Kämppisavioliitto, lopun elämääkö?

Tässä asiassa menisin jopa niin pitkälle, että kysyisin, miksi yleensä aloitte seurustelemaan miestenne kanssa?

Oliko kyseessä se, että aloitte seurustella kun muutkin alkoivat? Halusitte naimisiin? Halusitte lapsen? Pelkäsitte jäävänne yksin?

Eihän sellainen liitto kestä, missä odotetaan, että toinen tekee minun elämästäni hyvän. Siksi nämä nuorena solmitut liitot päätyvät eroon siinä vaiheessa kun täytetään 30v. Eli tarpeet on tyydytetty, on saatu lapsia ja on saatu häät ja huomattu, että elämä on tyhjää siitä huolimatta kun kaikki tavoitteet on saavutettu. Nyt pitäisi löytää elämään sisältöä. Ja kun toisesta ei ole sisällön antajaksi, erotaan.



Omalla kohdalla olen tyytyväinen, että maltoin nuorena mieleni. En sortunut ensimäisiin minuun ihastuneisiin miehiin, enkä suostunut ensimäisiin kosintoihin. Yksin jäämisen uhallakin ajattelin, että alan seurustella vasta sitten kun kolahtaa. Se kolahtikin siinä vaiheessa kun muut jo alkoi erota. Tuntui, että olen tullut kotiin. Ja suhteessa on edelleen säpinää 12 vuoden jälkeenkin kun menin naimisiin sen oikean kanssa, enkä vain siksi, että niin on tapana.



Erotkaa ja eläkää yksin, että opitte tuntemaan itsenne. Siinä on neuvoni. Sitten vasta katsotte uuden puolison.

Olen ajatellut hankkia rakastajan kunhan menen töihin. Sen avulla kestän tätä kylmää kotona. Minullakin mies on hyvä paperilla, eli ei lyö, ei juo, ei polta, hoitaa lapsia jne.

Rakkaus on paljon tahtomista!!

Ehkä ongelma ei etes ole suhteessa vaan sinussa itsessä. Jos sinulla on joku muu kriisi menossa.



Ja elämässä ei voi koko ajan olla sitä " kipinää" ja " säihkettä" . On kuivaa kautta ja sitten sitä kosteaakin. Elämässä pitäis osata aikuisen ihmisen hyväksyä se että välillä elämä on " tylsää" ..

ei se raskaus ratkase teijän ongelmia!! Miksi lapsen vielä tuohon liittoon.:(









Vierailija:

Seksi lähinnä. Mitään intohimoja ei ole. Ihan sellainen tavallinen suoritus, ei mitään uutta. Ja puolessa välin hommaa käy aattelemaan äijästä, että tulis jo, niin tääkin loppuis.

Ihan sama vaikka ei 2vkoon sekstailtais, multa ei ainakaan mitään jäis puuttumaan. Mutta pakko yrittää, kun raskautua pitäis.

Me ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta. Hyvin tuttuja ajatuksia munulle myös. Erityisesti seksi tökkii mua. Mies haluais useammin ja viime aikoina tuntuu, että olen lähes säälistä antanut. Välillä sitä miettii, että tätäkö tämä elämä on. Tällaista tasapaksua kaurapuuroa. Kaipaisin säpinää ja rakastumisen tunnetta.



Mies hoitaa lapsia ja meillä on ihan hauskaa noin yleisesti ottaen. Tuntuu kuitenkin, että jo suhteen alkuajoista on jäänyt muutama asia kalvamaan. Pahasti sanottu puolin ja toisin yms.



Usein mietin, että olisiko joku toinen minulle parempi kumppani. Joku tässä ketjussa kirjoitti, että omat ongelmat paljastuivatkin syyksi vaikeuksiin. Varmaan mulla muutamia samanlaisia juttuja mm. itsetunnon kanssa tekemistä.



Tiedän kanssa, että ei se arki aina niin ruusuista ole, mutta kyllä tätä silti pohdin useasti.

Rakastuin ja tein lapsen sen " rakkauteni" kanssa. Hän osoittautui kaikinpuolin vääränlaiseksi minulle, joten palasin siihen " kämppisavioliittoon" ;)

arkeen. Siedän arkea ihan hyvin, mutta sitä on vaikea hyväksyä ettei mieheni halua enää viettää aikaa kanssani saati että olisi kinnostunut asioistani.



Lasten takia vietän kulissiavioliittoa ainakin vielä jonkun vuoden.

muilla voi olla tällästa kun meillä. Mut meitähän on aika monta. Mistähän sitä vois alkaa apua hakemaan?

