Halveksin niin noita URAohjus-isiä
Miten onkaan lähipiiriin siunaantunut näitä miehiä, joilla on lapsia (ei niitä isiksi voi kutsua) jotka pyhittävät kaiken oman työelämänsä ja uransa eteen.
Pienet lapset ja vaimo ovat kotosalla ja näkevät isää/miestä maks. 1 h illassa ja viikonloppuisin. Eikö tämä juuri ole sitä vahemmuudesta lintsamista, mistä psykologit puhuvat?
Vaimolla ei käytännössä ole mahdollisuutta omaan normaalinkaan työelämään, vaan tehdään lyhennettyä työviikkoa/päivää, jotta lapset eivät vielä entisestään jäisi heitteille.
Nämä erialaiset johtajat tienaavat kyllä hyvin, mutta eihän se oikeuta vanhempaa olemaan poissaoleva lapsensa elämästä ja jättämään vaimonsa yksinhuoltajan rooliin.
Kyläillessä on hurjaa katsoa, kun lapsi/lapset tartautuvat äidin helmoihin eivätkä esim. suostu menemään isän syliin.
Onko tämä teidän muiden mielestä ok? Oma äitini oli aikoinaan paljon töissä ja viikonloput ja illat täyttyivät erilaisilla menoilla. Kyllä suhde äitiin meillä sisaruksilla on hyvin etäinen. Mutta se mahdollisuus ei ilmeisesti näitä lähipiirin miehiä haittaa.
Kommentit (122)
kun tehdään lapsia eikä niitä sitten hoideta. Enkä tarkoita lastenhoitojärjestelyitä (eli sitä kuka hoitaa kun joku on töissä) vaan sitä että kukaan ei hoida, kukaan ei halua, kukaan ei välitä. Lastenkotiinkaan ei 70-luvulla niin helposti pääse. Siihen aikaan ihmiset mieluummin hyssyttelivät, jos lapsi sai koulussa ruokaa niin hyvä. Ei puututtu. En tiedä miten helposti nykyään puututaan mutta sanoisin, että aika pienet murheet sulla jos lasten kotihoito teke sinusta aikuisen hulluksi. Minun äitini ei minua kotona hoitanut, ei edes iltaisin tai viikonloppuisin. Ei hoitanut muuten isäkään joka ilmoitti eron yhteydessä äidilleni ettei halua minua vaivoiksensa. Nykyään on kaikki niin ihmeen vaikeaa, mikään einäköjään kelpaa, kauheaa jos joku on " vain" mamma, kuten tuolla jo haukuitte. Itse olisin ollut onnellinen jos äitini olisi ollut joko mamma tai työssäkäyvä mamma mutta mamma kuitenkin. Eikä juoppo laiminlyövä miehissäjuokseva äiti.
Porukka väittää että täällä puolustetaan uraisiä mutta luulen että muutkin kotiäidit täällä puolustavat itseään, kun ovat kotona. Kun vaikuttaa nyt siltä että tämä systeemi ei kelpaa joillekin. Minä en ainakaan ole uraisiä pullustanut, vaan itseäni. Ja yleensä uraäitejä. Irtisanomisista: Salcomp on hyvä esimerkki tilanteesta jossa ihmiset potkuja saa. Ei auta vaikka olisit suorastaan loistavan häikäisevä tyyppi!
Kun alunperin puhuttiin lasten oikeuksista ISÄNSÄ AIKAAN, nyt pitkään kotona hoitaneet ÄIDIT puolustavat epäsuorasti oikeuttaan olla kotona. Hä?
Olen vakaasti sitä mieltä, että monet modernin maailman ongelmat juontavat juurensa tässäkin viestiketjussa esitetyistä järjettömän pehmeistä kasvatusideologioista. Ei voi olla tarkoitus, että vanhemmilla on niin päivässä niin paljon vapaata aikaa, että voivat viihdyttää lapsiaan tuntitolkulla päivässä.
