä ettei, mä lähden leffaan tyttöjen kans tänään. Näistä mimmeistä siis vain yksi tietää tästä keskenmenosta ja että edes ollaan yritetty, niin on varmaan aika helppoa välttyä ikäviltä kysymyksiltä. Onneksi.



Santra: Mä oon kans itse miettinyt paljonko toi stressaaminen voi vaikuttaa. Tämä meni meille niin nopeasti, koska oli eka yritys niin en stressanut tästä ollenkaan, ja silloinhan heti tärppäs myös, mut sen takia nyt en sit malttais vain odottaa ja odottaa... Vaikka se siis aluksi ei olis ollut ongelmaa. Eli tästä stressaa vaikkei haluiskaan. Ja sit on tietenkin kaikennäköistä tavallistakin stressiä... Mutta päivä kerrallaan ja yritän tosiaan etten ottais tätä niin raskaasti.



Kiitokset Niiskurouvalle että pistit tämän uuden ketjun pystyyn! :)

Kivaa, että täällä on näin vilskettä. Tarkoitan siis, että on ihana lukea muidenkin aatoksia, vaikka toivoisinkin ettei tänne pinoon tarttisi meistä kenenkään kauaa kirjoitella.



Jep, täällä alkukierron energinen meininki ja pidän itseni touhukkaana, jotta myös ajatuksen pysyy muualla.



Eve ja kp 4/30-34

Olen ihan samaa mieltä Even kanssa: toivoisin, ettei kenenkään tarttis tänne ketjuun tipahtaa, mutta kun meitä kuitenkin on, niin kiva, että ketju on aktiivinen.



Santsu, osanottoja negasta. Tuo "yksin yrittäminen" on varmaan vielä rankempaa, kuin tämä yrittäminen niin, että mieskin on mukana. Voimia ja jaksamista sinulle.



Nipa, ihmisten uteliaisuus toisten lapsien hankintaa kohtaan on joskus lähes pöyristyttävää. Mä olen niiltä viime aikoina onneksi välttynyt. Toivottavasti olen kuitenkin sen verran oppinut tästä km-kokemuksesta, että osaan olla hieman hienotunteisempi kanssaihmisiä kohtaan. Ei kai kukaan tahallaan halua toisten mieltä pahoittaa, mutta ei se silti kivalta tunnu. En tiedä olisinko yrittämisestä sinänsä oikeestaan kellekään kertonut, mutta ton km:n jälkeen oli tarve puhua asiasta ja siksi kai sitä tuli jauhettua kavereille. Ja siksikin, että tietyissä tilanteissa huomasin käyttäytyväni kummallisesti ja sitä sitten halusin selitellä.



Heath, lisäsin tiedot listaan - toivottavasti meni oikein :). Ihana kuulla, että siellä on parempi päivä (tai ainakin hetki) tänään. Kuulostaa mukavalta tuo tyttöjen leffailta. Toivottavasti myös oli kivaa ja jaksoit nauttia. On se vaan niin tarpeellista päästä vähän irrottelemaan ja saada muuta ajateltavaa. On hyvä mieli sun puolesta.



Mä en oikein tiedä mitä tässä mun kropassa tapahtuu. Ihan alkuun kerrottakoon, että aamulla testasin ja tyylipuhdas negahan se oli. Ihan täysin en kuitenkaan luota tämän päiväiseen testiin, kun tästä on kuitenkin vielä muutama päivä ennen kun tädin pitäiskään tulla. Mutta joo, "Jose ja Carlos" on jomotelleet oikeestaan melkein oviksesta asti ja ovat aikalailla painoarat edelleen. Tänään ovat taas myös särkeneet oikein kunnolla. Niin, ja kuppikoko tuntuu kasvaneen kummasti, vaikka tuo tietysti on vaan tuntemus. Mutta ovat siis tiellä koko ajan :). Väsymystä on ilmassa siihen malliin, että teinit jo ihmetteli yhtenä päivänä, että miten voin aina olla niin väsynyt. Mutta onhan tässä takana aika rankka kevät kaikin puolin, joten saattaahan tuo väsymys olla ihan sitäkin vaan. Mielitekoja on. Yhtenä iltana vedin oliiveja suoraan purkista miehen naureskellessa vieressä. Eilen oli ihan PAKKO saada sipsejä. Tiedättehän te, näitä tavallisia juttuja vaan. Nälkä on myös jatkuva. Alavatsalla on ollut semmosta painontunnetta tai jotain. Tähän päivään asti ei oikeastaan kipua, mutta semmosta ihme jomotusta sekä ihan tuossa keskellä, missä kuvittelen kohdun olevan, sekä sit enemmän sivuilla munisten läheisyydessä. Joitakin kertoja on ollut repäisykiputuntemuksia esim. yskiessä tai seisomaan noustessa. Ihan semmosiin 12 aivastuksen sarjatulituksiin en ole viime aikoina päässyt, kuten ennen km:a, mutta aivastelua on kuitenkin ollut. Näille kaikille oireille varmaan löytyy joku luonnollinen muukin selitys, mutta jotenkin on ollut aika "raskas" olo.



