Minulla on 4-viikkoinen vauva.Ihmettelen kun kaikki kysyvät,onko vauva kiltti?

Samaa sarjaa, kuin että "Oliko helppo synnytys?" :D Joo, ei tuntunut missään, plops vaan, niin tuli ulos... Helppoa kuin heinänteko...

jos tulee kaikenmaailman masennukset ja muut jos tuollaisestakin hermostuu. Toihan on vain tapa, samoin kuin lausahdus ei väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve. Siis haloo, nää on ikiaikaisia small talk-lauseita, ei niillä ole mitään sen syvällisempää merkitystä.



Jos joku kysyy, onko lapsi kiltti, kysyjä varmaan tarkoittaa että itkeekö vauva paljon, valvottaako öitä jne. Ei ole kyse kiltteydestä, mutta kysyjä nyt vaan sattuu käyttämään tommosta sanaa.



Miten te jaksattekin aina takertua sanavalintoihin jne? Oletteko jotenkin sosiaalisesti lahjattomia te, jotka niin teette?

Ei häiritse kumpikaan. Ja vauvamme on molempia, ruoka-aikana kotona ja kiltti :DD

on vielä melko helppo vastata, jos on ns. helppo vauva. Mutta kun onkin ns. vaativa vauva, joka itkee paljon, mitä tuohon pitäisi vastata? En mä ainakaan voinut vastata, ettei ole, sillä eihän se vauva tuhmuuttaan itkenyt. Mutta sitten, kun vastasi hämillään, että "On se kai", niin silloin taas sukulaiset ymmärsivät, että vauvan kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia ja se nukkuu hyvin eikä itkeskele paljoa.



Mitä siis tuohon pitäisi vastata?

Miten te jaksattekin aina takertua sanavalintoihin jne? Oletteko jotenkin sosiaalisesti lahjattomia te, jotka niin teette?

väkisinkin takerruin siihen, kun tota kysyttiin, kun häkellyin niin. En mä ihan oikeasti tajunnut miten vauva voisi olla olematta kiltti. Enkä tähän päivään mennessä tiedä mitä tuohon kysymykseen pitäisi lyhyesti vastata, niin että kuulija ymmärtää oikein. Tuhmaksi kun vauvaani en olisi mennyt ikinä väittämään. Ihan kuin joku olisi kysynyt onko se ilkeä.

t. 13

Jos vauva on "kiltti" (=ei valvota eikä itke turhia) ja "ruoka-aikana kotona" (= pullea), on ehkä helppo kummastella, miksi joku ottaa näistä pultteja. Helppo se on silloin ottaa huumorilla, kun voi kehua omaa pikkuistaan.



Minun vauvani ei ollut kiltti eikä ollut ruoka-aikana kotona. Mitä minun pitäisi vastata kysymykseen, onko vauvasi kiltti? Mielestäni jo ajatus, että ei, ei ole kiltti on jotain aivan kammottavaa! Ja sitten on näitä, jotka valittavat, miksi takerrutaan tiettyyn sanaan. Siksi että on valvonut viimeiset 3 kk, juossut sairaalat ja erikoislääkärit läpi, kun lapsen paino vain laskee, ja sitten vielä pitäisi tulkita sukulaisten naurettavia ja täysin asiattomia kysymyksiä. Jos jollakulla on otsaa käyttää noin vanhanaikaisia kysymyksiä, niin tottakai minulla on otsaa kommentoida, että kysyjässä itsessään on nyt jotain vikaa, ei minun vauvassani eikä minussa.



Ja tosiaan. Kommentteja siitä, miten minun vauvani ei ole ollut ruoka-aikana kotona, tuleeko minun tisseistäni pelkkäää vettä, vauvani muistuttaa kehitysmaalaista jne. olen kuullut kyllästymiseen asti. Ihmiset kuvittelevat, että raskaana olevia ja vauvoja voi loukata ihan mielin määrin (kaveriani eräs tuntematon kadulla kutsui valaaksi, kun hän oli raskaana).



Mielestäni sosiaalisesti lahjattomia ovat näiden kommenttien lausujat. Eikö mitään kaunista ja mukavaa voi kysyä? Ja jos oikeasti haluaa tietää ihan arkisesta vauvaelämstä, niin varmaan voi sitten kysyä, että itkeekö paljon tai valvooko öitä. Miksi ihmeessä pitää sanoa jotain loukkaavaa huumorin varjolla tai jotain täysin ajattelematonta, mihin ei voi vastata rehellisesti juuri kukaan (sillä nekin, joiden vauvat ovat ns. kilttejä, eivät varsinaisesti ole kilttejä vaan helppohoitoisia ja tyytyväisiä vauvoja)?



Otin vapaudekseni täräyttää anopille, että vauvat eivät ole tuhmia tai kilttejä mutta perille ei mene. Kyselee edelleen muiden vauvoista samalla tavalla ja kertoo minulle, miten xxx:n vauva on niin kiltti. Siinä sitä sosiaalista lahjattomuutta!

hormoonihöyryisellä miinakentällä.



Mitä jos kysyis että onko vauva helppo? Herne menis heti nenuun. Jaa helppova vai? Juu kyllä VAUVA vaan nukkuu ja syö, mutta onko tää muka sun mielestä jumalauta HELPPOA?!!!



Tai entä jos kysyis että itkeekö vauva paljon? Herne menis taas nenuun. Miten niin? Näyttääkö tää siltä etten osaa hoitaa tätä, vai?



Tai entä sitten lähestymistapa olisi onko vauva tyytyväinen? Jos ei ole, hernettä on etsittäävä poskionteloista asti. Byhyy, ei, vauva ei ole tyytyväinen, mä oon niin paska äiti, kumpa en koskaan olisi hankkiutunut raskaaksi!!!!1



Ja niin edelleen.

