Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Jollei kampaajat saa palautetta työstään, niin kuinka ihmeessä he pystyvät kehittymään ammatissaan parempaan päin? Kuten täälläkin on käynyt ilmi, suurin osa tyytymättömistä asiakkaista ei vain ole järkytykseltään kyennyt antamaan palautetta kampaajakäynnin aikana, vaan on mennyt kotiinsa häpeämään. Itsekin totean vain, että " Ihan kiva" , jos kaikki ei nyt mennyt ihan täydellisesti. Se vaan on niin vaikeaa antaa toiselle negatiivista palautetta päin naamaa.
Enpä ole koskaan nähnyt kampaajalla ainoatakaan asiakastyytyväisyyslomaketta, johon voisi mielipiteensä heittää heti käynnin jälkeen, tai palauttaa lomakkeen esim. postitse. Että kyllä se on vain puskaradio ja tämän palstan tyyppiset paikat, jossa rehellinen mielipide kuuluu. Kampaamossa saadaan asiakaspalaute epäsuorasti, siellä voidaan kyllä heti katsoa peiliin, jos asiakas ei enää palaa toista kertaa hiuksiaan laitattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten menin jonkun suosittelemaan yhden tädin pitämään kampaamoon. Kampaamon hinnat olivat edullisia ja tämä suosittelija oli ollut tyytyväinen. Minulla oli mukanani muutaman viikon ikäinen vauva, jotta voisin tarvittaessa imettää.
No, täti värjäsi tukan ja leikkasikin ihan suht ok. Mutta pahin seurasi sitten, kun olin jo maksanut. Minun piti imettää vauva ennen kotiin lähtöä ja kun tämä täti näki rintani niin tokaisi: " No, onpa sulla kyllä isot melonit!" .
Toiste en siihen paikkaan päätäni ole pistänyt.
Tää on niin käsittämätön väite että huh huh...
On mulla ollu huonoja kokemuksia suomalaisistakin kampaajista, mutta ihan kamalin oli Lontoossa. Olin ihan selvästi selittänyt miten leikataan, mulla on ollu samantyylinen malli vuosia ja pitkiin poskipäittömiin kasvoihini ei kovin moni malli sovi. No, yhtäkkiä kun kampaus oli jo melkein valmis kampaaja pysähtyi tuijottamaan minua sakset kädessä. Sitten se yhtäkkiä hyökkäsi mun kimppuun ja leikkasi mulle sellaisen megalyhyen etutukan mikä silloin 90-luvun lopussa oli kovasti muotia. Siiten vielä kehtasi todeta, että " much better" . No todellakin joo naama venyi entisestään ja näytin ihan hevoselta. Paskamaista oli kun tukka oli muutenkin niin lyhyt ja ohuen puoleinen, ettei etutukkaa saanut mitenkään edes piiloon. Kasvaminen kesti tuhottoman kauan...
Kiitos kaikista tarinoista! :-))) Tässä omani:
Aina, kun menen kampaajalle, painotan useaan otteeseen, että tukassani on hulluna punapigmenttiä. Jos ei sävyä taita harmaalla, tulos on aina punainen ja oranssi. JA SITÄ EN HALUA!
No, hoin tätä mantraa jälleen kerran kun halusin ruskeaan tukkaani vaaleita raitoja. Raikuvan punainaisiahan niistä tuli. Kun osoitin närkästykseni, niin eikös kampaaja kutsunut paikalle puljun toisen omistajan, äitinsä, komppaamaan siihen viereen, kuinka kaunis sävy oli saatu aikaiseksi. Maksoi ihan perkuleesti, olin sikavihainen ja soitin kuluttajaneuvojallekin, mutta en sitten jaksanut reklamoida. Harmitti.
Toinen:
Annoin kampaajalle vapaat kädet. Hän kyni tukkani päältä lyhyeksi, värjäsi valkoiseksi ja alta mustaksi. Blondaus jouduttiin tekemään 6 kertaa, ja jo ennen toiseksi viimeistä kertaa päänahkani vuosi verta. Hirveältä tuntu peroksidit suoraan haavoille, siinä itkin hiljaa. Tulos: näytin myrskylinnulta ja päänahka oli ruvella viikon.
että kampaaja ei todellakaan ole ollut ammattitaitoinen. Kyllä nyt nämä pitäisi sisältyä ihan peruskoulutukseen!
