Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
On meitä hyviäkin kampaajia, jotka teemme työmme rakkaudella, ammattitaidolla ja kouluttaudumme jatkuvasti lisää.
Ongelma on se että palvelusta ei haluta maksaa, monet karkaa alalta sen vuoksi. Jos ajattelee vaikka 250e arvoista kampaajakäyntiä, siitä jää käteen 50e/h josta vähennetään verot, paikka vuokrat, aineet jne. Käteen jää kaikkien kulujen jälkeen n. 50e.
Itse olen siitä onnekkaassa asemassa että olen vuosien varrella onnistunut keräämään itselleni asiakasverkon, seuraava vapaa-aika minun listalle on kesäkuussa ellei peruutuksia tule.
Joskus on tutkimus tehty, että jotkut kampaajanaiset leikkaa kauniiden naisten hiukset päin v****a... Joku alitajuntainen kilpailuvietti miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos on aina ollut ihan hyvä, mutta kerran kampaaja haukkui koko kampauksen teon ajan hiuksiani. (Kysyi kollegaltaan et mitä hiuksilleni voi edes tehdä kun ne on niin liukkaat ja "TÄMMÖSET"). No kollega onneksi tiesi mitä hiuksille voi tehdä mutta se tuskailu ja hiusteni päivittely oli epäkohteliasta. Ihan kuin voisin hiuslaadulleni jotain. Eli vaikka lopputulos oli hyvä, niin asiakaspalvelutaidot ja hienotunteisuus täysi 0.
Samanlaisia kokemuksia itselläni. Eli ei niinkään lopputulokseen liittyeen, vaan kampaajan käytökseen. Varsinkin opiskeluaikoina oli rahat todella tiukoilla. Kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja yleensä niin, että äitini halusi piristää minua maksamalla kampaajakäynnin esimerkiksi synttärilahjaksi. Melkein joka kerralla kampaaja voivotteli suureen ääneen kuinka kamalassa kunnossa hiukset ovat ja minun kannattaisi käydä kyllä erilaisissa hoidoissa vähintään kerran kuukaudessa.
Joo-o. Asun Suomen mittakaavassa isohkossa kaupungissa ja kampaamopalvelut ovat kalliita. Ehkä kumminkin mieluummin syön, kuin näen nälkää "upeilla" hiuksilla varustettuna. Tuollainen käytös ei myöskään varsinaisesti lisää halua tulla uudestaan. Kyllä minun itsetuntoni kestää hiusteni arvostelun. Ärsyttää vaan, että asiakaspalvelija laittaa toiminnallaan sellaiseen sosiaaliseen tilanteeseen, jossa joutuu ikään kuin puolustelemaan omaa toimintaansa tilanteessa, jonka pitäisi olla mukava. Ja jokaisen hiustenhoito on kyllä hemmetti yksityisasia eikä määrittele ihmistä mitenkään. Vaikuttaa muidenkin kokemusten perusteella siltä, että jotkut kampaajat eivät tajua, että varsinaisen työn lisäksi he kyllä myyvät myös kokemusta. Ja sen kokemuksen pitäisi olla miellyttävä hetki arjen keskellä.
Käyn nykyään säännöllisesti kampaajalla, joka tekee paitsi hyvää työtä, on myös todella hyvä asiakaspalvelija. Ensimmäisellä kerralla alkujuttelun jälkeen hän suoraan kysyi, että olenko höpöttelytuulella vai kaipaanko enemmänkin rauhallista hetkeä. Koskaan ei ole myöskään arvostellut hiuksiani, vaan vaikuttaa aina olevan vilpittömän iloinen onnistuneesta lopputuloksesta.
Olin teini-iässä kampaajalla pitkän tukkani kanssa ja halusin "reilusti kuivia latvoja pois". Kampaaja oli uusi työntekijä tai harjoittelija, en muista kumpi mutta jotenkin se tuli ilmi. Kampaaja leikkasi hiukseni nopeasti ja en tietenkään nähnyt latvoja/pituutta kuin vasta lopuksi, vaikka toki perinteisesti hän näytti alussa sormin että "onko näin paljon hyvä" ja vastasin on.
