Helmikuun odottajat?

Täällä olisi kanssa yksi tuleva helmimamma. Plussattiin perjantaina ja laskettu aika olisi 2.2. Tämä on meidän ensimmäinen lapsi. Jännittäviä aikoja siis elellään :)

Täällä varovaisesti ilmoittautuu ihan uusi odottaja. 23 vuotiaita ollaan, mies ja minä :)

Tasan 5 vkoa sitten jätettiin pillerit pois, ajateltiin että tulee kun on tullakseen, että eihän se heti tärppää pillereiden jälkeen.. Niinhän siinä sitten kävi että plussasin maanantaina :)



LA näillä näkymin 9.2.2011, nyt siis tasan 5 vkoa. Kyllä jännittää, epätodellinen olo!! :) Hirveästi onnea kaikille!

Ihanaa,että meitä odottajia on jo näin paljon mukana :)



Minä olen aivan innoissani tästä ihanasta ja isosta salaisuudestani - tahtoisin kuulluttaa asiasta jo ihan kaikille,mutta järki sanoo että vielä pitää malttaa.Tuntuu ihan epätodelliselta koko odotus,voiko tää olla edes totta?Olen jättänyt pillerit ja ehkäisyt pois jo vuosi sitten ja vauva on saanut tulla jos on tullakseen...toukokuu oli ensimmäinen kuukausi kun ihan tosissaan yritettiin ja laskin tärppipäiviä,Kuinka ollakaan testi näytti maanantaina plussaa :)

Tästä asiasta todemmantuntuisen tekee kaikki mahdolliset oireet: hillitön väsymys,kuvotus,rintoja aristaa,vatsaa nipistelee ja palelee aivan tajuttoman paljon.Illat ja yöt meinaa mennä valvoessa kun kuvottaa ja sopivaa nukkuma-asentoa on vaikea löytää ja kun on niin paljon kaikkea ajateltavaa!Minua vaivaa myös ummetus,Onko muita joita se vaivaa ja mistä olette saaneet siihen apua ja helpotusta?



Nyt vain toivotaan,että pikkuinen kestää mamman kyydissä loppuun saakka :)

Mulla on kans kaikenmaailman oireita, kyllä sitä nyt jo tietää olevansa raskaana :) Väsymys on yletön, seksi ei kiinnosta, hellyyttä vaan pitäis saada ja vatsa on juilinut jo pari viikkoa, tuntuu että enemmän vaan kokoajan.



On kyllä tosi kiva lukea näitä, kun ollaan niin samassa vaiheessa kaikki! :)

Joo mun tekis kans mieli huutaa kaikille pikkusesta, täytyy vielä vähän aikaa malttaa... On tää niin ihanaa!!!

Oireista... Mulla kans ollu ummetusta ja tänää sellanen tunne, et alamahaa polttais, miehelle sanoinkin, et pikkusella on stendari mukana ;-) Siellä masussa on oikeesti joku, hih!

Mulla puolestaan tuntuu olevan vatta sekaisin parin päivän välein. Kullakin omalla tavallaan sitten. Rintojen kipuilu on kyllä maha vihlonnan kanssa pahinta. Vahingossa kun rintoja hipaisee niin samalta tuntuu kuin olisi kunnolla oven karmiin törmännyt!



Väsymys on kyllä tässä kuudennella viikolla meikäläisellä hurjaa. Mikään unimäärä ei riitä ja töissä saa olla silmät ristissä. Asiakkaille tulee puhuttua mitä sattuu...

Minä ja suuri salaisuuteni... Olen niin taikauskoinen, että helmimammoihin ilmoittautuminen tuntuu suorastaan kohtalon härnäämiseltä. Ihana salaisuus pitää kuitenkin päästä jakamaan johonkin eli HEIPPA :)!



L.a. 7.2. eli 5+3. Luontoäitiä piti hieman auttaa onnistumaan. Esikoisen syntymästä on jo lähes vuosikymmen ja kaikki on ah niin autuaasti unohtunut. Esimerkiksi nämä alkuraskauden oireet... ;P Ikää minulla on 30+ ja esikoinenkin vaati hieman alkuapuja aluillepanemisessa.