Vierailija:
Kiitos kaikista tarinoista! :-))) Tässä omani:Aina, kun menen kampaajalle, painotan useaan otteeseen, että tukassani on hulluna punapigmenttiä. Jos ei sävyä taita harmaalla, tulos on aina punainen ja oranssi. JA SITÄ EN HALUA!
No, hoin tätä mantraa jälleen kerran kun halusin ruskeaan tukkaani vaaleita raitoja. Raikuvan punainaisiahan niistä tuli. Kun osoitin närkästykseni, niin eikös kampaaja kutsunut paikalle puljun toisen omistajan, äitinsä, komppaamaan siihen viereen, kuinka kaunis sävy oli saatu aikaiseksi. Maksoi ihan perkuleesti, olin sikavihainen ja soitin kuluttajaneuvojallekin, mutta en sitten jaksanut reklamoida. Harmitti.
Toinen:
Annoin kampaajalle vapaat kädet. Hän kyni tukkani päältä lyhyeksi, värjäsi valkoiseksi ja alta mustaksi. Blondaus jouduttiin tekemään 6 kertaa, ja jo ennen toiseksi viimeistä kertaa päänahkani vuosi verta. Hirveältä tuntu peroksidit suoraan haavoille, siinä itkin hiljaa. Tulos: näytin myrskylinnulta ja päänahka oli ruvella viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon joskus ajatellut kaverini kanssa, että me tehdään meidän kauhukampaaja kokemuksista kirja, sillä niitä kyllä löytyy. Mistähän aloittaisin...?
80-luvulla oli muodissa sellanen malli, jossa pitkien hiusten sivut oli kammattu kuohkeasti taaksepäin. Halusin tietty sellaisen (kun kaikilla muillakin oli, hih). Kampaaja ehdotti että sivuhiuksia hieman kevennettäisi pätkimällä ja kevyellä pehmennyksellä. Tuloksena lyhyet PULISONGIT kiharoilla varustettuna. Voitte vaan kuvitella miltä näytin, kun muu tukka oli tasaista pitkää suoraa ja sivuilla kiharat pulisongit. Itkin varmaan viikon ja aloin käyttää kangapantoja.
Toinen karmiva kokemus oli kerta, kun vakkarikampaajani oli varattu ja olin menossa häihin vieraaksi. Varasin toisen tuntemattoman kampaajan ja marssin sinne ajatuksenani mukava, simppeli nuttura. Saavuin paikalle ja kauhukseni totesin kampaajan olevan vanha koulukiusaajani yläaste ajoilta, vaikka varauksen tehdessäni kampaajan nimeksi oli ilmoitettu jokin ihan muu. No ei siinä auttanut muuta kuin istua penkkiin ja toivoa parasta. Kampaajapa ilmoitti, ettei tukkani pituus muka riitä nutturalle, vaikka vakkari kamaajani oli noin kuukausi sitten samaiseen kuontaloon väsännyt komean banaani-nutturan. En alkanut väittämään vastaan, vaan tyydyin kiusaajani ehdotukseen ulospäin käännetyistä latvoista (jonka olisin kyllä itse pystynyt toteuttamaan). Lähdin kampaajalta MIESTEN-hajuisella lakalta haisten, tukka arkiselta näyttäen. Latvat oli kyllä ulos päin, mutta mitään juhlavaa kampauksessani ei ollut. Soitin saman tien vakkari kampaajalleni, joka lupasi tehdä jotain asialle noin vartissa muiden asiakkaiden välissä. Tuloksena oli upea banaani-nuttura tukassani, johon muka ei saanut nutturaa. Silloin olisi kyllä pitänyt ottaa ennen ja jälkeen kuva.
Mulla olis satoja näitä juttuja, mutta annanpa palstatilaa muillekkin. Mä oon sitä mieltä, että ainoat hyvät kampaajat täällä koto-Suomessa joihin olen törmännyt, ovat kampaajamestareita eli tavis kampaajille mua ei enää saa kuin pää kainalossa. Miks ne on niiiiiiin huonoja, kysympähän vaan??? Kokemusta löytyy niin Stockmannin yläkerran kampaajista kuin Kallion kampaajistakin.