Lopuksi hän näytti peilillä latvoja, otti suojan pois ja ohjasi kassalle, mutta tämä kaikki tapahtui jotenkin todella nopeasti. Nousin ja kävelin kassalle kampaajan perään ja sanoin, että tuntuu että haluaisin sittenkin lisää latvoista pois jos mahdollista. En ihan oikeasti pitänyt tätä isona asiana, koska asiakkaana koin oikeudeksi olla myös tyytyväinen lopputulokseen ja sanoin asiasta kauniisti kysyen.
Kampaaja istutti minut takaisin penkkiin ihan suostuvaisen oloisena, mutta yhtäkkiä hänen esimiehensä(?) tuli kysymään, että miksi leikataan uudestaan. Kampaaja sanoi jotain että asiakas halusi lisää leikattavan/ei ollut tyytyväinen tms ja esimies piti hirveän saarnan että eihän nyt noin voi käydä että asiakas nousee tyytymättömänä ja istutetaan takaisin penkkiin, vaan kyllä pitää olla selvillä että lopputulos miellyttää kerralla ja miten kauhean huonoa palvelua tuollainen jne. Kampaajalla alkoi silmät kostua ja olin itse niin shokissa, etten saanut sanaa suustani varsinkaan siinä iässä. Tuli todella paha mieli ja teki mieli jälkikäteen käydä kehumassa kampaajaa tjtn. Olihan tuo täysin minun syytäni etten heti avannut suutani, vain koska kampaaja toimi ripeästi ja kyseessä kuitenkin yksinkertainen leikkaus, jossa piti olla selkeä lopputulos. Hävetti niin paljon, mutten tiennyt tälläistä tulevan. Tukkani tuntui ensimmäisellä kerralla niin raskaalta, että halusinkin lisää pituutta pois, ja ajattelin sen olevan ok, kun hän oli muutenkin niin ripeästi leikannut ohuen tukkani.
Toivottavasti ei koitunut muuta tuolle kampaajalle, paha mieli jäi ja jatkossa olen sanonut salamana mielipiteeni, tosin usein se kysyntäänkin tarkemmin onneksi.
joo naiset siis kampaajat ovat kateelisia jos toisella naisella on pitkät tuuheat hiukset. saattavat piruttaan leikata lyhyeksi kun pitäisi vaan tasoittaa muutama sentti. kokemusta on.
Luin vasta tästä ketjusta, että permanentin voi tehdä pitkiin hiuksiin kevyillä laineilla. Nimittäin kun halusin itse sellaisen, kampaamotäti selitti, että ei sellaisia voi tehdä, ei mitenkään, tuo on vaan muotoilua, laitetaan sulle normaali permanentti! No, laitettiin sitten ja tukkani paloi karrelle. Törrötti joka suuntaan ihan kamalana noita-akan pehkona. Kesti vuosia kasvattaa se tuhoutunut puuhka pois päästä.
Kävin eräässä nimekkääseen stadilaisessa kampaamossa laittamassa hiustenpidennykset. Kerroin, että haluan tasainen pitkän polkkamallin, en mitään nuorekasta ”revittyä” polkkatukkaa. Kerroin myös, että malli voisi olla eteenpäin aavistuksen pitenevä niin, että takaa hieman lyhyempi. Kampaaja aloitti työnsä ja minä syvennyn lehteen ja ajatukseen siitä, että vihdoin saan pidennyksen/tuuheat hiukset. Leikkauksen tullessa eteen olin vielä tyytyväinen; pidennyksen sävy oli luonnollinen ja ne sekoittuivat kauniisti omaan väriini.Syvennyn jälleen lehteen. Jonkin ajan kuluttua panin merkille, että kampaaja viipyi kauan takahiuksissani, ja leikkasi niitä. Ajattelin, että se liittyy jotenkin pidennykseen. Kuinka typerä olinkaan! Leikkaaminen eteni sivuille jolloin aloin keskittyä siihen, miten hän leikkasi. Kerrosta ohuita hiuksiani reilulla kädellä. Tästä olin kauhuissani ja sanoin, etten nimenomaan halunnut rikottua mallia, vaan tasaisen. Hän ohjeisti, että näin se on kevyemmän näköinen. Mutta en halunnut kevyempää mallia, vaan paksun ja tuuhean tasaisen mallin. Hän lopetti kerrostamisen ärsyyntyneenä ja jätti hiukset edestä naurettavan pitkiksi, kun ne takaa olivat jo taas liian lyhyet.sanoin, että haluan hiuksia edestä leikataan niin, ettei näin suuri ero korostu liiaksi. Hän ei suostunut leikkaamaan, koska silloin pidennyksiä olisi pitänyt leikata paljon. Maksoin itseni kipeäksi, menin kotiin ja leikkasin tasaisen polkkamallin itse. Silloin huomasin myös, että niska ja hiukset takaa oli leikattu aivan lyhyeksi, revityn näköiseksi. Ei auttanut kuin niellä pettymys ja kasvatin takaisin tasapitkää polkkamallia miltei 8 kk.
