Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Täällä on tavattoman aggressiivisia kirjoituksia.

Sitä vaan ihmettelen, että ettekö yhtään seuraa, mitä kampaaja on tekemässä teidän hiuksillenne? Suun voi avata, jos näyttää siltä, että metsään ollaan menossa. Kannattaa myös avata suu kampaamossa, jos lopputulos on täysin jotain muuta kuin mikä oli tarkoitus.

Miksi on niin vaikea antaa kampaajalle palautetta, vaikka asiakkaasta tuntuu, että koko kuontalo on pilattu?

Viikko ennen ylä-asteem alkamista menin ekaa kertaa yksin  kampaamoon ja pyysin ,kuten äiti oli käskenyt "huonot latvat pois". Lopputuloksena puoleen selkään yltävä tukkani peitti hädin tuskin korvat ja pankista palaava äitini löysi minut itkua tuhertamasta. Että äiti huusi! Kieltäytyi maksamasta ja kampaaja uhkaili poliisilla. Lopulta kampaaja soitti johonkin, ehkä kampaamon omistajalle? ja sanoi sen jälkeen hampaita kiristellen että saisin  leikkauksen puoleen hintaan.

- Transu joka traumatisoi tyttäreni. Olimme leikkauttaneet 5v lapseni hiukset aina samassa kampaamossa ja ihan sama kuka leikkasi, hyvin meni. Sitten vastassa olikin uusi työntekijä, mörisevääninen meikattu pitkähiuksinen mies joka repi lapsen tukkaa niin että tyttö lopulta itki ja huusi "pois!pois! ja minä  menin sanomaan  että joo kiitos riittää. Jostain syytä tälle/naiselle miehelle on aina vapaita aikoja...

- Kampaaja joka teki äidistäni, tai yritti tehdä, jonkin sortin femme fetalen. Kuvitelkaa kuusikymppinen, pulska  nainen joka ei meikkaa ja menee ulkoiluhousuissa joka paikkaan. Ja kuvitelkaa sitten tälle naiselle pikimusta polkkatukka. Auts. Äiti oli pyytänyt tummantuskeaa tukkaa, eli omaa väriään ennen harmaita. Ja latvojen tasaamista. Huononäköisenä ja muutenkin varmaan turhan luottavaisena ei havainnut mitä tapahtuu. Tein äidille sitten värinpoiston.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kun permis on tullut takaisin muotiin, ns. mummokampaamot voivat olla ihan hyvä valinta. Ihan oikeasti, kihara tukka on in ja näissä paikoissa se homma yhä osataan. Nuorempien kampaajien pitää opetella koko homma ja jos mitään tietää kemiasta ja siitä mitä tapahtuu kun permis menee pieleen niin ei ainakaan pitkää tukkaa kannata viedä koekaniiniksi..

Pari vuotta sitten menin Hki plevaan kampaamoon, olin käynyt siellä aiemminkin hiusten leikkuussa. Halusin vähän volyymiä ohuisiin hiuksiini. Sanoin kampaajalle, että hiukset kihartuu tosi helposti, haluan vain erittäin loivaa lainetta, isoilla rullilla, niin että tyvi kohottuu, mutta latvat ei ja sanoin veilä että hiukset on hennot eikä kestä kovaa käsittelyä. Olihan kampaaja itsekin nähnyt sen jo aiemmn. Ja mikä oli lopputulos; hiukset aivan pienellä säkkärällä, aivan järkyttävän näköinen. Yritin sitä sitten suoristaa öljyhooidoilla yms mutta siihen ei tepsinyt mikään.Kestävä permanetti oli kyllä, kesti ainakin 6 kk, minulla kun hiukset vielä kasvaa erittäin heikosti. En ole sen jälkeen asioinut ko kampaamossa.

Olin tyytyväinen leikkaukseen ja värjäyksen, itse asiassa tykkäsin tosi paljon, mutta jäi ainoaksi kerraksi sillä kampaajalla, koska pesupaikalla sanoi, että irtoaa hälyttävän paljon hiuksia. Halusi mun varaavan ajan hiuspohjan analyysiin, joka oli myös tarjoamansa palvelu. En varannut, mutta tarkkailin neuroottisesti irtohiusten määrää ja mietin pitäisikö käydä ihotautilääkärillä varan vuoksi. Ei tukka ohentunut tai mitään tavallisesta poikkeavaa tuosta seurannut muuta kuin turhaa stressiä.

Luottokampaaja, jolla käynyt vuosia, enkä haluaisi vaihtaa, mutta lattialuutun hajuinen pyyhe kaulan ympärillä on toistuva kauhukokemus. Miten sellaisesta kehtaa tai ylipäätään voi sanoa? 