Aikoinani ennen vanhojen päivää varasin ajan erään pienen kampaamon vähän oudolle tädille. Kun kysyin aikaa harjoituskampaukseen, täti oli ihan että mikäs se semmoinen on..? No, teki sitten todella kauniin harj.kampauksen, olin tyytyväinen. Kun suuri ja tärkeä vanhojen päivä sitten koitti, oli kampaukseni kaikkea muuta kuin harjoituskampauksen näköinen, siis ihan erilainen!! Ja kaiken lisäksi aivan hirveä. Kaverini oli myös samaan aikaan samalla tädillä, ja hälle kävi samoin.. Yritettiin siinä sitten tanssejen välillä itkua vääntäen korjailla hirvityksiämme. Ja naukkailtiin samalla vitutukseen taskumatista ;)
No, pari kk myöhemmin isäni meni tälle tädille leikkaukseen. Oli tarkoitus vain vähän tasoittaa, mutta tätsy otti partakoneen ja ajeli isin ihan muliksi.. Jossain vaiheessa isäni huomasi, että kampaamon seinällä oli MUN kuva, ja kysyi, että mitä ihmettä? Täti siihen selittämään, että kun tuli niin nätti kampaus tytölle, ota vaan tuo kuva mukaan, mulla on siitä monta kopiota. Scary!
Eräs tuttu pitkätukkainen poika pyysi samaiselta tädiltä tasoitusta, tulos -partakone esiin ja pitkä tukka millin sängeksi. Kylillä huhuttiin, että tädillä ois hieman menttaalipuolen ongelmia, onkin nyt häipynyt koko kampaamoliike ja täti sen mukana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on kai sekin osaltaan, että olen kokeilunhaluinen välillä, kun kyllästyn, jos hiukset ovat kauan olleet samalla tavalla. Mulla on paksu, hiukan taipuisa tukka, joka ONNEKSI kasvaa nopeasti, että uskallan vieläkin tehdä tempauksia... Kuten nyt juuri ennen joulua, kun annoin kampaajalle " vapaat kädet" ja pitkästä tukasta tuli sellainen... hmm... no, aika lyhyt. Mutta nyt on taas kasvatusprojekti käynnissä, kyllä se tästä.
Joskus 80-luvulla menin ihan uudelle kampaajalle ja nimenomaan pyysin, että EN halua takatukkaan sellaista selvää kynnystä, siis sellainen, että osa tukasta (päällimmäiset) on leikattu lyhyemmiksi kuin alemmat hiukset ja se raja on selvä. Ne oli kai muotia silloin, mutta sitä en halunnut ja sen kyllä mielestäni selvästi kerroinkin. No arvatkaas vaan oliko mun päässäni JUURI SELLAINEN leikkauksen päätteeksi...
Sitten yksi kampaaja teki mulle värinpoiston, koska mulle ei meinannut raidoitettuun tukkaan punertava väri millään kunnolla tarttua. Värinpoistosta ei ollut yhtään mitään hyötyä, mutta se maksoi ihan älyttömästi. Sama kampaaja teki mulle myös kerran sellaisen " mars hyökkää" -kampauksen, että HÄPESIN kotimatkalla ja kastelin tukkani heti kun pääsin kotiin. Tuon kampaajan hinnat myös vaihtelivat, ettei koskaan tiennyt, paljonko kulloinkin maksaa... (vaikka tehtiinkin samat jutut!).
Tampereelle muutettuani menin taas jollekin uudelle kampaajalle ja tämäpä kyni mun niskani melkein päälaelle asti TOSI lyhyeksi. Olin aika kauhuissani... Siis lyhythän siitä oli tarkoituskin tehdä, muttei sentään siiliä!
Nykyinen kampaajani harrasti yhteen aikaan sellaisia tosi leveitä raidoituksia, jotka näyttivät kertakaikkiaan kamalilta. Varsinkin yhdistelmä vaalea/tummanruskea... Nykyään painotan joka kerta, että OHUITA raitoja sitten kiitos...
Joskus on myös värjätty niin, että tukan väri on muistuttanut lähinnä jotain vihertävän harmahtavan ruskeaa...
Se on lisäkoulutuksen puute jos ei osaa joitain värireseptejä jne. Minä olen ollut alalla 5,5 vuotta ja koulutuksien avulla oon matkassa pysynyt. Jos tekisin joitakin töitä miten koulussa opetetaan niin saisitte varmaan lisää luettavaa!!! Ei kaikki kampaajat halua/jaksa kouluttautua tai vaikka kävisikin koulutuksissa, niin kourallinen sieltä oikeasti ottaa eväitä työelämään. Sinne tullaan patsastelemaan tyylikkäästi ja vähän silmiä räpytellen ollaan muka kiinnostuneita kun nuori mieskampaaja kertoo uusimmista trendeistä. Itse olen erittäin kiinnostunut niistä pienimmistäkin ideoista, mitä koulutusilloista/päivistä saa.