Tänäaamuna sitten tuo alavatsa kipuili aikalailla samaan malliin, kun km:n aikoihin, vaikkakaan ei onneksi ihan samalla intensiteetillä. Noin 10-15 minsan ajan kouristeli silleen ikävän tuntuisesti. Muutenkin on ollut kivuliasta jomotusta varsinkin tuolla munisten seutuvilla tänään. Olen siis kaikessa peruspessimismissäni tullut siihen tulokseen, että yritystä hedelmöitykseen on ollut, mutta näiden tämän päiväisten tuntemusten jälkeen en jaksa luottaa plussaukseen. Tai jos vielä vaikka plussaisinkin, olisin niin varma siitä, että se olisi kohdunulkoinen, kun ei edellisessä raskaudessa tuommosta kipua tuolla muniksissa ollut. Yritän olla asiaa ajattelematta, koska tiedän, että mieli painuu asian myötä aika alamaihin ja epäonnistumisen tunteet nostaa taas päätään. Todennäköisesti saan siis tädin lomakumppaniksi.



Pettymysten syövereistä Niisku

pikaisesti noista ovistesteistä, ostin itse prisman apteekista ovistestin jossa oli 5 liuskaa ja maksoi muistaakseni 12e ja sitten menin prisman puolelle oli testi paketissa 15kpl ja hinta jotain 15e kyllä harmitti että kävin apteekissa ensiksi.



Terv. Lakka

Mä olen itse käyttänyt apteekista ostettuja onni-ovulaatiotestejä sekä kotitesti.fi:stä tilattuja sofi one step- ovulaatiotestejä. Molemmat ovat siis olleet liuskamallisia ja molemmilla kyllä onnistuneesti on saanut bongattua oviksen.

Työpäivä alkaisi olla pulkassa – ja minä vielä yövaatteissani. Kotona työskentelyn etuja… tai haittoja, miten sen nyt ottaa.



Minäkin ilmoittaudun nyt tänne. Enpähän nyt ole ihan varma tuon rivini kanssa, koska se neuvolassa käyminen oli melkoista sähläämistä. Tuulimunaraskaudeksi se sitten lopulta todettiin. Kasiviikolla kävin ekassa ultrassa, eikä siellä tietenkään näkynyt mitään, mutta silloin neuvolatäti sanoi vielä että ei pidä huolestua. Kymppiviikolla sitten vasta ruvettiin puhumaan, että jotakin on pielessä. Sittenhän odottelin vielä pari viikkoa vuodon alkamista, ennen kuin lopulta pääsin sairaalaan.



Olen parin päivän ajan miettinyt lähinnä omaa persoonallisuuttani. Olin lukioikäisenä melko rohkea, mutta sitten tiettyjen ei niin kivojen kokemusten takia jouduin lähes petipotilaaksi, kun epätasa-arvoisessa parisuhteessa kaikki minussa oli kuulemma pielessä. Aloin uskoa siihen itsekin ja tulin hyvin epävarmaksi. Viimeiset vuodet nykyisen miehen rinnalla ovat vähitellen palauttaneet minulle taas vanhaa itseluottamustani. Yllätän tämän tästäkin itseni nauramasta ja vitsailemasta täysin vieraiden ihmisten kanssa. Ja ennen kaikkea: minä nautin siitä. Alan taas olla minä. Olen miettinyt, että tuo lyhyt ”raskaanaoleminen” jotenkin vain potkaisi tuota itseluottamuksen kehittymistä entisestään vauhtiin. Ehdin jo valmistautua siihen, että meitä on kohta kolme, ja minun on otettava vastuuta siitä kolmannesta, joka on niin pieni ja avuton.



Minä en aio noita ovistestejä tässä vaiheessa vielä ruveta kokeilemaan. Olen kuitenkin niin pirun hyvä stressaamaan muutenkin, joten yritän pysyä edelleen sillä linjalla, että jos vauva on tullakseen, se tulee. Jos sitä ei ala tulla… no, se on taas niitä vaihtoehtoja, joita en tahdo vielä ajatella.



