" Pettynyt" tulokkaan sukupuoleen?

Poikien ajattelu ei ole " suoraviivaisempaa" , mutta nämä ovat näitä yleisiä sovinistisia oletuksia, joita ihme kyllä jotkut naisetkin viljelevät. Toisaalta, jos ei ole yleissivistystä niin minkäs sille voi.

...ja yhteiskunnan yleistä tyttö- ja naiskielteisyyttä? Entäpäs yhteiskunnan yleinen poika- ja mieskielteisyys? Miehen vuosi on 11 kk, miehet kuolevat nuorempina, miehiä vammautuu enemmän, miehet joutuvat väkivallan uhreiksi useammin, kuolevat liikenteessä herkemmin, syrjäytyvät helpommin...

Entäpä kauppojen ripustimissa roikkuvat pääkallopaidat ym. " aggre-sukupuolta" kummallisesti alleviivaava rekvisiitta?Perinteinen pojat eivät itke -kasvatus, jota hoidetaan myöhemmin pitkillä terapioilla?

Hei, ei elämää voi niin elää: pelkäämällä ja maalaamalla pöpöjä seinille tai alleviivaamalla niitä kielteisiä ilmiöitä, joita maailmastamme kyllä löytyy! On rohkeasti elettävä, uskottava hyvään, korjattava yhteiskunnan epäkohtia, toivottava ja rakastettava kaikkia niitä lapsia, jotka tänne syntyvät. Ja kasvatettava heitä hyvään!

Pahinta mitä voi tehdä, on lahjoittaa omat neuroosit, pelot ja ennakkoluulot (esim. sukupuoleen liittyät) omille lapsilleen.

ja pystyn eläytymään vaikka meillä tilanne onkin juuri päinvastoin, meillä on kaksi tyttöä ja nyt tästä kolmannesta toivoin kovasti poikaa mutta ultran mukaan kolmas tyttö on tulossa.



Vaikka olen erittäin onnellinen tyttärien äitinä olosta, haluaisin kokea _myös_ pojan kasvattamisen. Haluaisin nähdä millainen poika minun ja mieheni geeneillä syntyy.



Haluaisin myös että tyttäremme saisivat veljen eikä heidän tarvitsisi odottaa ekaan poikaystävään saakka sitä oman ikäisen pojan hyvin tuntemista.



BTW te muut jotka haaveilette että seuraava vauva olisi eri sukupuolta kuin edelliset, oletteko perehtyneet teorioihin siitä miten tyttöjä ja poikia tehdään? Minä olen nyt neljättä silmällä pitäen ja aika suuressa merkityksessä taitaa olla naisen emättimen ph, mitä happamampi emätin, sitä suuremmalla varmuudella saa tyttöjä. En vaan ole vielä saanut selville miten emättimen ph:ta pystyisi säätelemään. Tietääkö joku?

2x lapsen sukupuoleen. Kaikki 3 lasta ovat siis poikia, ja esikoisen jälkeen piti saada tyttö... eihän sitä tullut, vaan lisäksi vielä kaksi poikaa. Olin aluksi pettynyt, vaisinkin kolmannen kohdalla, mutta nyt ovat maailman ihanimipia riiviöitä... Olen aina haaveillut tytöstä, ja nyt näyttää siltä että tämä haave jää toteutumatta. Ikää tulee eikä varmaan enää uskalla yrittääkään, jos kuitenkin tulis se neljäskin poika.....

Ilmeisesti pettymyksiä pitää väkisin kehittää jos niitä ei muuten ole.

jos saisin tämän yhden jo olemassa olevan pojan lisäksi monta poikaa, vaikka olisi tyttö tähtäimessä... On ihan luonnollista, että äiti tahtoo tyttären.



Tuo mitä aiemmin sanottiin, että lapsenlapsiin ei saa samaa kosketusta alusta lähtien, kun on se isän äiti, pitää paikkansa. Paljon mielumminminä vien lapseni omalle äidilleni kuin mieheni äidille joka hädin tuskin rohkenee pyytää lapsenlastaan syliin kun olen paikalla..

Mistä helvetin ph:sta puhut. Ei sillä ph:lla oikeesti ole mitään merkitystä! Iso naurun ramakka.

Oma äitini ei olisi halunnut tytärtä (minua) ja on sen suoraan sanonut. Kadehtii minun 2 poikaa olisi itsekin niin kuulemma halunnut. Sairasta ehkä tai ainakin epänormaalia, mutta yllättävän tavallista! Tiedän MONTA naista jotka vaihtaisi tyttärensä poikaan, minulla näitä naisia tuttavapiirissä usea. Minä olen todella iloinen, että saan olla 2tytön kummitäti ja veljen 2 tytölle täti. Kyllä riittää tyttöjen juttuja! En ymmärrä miksei ihminen voi olla kiitollinen siitä mitä saa! Jotenkin nämä sukupuolitoiveet ovat niin pinnallisia ja tuntuu, että toivottavasti eivät saa " oikeita" ongelmia elämän varrella.

