Kämppisavioliitto, lopun elämääkö?

Jos pyydän esim. hieromaan, tiedän jo valmiiksi, että 2min on maksimi ja sitten suoraa toimintaa. Parempi on jättää sekin hieronta väliin, koska jännitän koko ajan, en pysty rentoutumaan.



Mieheni on hellä, ei todellakaan ajattele vain itseään, mutta seksi on sellainen asia, että jos sitä tarjotaan, ei siinä ole aikaa poskesta silitellä. Mieheni tietää tämän, yrittää olla pitkäpinnaisempi, mutta minä tiedän lopputuloksen jo valmiiksi, enkä pysty enää luottamaan siihen, että vain oltaisiin hellästi. Parempi hoitaa suoritus äkkiä pois alta.

78

näkyvät omat ennakko-oletuksesi tilanteesta? Siis että hieronta kestää max. 2 minuuttia etkä voi alusta astikaan rentoutua jne. Tarkoitan siis sitä, että jos miehesi todella tietäisi miten paljon tarvitsisit rentoutumista ja palautumista " työpäivästäsi" , saattaisi hän mielelläänkin käyttää aikaa rentouttamiseesi. Kerroit hänen olevan hellä ja ottavan sinut huomioon - miksei hän ottaisi myös seksuaalisia tarpeitasi huomioon? Uskon, että ottaa!



Entä sitten se, että hän haluaa päästä " suoraan asiaan" kun mahdollisuus tarjotaan - onko se sinusta loppujen lopuksi huono piirre? Ehkä hän kiihottuu läheisyydestäsi niin voimakkaasti sitten kun hellittelyn tasolle päästään, että hän todellakin haluaa päästä " heti asiaan" . :)

Nyt kun omat haluni on nollassa, en jaksaisi edes tätä nopeaa toimintaa, en yhtään mitään. Mieheni on tosiaan heti virittäytynyt asiaan, ei tarvitse kuin mainita ohimennen... Hän jaksaisi ja jaksaa miellyttää minua, mutta haluaisin vain että voisimme olla useastikin vain lähekkäin, ilman muuta. Joskus olemme, mutta mieheni odottaa muutosta viikossa. Tuntuu etten mahda tälle seksittömyys-ololleni mitään. Tarvitsen " ulkopuolisten" flirttiä. Onko se hölmöä?

Vaikuttaisi nimittäin siltä että ne eivät ole nollassa (" tarve" ulkopuolisen flirtille). Vaikuttaa samalla siltä, että miehesi ja perheesi ovat sinulle tärkeitä. Kertomasi mukaan myös miehesi on hellä ja ottaa tunteesi huomioon.



Summa summarum: Olet ajatustesi vanki, yksinkertaisesti! Halusta se ei ole kiinni. Muutamalla ajatusmallin muutoksella onnistut varmasti löytämään miehesi kanssa yhteisen sävelen.

Myönnän, etten ole omien ajatusteni kanssa sinut. Muu elämä on tasapainossa, tämä ei vielä ole. Vaatii siis työstämistä ja paljon.



Kiito sinulle ja hauskaa viikonloppua! :D T:78

Ootko ajatellut että kävisit juttelemassa tilanteestasi esim. jollekin psykologille tai psyk. sairaanhoitajalle? Vaikuttaa siltä että tilanteesi parantuisi jo muutaman juttelukerran jälkeen.



Hyvää viikonloppua teillekin ja voimia!

Mun ehkä pitäisi löytää jotain vastaavia käsitteleviä opuksia tms. Olen muutaman kerran käynyt ammattilaisen puheilla, muista asioista. Siitä oli paljon apua, kävin kahdesti. Olen kyllä hyvä purkamaan näitä mieleni lukkoja yksinkin, tämä on vain tällainen " musta" kohta.



T: 78 (kiitollisena)

Mutta mullapa ois sulle kirjavinkki!

" Nautitaan toisistamme - parisuhteen iloinen arki" . Mä oon saanut itse hirmu paljon apua parisuhteeseen juuri siitä kirjasta.

T. edellinen

Mukavaa, että autat! Näistä kun on hankala puhua yhtään kenellekään. Kavereiden kanssa se on sitä tavallista " mikä seksi?" , vaikka tuskin kukaan oikeita ongelmia ääneen sanoisi.