Plussan testasin jo kaksi viikkoa sitten. Ja se plussa tuli hieman puun takaa, sillä tein testin vain varoiksi, sillä tiedossa oli alkomahoolipitoiset pirskeet (jep: "hiukan" neuroottinen. Ei edes menkat myöhässä ja piti testata varoiksi...) Ja kun se teksti "raskaana" ilmestyi näytölle, kaikki tuntui niin uskomattomalta. No, te tiedätte. Ja ne pirskeet olivatkin sitten mielenkiintoinen kombinaatio a) olla holittomana siten etten kiinnitä koko naislauman huomiota tipattomudella b) jaksaa kukkua naisporukan mukana yöhön tässä tolkuttomassa väsymyksessä. XD no, salaisuus säilyi...



Olen menossa jo ensi viikolla varhaisultraan aiemman kohdunulkoisen raskauden vuoksi. Malttamattomana soitin neuvolaan (kesäsulkujen vuoksi ajattelin varmistaa heinäkuulle työhöni sopivan ajan) ja antoivat ajan jo juhannusviikolle. Tuntui hassulta, että uudelleensynnyttäjälle annettiin näin pian aika kun ensimmäisestäni menin neuvolaan vasta rv 10, varhaisultran jälkeen.



Olen NIIIIII-IN väsynyt. Voisin vain nukkua, nukkua, nukkua. Ja nukkua. Töissäkäynti hiukan häiritsee nukkumistani, muuten on kaksi viikkoa mennyt sujuvasti unten mailla. Rinnat ovat niin arat, että iltaisin tekee ihan pahaa ottaa rintsikat pois kun rinnat "pääsevät valloilleen" XD Tosin joka toinen päivä olen varma, että "nyt tämä raskaus loppui kun ei ole kunnon oireita". Pöhköpöhköpöhkö minä. Josko ensi viikon uä:n jälkeen neuroosi helpottaisi ja osaisi nauttia.



Kanssasisaret: koska TE ajattelitte paljastaa Salaisuuden? Kenelle ja milloin...?

Olen kertonut suuresta salaisuudestani sisarelleni heti kun olin asiasta miehelleni kertonut..pakko oli kertoa jollekin jolla on jo entuudestaan lapsia,että saisin jotain tukea tietämättömyyteeni.Olen ajatellut paljastaa asian ensimmäisen ultran jälkeen..sitten kun nään että pikkuinen on siellä missä pitääkin :).Asiasta ensimmäisenä kuulevat varmasti lähimmät ystävät ja tulevat isovanhemmat.Työpaikalla yritän salata asian mahdollisimman pitkään,joka luultavasti tuleekin onnistumaan,koska jään kesälomalle heinäkuun puolessa välissä ja siitä suoraan vuoden opintovapaalle...Tarkoitushan mulla oli opiskella seuraava vuosi ahkerasti,mutta kohtalo päättikin toisin...



Oireista vielä..rinnat ovat todellakin huuuuuurjan kipeät varsinkin iltaisin,pakko rillutella kotosalla yläosattomissa ettei mikään kangaskaan niihin osuisi ja nukkumaan käyminenkin menee tissejä asentoon asetellessa ettei vaan sattuisi.Nyt minua vaivaa jo aivan järkyttävä herkkyys..tuli eilen itkettyä monet itkut ja mitä tyhmemmistä asioista..sitten rupesi jo naurattamaankin ihan hervottomasti ja sitten piti taas itkeä kun en tiennyt mille nauran...On tämä elämä ihmeellistä :)

Tein testin maanantaina, tiistaina ja tänään. Uskottava se kai on, meille tulee toinen:) Esikoinen 10/08 on 1v8kk poika, joten ikäeroksi tullee 2v4kk. Itse olen 24v ja mies 31v.



Maanantaina oli kp 26/30 ja tein halpistestin (PregCheck), johon sain haalean viivan. Samana iltana tuli ihan vähän vaalean, siis todella vaalean ruskeaa vuotoa ja pelästyin ihan hirveästi, että kesken menee. Sen jälkeen vuotoa ei olekaan ollut. Varpaillaan tässä silti on koko ajan, mutta toiveikkaana myös. Sukupuolesta ja nimistä ollaan jo miehen kanssa kinattu:)



Hauska lukea sun tekstiä Hautomo:D Mä kerroin jo mun parhaalle ystävälle, joka tiesi, että yritetään toista. Lisäksi miehen äiti tietää jo. Muilta ajateltiin pitää salassa vielä tovi. Ja ainakin töissä yritän piilotella pyöristyvää vatsaa kesän yli. Mulla loppuu nykyinen työsopimus syyskuun puolessa välissä ja haluan, ettei sopimuksen mahdolliseen jatkumiseen vaikuta tieto siitä, että jään äitiyslomalle vuodenvaihteen jälkeen. Esikoisesta mulla oli kunnon masu jo ennen puoliväliä, saa nähdä, miten nyt käy.