Yrjönkadun uimahallin vieressä oli kampaaja joskus 20v sitten, en tiedä onko enää sama. Istuin tuoliin, kampaaja alkoi harjata hiuksiani ennen leikkaamista. Sanoi sitten "pitäis varmaan samalla värjätä tää koko letti, millä oot tän laittanut, on niin karseen värinen punertava?".

"Se on itse asiassa mun oma hiusväri, jota ei ole koskaan värjätty." 

En palannut sinne enää.

Minua taas ärsyttää kun kampaajat ovat niin varovaisia. Kun sanon että saa värjätä voimakkaalla sävyllä niin valitaankin se vaaleampi ja jos raitoja laittaa ne pitää olla mahdollisimman ohuet. Kerran laittoi niin huomaamattomat raidat ettei niitä edes huomannutkaan. Uusiksi meni ja tuli heti paremmat.

Vierailija kirjoitti:

saan idean leikata hiuksia ja silloin yleensä saa laadusta tinkiä. Kerran leikkautin pitkistä hiuksistani vain kuivat latvat pois. Aikoja ei ollut muilla kuin yhdellä vanhalla haahkalla mutta ajattelin että kuka tahansa osaa pitkät suorat hiukset tasoittaa. Olin väärässä.

Leikkaamiseen meni aikaa n. 4 minuuttia, hinta 20 markkaa. Parturi tais olla kännissä kun hiukset olivat toisella puolella päätä 5 senttiä lyhyemmät kuin toisella. Ei muuta kuin itkun kanssa kotiin ja pyysin äitiä leikkaamaan hiukseni.....

Olen käynyt kymmenillä eri kampaajilla ihan vaan sen vuoksi että kukaan ei ole osannut edes leikata hiuksistani kuivia latvoja pois tasaisesti. Ensinmäiset kerrat vaan varasin jollekulle kun ajattelin että kuka vaan osaa leikata latvat pois, mutta se ei! Vinoa, pitkiä hiussuikaleita, liikaa leikattua hiusta myöhemmin löysin ihanan aasialaisnaisen, joka huonosta suomenkielestä huolimatta leikkaa hiukset aina täydelliseen malliin :)

Kun istuin kampaamon tuoliin, kampaaja valitteli ukkospäänsärkyä ja oli muutenkin vähän kärsineen oloinen. Katsottiin värikartasta sävyte. Kun se pestiin pois, oli tukkani pikimusta - olin toivonut vaaleanruskeaa. Kampaaja ei millään suostunut myöntämään tehneensä virhettä. Seuraavana päivänä kampaamon omistaja yritti vaalentaa hiusta, mutta lopputulos oli aika huono. En ole sen jälkeen värjäyttänyt hiuksiani. Annoin kamalan värin haalistua ja kasvaa pois. Nyt on pitkät, omanväriset hiukset, joita ei kukaan leikkaa enää muuten kuin latvoista. Ei yhtään kerroksia eikä kevennyksiä. On siitäkin kokemuksia. Kampaaja, jolla itsellään oli kynitty tukka, leikkasi minullekin sellaisen kun pyysin polkkatukkaa. Lyhyimmät hiukset päälaella olivat parin sentin pituisia. Näytin ihan järkyttävältä.

Yhä joskus näen painajaisia, joissa hiukseni leikataan rumasti ja värjätään kauhean näköiseksi.

Olen leikannut hiukseni noin 12 vuotiaasta asti itse ja värjännyt myös. Toki jälki on ollut sen mukaista, mutta olen ennemmin halunnut pilata itse hiukseni kuin maksaa siitä maltaita jollekkin. 

Mulla oli pitkään ollut mustaksi/tummanruskeaksi värjätty tukka ja halusin siitä eroon. Olin vaalennellut sitä kotona ja häät olivat tulossa, joten halusin sen fiksun näköiseksi. Menin sitten mieheni suosittelemalle parturille, missä heidän koko perheensä oli aina käynyt. Kerroin, että haluan luonnollisen näköisen kylmän sävytteisen vaalean tukan. Lopputulos oli harmaa. Sellainen mikä oli kaikilla muodissa tässä yhdessä vaiheessa. Menihän se, muttei ollut ihan sitä mitä halusin. Parturi itsesään oli ihana ihminen. Jatkossa olen kuitenkin itse värjännyt tukkani.