Itse en käytä noita kysymyksiä, mutta vanhemmat ihmiset kommentoivat tuollaisia asioita. Ennen minua ärsytti tuo ruoka-aikana kotona-kommentti, mutta sitten joku sanoi sen olevan vanhemmilta ihmisiltä positiivinen ele. Vauvallani on hyvin pulleat posket, ei niinkään kovin lihava ole. Anoppi tuumaa aina, että on ainakin terve lapsi. Enää en jaksa ärsyyntyä tuosta. Mieluummin kuuntelen sitä kuin että joku kysyisi "etkö sä anna lapsi-raukalle ruokaa?". Tuollaista lapsellista kommentointia en kyllä kuuntelisi ärähtämättä takaisin, todella loukkaava lause! Raskaana ollessa minulle sanottiin, että on sinulla pieni maha, se ei minua häirinnyt. Ja eipä sieltä tullutkaan jättiläistä.

Yksi lapsistamme itki todella paljon ja hänen ollessa puolivuotias selvisi, että lapsi on todella vakavasti sairas. Monen kuukauden sairaalahoidon jälkeen itkut vihdoin loppuivat ja lapsen olo helpottui. Mummolassa kylässä ollessamme anoppi sitten ihmetteli suureen ääneen kuinka vauva nyt olikin ihan kiltti.

Ymmärrän kyllä mitä ilmaisulla tarkoitetaan, mutta on tiettyjä tilanteita, joissa tuo sanavalinta todellakin tuntuu ihmeelliseltä. Kun oli pelännyt oikeasti menettävänsä lapsen, eikä huoli sinänsä ollut tuolloinkaan vielä poistunut mihinkään, sitä kyllä hivenen hämmentyi tuosta kommentista.

Yksi lapsistamme itki todella paljon ja hänen ollessa puolivuotias selvisi, että lapsi on todella vakavasti sairas. Monen kuukauden sairaalahoidon jälkeen itkut vihdoin loppuivat ja lapsen olo helpottui. Mummolassa kylässä ollessamme anoppi sitten ihmetteli suureen ääneen kuinka vauva nyt olikin ihan kiltti.

Ymmärrän kyllä mitä ilmaisulla tarkoitetaan, mutta on tiettyjä tilanteita, joissa tuo sanavalinta todellakin tuntuu ihmeelliseltä. Kun oli pelännyt oikeasti menettävänsä lapsen, eikä huoli sinänsä ollut tuolloinkaan vielä poistunut mihinkään, sitä kyllä hivenen hämmentyi tuosta kommentista.

Itselläni tökkii myös tuo kiltti vs. tuhma vauva. Mä aina kommentoin vaan että ei tää vauva tuhma osaa ollakaan. Mun ystäväpiirissä on fiksuja ihmisiä, jotka todellakin osaavat kysyä että onko helppo tai helppohoitoinen vaiko vaativa vauva. Äitini ja hänen ikäisensä kyselevät tuota kiltteyttä.

Pakko kysyä, mikä sairaus lapsellasi oli?

Nykyinen etiologia on vielä täysin selvittämättä, mutta diagnoosina on kehitysvamma ja autistisetpiirteet.

Voi..tsemppiä sinulle kovasti!!

Lennoxin epilepsia?

Voi..tsemppiä sinulle kovasti!!

Infantiilispasmi oireyhtymä. Tuo puolivuotta neuvolassa ja päivystyksissä meille uskoteltiin että lapsella on vain koliikki. Eniten itseä ahdistaa se, ettei nyt sitten voida varmasti sanoa kumpi oli ensin; kehitysvamma vai infantiilispasmit. Eli olisiko lapseni kehitys nyt paremmalla tolalla mikäli olisimme päässeet oikeaan hoitoon aiemmin...

Mutta nämä nyt on näitä asioita joita voi jäädä vatvomaan tai sitten jatkaa vain elämää ja olla onnellinen kaikesta siitä mikä on nyt hyvin.

Kiitos tsempistä :)

Kai se on vaan tapa. Vastaan yleensä että no eipä nää tuhmia osaa olla, mutta on joo tyytyväinen :)

On aina ärsyttänyt toi kysymys jotenkin todella paljon. Ihme vanhanaikainen käsitys että vauva on kiltti jos ei huuda, ja jos huutaa, niin mitä sit? Onko tuhma? Musta raivostuttavaa että 2010 pitää noin kysyä, vaikka olisikin vanha tapa!

ihmiset tarkottaa kysyä, että onko helppohoitoinen vauva. Ei sen kummempaa. Ei tuhmuudella ole tämän kanssa tekemistä.

Mitä se tarkoittaa?Eikö kaikki vauva ole kilttejä,ts.eihän vauva ole tuhma.

Mutta ilmeisesti ihmiset tarkoittavat onko lapsi tyytyväinen ja ettei itkeskele paljoa ( ei maha vaivoja ym. ) Kyllähän jokainen tajuaa, ettei lapsi ilkeyttään itke...

kun ihmiset kommentoi. Kumman näköinen teidän vauva on. Minusta meidän lapsi on ihan normaalin vauvan näköinen eikä mitenkään kumman näköinen.

kun ihmiset kommentoi. Kumman näköinen teidän vauva on. Minusta meidän lapsi on ihan normaalin vauvan näköinen eikä mitenkään kumman näköinen.

noin 20v sitten kun pikku veljeni syntyi kysi minun tätini että "kumman näköinen?" isä vastasi "niin minustakin" :D

tosiaan sitä kovasti vielä kysyvät etenkin vanhemmat ihmiset että onko kiltti vauva..meillä on ollut "kilttejä" vauvoja eli ei huutanut öitä tms.