Oireita ei oikeastaan ole. Aikaisemmin tällä viikolla olin väsynyt ja alavatsaa nipisteli. Nyt jäljellä on enää rintojen arkuus. No vielä tässä ehtii kärsiä... Mä kyllä nautin esiskoisen odotusajasta. Pahoinvointi oli lievää ja sitä kesti vain jokusen viikon.



Tästä se alkaa...36 viikkoa laskettuun aikaan:)

Hyviä vointeja helmikuun odottajille!



JohannaAl

4+0

Mä kerroin kahdelle hyvälle ystävälle joista toisella on reilu puolivuotias itsellä, pakko oli jollekin paljastaa.. Mies ei ole kertonut kellekään, en oikein tiedä tajuaako se edes itse kunnolla :)

Koitan pitää suuni kiinni vaikka olishan se ihanaa päästä iloitsemaan läheisten kanssa mutta.. ehkä varovaisuus kannattaa. Sain neuvola-ajan 28.6, ehkä sitten ekan ultran jälkeen uskaltaa :)

Nämä kaks on mun parhaita ystäviä ja ne myös tiesi, että me yritetään vauvaa, kolmas kerta muuten toden sano!

Töissä kerron sit, ku on pakko tai sit ku näkyy ;-) vanhemmille ja muille ystäville ajateltiin kertoa ekan ultran jälkeen, millois se muuten on? Edellisestä raskaudesta on jo niin kauan aikaa, että ehtiny tollaset unohtaa kokonaan.

Oireista vielä, täällä kans rinnat kipeenä, pahin kyllä menny ohi, ei enää meinaa taju lähtee jos niihin koskee, hih... Ja miten kaikki (pahat) hajut onkin voimakkaita, tänäänkin bongattu vaikka mitä hajuja ja yököttäny.. Että sellasta!

Kolmas lapsi tulossa, la 6.2. Lapset täyttävät syksyllä vuoden ja kolme vuotta. Pahoinvointia oli pari päivää pian tärppäyksen jälkeen, mutta nyt ei mitään, mikä on ihana poikkeus edellisiin raskauksiin. Viime viikonloppuna supisteli parina iltana aika tiuhaankin, sitä pidin outona. Ei varsinaisesti sattunut, mutta epämukavaa oli.



Hymyssäsuin eteenpäin!

Heissan kaikille!



Minäkin liityn tänne helmikuun odottajiin kun plussasin tänään kahdella eri testillä, kiertopäivät 27/28. LA olisi laskurin mukaan 20.2.11, mutta epäilen, että tulee aikaistumaan hieman... Esikoista toivotaan kovasti sitten helmikuussa syntyväksi ja meilläkin tärppäsi ensimmäisestä yrityskierrosta.



Ja hei: kertokaa mitä tuolla ekalla neuvolakäynnillä tehdään?? *jännää*

...täytetään sinusta esitiedot kirjoihin ja kansiin. Sinun sairaudet, leikkaukset, mahdolliset aiemmat raskaudet: sinun terveyshistoriasi. Myös lapsen isän ja suvun terveyshistoria kartoitetaan. Ei toki mitään isoisän jalkasieniä, mutta esim. diabetes ja verisuonisairaudet ovat sellaisia, mikä kiinnostaa suvun sairauksista.



Sinut punnitaan, virtsasi tikutetaan, mitataan verenpaine ja kysellään tähän raskauteen liittyvät jutut: viimeiset menkat, edeltävä ehkäisy jne. Sinusta otetaan verinäyteet: veriryhmäsi ja reesustekijäsi selvitetään, samoin otetaan hiv, kuppa ja hepatiitti-b-näytteet. Joissain kaupuigeissa alle 25- vuotiailta raskaana olevilta katsotaan virtsasta klamydianäyte. Alkoholi-, huume- ja tupakkakysely tehdään (tai siis kuuluis tehdä kaikille).Saat kasan lippusia ja lappusia mukaan ja neuvolakortin :)



Täällä yksi superneuroottinen Hautomo, joka on ollut koko päivän paniikissa polttavasta alavatsakivusta. Joo-o: alavatsakivut kuuluvat raskauteen, mutta kun omaan nilkkaan osuu, sitä maalaa jo kaikki mahdolliset kauhukuvat ja suree valmiiksi surut, mihin ei vielä ole edes aihetta *kopkopkop*.