Lapsen kuuluu saada rakkautta, rajoja, vahva kokemus siitä, että vanhempi on kriisin hetkellä läsnä. En usko millään, että sen kokemuksen edellytyksenä on, että perhe alkaa elää lasten ehdoilla. Minä luulisin, että onnellisen lapsuuden salaisuus on se, että lapsen päivät toistuvat suhteellisen samanlaisina, niihin ei tupata liikaa harrastuksia, lapsi näkee molempia vanhempiaan silloin tällöin päivän/viikon aikana ja tietää minne juosta, jos alkaa verta vuotamaan (sydän tai kroppa!) Lapselle pitäisi myös antaa tilaa hengittää, kehittää mielikuvitustaan, nauttia yksinäisistä leikeistä ja leikeistä muiden lasten kanssa - vanhemmuus on totaalisen hukassa, jos vanhemmista tulee puuhaemäntiä ja leikkisetiä, jotka pyrkivät maksimoimaan lasten kanssa aktiivisesti vietetyt tunnit.
Monista kirjoituksista voisi muuten päätellä, että esim. avioeroisät eivät pysty sitten mitenkään luomaan syvää suhdetta lapsiinsa, kun eivät ole arjessa joka päivä leikittämässä. Väärin. Itse rakastan syvästi omaa isääni ja koen hänet yhdeksi lähimmistä ihmisistäni, vaikka en hänen kanssaan juuri viikonloppuja ja loma-aikoja enempää ole viettänytkään varhaislapsuutta lukuunottamatta.
Ai, niin. Kemijärvelle jäi muutama työntekijä; johtajat.
Vierailija:
Tyylisi muutenkin on aika alentuva, kultapienittelet ja kaikkea t: se jota et kultapienittellyt
Yt-neuvotteluissa viesti siitä kuka ja ketkä halutaan pois tulee työntekijän edustajalta toisin kuin täällä tunnutaan kuvittelevan.
kotiorjiksi ja hulluiksi, ja tyhmiksi. Ei maltettu (taaskaan) pysyä keskustelussa isien ja lasten asialla vaan ryhdyttiin haukkumaan äitejä, kuten aina. Äitienhän syytä on aina kaikki, palstalaisten mielestä. Joten tätä käännettä ei olisi tullut jos olisitte pysyneet puhumassa isien työajoista eikä äitien hommasta kotona.
monesti esim. tuotanto lopetetaan kokonaan. Tuotekehitys jää, ei tuotannon ihmisillä ole kompetenssia toisiin tehtäviin. Vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi. Tätä ajoin takaa.
ja tutkimustenkin mukaan naiset tekevät suurimman osan kotitöisä, siitä huolimatta että molemmat ovat kokopäivätyössä.
ja sen sijaan että työpäivien jälkeen tehtäisiin puoli aikaa kotitöitä, nyt ei tarvitse tehdä senkään vertaa (paitsi ne hommat jotka syntyy siinä illan aikana). Mistä muuten päättelit, että me miehemme kanssa arvostelemme toisiamme? LTO:na hoitaisin itse muiden lapsia sillä aikaa kun omat päiväkodissa. Ja palkasta ei jäisi paljoakaan käteen työmatkojen ja hoitomaksujen jälkeen. Mutta periaatteen vuoksi pitäisi sinun mielestäsi toimia toisin? Koska sinulle ei sovi?
Pitkiä ovat päivät välillä, toisaalta ei onneksi viikonloppuja tarvitse yleensä tehdä. Lapset eivät todellakaan " hylji" isäänsä, vaan päinvastoin! Ja hui, nyt tulee jotain tosi kaameaa asiaa! Tämä " uraohjusmamma" on menossa töihin, kun kuopus on n. 1 vuosi 3 kk ja " uraohjusisi" jää vuorostaan muutamaksi kuukaudeksi kotiin (kunnes molemmat menevät hoitoon, kun nuorin n. 1 v. 7 kk). Ja kaiken lisäksi lähes heti, kun menen töihin, joudun lähtemään 3 päiväksi työmatkalle ja isi jää lasten kanssa kahdestaan!
