Halveksin niin noita URAohjus-isiä

Vierailija:

ihan vain sivuhuom.

Sekä miesten että naisten. Miehiltä sitä suorastaan odotetaan ja siksi he saavatkin vastuullisimmat hommat ja paremmat palkat. Kannattaa olla myös hyvää pataa pomon kanssa, mutta muuten saa olla sellaine piru työkavereilleen kuin vain haluaa.

Työssäkäyvä mamma? Oma äitini oli tällainen äiti, joka ei ollut mamma, koska ei halunnut/jaksanut/ehtinyt. Kapakat kiinnostivat enemmän, ja miehet. Miksi nykyihmisille nykyään on kaikki niin vaikeaa, että pitäisi olla sitä ja tätä, jos joku haluaa vain hoitaa lapsiaan kotona, niin onpa hirveää. Eikö ole pääasia että joku hoitaa? Itse olen lapsi jota kukaan ei hoitanut. Äiti ei siis myöskään huolehtinut että joku muu olisi hoitanut sillä aikaa kun kapakoissa kävi (usein). Etukäteen ei ilmoittanut tuleeko kotiin vai saanko taas olla yksin koko yön. Onneksi koulussa ja päiväkodissa oli ruokaa - äiti ei tehnyt. Näissä uraäitikeskusteluissa taas olen puolustanut aina uraäitejä, koska naisillakin pitää olla yhtäläinen oikeus uraan. Mutta nyppii kun joku pitää pahana sitä että vanhempi (esim. mamma) hoitaa lapsiaan. Pääasia, että joku hoitaa, sanon minä!

Hän tekee normaalia 8 tuntista, joka venyy usein puolella tunnilla. Näkee tarpeeksi vähän lapsiaan nytkin, olisiko parempoi, että MOLEMMAT näkisivät lapsia yhtä vähän? Tai oikeastaan vähemmän koska kaikki kotihommat olisi tehtävä iltaisin

Se on kyllä valitettavasti juuri sillä tavalla monissa firmoissa, että pomo määrää palavereiden ajat ja muut vain vikisee.. Mieheni saapuu useasti kotiin vasta kahdeksan aikaan illalla ja silloin lapset ovat jo menossa nukkumaan. Hyvin usein hän töidenkin jälkeen asettuu tietokoneen ääreen tekemään omia juttujaan ja minä saan hoitaa iltapuuhat yksin. Joskus huomautan asiasta miehelleni ja silloin hän havahtuu ja tulee iltatoimiin mukaan. Joskus käy myös niin onnellisesti, että pomo soittaa kotiin illalla kymmenen aikaan..



Kyllähän tänä päivänä jo puhutaan paljon lasten kotihoidon puolesta, mutta kukin tyylillään. Se on mielestäni kuitenkin väärin, että molemmat vanhemmat satsaavat uraan ja lapset hoidetaan siinä sivussa, jos hoidetaan ollenkaan. Itse muistan omasta lapsuudestani, kuinka vanhemmat olivat aina töissä ja ei se mitään herkkua ollut. Nyt myöhemmin he ovat kyseenalaistaneet sitä, että jäin hoitamaan lapsiani kotiin, kunnes nuorin täyttää kaksi, jonka jälkeen jatkan opiskelujani.

Vierailija:

ja isännät viilettää kuka moottoriveneellä ja kuka laskettelureissuilla euroopassa. No on ne tietysti kotona aina välillä, muta täytyyhän sitten saada levätä kun on niin hiton raskas työ.

Kylläpäs sitä on taas kiitollinen omasta urallaan etenevästä virkamies miehestä. Työt on 8-16 ja piste kun tuo ryökäle vielä tienaakin siitä hyvin niin ei voi valittaa.

Eikö tässä arvosteltu vain liikaa työtä tekeviä, mistä vedit tähän uraisän, joka yksikseen viettää lomansakin?

Onko miehesi työpaikka lähellä? Siis jos hän kerran ehtii heti kotiin, kun neljältä työt loppuvat. Meillä on ihan tavallinen päivätyötä tekevä isä, jonka työmatkaan menee yli kaksi tuntia päivittäin. Pitäisikö minun jättää hänet siksi, että hänellä tällainen työ on? Ei hänkään ikävä kyllä paljoa ehdi lapsiaan nähdä, mutta vaihtoehtona olisi työttömyyskorvauksilla eläminen, lähempää kun ei hänen alansa työtä löydy, eikä muutakaan. Ja jos lähemmäs muuttaisimme, vaikuttaisi se sitten minun uraani, siihenhän ei ainakaan ap.n mukaan saanut vaikuttaa minkään.

Meillä mies tekee normaalia päivää, työmatkakin on vain puoli tuntia, mutta silti illlat tahtovat jäädä lyhyiksi kun tulee 17.30 ja lapset menevät nukkumaan jo 20... Jos tultaisiin molemmat silloin, tehtäisiin hommat vielä illalla.

Mitäs jos te keskittyisette toistenne arvostelun sijaan pohtimaan miten työelämä saataisiin MOLEMPIEN vanhempien kannalta joustavammaksi ja perheystävällisemmäksi. Ja jos molemmat vanhemmat osallistuu kotitöihin, tulee hommat tehtyä puolet lyhyemmässä ajassa. Vanhemmat lapset voivat osallistua myös ja pienemmät sählää mukana mielellään.

Vierailija:

Ootko sä 43 ihan pentu? Herätyys todellisuuteen...