Mulla kans oli alavatsakipuja eilen, ei nyt niin kovia ja mä kans oon surru valmiiks... Välillä tosi positiivisia ajatuksia ja sit taas niitä negatiivisia :-( Tänä aamuna sit heräsin ilman vatsakipuja, täytyy pitää peukkuja! Toivottavasti se kohtu siellä nyt vaan kasvo?! Eli ilosena uuteen päivään!

Terve kaikki. Plussa tuli tänään aamulla, laskelmieni mukaan RV 4+3. Uskomatonta.



Esikoinen siis kyseessä, minä 27v, mies 33.



LA taisi olla 13.2, jos laskin oikein.

Katselin, että Perhosia taisi olla aika lailla samoilla tiedoilla liikenteessä?



Ja Hemmuli, kiitoksia kovasti moninkertaisista tsemppailuista, tuottivat näemmä tulosta!

Ihanaa että pääsit tälle puolelle :) Niin vain olit oikeassa että kun tutkimuksiin ilmottautuu niin heti tärppää :D



Mä vatvon edelleen sen varhaisultran kanssa. Nyt on aika varattu juhannuskeskiviikolle (jolloin rv7+0), seuraava mahdollisuus on vasta seuraavan viikon maanantai..



Oon kertonu vasta yhdelle kaverille, tai se arvas oikeestaan ite. Läheisille ajateltiin kertoa ton varhaisultran jälkeen ja muille sitten kun maha näkyy. Luulen että maha kyllä pullahtaa aika nopsaan esille :) Esikoisesta kerroin töissäkin vasta rv17, nyt "pelkään" ettei maha pysy piilossa edes sitä turvallista 12 vkoa ;)



Hemmuli rv5+3

Tuli semmoinen mieleen, että pitäiskö jossain vaiheessa kerätä tonne alkuun tietoja meistä helmikuisista + lasketut ajat? Vai odotellaanko vielä? Ja toinen juttu: keksittäiskö ketjulle joku pirteämpi nimi tyyliin "hurmaavat helmikuiset 2011" tms? Ehdotuksia peliin!



nimimerkki "ei näköjään muuta tekemistä, kuin miettiä näinkin olennaisia asioita" ;)

porukkaa tullut sitten viime käynnin.



Täällä olisi 6+4 menossa, armoton väsymys ja ällötys. Tekee tiukkaa vaihtaa pojan kakkavaippaa, huh!



Oireita tuon väsymyksen ja ällötyksen lisäksi on rinnat, joihin on noussut maitoa. Lopetin imetyksen 4 kk sitten, jonka jälkeen rinnat on tipotellut mutta eilen suihkussa hieman puristaessa lensi ihan maitosuihku. Onneksi mun rinnat on "tippalukolliset" eli eivät vuoda turhia. Pojankin imetyksen aikaan vasta kun pojan rinnalle nostin alkoi tulla maitoa..



On kerrottu molempien lähipiirille, ja anoppi innoissaan jatkoi jo muullekin suvulle, vaikka sanoin että odotellaan neuvola ensin ja lääkärin varmistus, että vauva olisi tulossa. Kun on edelleen se keskenmenon riskikin. Viikolla mies saikin sitten tädiltään onnittelu-viestiä, kun pojasta tulee isoveli. Vähän suututti, mutta en raaski mennä anopille asiasta sanomaan, kun itse painii rintasyöpänsä kanssa. Todettiin pari viikkoa sitten.. :/

Kai sitä täytyy uskaltaa tänne ilmottautua, vaikka takana kaihertaa vähän varhainen keskenmeno, josta ei oo kuukauttakaan. Plussa tuli tänään aamulla kuitenkin, kun kuukautiset on 3 päivää myöhässä. Täytyy kai vaan yrittää luottaa siihen, et se jatkuu, vaikka viimeks loppui itsekseen viikon jälkeen.



LA ois tän sivuston laskurin mukaan. 12.-14.2 eli kiva ystävänpäivän vauva saattais olla tulossa. Ihanaa!



Itse täytän tänä vuonna 24v ja mieheni on saman ikäinen, esikoista odotellaan ja jännittävää on!



Mitään kunnollisia oireita ei vielä oo, toivon, että tulis, (mut ei mielellään oksentelua...) niin vois olla varmempi asiasta. Onks kellään samanlaisia tuntemuksia?



Kiva, kun meitä on näin paljon, tsemppiä kaikille!