T: 78

Media ja romanttinen kirjallisuus saa naisten päähän ihmeellisiä mielikuvia. Että aina pitäisi olla tulisesti rakastunut ja tajunnan vievää seksiä (10 kertaa viikossa), kynttiläillallisia jne.



Valitettavasti tavallinen arki on sitä kaurapuuroa.



Meilläkin on nyt menossa " kämppisvaihe" . Hyvä jos kerran viikossa seksiä ja sitä rataa. Mies on väsynyt työstään ja minä lapsien hoidosta.

Se nyt on vaan tämä vaihe elämässä ja parempaa on tulossa: yhdessä.



Monet ystävistäni ovat kertoneet elämästään: kun lapset olivat pieniä oli parisuhde = kämppisuhde. Mutta kun lapset kasvoivat palasi myös parisuhde.



Joten itse en ole yhtään huolissani tai onneton suhteestamme.

Jos elämä olisi aina vain juhlaa alkaisi se juhlakin maistua pian aikaa puulta. Siksi onkin hyvä, että elämässä on ylämäkiä ja alamäkiä. Silloin osaa arvostaa niitä hyviä hetkiä.



Pappikin kysyy TAHDOTKO rakastaa, eli kyllä nämä asiat pitkän päälle ovat TAHDON ASIOITA!!!!



Tee toiselle se mitä toivot itsellesi tehtävän. Meillä viilein kämppisvaihe alkaa olla takana. Oli aika jolloin mies ei koskenut minuun lainkaan. Minä sain tehdä aloitteen seksiin ja se oli tosiaan 2min suoritus, ilman mitään esilämmittelyjä.

Sitten tajusin, että turhaan mä tässä mies vaan syyttelen ja moitin. Aloitin itse silitellä häntä telkkaria kattoessa (eli menin viereen, kun sitä ennen istuttiin kummatkin omassa nurkassaan), rupesin halailemaan, hieromaan (vaikka itse sitä kipeemmin olisin mielestäni tarvinnut), ostin hänen lempiherkkujaan, en ihan joka asiasta viittinyt ruveta motkottamaan (yritin pitää kieleni kurissa) jne.



Ja toimintani on alkanut tuottaa tulosta. Mies joka ei ollut vuoteen tullut kanssani yhtä aikaa sänkyyn, alkoikin kammeta yhtä aikaa yöpuulle.



Joten tsemppiä! Peli ei ole vielä menetetty.



Ja by the way, useammat onnelliset ystäväni ovat kertoneet liitostaan, että he ovat rakastuneet monta kertaa uudelleen ja uudelleen omaan puolisoonsa. Joten se on mahdollista!





T: mieheensä myös uudelleen rakastunut!

seksitön suhde on seksiä " vain" kerran viikossa. Täällä on meitä joille seksitön tai kaurapuuro tarkoittaa ei ollenkaan seksiä, ymmärrättekö, ei edes kerran vuodessa. Moniko teistä olisi sittenkin monen vuoden jälkeen vielä sitä mieltä että se on silti hyvä ja pelastettavissa oleva liitto? Kyllä se minusta kertoo rakkauden puutteesta jotain jos toinen voi vongata monta vuotta ilman tulosta.

Luuletko että sinua odottaa prinssi valkealla hevosella joka saa intohimon väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäsi 24/7??????

Jos näin luulet, niin väärässä olet! On todella lapsellista jättää oma aviomies tuosta noin vain kun ei enää sytytä niinkuin ennen. Ja kyllä 20 vuotias on ihan kykeneväinen valitsemaan elämänkumppaninsa, on paljon liittoja jossa on oltu koko elämä naimisissa ja hyvin on mennyt. Entäs sitten 60v. kun sun paikat on niin kuivat ettei seksi enää luista, mitäs sitten teet kun olette vain pelkkiä kämppiksiä? haetko taas uuden? Entä jos miehesi saakin susta tarpeekseen ja hakee uuden paremman naisen? Mitäs sitten teet?