Eikös meillä ole ihan kauheaa! Lapset varmaan kärsivät ja menettävät nyt sekä isän että äidin!!!!
Se on 50-lukulaista. Jos isä jää kotiin, se on ihanaa ja kaikin puolin tervetullutta.
Ilmeisesti olen saanut itseäni ilkeämmän sivupersoonan tai useammankin, kun näyn vastanneen silloinkin, kun en koneella ole ollut. Olen siis tämä joka sanoi, että ikävät tyypit lähtevät ensin.
Totta on tietenkin, että pois joutuu hyviäkin ihmisiä, mikäli työntekijöitä vähennetään enemmänkin. Mutta totuus on, että aina ensimmäiseksi lähtevät ne, joilla ei ole ihmissuhdetaitoja nimeksikään. Nämä mainitaan ensimmäisten joukossa, kun aletaan miettiä sitä, kenet olisi mahdollista poistaa. Ja kuten joku mainitsi, viestit tulevat useimmiten työntekijöiden edustajilta, työnantajapuoli vain tekee lopullisen päätöksen; toimii ikäänkuin kumileimasimena.
Näissäkin tilanteissa varmasti joutuu pois hyviä työntekijöitä, mutta heitä ei ensimmäisenä esitellä ja heille pyritään viimeiseen asti löytämään jokin korvaava toimi. Yt-neuvottelijatkin ovat ihmisiä, joilla on omat inhimilliset tunteensa, vaikkei sitä irtisanomisista koskaan uskokaan.
Vierailija:
monesti esim. tuotanto lopetetaan kokonaan. Tuotekehitys jää, ei tuotannon ihmisillä ole kompetenssia toisiin tehtäviin. Vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi. Tätä ajoin takaa.
tavallisessa tehtaassa olisi sama juttu. Kaikki yli 50kymppiset mm. saivat kenkää. He ovat ikänsä tehneet kokoonpanotöitä tuotannossa joka nyt lopetettiin, koska tehdas myytiin ensin ja sitten muualla päätettiin " tehostamisesta" . Kenenkään työntekijän sana ei paljoa kuule painanut, hyvä jos työnjohtajienkaan koska ulkopulolinen konsulttihan sitä palkattiin hoitamaan ikävä juttu pois. Ne työnjohtajatkin saivat kenkää. Hyviä tyyppejä muuten noi 50kymppiset ja nuoremmatkin. Että ei leimata kaikkia irtisanottuja huonoiksi, itse asiassa näitä on paljon, todella paljon, hyviä tyyppejä joille ei töitä. Massairtisanomisten yhteydessä ne saavat kenkää. Ja muualla Suomessa kuin siellä stadissa ei niin helposti töitä löydy.
Alkuperäisessä viestissäni vastasin vain ihmiselle, joka väitti perheenisän, joka uskaltaa sanoa lähtevänsä kotiin klo 17-18, saavan kenkää tekonsa vuoksi. Siihen vastasin, ettei näin ole asia, vaan että ennen tätä isää lähtee ihminen joka ei ihmissuhdetaitoja omaa.
Miten kummassa tämä vastaukseni näihin massairtisanomisiin venyikin?
Vierailija:
tavallisessa tehtaassa olisi sama juttu. Kaikki yli 50kymppiset mm. saivat kenkää. He ovat ikänsä tehneet kokoonpanotöitä tuotannossa joka nyt lopetettiin, koska tehdas myytiin ensin ja sitten muualla päätettiin " tehostamisesta" . Kenenkään työntekijän sana ei paljoa kuule painanut, hyvä jos työnjohtajienkaan koska ulkopulolinen konsulttihan sitä palkattiin hoitamaan ikävä juttu pois. Ne työnjohtajatkin saivat kenkää. Hyviä tyyppejä muuten noi 50kymppiset ja nuoremmatkin. Että ei leimata kaikkia irtisanottuja huonoiksi, itse asiassa näitä on paljon, todella paljon, hyviä tyyppejä joille ei töitä. Massairtisanomisten yhteydessä ne saavat kenkää. Ja muualla Suomessa kuin siellä stadissa ei niin helposti töitä löydy.
