Lue keskustelun säännöt.
Halveksin niin noita URAohjus-isiä
13.01.2005 |
Miten onkaan lähipiiriin siunaantunut näitä miehiä, joilla on lapsia (ei niitä isiksi voi kutsua) jotka pyhittävät kaiken oman työelämänsä ja uransa eteen.
Pienet lapset ja vaimo ovat kotosalla ja näkevät isää/miestä maks. 1 h illassa ja viikonloppuisin. Eikö tämä juuri ole sitä vahemmuudesta lintsamista, mistä psykologit puhuvat?
Vaimolla ei käytännössä ole mahdollisuutta omaan normaalinkaan työelämään, vaan tehdään lyhennettyä työviikkoa/päivää, jotta lapset eivät vielä entisestään jäisi heitteille.
Nämä erialaiset johtajat tienaavat kyllä hyvin, mutta eihän se oikeuta vanhempaa olemaan poissaoleva lapsensa elämästä ja jättämään vaimonsa yksinhuoltajan rooliin.
Kyläillessä on hurjaa katsoa, kun lapsi/lapset tartautuvat äidin helmoihin eivätkä esim. suostu menemään isän syliin.
Onko tämä teidän muiden mielestä ok? Oma äitini oli aikoinaan paljon töissä ja viikonloput ja illat täyttyivät erilaisilla menoilla. Kyllä suhde äitiin meillä sisaruksilla on hyvin etäinen. Mutta se mahdollisuus ei ilmeisesti näitä lähipiirin miehiä haittaa.
Kommentit (122)
Olen tosi ylpeä miehestäni, jolla on kunnianhimoa eikä ole mikäään sohvaperuna. Lukion teki hyvin, kävi nopeasti intin ja opiskeli DI:ksi. Nyt, 28-vuotiaana hän on ylennyt jo pari-kolme kertaa ja nyt vastuulla on jo tosi iso alue tekniikkayrityksessä, pörssiyhtiössä.
Lapsen syntymän jälkeen matkat ovat vähentyneet ja hän yrittää tulla ajoissa kotiin. Tai tekee töitä illalla kun muut jo nukkuvat. Lisäksi hän huolehtii lapsista, kodista ja kunnostaan.
Että kyllä meillä riittää kunnianhimoa työn lisäksi kotiasioihin!
En vaihtaisi!
ps. Jos isä on töissä klo 7-17 ja lapsi menee nukkumaan klo 22 niin siinä ei ole mitään ongelmaa ehtiä olla lasten kanssa. TYömatkaan menee 15 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ainakin kerran elämässään heristellyt sormeaan naisille, jotka eivät jää kotiin hoitamaan lapsiaan? Veikkaan, että aika moni. Konservatiiviset ja sovinistiset arvot ja valinnat kulkevat käsi kädessä ja aika usein vieläpä pariskunnan molemmilla osapuolilla samanlaisina.
Aivan totta. Tuntuu, että tässä 50-luvun hengessä miesten uranluonti perheen kustannuksella on jotenkin must.
Mun mielestä moni isä lintsaa. Olen itse ollut erittäin vaativissa paikoissa työelämässä ja tiedän, että mitä " isompi" pamppu, sitä helpompi valita itse työt, työajat ja työtehtävät. Vaikeinta töiden suhteen on esim. vuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla, ei tosiaankaan millään markkkinoinipäälliköillä. On selvää, että töissä on paljon helpompaa kuin kotona. Uskokaa vaan tää kotiäidit!!!
On törkeää, jos mies olettaa, että nainen luopuu ammtillisista haaveistaan hänen uransa takia. Hyvä mies pyrkii kompromisseihin.
Tähän asti täällä on käyty ihan onnessaan vaahtoamassa kotihoidon puolesta, äidin tärkeydestä, kodin paremmuudesta ja siinä sivussa haukkumassa uraäidit. Nyt sitten pitäisikin muka hävetä sitä, että on tehnyt lapsia miehen kanssa, jolla työ menee kirkkaasti perheen edelle. Voi voi. Ei muuta kuin Lapen sivuille lohtua hakemaan, " kyllä äiti on vaan aina äiti, ei lapsi osaa kaivata isäänsä samalla lailla ja jonkunhan ne rahatkin on tienattava" .
siihen että saisimme miehetkin kotiin lapsia hoitamaan. Siis edes sillai että molemmat vanhemmat tekisivät lyhennettyä työviikkoa. Jos kaikki nuoret isät protestoisivat tätä nykymenoa kohtaan niin varmasti muutosta saataisiin aikaan. Siis että ihan ministeritasolta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on muuten pakko myöntää miehelle osittainen hoitovapaa, jos tämä sitä hakee (eli lyhennetty työpäivä). Jos pomo ' ei suostu' , hän rikkoo lakia.