Eli jos joku kampaaja pilaa hiuksesi, sano se hänelle äläkä syytä jotain koulua tai kaikkia suomen tuhansia ja tuhansia kampaajia.
Vierailija:
että kampaaja ei todellakaan ole ollut ammattitaitoinen. Kyllä nyt nämä pitäisi sisältyä ihan peruskoulutukseen!Vierailija:
Kiitos kaikista tarinoista! :-))) Tässä omani:Aina, kun menen kampaajalle, painotan useaan otteeseen, että tukassani on hulluna punapigmenttiä. Jos ei sävyä taita harmaalla, tulos on aina punainen ja oranssi. JA SITÄ EN HALUA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena otin piikkisuoriin hiuksiini pehmennyksen saadakseni kuohkeamman kampauksen ja lopputuloksena oli täsmälleen teräsvillaa muistuttavat tiukat tätikiharat.
Onneksi olen jo vuosia sitten löytänyt kampaajan, joka osaa käsitellä hiuksiani ;-)
Tein ensin itse kaksi blondausta melkein peräjälkeen ja sitten vielä menin hakemaan kampaajalta permanentin.. mikä ääliö.
Tuli vaan jälkikäteen mieleen, että olisiko kampaaja voinut puhua minut ympäri, etten olisikaan ottanut permistä? Varmasti tiesi, kuinka hiuksilleni tulee käymään. Vai tekeekö kampaaja asiakkaan toiveen mukaisesti, vaikka ammattinsa puolesta tietäisi hiusten menevän pilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä lisättävä tänne uusi kampaajatyyppi, niin moni on tämän tyypin käsittelyn alle joutunut, allekirjoittanut mukaan lukien.
Eli: Tuhoa teinin itsetunto -tyyppi. Tämä kampaajatyyppi on täysin omistautunut nuorten ihmisten hiusten pilaamiseen joko leikkaamalla juuri niin kuin nuori asiakas EI halunnut, permanenttaamalla moppitukan tai sekoittamalla noidankattilassaan värit kuin suoraan Kyöpelinvuorelta. Tuntee sadistista mielihyvää saadessaan tehdä frankesteinmaisia kampauskokeiluitaan ja nähdessään kyyneleet nuoren asiakkaan silmäkulmassa. Erityistä mielihyvää tälle tyypille tuottaa vesikelloille palanut päänahka. Saattaa tehdä nuorisomateriaalin puutteessa kokeiluitaan myös vanhemmilla ihmisillä, mutta valitsee uhrikseen sellaiset ihmiset, joiden ei usko käsittelystä valittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LinneaS:
Tein ensin itse kaksi blondausta melkein peräjälkeen ja sitten vielä menin hakemaan kampaajalta permanentin.. mikä ääliö.
i]Olin saanut kasvatettua pitkät hiukset, vihdoin ja viimein, olin myös saanut blondattua ( Tooooooosi useita kertoja ja jo pitemmän aikaa ) ne lähes normaalin värisiksi ( olin ollut punapää ennen ) niin sitten päätin haluta ' loivat kiharat' ..Äitini teki kotipermanentin ja....Pestyäni hiukset lopuksi, niitä lähti tuppoina irti! Ne palo aivan totaalisesti! Niitä jäi oikeesti aivan hirveesti käteen kun vähän vaan nykäs! :) Kyllä mua itketti!! Mutta minkäs teit kun olin itse aiheuttanut..Jouduin leikkaan tosi lyhyet hiukset ja nekin oli hamppuiset jos ei laittanut niitä..Niin, kyllä nyt naurattaa oma tyhmyys! :D
paljon se, millainen tukka kampaajalla itsellään on. Huoliteltu ja hyvännäköinen tukka kampaajalla kertoo mielestäni paljon siitä, millainen on " ammattitaito" ....Seuratkaas vaan kampaajien hiuksia. He jotka huolehtivat omista hiuksistaan myös, osaavat myös laittaa ja leikata muiden hiuksia.