Elämä on kuule erilaisia vaiheita täynnä. Siperia opettaa. Toivottavasti miehesi älyäisi jättää sinut ja löytäisi paremman vaimon ja toivottavasti sinä löydät jonkun pettävän ja juovan miehen. Se olisi sinulle ihan oikein. Mokomakin kiittämätön.....

katkeraan loppuun saakka kun kerran ollaan vihkivalat vannottu = 0



Eron jälkeen kaikki ovat voineet yllättävän hyvin, jätetty mieskin on ryhdistäytynyt ja löytänyt itselleen paremman kumppanin.



Itse olen aivan ällistynyt, että jaksoin sitä masentavaa liittoa niinkin kauan.

Lasten koulusta ja päiväkodista on eron jälkeen tullut erittäin myönteistä palautetta, ovat kuulemma avoimempia ja reippaampia nykyään ( uskokaa, se entinen ilmapiiri ei ollut kenellekään hyväksi. Ja parannusta ei todellakaan ollut tiedossa, ei nyt eikä tulevaisuudessa ).



Lapset näkevät säännöllisesti isäänsä ja meillä on asialliset ja ajoittain nykyään jopa ystävällisetkin välit. Näin puoli vuotta eron jälkeen olen ehdottomasti sitä mieltä, että se oli meidän kohdallamme oikea ratkaisu.

En nyt kannusta muita tekemään samoin, mutta en todellakaan ole sitä mieltä, että yhdessä pitäisi pysyä ikuisesti vain sen takia että tuli vihkivalat nuorena vannottua.

t. Ap

Yhdessä 9v. Lasten lisäksi ei paljoakaan yhteistä ja minäkin nautin eniten olla kotona ilman miestä. Hassua on se, että kun mies on pois silmistä tulee minulle melkein ikävä ja ajattelen kaikkea hyvää hänestä ja odotan iloisena häntä kotiin. mutta kun astuu kotiovesta sisään niin pian olemme jo tiuskimassa toisillemme.

Seksiä kyllä on mutta se ei sytytä yhtään, en tunne että mies arvostaisi tai rakastaisi minua ja kaipaan toisen syliin.



Eroa meille ei voi tulla, lapsia on useampia ja ne ovat pikkuisia, enkä ikimaailmassa voisi kuvitella että elämäni jonkun toisen miehen kanssa olisi sen parempaa, ja se että lapseni kasvaisivat ilman meitä kumpaakin joka päivä on mahdoton ajatus.



Kestän intohimottomuuden vielä, mutta vaikein pala sulattaa on arvostuksen puute, Se, että mies ei ota mielipidettäni vakavissaan tai jopa ärähtelee kun ei viitsi kuunnella kun on jotain tärkeämpää telkkarissa, tai jos muuten vaan puhun mielestään typeryyksiä.

Mies on jopa sanonut että arvostus pitää ansaita.

Riitatilanteissa menetän itsekontrollin täysin mutta mies jatkaa hillitusti piikittelyä ja jälkikäteen syyttää ja haukkuu hulluuttani. Tuntuu että olen jo vuosia sitten " menettänyt kasvoni" niin pahasti miehen kanssa ettei tästä voi enää mitään tulla, ja kun mies ei kerran pysty arvostamaan....?



Ehkä joku voisi antaa neuvoja tähän pulmaan?



Ylipäänsä tylsään tai tyhjään suhteeseen paras hoito lienee juuri se että koittaa keskittyä mahdollisimman paljon siihen omaan elämään, tehdä asioita ja harrastaa jotain josta nauttii, kehittää itseään ihmisenä ja olla odottamatta sitä onnen täyttymystä toiselta, siinä keventyy mahdollinen kaunakin toista kohtaan.



Hyvää syksyä kaikille,

ja miten aplla menee?

itselläni myös kämppisliitto ja MONET kerrat ollaan oltu jo eroamassa - sit se on hyytynyt, kun mikään ei ole (muka) huonostikaan. mies on hyvä ja auttavainen isä, ja paljon kotona jne.

silti: intohimoinen rakkaus puuttuu TÄYSIN. ymmärrän arjen, mutta ettei koskaan...



saa nähdä. ymmärrän niitä jotka tästä lähtevät. minä jäin. vielä.