Ja kun suurella enemmistöllä miehistä on vakituinen työsuhde (tosin kuin vaimoillaan keskimäärin, joista lähes puolet on pätkäduuneissa, jos duunia on), tämä vaihtoehto olisi täysin käytettävissä.
on todella uraisä, kuten meillä, joka on töissä vrk:ssa väh. esim. 06.00-17.00 (hakee sentään lapsen tarhasta), ja jatkaa heti kotiin tultuaan koneensa ääressä puoliyöhön asti, eivät vaimo ja lapsi kyllä saa sitä huomiota, mitä perheonni edellyttää.
Kunnianhimo näkyy tietysti tuloissa, mutta henkilökohtaisesti kadehdin kyllä niitä, joiden aviomiehet ovat todella läsnä perheessänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Aivan totta. Tuntuu, että tässä 50-luvun hengessä miesten uranluonti perheen kustannuksella on jotenkin must.
Mun mielestä moni isä lintsaa. Olen itse ollut erittäin vaativissa paikoissa työelämässä ja tiedän, että mitä " isompi" pamppu, sitä helpompi valita itse työt, työajat ja työtehtävät. Vaikeinta töiden suhteen on esim. vuorotyötä tekevillä sairaanhoitajilla, ei tosiaankaan millään markkkinoinipäälliköillä. On selvää, että töissä on paljon helpompaa kuin kotona. Uskokaa vaan tää kotiäidit!!!
On törkeää, jos mies olettaa, että nainen luopuu ammtillisista haaveistaan hänen uransa takia. Hyvä mies pyrkii kompromisseihin.
Aamen to that!
Niinpä. Onko oma miehesi uraohjus?Mistä moinen kiihko?
Silloin ymmärrän kritiikkisi. Puhut kuin freudilainen Jari Sinkkonen lastenpsykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni uraohjus, mutta tekee kotona niin paljon kuin ehtii. Olen hänestä ylpeä, ilman häntä tuskin olisin kotiäiti. Palkkapussin kun tuo kotiin niin empä viitsi valittaa. Ja säännöllisesti katsastamme tilanteen, että penskoille kelpaa myös iskän palvelut..
Mies on vain rahasampo, jonka ansiosta vain äiti saa nauttia täyspainoisesti lapsistaan kotona. Riittää sekä miehelle että lapsille, että lapset näkevät toista vanhempaansa lähinnä pari tuntia illlassa. Oletteko kysyneet lastenne mielipidettä?! Vai onko lapsenne vain sopeutuneet tilanteeseen, kun vaihtoehtoja ei ole tarjottu?
Miksi ette vaihteeksi pauhaisi sen puolesta, että molemmat vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, kun lapset on vielä pieniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä isä on tämän ketjun määritelmien mukainen uraohjusisä. Äitikin tekee töitä joskus enemmän, joskus vähemmän... Lapsille kelpaa kuitenkin niin äidin kuin myös isän seura. Ei tarvitse roikkua kummankaan lahkeissa. Viikonloput ja loma-ajat vietetään koko perheen kesken. Usein mukana on myös koko joukko sukulaisia tai ystäviä.
Äidit paasaa lisäaineista, luomutuotteista, rutiinien ja jatkuvan ulkoilun välttämättömyydestä, telkkarin turmiollisuudesta ja kaikesta mahdollisesta.
Mutta siinä, että lapsilla ei ole arjen tasolla isää, ei nähdä tai ainakaan myönnetä olevan lapsille mitään haitallista.
Omituista minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastava ja huolehtivainen.
Omassa tilanteessa: avopuoliso on töissä viikolla n. 9.30-18.30 joka päivä.
Loppuvuodesta edessä 3-4 työmatkaa, joista pisin kestää kk:den. Nyt kesälomalla menee töihin muutamina päivinä tekemään rästitöitä.
Silti aikaa jää myös perhe-elämälle ja harrastuksille.
