Onko mielestäsi veljelläni oikeus kertoa

Ajattelisin asiaa toisesta näkökulmasta: Kun olin lapsi ja nuori, äiti kertoi lapsuutensa kurjia kokemuksia minulle. Ahdistuin niistä kovasti, surin ja mietin, varsinkin ennen unen saamista. Tarinat värittivät lapsuuttani ikävällä tavalla. Niinpä olenkin yrittänyt olla kertomatta omia ikäviä muistojani omille lapsilleni, koska heidän tehtävänsä ei ole kantaa minun murheitani.

mikä hänen motiivinsa on kertoa? Ihmettelen miksi.

Minkä iköisiä lapset ovat?

riippuu toki paljon lasten iästäkin. Olisi ok jos tulisi ilmi teini-ikäisten kanssa keskustellessa, teinit esim. kysyisivät lapsuudesta jne. Mutta jso infoa annetaan "tuosta vain" ihan kertomisen ilosta niin ei ole ok.

Ja pienille en kertoisi mitään

Lasten on tärkeää kuulla asioista totuus tai ainakin monia versioita. Kyseessä on myös heidän historiansa.

Minun siskoni kertoo lapsilleni siitä, millainen minä olin lapsena. Tosin muistaa asiat ihan eri tavalla kuin minä, mutta mitä siitä, saavat lapset samasta jutusta kaksi eri kertomusta.

Ei ne siitä tiedosta ainakaan viisastu, pikemminki turhaa joutuu pohtimaan ikäviä.

Miksei voi kertoa sitten kun ovat aikuisia. Munmielestä lasten harteille ei tarvitse laittaa mtiään ylimääräisiä huolenaiheita tai pahoja asioita

velvollisuus on veljelläsi kertoa isästänne lapsillesi?



Ne lapsethan on sun eikä veljesi.

Jos näin on (isä hakkasi mut ja ryyppäsi sikana) niin sitten ei ole. Lapsille ei oksenneta omaa pahaa oloa päälle.



Jos kyse on taas siitä että veljesi kertoo kuinka jouluaamuna hänen isänsä oli tehnyt aina aamiaista koko perheelle ja sitten jouluna isä teki sitä ja tätä (mukavaa) niin tottakai on. Kyllähän lapset mielellään kuuntelevat tarinoita tuntemistaan ihmisistä.