Vuosia sitten muutettuani toiselle paikkakunnalle, menin ekaa kertaa uudelle kampaajalle. Pyysin peittämään tumman tyvikasvun (hiukseni olivat parilla asteella vaalennetut kuin oma värini.) No, näin hän teki ja pesualtaalla väriä poispestessä kampaaja totesi, että oho tulipa tukasta "lämpöisen sävyinen" ja sanoi laittavansa vielä jonkun hopeasävyhoidon tukkaan. Kun hiukset sitten oli föönattu kuivaksi, lopputulos  oli järkyttävän ei-toivotun keltainen. Huomautin asiasta ja kampaaja vastasi, ettei sävystä saat tämän kummosempaa, kun mun oma pohjaväri on niin lämpimän sävyinen. No ei todellakaan ole!

Harmitti ihan hirveästi ja ukkokultakin, joka ei yleensä huomaa kampaamokäyntien jälkiä sanoi, että onpa aika keltainen toi sun tukka. Ja olihan se KELTAINEN, kun vielä kotonakin monelta kantilta katsoin. Soitin seuraavana päivänä kampaajalle ja pyysin korjausta. Vastaus oli, että korjaus maksaa uuden värikäsittelyn verran ja edelleen syytettiin mun omaa pohjaväriä, miksi sävystä tuli keltainen! Sanoin etten maksa enää senttiäkään ammattitaidottomasta työstä ja kerroin, että tämä asiakkuus oli sitten tässä. Korjautin sävyn lopulta toisessa kampaamossa ja kas kummaa siellä tukasta ei tullut keltaista.

Muistan ikuisesti ne ajat kun joka päähän piti tehdä vahvat ohennukset hiuslaatuun katsomatta. Mulla on hiuslaatu erittäin hienoa ja ohuet hiukset eli ohennetut alueet oli läiskikkäitä ja päänahka paistoi hiusten alta. Aina sanoin että ei saa ohentaa mutta ilmeisesti kampaaja tietää paremmin. Leikkuun jälkeen niillä meni aikaa föönatessa hiuksia niin etten muka huomaisi kaljuja kohtia... Tuli kokeiltua aika montaa eri kampaajaa noihin aikoihin, sattuneesta syystä.

Kävin muutaman kerran vuosia sitten isossa kampaamossa josta olin kuullut paljon hyvää. Sain ekalla kerralla kampaajan joka ei osannut leikata mun hiuksia ollenkaan. Leikkasi jonkun ihmeellisen mallin ja väitti pokkana että tää on trendikkäin mitä löytyy. Kumma ettei mallia näkynyt missään katukuvassa eikä lehdissä (edes alan)? Ja siis ei ollut mitään mallia eikä leikkaus istunut mun hiuksiin, tyyliin tai päähän mitenkään. Mutta toki hiukset lyheni. Epäilen edelleen että leikkasi pieleen ja peitteli jälkiään. Katselin siinä tuolissa istuessani muiden onnistuneempia kampauksia/leikkauksia ja kyllä veetutti. Päätin antaa kampaamolle toisen mahdollisuuden ja varasin uusintakäynnin. Kuulemma mulla oli omakampaaja eli sama tyyppi joka oli epäonnistunut täydellisesti eikä kukaan muu voi mua enää ottaa asiakkaakseen. Ilmaisin tyytymättömyyteni lopputulokseen ja sanoin etten halua kyseisen kampaajan asiakkaaksi. Oli sen verran naurettavaa venkoilua että päätin viedä harvat haituvani ja rahani muualle. Ehkä kukaan ei halunnut tolle tyypille toista kertaa ja yrittivät väkisin vakiinnuttaa sille asiakaskuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Yrjönkadun uimahallin vieressä oli kampaaja joskus 20v sitten, en tiedä onko enää sama. Istuin tuoliin, kampaaja alkoi harjata hiuksiani ennen leikkaamista. Sanoi sitten "pitäis varmaan samalla värjätä tää koko letti, millä oot tän laittanut, on niin karseen värinen punertava?".

"Se on itse asiassa mun oma hiusväri, jota ei ole koskaan värjätty." 

En palannut sinne enää.

:D :D :D apua :D

Tämä on hieman ohi aiheesta mutta omat kammottavimmat kokemukseni ovat tilanteista, joissa samasta paikasta on hankittu sekä kampaus että meikki. Kantapään kautta olen oppinut että meikkaustaidoista täytyy kysyä joltain suosituksia tai muutoin varmistua että tekijältä löytyy ammattitaitoa. Kokemuksia on siis paikoista, joissa kampaus on ollut moitteeton ja meikki sitten jotain aivan järkyttävää töherrystä. Ilmeisesti monikin kampaamoyrittäjä lisää palveluihinsa meikkauspalvelut vaikkei alalle olisi minkäänlaista koulutusta tai muutoin hankittua osaamista.