Höh, minun piti kirjoittaa enemmän, mutta pitääkin mennä tekemään ruokaa. No, palaan tänne taas. Niin, ja kiitti Niiskulle tästä ketjusta :)



Amppari (25 v.), Pohjois-Karjala, esikoinen toiveissa, km (tuulimuna) 05/10 todettu rv 10

Ääh, hitsi kirjoitin just piiitkän romaanin ja kun piti lähettää, selain tietenkin kaatui, eli ei kun uudestaan...



Niin, luettuani teidän tekstejä siitä edellisestä ketjusta repes vähän epäilyttää ja mietityttää omalla kohdallani. Moni teistä on käyny tarkistuksessa km:n jälkeen, ja saanut km:n todettu, tosin monilla oli raskaudet ehtinyt edetä paljon pidemmälle kuin mulla.



Mutta minähän en ole käynyt missään tarkastuksesssa km:n jälkeen, soitin vain neuvolaan heti ma-aamuna (km tapahtui la), jossa myös todettiin että oli kyllä keskenmeno ja että niin aikaisessa vaiheessa (5+5) kroppa kyllä pitäisi parantua itsestään, ja että saa kokeilla raskautua heti uudestaan ellei ongelmia ilmene... Kipuja ja kova vuoto oli kolme päivää ja tuli paljon hyytymiä jne. Mutta nyt on olo ollut aika ok, ei kipuja ja vuotokin näyttäisi loppuvan kohtapuolin... Mutta muuta varmistusta asiastahan mulle ei nyt ole..



Eli minkälaista kokemusta teilä muilla on tästä..? Pitäsikö mun kuitenkin mennä johonkin tarkistamaan että kaikki on kunnossa..? :/ Näin ekakertalaisena en tajunnut kysellä sen enempää ja nyt heräsi epäilyt...



Sori, kauheesti omaan napaan meni nyt tällä kertaa... :/



- Heath - kp 6/28-31? (km:n vuodosta laskettuna)

Tervetuloa tälle puolelle, Amppari! Kyllähän se "raskaanaoleminen" muokkaa ihmistä. Kiva kuulla, että se on ollut noin "terapeuttista" sulle. Toivotaan, että terapia jatkuu pian ;)... Miten olet toipunut fyysisesti?



Heath, mä kävin sillon km-aamuna lääkärissä ihan siksi, että olin tosi kipeä. Laittoivat sieltä sitten eteenpäin Naistenklinikalle, missä ultrattiin. Jouduin käymään siellä vielä uudestaan parin päivän päästä, kun ei kipu meinannut millään hellittää ja sillon ultrattiin uudestaan ja varmistettiin, että kaikki on tullut pois. Se klinikan lääkäri suositteli "jälkitarkastusta" omalle gynelle noin kuukauden päästä ja näin toiminkin ihan vaan oman mielenterveyden vuoksi. Mutta se lekuri myös sanoi, että kun menkat tulee, tietää, että kroppa on toipunut ja kaikki on ok. Kaipa nuo alkuraskauden km:t tyhjenee aika hyvin.



Täällä on menossa yövuorojen jälkeinen totaalinen uupuminen ja mieliala sen mukainen. Toivoisin vaan, että täti tulis pian ja pääsis uuteen yritykseen. Mutta huomenna kohti maaseutua ja ensi viikolla en sitten muuta teekään, kun nukun. Yritän käydä välillä lueskelemassa, mutta en tiedä miten tuo nettiyhteys toimii tuolla keskellä-ei-mitään.



Niisku kp 26/28-29

Tervetuloa kaikille uusille. Ja olen pahoillani, että tähän pinoon jouduitte.

Täällä onkin paljon tapahtunut sitten viime käynnin. Perustettu uusi pino ja siihenkin tullut ihan hirmuisesti tekstiä. Paljon on minulla luettavaa :D Olen pitänyt vähän hiljaiseloa. En tarkoituksella, mutta ajatukset ovat keskittyneet kaikkeen muuhun. Täällä silti ollaan hyvissä voinneissa.



Omaa napaa. Täti tuli vierailulle maanantaina. Kaavinnasta tuli kuluneeksi vain 27 päivää. Odottelin kuukautisten alkua ainakin viikkoa myöhemmälle. Parempi näin. Mielialat vaan tahtovat heitellä hirmuisesti. Tänäänkin sai mies kuulla osansa, kun pienetkin asiat saivat kiukuttamaan. Vuotokin on ollut normaalia, vaikka odotin runsaampaa ja kivuliasta. Ensimmäisenä päivänä oli jomotusta alavatsalla, mutta ei muuten. Onneksi täti lähtee pian pois ja toivottavasti ei palaisi pitkään aikaan. Huomenna menen kaavinnan kontrollikäynnille yksityiselle puolelle. Kysymyksiä on ihan hirmuisesti. Toivottavasti muistan kaikki kysyä... Saa nähdä miten kierto tästä normalisoituu. Ennen raskautta kierto oli 33-35päivää.