Aina mediassa selitettään, että kuinka monta krt viikossa normaalisti pareilla on seksiä. Taitaa totuus kuitenkin olla tarua ihmeellisempi. Varmasti on myös näitä " kaneja" , mutta taitaa monella olla tasaisen epäsäännöllistä seksielämää. Sitten parit on kauheiden paineiden vallassa.



Muutenkin tää koko ketju hyvä ja hyödyllinen. Monesti kun olen täällä käynyt niin selitetään, että miten hyvin menee ja kuinka ihana mies, parisuhde yms. Niillä jolla näin on niin olkaa onnellisia.

parisuhde on noussut uuteen kukoistukseen.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=3288448&p=3&tmode=1&smode…

toiseen mieheen. Uuden miehen kanssa olemme nyt olleet neljä vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia yksi ja rakkaus on edelleen tulista ja syvää, mitä ei aiemmassa liitossa, jolloin olimme 17v ollut oikein alusta astikaan, lapsia vaan tuli ja ne halusin ja siksi olin silloisen miehen kanssa, kunnes havahduin.

Nyt tuntuu, että heitin ne 10v elämästäni hukkaan olemalla ihmisen kanssa, jota en rakastanut enkä arvostanut ja jonka kosketus ällötti.

Minusta on sinällään hölmöä, että ihmiset ovat niin lyhyt katseisia, etteivät tajua miten raskasta on olla pienen lapsen vanhempina. Seksi on varmasti hyvin monella viimeisenä listalla. Kun lapsista tulee isoja, voi puolison kanssa taas löytää toisensa uudelleen.



Kuinka moni on lukenut uutta Meidän Perhe -lehteä? Siinä puhutaan juuri seksittömyydestä. Jutussa haastateltu asiantuntija ihmettelee, kun ihmiset sokeasti uskovat näihin gallupeihin, joissa kerrotaan miten seksiä pitää harrastaa väh. 3krt/vko. Tosiasiassa tuo voisi olla kuukausisaldo, niinkuin tästä ketjusta huomataan.



Parisuhde on nimenomaan TAHDON ASIA. Sitä joko tahdotaan hoitaa elämä puolison kanssa takaisin raiteille (alamäki) tai sitten sitä erotaan paremman toivossa ja suoraan sanottuna luovutetaan, sehän on nykypäivän trendi. Sitten nämä arkipäivän luovuttajat lähtevät Suuriin Seikkailuihin etsimään haasteita. Hohhoijaa.



Lukekaa myös tässä ketjussa vähän aiemmin oleva linkki. Siinä on asiaa myös.

Täältä palstalta voit saada hyviä ja yhtä lailla huonoja ajatuksia, mutta vasta ammattilaisen vastaanotolla voit/voitte todella selvittää tilannettanne (olen itse ammattiauttaja).

Heitäpä pari ajatusta ja vinkkiä, että voimme aloitta keittiöpsykologialla kotona märehtimisen ;) Oikeesti!

Kun vastaanotollani on pariskunta, joiden parisuhde on kriisissä, on hyvin yleistä että molemmat puhuvat

a) omista tarpeistaan ja haluistaan

b) olettamuksia (!) toisen ajatuksista/tunteista



Terapian tärkeitä antia on sen rauhallinen strukturoitu läpikäyminen, mitä kummatkin itse haluavat mutta aivan erityisesti toisen asemaan asettuminen, sitä taitoa kun kriisiytyneillä pareilla ei juuri ole. Monasti toinen voi väittää vaikkapa " No kun se aina haluaa mun olevan kotona" , ja kun asia tutkitaan terapeutin ohjauksessa, huomataan ettei se toinen näin halua läheskään aina ja toinen on hyvinkin valmis kompromisseihin.

Nyt olen taas kotona ja seksi ei kiinnosta. Kun päivät olen lasten tarpeita varten, en jaksa enää illalla olla mieheni tarpeita varten.

.. ei se seksi oo vain toisen tarpeiden tyydyttämistä. Löydät kyllä tavan olla siten lähellä miestäsi, että itsekin siitä nautit. Vai mitä?

ainut asia mitä en rehellisesti pysty miettimään edes omassa päässäni.



T: 78

Stressaantuneena ja väsyneenä et kerta kaikkiaan pystykään nauttimaan seksistä. Esimerkiksi kunnon hieronta voisi laukaista pahimman väsymyksen, sen jälkeen seksi tuntuu paremmalta. Onko kotona oleminen lasten kanssa sinulle henkisesti raskasta?