Vierailija:
Viime kesänä menin laitattamaan piiiitkästä aikaa raitoja. Halusin monivärisen luonnollisen näköisen raidoituksen. Kampaaja oli nuorekas keski-ikäinen (ja varsin moniongelmainen) nainen. Hän ehdotti ainoastaan vaaleita raitoja, vaikka olin puhunut useammasta väristä. Sain vaatimalla vaatia, että laitetaan edes kahta väriä (kampaajaa vissiin laiskuus vaivasi). Koko toimenpiteen ajan sain kuunnella kampaajan ongelmia. Oli vanhan isän hoito-ongelmia, avioeroa, teini-ikäistä tytärtä, yrittäjän huolia jne. Ja kaiken huipuksi valitti, miten kalliiksi tulee, kun työntekijät jäävät äitiyslomalle eikä hän voi yhtyä heidän iloonsa vauvan saamisesta. Tuntui oikein kivalta, kun itsekin olin tukevasti raskaana. Nämä jutut vissiin pitkittivät värien vaikutusaikaa ja järkytys oli suuri, kun näin lopputuloksen: täysin blondattu hamppukasa, jossa kolme kivanväristä raitaa päälaella. En todellakaan tiennyt itkeäkö vai nauraa.Jälkeenpäin kuvailin ystäville puhelimessa, että nyt mulla on semmonen mattinykäs-tukka ja kolmivuotiaamme taisi kuulla sen, kun kysyi muutaman viikon päästä tapahtuneesta, että " nykäskö se matti sua siellä kampaamossa?" .
Toinen kamala kampaamokokemus oli, kun käytin silloin nelivuotiasta tyttöämme eka kertaa leikkauttamassa " ammattilaisella" hiuksia. Muutenkin rauhallista tyttöä jännitys rauhoitti vielä lisää ja lapsi istui kuin patsas tuolissa. Kampaaja nyhersi pitkän tukan kimpussa kauan aikaa ja huokaili välillä, että ei voi leikata, kun pää kallistuu vällillä vähän. Lopputulos oli karsea. Sieltä täältä roikkui pitempiä suortuvia ja sivut olivat eripituiset. Kampaaja sanoi maksettuani, että tarkistakaa vielä kotona ja tasoitelkaa! Otti päästä!
Siis aivan loivan permanentin päälaen hiuksiin.
Jo puolivälissä huomasin jotain olevan vialla.
Lopputulos oli mieletön säkkärä.
Kotonakaan en vielä tiennyt,katsooko peilistä lammas vai ihminen.
Ja sitä kauheutta kesti.
Onkohan totta,mitä ystäväni sanoi vuosia sitten:osa naiskampaajista on kateellisia kivannäköisille naisille ja tekee ikäviä kampauksia. Kuinka lienee.
Vierailija:
Miksi ei ole koskaan tullut vastaan sellaista galluppia jossa ois onnistuneista kampaamoreissuista tms.??????? Mietimpä vaan.....
Vierailija:
paljon se, millainen tukka kampaajalla itsellään on. Huoliteltu ja hyvännäköinen tukka kampaajalla kertoo mielestäni paljon siitä, millainen on " ammattitaito" ....Seuratkaas vaan kampaajien hiuksia. He jotka huolehtivat omista hiuksistaan myös, osaavat myös laittaa ja leikata muiden hiuksia.
että ei pidä paikkaansa. Kyllä meikäläiselle on ainakin moni huoliteltu ja hyvännäköinen kampaaja tehnyt aivan tasalättänän ja tyhjänpäiväisen kampauksen. Sitä on vaan ihmetellyt, että kyllä oli kampaajan nähdessään aivan väärät odotukset! Silkkaa ilkeyttä, sanon minä!
Alue: Aihe vapaa
Niinpä, kaikille meille sattuu huonoja päiviä ja mokia. Mutta omalla kohdallani vertailukäynnit ulkomaisilla kampaajilla todella paljastivat, miten huonosti on Suomessa asian laita. Samoilla kampaajalle annetuilla ohjeilla (kyllä, minä yleensä tarkasti tiedän, mitä haluan) ulkomailla tehdyn kampauksen lopputulos oli huipputrendikäs, hyvinleikattu ja piirteitäni korostava, kun taas suomalaisella kampaajalla samoilla ohjeilla lopputulos oli tavanomainen, tätimäinen ja mielikuvituksettomasti laitettu ja föönattu. Ja olin sentään ehtinyt montakymmentä vuotta käydä Suomessa kampaajalla, ja kertaakaan en näiden käyntien jälkeen ollut täysin tyytyväinen.