Kyseessä ei ole ollut omat häät tai muut vastaavat once in a life time-juhlat, niin ei haluaisi koemeikistä maksaa.

Värjäsi hiukseni punertavalla sävyllä vaikka sanoin viihtyväni paremmin kylmemmissä vaaleissa sävyissä. Lisäksi naureskeli ihonsävylleni/meikkivoiteeni sävylle, ohuelle hiuslaadulleni ("voi kun hauskaa kun tämä kuivuu niin nopeasti tässä leikatessa"), lisäksi pyysi minua vetämään itseni suoraksi siinä tuolissa ("ihaaan suoraksi, vielä, vielä"). Olen jo vähän iällä ja sairauksia ja huono ryhti tosiaan. En yhtään ihmettele että häneltä sai ajan niinkin nopealla aikataululla.

Toinen kokemus: kampaaja teki minulle vaaleita raitoja, veteli kertakäyttömyssyn läpi ihan *elvetillisen isoja tupsuja, sanoin että nyt tulee kyllä liian paksuja, ei tehnyt mitään korjatakseen, noh, pääni oli täynnä neliön mallisia raitoja jotka alkoivat n. parin sentin päästä juuresta. Kävelin siitä suoraan toiseen kampaamoon korjauttamaan.

Viimeisintä kampaajaani pelkään (hänelle en uskalla oikein esittää toivomuksia mitä haluaisin tehtävän, sanoi että kun mummot aina yrittävät neuvoa, mutta ei kai tarvitse neuvoa kun on jo kokemusta niin paljon). Yritän nyt olla käymättä missään kampaajalla, onneksi luonnollisuus alkaa olla taas muotia.

Olisihan näitä tarinoita enemmänkin :D

Kerran raitoja laitettaessa kampaajalla ote lipsui siten, että raitoja tuli myös vaakasuoraan. Olivat erityisesti otsahiuksissa todella kamalan näköiset. Kampaaja vaan iloisesti sirkutti, että "näin joskus käy" ja että "näitä kutsutaan tiikeriraidoiksi". Kiva että mokailun lopputuloksella on oma nimikin.

Se kun olin viikkotolkulla kerännyt rohkeutta mennä parikymppisenä ohenneiden hiusten kanssa kampaajalle leikkauttamaan lyhyen mallin. Olin googletellut kampaamoita ja kampaajia ja yrittänyt valita mahdollisimman sympaattisen ja hienotunteisen oloisen kampaajan.

En ehtinyt kuin istua tuoliin niin kampaaja totesi että hanki peruukki. Olisi pitänyt samantien lähteä mutta itkua nieleskellen kestin hiustenleikkuun ja maksoin törkyhinnan.

Kampaaja, jonka luona olen käynyt, käyttäytyy tosi oudosti. Hän tekee kyllä tarkkaa työtä ja osaa leikata mun hiukset niin, että olen aina tyytyväinen lopputulokseen.

Mutta.

Hän puhuu murtaen suomea, on tod. näköisesti venäläinen. Puhuu töksäyttäen, joskus ihan vihaisen oloisesti ja käskyttäen. Kun leikkaa, pään pitää olla millilleen siinä asennossa, kun hän sen määrää, suurinpiirtein mun on oltava hengittämättäkin. Viimeksi käydessäni kun huokasin, hän otti otteen mun päästä ja sanomatta mitään antoi ymmärtää, että näin sen pään pidät ja taisi sanoakin, että ”älä liiku”.

...... kampaamoissa on niin hiljaista että kuulisi nuppineulan putoavan lattialle. Olen joskus yrittänyt virittää jonkinlaista keskustelua, mutta hän ei reagoi mitenkään. Joten olemme molemmat hiljaa.

Jonkun viisikymppisen röökimuijan salonki jossa humpat soi ja rööki sekä hiuslakka haisi. Kaikkien korttelin pappojen sotilaalliset millisiilit ja mummojen kattila päähän- polkat olivat saman naisen käsialaa. Lapsia kukaan ei tainnut edes yrittää viedä sinne, kun  Eino Taipaleet pauhasi ulos  asti. Minä kävin kerran, kun asuin lähellä ja piti vain latvoja tasata. Yritti leikata puoleen selkään yltäneistä hiuksistani  liikaa vaikka oli sovittu että 4cm ja suuttui kun  ilmoitin että riittää, lopuksi teki vielä semmoisen pallotupeerauksen mutta onneksi oli lyhyt matka kotiin suihkuun.