Niisku: Hyvin täällä voidaan. Kovasti pohdin tulevaisuutta ja miten sen viettäisin. Tällä hetkellä etsiskelen uutta työpaikkaa. Jos siitä saisi, uutta energiaa ja saisin ajatukset keskitettyä pois vauvahaaveista. Tämän kierron ajan en oikeastaan miettinyt ollenkaan vauva-asioita. Nyt ajatuksena, että vauva tulee kun on tullakseen. Ajatuksena, että se tulee kun sitä vähiten odottaa. Jotain hyvääkin olen keskenmenossa nähnyt. Avioliittomme nimittäin vahvistui sen myötä. Tuntuu, että nyt puhallamme miehen kanssa yhteen suuntaan :D Tämä johtunee siitä, että olen oma itseni, jota en ole ollut muutamaan vuoteen. Tiedä sitten mikä sai muutoksen aikaan.



Täällä on ollut puhetta stressaamisesta. Itse raskauduin silloin, kun asiaa vähiten ajattelin ja odotin. Sattumaa, ehkä, mutta itse uskon siinä olevan jotain perää. Tosin vaikeaahan se on olla stressaamatta. Yritystä, kun on jo vuosi takana ja sen myötä ollut toivoa, pettymystä ja menetystä :/ Silti täytyy ajatella, että eiköhän se lapsi joskus meidän perheeseen suoda.



Niisku: Mulla ollut kavereiden kanssa niin samanlainen tunne, että olen sitten kertonut keskenmenostani. Tuntuu, kuin joutuisin valehtelemaan mikäli en kerro. Kuitenkin ystäväni vaistosivat, että en ollut oma itseni ja siksi kerroin mistä se johtui. Olen myös miettinyt, että mitä sanoa puoli tuttujen/tuntemattomien vauvauteluihin. Nyt olen harkinnut, että sanon ettei me haluta edes lapsia. Kuitenkin meillä on syksyllä edessä lapsettomuustutkimukset, joten en halua kaikkien kanssa alkaa keskustelemaan yrityksestä.



Amppari: Hienoa, että olet saanut itseluottamusta takaisin ja alat olemaan oma itsesi. Saakohan keskenmenon menetys palauttamaan sitä omaa itseään takaisin? Itse ainakin muutuin sairasloman aikana omaksi vahvaksi, iloiseksi minäksi. Sellaiseksi joka olin nuoruudessani.



Heath: minua kehoitettiin menemään tarkastuksiin 3-4 viikkoa kaavinnan jälkeen. En tiedä olisiko sun kohdalla todella niin, että ei tarvitsisi tarkistuksiin mennä. Ihmettelen kyllä, miksi sinun ei tarvitsisi mennä? Mulle sanottiin monta kertaa tarkistuksesta ja siitä oli myös maininta kirjallisessa ohjeessa.



Tällaista tällä kertaa. Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Haveilija83, esikoinen toiveissa, km 5/10 rv8?, todettu rv10.

Iltaa!



Täällä korjailtu kampaajakäynnin satoa eli kävin kampaajalla maanantaina ja tänään jouduin itse vaalentamaan tyven, koska se oli ihan entisensä... kannattipa taas maksaa kampaajalle lähes tyhjästä... no nyt näyttää pää paremmalta :)



Eli minä sain keskenmenon rv5+3, se oli torstai päivä kun vuoto alkoi ja raskaustestin olin tehnyt edellisenä perjantaina ja sunnuntaina. Eli noin viikon ehdin olemaan tietoisesti raskaana.

Heat, sinuna en hätäilisi, jos sinulla ei ole ollut varsinaisen km:n jälkeen mitään ylimääräisiä vuotoja tai kipuaja. Itse kävin silloin torstaina yksityisellä gynellä, joka ultrasi ja totesi,että kohtu on ihan tyhjä. Suositteli menemään kuitenkin vielä kunnalliselle tsekkaamaan raskaushormoonin (hcg) arvon verestä, että saadaan pois suljettua kohdun ulkopuolinen. Ja perjantaina ottivat sitten verikokeet ja vielä toisen ultran. HCG oli tosi alhainen ja kohtu edelleen tyhjä. Eli täydellinen keskenmeno, kuten sairaalassa sanoivat. Eikä minulle suositeltu mitään jälkitarkastuksia, jos ei oireita tai ongelmia ilmene. Ja sen jälkeen en siis ole käynyt missään ja nyt on menossa ensimmäiset varsinaiset menkat km:n jälkeen ja kierto sen jälkeen oli normaali 31 päivää.



Kauniita unia!



Ja Niisku, ihanaa lomaaa!!!!!!