Kävin vakikampaajalla pitkään ja sitten hän perusti oman yrityksen. Väri ja leikkaus oli siihen asti vienyt n pari tuntia. Kampaaja oli ihan hyvä, työssä ei siis valittamista. Mutta kun aloin käymään hänen uudessa liikkeessään, minusta tuli joku terapeutin ja ystävän sekoitus. Tykkään jutella kaikkea, mutta käynnit alkoivat kestämään 3-4 tuntia kun kampaaja selitti ties mitä yksityiselämän asioita. Saattoi minuuttikaupalla selittää, eikä tehnyt mitään sinä aikana. Viimeisimmällä kerralla selitti teinityttönsä kuukautiskuviota niin pitkästi, että silloin riitti. En ole terapeutti, vaan maksava asiakas.
Vierailija kirjoitti:
On meitä hyviäkin kampaajia, jotka teemme työmme rakkaudella, ammattitaidolla ja kouluttaudumme jatkuvasti lisää.
Ongelma on se että palvelusta ei haluta maksaa, monet karkaa alalta sen vuoksi. Jos ajattelee vaikka 250e arvoista kampaajakäyntiä, siitä jää käteen 50e/h josta vähennetään verot, paikka vuokrat, aineet jne. Käteen jää kaikkien kulujen jälkeen n. 50e.
Itse olen siitä onnekkaassa asemassa että olen vuosien varrella onnistunut keräämään itselleni asiakasverkon, seuraava vapaa-aika minun listalle on kesäkuussa ellei peruutuksia tule.
Eli siis 250€ on 5 tunnin aika? Eli sinulla siis kahden tunnin kampaamokäynti on 100€? Aika halpaa, itse maksan yleensä noin 170-180€ kahden tunnin kampaamoajasta. Toinen on se että jotainhan on pielessä jos pystyt todellisuudessa maksamaan itsellesi vain 10€ tuntipalkkaa (käteen jää 50€), paikkavuokra tai aineet on liian kalliit. Itse en todellakaan viitsisi millään 10€ tuntipalkalla tehdä tuollaista hommaa.
Olen itsekin ammatinharjoittaja ja on ollut kyllä mieltä avartavaa käydä yrittäjäkursseilla. Ennen olin samanlaisessa tilanteessa että tuloista liian suuri osa meni kattamaan menoja ja silloin on kaksi vaihtoehtoa eli joko nostaa tuloja tai vähentää menoja. Monella palvelualalla ongelma on se ettei hintoja voi nostaa hirvittävästi (sinun tapauksessa varmasti voi jos laskutat 50€/h) joten menoja on vain karsittava. Kannattaa myös laskea siten että jos nostat hintaa niin osa asiakkaista varmasti jää pois, mutta toisaalta saat saman määrän rahaa pienemmällä työllä.
Blondasin jo blondia tukkaa. Itsellä kellertävä blondi punapigmentillä. Tuli se mummoilta tuttu violetti blondi. Aikakautena, jolloin pastellivärit tukassa eivät olleet muotia. Sitä siinä päivittelin ja kampaaja ei nähnyt tukassa mitään vikaa. Haki kaverinsakin ja ihastelivat väriä, ei kuulemma ollut violetti.
