" Pettynyt" tulokkaan sukupuoleen?
Saatiin joku aika sitten tietää, että tyttö on tulossa. Poikaa olisin kovasti toivonut ja niin mieskin, vaikkei pettymystään suoranaisesti näytäkään, lapsia ei ole entuudestaan. Tiedän toki, että lapsen terveys on kaikista tärkeintä ja totta kai olen tytöstäkin ihan onnellinen. tällä hetkellä täytyy kuitenkin myöntää, että hieman harmittaa...
Kommentit (47)
Kyllä on sairasta sakkia.
joku kirjoitti:
vihje: menkää te poikalasten suosijat Kiinaan, saatte takuuvarman abortin jos osoittautuu tytöksi, eikä edes muut ihmiset tuomitse!!
juuri niin, hävetkää!
Ei sitä missään ultrassa todettu eikä muutenkaan. Mutta silti kuvittelin mielessäni tytön ja tyttöolo oli todella voimakas. Kun vauva sitten nostettiin näytille ja se olikin poika, olin hetken puulla päähän lyöty. Tottakai rakkaus vauvaan syttyi, mutta meni pitkään, että opin ajatteleen, että meillä on poika. Ja vahingossa joskus sanoinkin lasta tytöksi/prinsessaksi. Meidän suvussa kun on lähes ainoastaan vain tyttöjä. Vaan nytpä on suloinen pieni poikakin.
Lapselleni en aio kertoa, että hän aiheutti meille hämmennystä olemalla " väärää sukupuolta" . Hän on minulle aivan yhtä rakas kuin tyttökin olisi. En halua, että hän kuvittelisi olevansa jotenkin vähemmän tärkeä tai vähemmän haluttu. Pikkuista tehtiin huolella ja rakkaudella lähes kaksi vuotta ennen kuin sai alkunsa. Kiitän hänestä joka päivä. Samoin kuin isosisaruksestaan, joka puolestaan sai alkunsa heti kuin ajateltiin, että vauva ois kiva.
Minä olen aina toivonut itselleni tytärtä ja vielä yritämme yhtä lasta.
Poikani ovat toki minulle rakastakin rakkaampia, enkä vaihtaisi heitä mihinkään. Mutta en minä voi heille ostella vaaleanpunaisia vaatteita, leikkiä heidän kanssaan barbeilla ja nukeilla, letittää hiuksia, leikkiä prinsessaleikkejä ja tehdä muita tyttöjen juttuja. Ei, minä en saa koskaan luultavasti sellaisia lastenlapsia, joiden elämään pääsisin todella " syvälle sisään" , minähän olen se anoppi, se miehen äiti.
On ihan pötypuhetta sanoa, että elämä olisi samanlaista poikien tai tyttöjen äitinä. Miettikää nyt vähän kaikkia synttärikutsuja ja kavereita. Meillä on aina hirveä lauma poikia mekastamassa, on muuten pikkusen eri tyylillä kuin veljentyttäreni prinsessajuhlat. Leikit ovat siis ihan erilaisia kuin tytöillä. Joo, muutaman vuoden kyllä leikimme vain autoilla, maataloneläimillä ym, mutta entäs kun " kaikki" kaverit saavat pyssyjä ja hirviöukkoja yms.
Ja poikien vaatteet... jo kolme-vuotiaalle pojalle on hankalaa löytää söpöjä vaatteita. Ei, pojat puetaan tummiin, sinisiin, harmaisiin tai mustiin, paitoihin, joiden etumuksessa koreilee mitä karmeampia hirviöitä, ukkoja tai autoja. Ihan sama ymmärtääkö kolmevuotias hämähäkkimiehestä vai ei, mutta lastenvaate, -huonekalu, -leikkikaluvalikoimassa sitä ym. öklöjä on yllin kyllin.
Niin, minä siis olin todella pettynyt siitä kun toinenkin lapsemme osoittautui ultrassa pojaksi. Se ei poista kuitenkaan sitä, ettenkö olisi rakastanut häntä ehdoitta heti siitä lähtien kun saimme tietää hänen tulostaan. Tämän tosin vain voi luultavasti ymmärtää sellainen äiti, joka on samassa tilanteessa kuin minä.
Kait se sitten on niin, että kun niitä lapsia tekemällä tehdään, niin tilaus on mennyt pieleen jos sattuukun väärää sukupuolta tulemaan. Ette taida ymmärtää millaisen lahjan olette saamassa. Tekisin mitä vain, että saisin kokea edes keskenmenon. Että saisin hetken aikaa ajatella, että siellä mun massukassa se meidän oma pikkuinen on. Saati se, että vauva kasvaisi mahassa ja saisin tuntea pikkuisen liikkeitä ja silitellä mahaani, hypistellä pikkuruisia vaatteita kaupassa (nyt se täytyy tehdä salaa, kuin olisi pahuutta tekemässä). Toivon niin kovasti, että jonain päivänä saisin synnyttää oman vauvan. Ei väli onko tyttö vai poika. Olen rukoillut, että jos ei meille ole varattu tervettä vauvaa niin syli avoimena ottaisimme vastaan minkalaisen vauvan tahansa. Kunhan edes kerran saisin pitää omaa lasta sylissä, tuntea pehmeän ihon, haistaa ihanan tuoksun... lapseton
Vierailija:
Tekisin mitä vain, että saisin kokea edes keskenmenon. lapseton
Vierailija:
Totuus on, että vauvat ovat henkisesti hyvinkin sukupuolettomia, vaikka heiltä ne ulkoiset merkit sukupuolestaan löytyykin. Siinä vaiheessa, kun sukupuolella alkaa lapselle itselleen olla väliä, on vanhempi jo kasvanut ajatukseen siitä, että lapsen sukupuoli on juuri se oikea.
Kun lapsi on syntynyt, on ihan sama kumpaa sukupuolta tämä on. Vanhemmilleen hän on vain lapsi.
Minulla oli itselläni omat toiveeni sukupuolesta, mutta en missään vaiheessa kokenut itseäni pettyneeksi kuullessani odottavani toista sukupuolta. Jotenkin ultra konkretisoi vatsassani olevan vauvan jo oikeaksi lapseksi, joten koin sen tavallaan lapsen ensimmäisenä " syntymänä" . Siihen asti hän oli ollut vain kohtuni vallannut toive tytöstä.