Vierailija:

Tiedän MONTA naista jotka vaihtaisi tyttärensä poikaan, minulla näitä naisia tuttavapiirissä usea.

nyt viikolla 32 " jpuduin" ultraan ja lääkäri sanoi että on 100% varmuudella poika. Kuvaa katsellessa huomasin itekkin pojan olevan tulossa.... Että ei sitä tossa vaiheessa tiedä, jos tavallisessa ultrassa olit.

Mies oli vähän pettyny ekasta kuullessaa että poika tulee!

Meillekkin luvattiin tyttöä, mutta poika sieltä sitten tulikin.

meille olisi enemmän kuin tervetullut yksi pieni tytöntylleröinen.



Tottapuhuen, ei sen väliä kumpaa sukupuolta lapsi on, rakas hän on silti, usko pois.

t: yhden tytön ja kahden pojan äiti

Saat tod. näk. sata vastausta, että jätä lapset tekemättä, jos et tajua, että terveys on tärkein, eikä sukupuoli... (*joo, hiukan v***ttaa taas tämä vouhotus tällä palstalla).

Mutta siis, jaan kanssasi sen, että itsekin olin hiukan pettynyt kun saimme ultrassa tietää, että poika on tulossa. Olin AINA ajatellut, että mun esikoinen olis tyttö. Ajatukseen kuitenkin tottui ja poika on hyvin, hyvin rakas.

Silti jossain mieleni perukoilla edelleen toivon, että joskus meille vielä tyttökin...

Vierailija:

Meillekkin luvattiin tyttöä, mutta poika sieltä sitten tulikin.

nimim.lapsensa 5 vuotta sitten menettänyt lapseton.

Koko raskausaika on oltu varma pojasta ja ostelin jopa sinisiä vaatteita ennenkuin sain tietää että poika tulee.Oltais molemmat miehen kanssa oltu kamalan pettyneitä jos olisikin tyttö tulossa.

Mieskin sanoi jo vuosi sitten ettei meillä voi olla niin huonoa tuuria että tyttö tulee. Tosin seuraavasta lapsesta toivotaankin sitten tyttöä:)

Ihmetyttää vain, että miksei koskaan saa sanoa ääneen, että jompi kumpi olisi toista tervetulleempi, varmasti suurin osa vanhemmista haaveilee tytöstä/pojasta. Ja totta kai olen varma siitä, että kun tyllerön saan syliini, en sitä vaihtaisi vaikka saisin kaikki maailman poikalapset. - ap

raskausajan sai totutella poikaan ja rauhassa miettiä nimenkin pienelle pojalle, kun ei mitään hyvää ollut edes varastossa. Vaan enpä mun omaa kultamussukkaa yhteenkään tyttöön vaihtaisi. Eikä sillä pojalla ja tytöllä parin ekan vuoden aikana ainakaan suurta eroa ole.

Minusta tekee itselleen ja lapselleen karhunpalveluksen, jos viimeiseen asti uskottelee itselleen ja muillekin, että ei millään muotoa toivo jompaa kumpaa sukupuolta, jos kerran oikeasti toivoo kuitenkin........



Minä olen jostain syystä toivonut molempien raskauksien aikana hieman enemmän poikaa, samoin mies. Kaksi tyttöä olemme saaneet. Alussa koettu pieni pettymyksen tunne ei sulje pois rakkautta lasta kohtaan. Totta kai kaikenlaiset lapset ovat yhtä tervetulleita, vaikka hiljaisia toiveita olisikin. Esikoisen sukupuoleen " totuin" nopeasti, kuopuksen kohdalla on mennyt hieman kauemmin. Vielä hänen ollessaan 1,5-vuotias minulle tuli sisäinen kriisi sukupuolesta. Olin tuolloin todella väsynyt, mikä varmasti edesauttoi kriisiä. Kävin läpi pienimuotoisen " suru" työn siitä, ettei meillä ole ainakaan vielä poikaa.



Kun kriisi meni ohi, tunsin entistä enemmän iloa siitä, että kuopus on nimenomaan tyttö. Aikaisemmin olin kokenut, että esikoinen on pieni neiti, kuopus jotenkin sukupuoleton vauveli (siis ymmärtäkää oikein, tarkoitan sitä, että vauvalla ei persoona ym. ollut vielä selvästi näkyvissä). Nyt kun kuopuskin lähentelee kahta vuotta, hän tuntuu ihan pikkuiselta tytöltä. Olen iloinen siitä, että molemmat ovat tyttöjä ja heille tulee sen myötä mahdollisesti vielä läheisempi sisarussuhde kuin tytölle ja pojalle. Ja nyt kun olen tottunut kahteen tyttöön, on tosi vaikea kuvitella millaista olisi olla esim. kahden pojan äiti. Elämä olisi joiltakin osin ehkä hieman erilaista, mutta yhtä rikasta se on, olipa lapsen sukupuoli kumpi vain. Mieskin on aivan rakastunut pieniin neiteihinsä ja kuulemma jopa toivoisi kolmannestakin tyttöä.



Jos joskus vielä saamme lapsen, olisi poika minusta kiva. Toisaalta tyttösarjan jatkoksi sopisi vielä kolmas tyttökin. Miten vain on hyvä - loppupelissä sukupuolella ei ole juurikaan merkitystä edes ympäröivän kulttuurin näkökulmasta. :)