Olin melko nuori ja sanattomaksi veti. Pysäytin vastaantulijan kadulla kampaamosta päästyäni ja kysyin minkä värinen se tukkani oikein on. No, violettiin taipuvainen, oli vastaus.
Kotiin päästyäni soitin kampaajalle ja halusin korjata asian. Hän käski pestä pari viikkoa, niin se violetti sävy lähtee. Sanoin, etten aino olla tässä tukassa paria viikkoa. Sain ajan ja kampaaja teki yhden pesun. Tukassa oli se väri, mitä alunpitäen lähdin hakemaan. Jäi mietityttään, että miksi ei heti tehnyt pesua, kun se ei kerta muuta vaatinut, miksi piti yrittää sumuttaa nuorta tyttöä?
Vaaleasta kevytsävytteestä tulikin lopputuloksena sininen. Kampaaja veloitti työstään täyden hinnan, ei ottanut reklamaatiota vastaan, ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi, eikä suostunut korjaamaan. Seuraavan pesun aikana tukka irtosi nippuina käsiin, soitin perään ja kampaajan kommentti: ”ohhoh, onpa kummallista, enpä tiedä mistä johtuu”. Vaihdoin kampaamoa.
Tää on ihana ketju! Kiitos kaikille ketkä kokemuksiaan jakaneet :)
Kaikenlaisia kokemuksia riittää.....mainittakoon mm. 90-luvulla paljon kehuttu paikkakunnan mieskampaaja, muuten taisi leikata ihan jees mutta yhtäkkiä otti otsatukasta ison tupsun je leikkasi juuria myöden. Itkua pidätellen kotiin missä mies sanoi että näytän ihan amispojalta.
Usein tukka föönätään, kiharretaan ja tönkkölakataan palloksi, vaikka kerron että haluan leikkauksen joka on yhdellä föönayksella kunnossa. Yksi kampaaja kellä kävin, kiharsi aina lyhyen tukkani ja siihen keskijakausta, googlettakaa pastori Sillin kuva......
Olen saanut perinteisen kananpersetukan kun pyysin Anna Wintourin tyylistä tukkaa. Ja mulla on vielä suht paksu tukka niin olisi ollut aika helppo.
Maininnan arvoinen varmaan myös Cuttersissa saamani korvavauriot kun kampaaja napsasi 10cm puolipitkästä tukasta. Veti kampaa tiukasti päälaelta haluttuun pituuteen ja siitä naps. Tehokasta, mutta useamman pyynnön jälkeen ei vieläkään osannut olla suoraansanottuna viiltelemättä sillä kammalla mun korvia alaspäin kammatessaan. Joo, se on halpisketju mutta ei sieltä kuulu lähteä korvat vereslihalla.
Ärsyttävää on, kun kampaajalla on asiakasta varten mielessä koko ajan vain tietynlainen hiusmalli ja tästä ajatusmallista hän ei osaa tulla ulos. ”Sinulle sopii sellainen ja sellainen malli”.
Tällöin on parasta vaihtaa kampaajaa.
Kesti kauan, että pääsin tummasta lyhyehköstä polkkatukasta siihen pisteeseen, että hiukseni olivat puolipitkät ja vaaleahkot. Se vaati kampaajan vaihdon, koska vaikka miten selitin, aikaisempi kampaajani ei saanut muutosta tehtyä ja jotenkin hän sen onnistui aina torppaamaan. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta näin on.
Oma vikani tietysti, kun viivyttelin tutulta kampaajalta lähtöä liian pitkään. Olin kai niin kohtelias, enkä ymmärtänyt, että kyseessä ei ole ystävyyssuhde. On toimittava sen mukaan mitä haluaa, omathan on hiukseni.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on tutkimus tehty, että jotkut kampaajanaiset leikkaa kauniiden naisten hiukset päin v****a... Joku alitajuntainen kilpailuvietti miehistä.
Mikähän ”tutkimus” tämä on. Kukaan kampaaja ei kauan alalla viivy, jos leikkaa tahallaan rumia hiuksia.