meillä miehen työ on kaheksasta neljään, ehkä kerran tai kaksi kertaa kuussa on tehtävä pitempi päivä ja ylityöt hän ottaa sitten takaisin... palkka on keskitasoa, riittää meidän elämiseen ihan hyvin vaikka tarkottaakin, että esmes kesäreissua varten on hieman säästettävä... musta on ihanaa kun hän tekee kotitöitä (huom ei auta, eikä osallistu vaan TEKEE kotitöitä, ei käskystä vaan luonnostaan) ja muutenkin tykkää viettää aikaa kotona ja perheensä kanssa... me harrastetaan yhessä ja tavataan ihmisiä yhessä.. ei oikeestaan vapaa-ajalla olla ollenkaan erossa.. usein kyllä ollaan vaan perheen kesken, makoillaan koko jengi sohvalla ja katellaan leffaa.. hierotaan toistemme hartioita tms..
usein kun joku tulee kertomaan mulle, että hänen mies ei tee kotitöitä tai ole lastensa kanssa tai anna hellyyttä tms.. niin tekisi mieli sanoa, että mikset vaihda miestä, miksi tyydyt jos ei kerta tee onnelliseksi.. mutta enpähän mä tiedä mikä kenetkin tekee onnelliseksi, tai voi mennä muitten perhe elämää arvostelemaan.. tehkööt omat valintansa...
sanonpahan vaan, että olen tosi onnellinen miehestäni... että sen mitä haluaa voi löytää jos on valmis tekemään töitä sen eteen... ei miehellä ole helppoa ollut kieltäytyä iltatöistä tms, hänen on pitänyt sitten muissa asioissa loistaa, kun ei suostu työmatkoille... ja just se, että esmes taloa sisustetaan pikkuhiljaa ja edullisesti... on vaan tehtävä valintoja.. ja jos jonkun valinta on sitten se, että mies tekee paljo töitä niin on hyvä, että edes äiti on kotona, koska kyllä lapselle kaikkein tärkeintä on se, että joku on... laatuaika käsite on vanhentunut... jo pitkään on puhuttu hyvän arjen puolesta :)
Minusta lasten ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, ettei aina ajattele itseään ensimmäisenä, ei " järjettömän pehmeitä kasvatusideologeja" . Jo tuo ajatuksesi siitä että jos vanhemmat viettävät paljon aikaa latensa kanssa he ovat lasten viihdyttäjiä. Ei se välttämättä niin mene: me ainakin viihdytään toistemme seurassa YHDESSÄ asioita tehden. Olen siis kanssasi totaalisen erimieltä.
Jos siis sanot, että ikävät ihmiset lähtevät ensin, on se jollekulle elämäänsä vittuuntuneelle hieno punainen vaate, jota voi vittuillessaan heiluttaa muiden nenän alla. Vaikka olisit tarkoittanut vain yksittäistä ihmistä, se kyllä palstalla mielellään moninkertaistetaan.
Kannattaa siis miettiä, miten asiansa täällä ilmaisee.
Vierailija:
Miten kummassa tämä vastaukseni näihin massairtisanomisiin venyikin?
Vierailija:
Jos on varaa tehdä monta ulkomaanmatkaa vuodessa, niin silloinhan on varaa pitää myös monta lomaa vuodessa. Mikä tarkoittaa paljon aikaa yhdessä perheen kanssa... Vai laskinko jotain väärin? Vai käykö hän aina reissuilla yksin?
--- veljeni ja vaimonsa käyvät myös lomalla yksin, lapset ovat silloin hoidossa sukulaisilla. Minun mielestäni mikään viikon lomamatka lasten kanssa ei MITENKÄÄN korvaa sitä oikeaa aikaa arjessa. Unohtakaa jo tuo amerikkalainen LAATUAIKAHÖMPÖTYS! Ei se korvaa mitään.
Tyylisi muutenkin on aika alentuva, kultapienittelet ja kaikkea t: se jota et kultapienittellyt