On aika naiivia kuvitella, että kaikki uraa luovat isät ovat surkeita nahjuksia tai/ja kovanahkaisia tunteettomia materialisteja. Ja että heidän puolisonsa ovat uhrautuvia ja koulutuksen sekä työelämän suhteen kunnianhimottomia kotiäitejä. Ja että heidän lapsensa ovat hemmoteltuja ja onnettomia lapsia, joilla on tunneköyhä elämä. Se on kiinni jokaisesta yksilöstä itsestään, että minkälaiseksi hänen elämänsä muodostuu. Ja myös muutoksiin on kyettävä, jatkossakin.
Taitaa olla noilla uraohjuksilla olla paljon sitä, että tehdään itsensä tärkeämmäksi kuin ollaankaan, ei ehkä halutakaan olla paljon kotona yms.
Kyllä on mielestäni osittain omaa vikaa jos tekee kellonympäri töitä vastentahtoisesti.
Tuli vielä mieleen yksi juttu, joka varmaan toisten kohdalla pitää paikkansa, eli toinen suhde. Mikäs sen helpompaa, kun vedota työkiireisiin..
Varmasti koskee monta tämän listan keskustelijoista! Tunnen itsekin tällaisia perheitä, joissa isä on aina poissa ja tekemässä uraa. Äiti pakertaa sitten kotona, usein burn-outin partaalla. Isukki ei edes tunne omia lapsiaan eikä osaa olla heidän kanssaan. Ei tiedä eikä tunne lastensa rutiineja. Sääliksi käy lähinnä lapsia.
Usein tällaiset miehet havahtuvat vasta 50-60-vuotiaina siihen, ettei sitä suhdetta lapsiin olekaan olemassa. Kyllähän se suhde rakentuu pelkästään siitä, että todella viettää aikaansa lasten kanssa. Ei siihen mikään tunnin laatuaika iltaisin riitä!
Omalla ystävälläni oli myös lapsuudessaan tällainen isä. Ei ikinä läsnä ja ystäväni oli pelkästään äitinsä kanssa. Nykyään isä yrittää paikata suhdetta lapsiinsa antamalla rahaa. Ystäväni sanoi, ettei se raha paljon lohduta kun isäänsä ei tunne lainkaan. Surullista!
tai ainakin hyvin työhönsä keskittynyt (niihin kaikkiin, hänellä oli usein monta työpaikkaa samaan aikaan). Urasta en niin tieä, se ei ehkä mennyt sitä vauhtia eteenpäin kuin hän oli haaveillut.
Nyt vanhana eläkkeellä hän sanoo katuvansa, sanoo tehneensä siinä kohtaa elämänsä suurimman virheen. Ettei hoitanut vanhemmuuttaan niin kuin olisi pitänyt, täysillä, vaan oli vähän niin kuin vapaamatkustajana mukana.
Kun musitelen lapsuuttani on piiiiitkiä (monen kuukauden, puolen vuoden) pätkiä, joista muistan isästä vain sen kuinka päällystkin helma heilahti kun hän lähti ovesta. ja sitten tosi harvoja lyhyitä välähdyksiä siitä kun hän oli kotona.
Ehkä naisten pitäisi tehdä niitä lapsia alle 30-vuotiaina, mutta miesten vasta päälle 4-kymppisinä, kun osaavat jo laittaa asiat arvojärjestykseen.
keskustelu herättää ristiriitaisia tunteita.
Eikös olekin aivan päinselvä asia, että monilla niin naisilla kuin miehilläkin se kovin työntekoaika, ura, keskittyy siihen samaan syssyyn kuin perheen perustaminen? Aika luonnollista, että esim. 1. avioliitossa lapset jäävät vähemmälle huomiolle kuin 2. avioliitossa jossa tehdään uudet lapset kun ura on jo luotu ja on aikaa lapsillekin? Aika naurettavaa edes väittää että miehet alkaisivat luoda uraa 50v siinä vaiheessa kun ja jos perustavat toista avioliittoaan ja perhettään. Näinhän se menee. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta tehdä 9-16 työtä, puhumattakaan mikä aika menee työmatkoihin monilla.
Naurettavaa syyllistämistä teiltä arvon naiset. Tällaista se elämä nyt vain on, nuorena se on vitsa väännettävä. Kuinka moni teidän isistänne on teitä hoitanut enemmän kuin tuon puolitoista tuntia per ilta? Ja millaisia ihmisiä teistä on tullut? Varmasti ihan kelvollisia.