Olin lähdössä toiselle paikkakunnalle festareille ja halusin tukkani kuosiin ennen sitä. Päätin varata ajan eräälle paikkakuntani hyvin kehutulle kampaajalle mutta aikaisin vapaa aika oli festaripäivän aamuna. Ajattelin, että jos kampaajalla menee se pari tuntia, ehdin vallan hyvin. Tarkoitus oli vähän kirkastaa jo valmiiksi vaaleaa väriä mutta lopputuloksena tukkani oli kirjaimellisesti violetti. Kampaaja vain totesi, että tuolta se tukka voi näyttää sen jälkeen kun sitä on pyritty kirkastamaan ja että kyllä se violetti väri siitä muutaman päivän sisään luultavasti hälvenee.
Lähdin kotiin kiireellä ja itku kurkussa ja äitini yritti auttaa minua sitruunalla ja ties millä saamaan violettia sävyä hiuksista pois. Itseäni voin osittain tuosta syyttää, ainakin opin sen etten koskaan käy kampaajalla hetkeä ennen jotain tärkeää tapahtumaa juuri siltä varalta että tulos ei olekaan toivotunlainen. Onneksi äitini avulla sain pahimman violettisuuden hiuksista pois niin että kehtasin lähteä reissuun kuitenkin. Harmitti silti ja kaduin, että kävin kampaajalla hienon tukan toivossa vaikka entinen tukka olisi ollut tuhannesti paremman näköinen kuin uusi.
Joku oli niin nuuka, että antoi naapurin sokean Reetan leikata hiuksensa. Tuli vaan mieleen näistä jutuista :D
Jotkut (kampaajaksi itsensä maininneet) ovat vedonneet kisamenestykseen ammattitaidon mittarina. Mutta noilla kisoilla ei olekaan mitään tekemistä arkielämän kanssa. Nämä tekeleet, joissa just on androgyynin 19v mallin päähän leikattu pottatukka mutta toisen korvan päälle jätetty 3cm leveä muuta hiusta 10cm pitempi suoristusraudalla sivulle käännetty kaistale joka värjätty eriväriseksi...Eihän tuollaista kukaan oikeasti halua päähänsä, lukuunottamatta muutamaa graafikkoa/taidekoulussa opiskelevaa lesboa. Tavisasiakas haluaa helppohoitoisen perusnätin mallin, joka esim. kätkee kalkkunankaulaa tai piilottaa jättimäistä otsaa ja joka näyttää kivalta. Se, että kampaus pysyy hyvän näköisenä eli ei näytä urpolta 1cm hiustenkasvun jälkeen tai ettei "elävä väri" näytä paskalta 5 pesun jälkeen on tärkeää. Ei se mitkä jonkun vidal sassoon -akatemian homppelin mielestä on "trendikäs ja moderni luomus, jossa slarppi leikkauslinja yhdistyy lennokkaaseen tyylikkyyteen ja upeasti onnistuneeseen tekniseen toteutukseen".
Mulla on ohuehkot hiukan taipuisat ja hapsottamaan helposti lähtevät tummat hiukset ja tykkään pitkähköstä mallista jonka saa töissä kiinni ja ulos lähtiessä kiharalle ja johon saa föönauksella ja tuotteilla tuuheutta ja rakennetta, vähän naisellisuutta. Kampaajat systemaattiset haluavat tehdä oranssin kananperseen ajeltuine niskoineen. En ymmärrä. Olen kolhon näköinen (ei-viehättävällä tavalla, leukalinjani on ruma (pussi), nenäni iso, olen todella kalpea) ja sanon aina, että töissä minun on pidettävä hiukset ehdottomasti kiinni, että haluan helppohoitoisen mallin, minulla on otsalla pyörre jonka vuoksi eteen leikatut alle 10cm hiukset nousevat pystyyn jne...MITEN se kirkkaanpunaiseksi monivärjätty lyhyt malli, jonka sivuille ja eteen jätetyt tarkkaa muotoilua suoristusraudalla ja vahalla asettelua vaativat suikaleet vastaa tähän...En ymmärrä.
Nii no tää on tyylii jossain Hirvensalmella 😂