Luulitko ihan oikeasti, että jokaiselle yritetään se työ löytää? Ei kultapieni, kun työpaikat ovat rajalliset niitä tarjotaan vain niille, jotka tulevat toimeen toisten kanssa, muut joutuvat ikävä kyllä löytää työnsä ihan itse.

Ei siinä auta kuinka saatanan hyvä tyyppi olet, jos töitä ei ole! Vai persettä nuolemallako se miehes sen työpaikkansa pitää! Tiedän hemmetin monta hyvää tyyppiä, hyvää työntekijää ja kaikkien kaveria, vaan työttömiä ovat.

Meiltä löytyy juuri tuollainen uraisä. Nytkin istuu töissä ja kotona lupasi olla tuossa 21.00 :-0... Välillä on tien pällä niin, että kotiutuu vasta puolen yön jälkeen ja on saattanut lähteä jo aamuyöstä. Voi voi sentään ja minä äiti parka täällä hoidan taas lähes koko sirkuksen ja isä tulee vaan valmiille. Hän oli ennen työsuhteessa josta kotiuitui 17.00-18.00 joten veratuskuvaakin löytyy....

Täällä on kehunut sitä kun mies on jo ajoissa kotona ja ehtii olemaan niin ja niin monta tuntia lasten kanssa mutta missäs välissä ne miehet sitten niitä kotihommia tekee???? Eipä taida nekään isät näitä uraohjuksia enempää sen rätin kanssa huseerata...

Se nyt ei kuitenkaan ole noin yksinkertaista, että uraisä = huonoisä ja kotona paljon oleva isä=hyvä isä. Elämä on paljon monisyisempää ja siihen vaikutta monet asiat, monet meistä itsestä riippumattomatkin asiat.

Meillä esim jo asumiseen emme voi vaikuttaa. Asumme korvessa keskellä ei mitään ja täältä ei kannata muutta eenenkuin toiseksi nuorinkin on tullut täysi-ikäiseksi. Koska suht uutta (90-luvulla valmistunutta) taloa ei viitsi jättää tyhjille ja vuokrattuakaan sitä ei saa. Niin ja aika kalliiksi tulisi ylläpitää täällä tyhjää taloa ja vuokrata iso kämppä... Tämän asian hyväksyen olemme rakentaneet elämämme kuitenkin mahdollisimman hyväksi. Sellaiseksi missä me kaikki viihdymme! Tähän liittyy myös mieheni työ, hän on haluamassaan ammatissa. Ihminen joutuu olemaan kuitenkin töissä niin paljon, että on suorastaan rääkkäystä jos joutisi tekemään työtä josta ei pidä. Mieheni on päällikkö joten työnteko jatkuu välillä kotonakin... Meillä ei ole suuri yllätys yölläkään soiva kännykkä... Tämä kaikki kyllä tiedettiin kun mies tuohon työhön hakeutui ja yhdessä sen mietimme ja päätimme. Mutta asiaan minä en ainakaan allekirjoita sitä, että mieheni olisi huono isä. Päinvastoin maailman paras isä ja erittäin hyvä miehen malli noille vanhemmillekin joiden isä on taivaassa. Uratyössä on useimmiten liukuva työaika joka on lapsiperheessä ehdoton etu! Mies on esim mukana jokaisella lääkärireissulla mitä pienemmän kanssa on tehty ja isompien lääkärireissuilla on ollut tarvittaessa mukana! Nytkin joulun alla kuljetti isommat kirkkoon ja takaisin. Muutenkin se mikä tekee hänestä hyvän isän ei liity millään tavalla hänen työhönsä. Kotona olleessaan hän on 100 prosenttisesti läsnä lapsille ja joskus vielä enemmänkin. Hän tietää lasten asiat ihan yhtä hyvin kuin minäkin, muistaa kyllä kysyä jos en muista kertoa jos on ollut jotain erikoista (esim hammastarkastus). Pienen hoidossa on ollut alusta asti mukana ihan täysipainoisesti ja esim kylvetyksistä hän on hoitanut suurimman osan. Kyllä meillä kaikki lapset menevät isän syliin tai no isommat nyt eivät tule minunkaan syliin ;). Kyllä se on miehen omasta aktiivisuudesta kiinni millainen suhde hänellä on lapseen, ei kotonaolo tunneista kiinni!

Minun oma isäni teki paljon reissuhommia kun olin pieni ja äitini hoiti meitä kotona siihen asti kun lähdin kouluun ja sittenkin oli vielä jonkun vuoden minun koululukkarin mukaan töissä. Kuitenkin minulla on jostain syystä isäni kanssa läheisemmät välit.... Ettei vaan johtuisi siitä, että isä kotonaollessan aina touhusi minun kanssan ja otti omiin touhuihin mukaan ja hän oli/on kiinnostunut minun kuulumisista ihan oikasti! Ja isä saattoi olla kuukausiakin poissa ja kotona korkeintaan viikon kun taas lähti...

Mikäs tässä nyt kalskahtaa korvaan?



Sitten tuohon irtisanomiskeskusteluun, vaikka se on kyllä ihan asian vierestä: tj:n vaimoko se siellä kertoilee it-firman irtisanomispolitiikasta ihan kuin olisi itse tj? Niin kauan kuin yrityksellä on varaa valita eli nyt kun tulijoita on it-alalle enemmän kuin tarpeeksi, työpaikkansa saavat pitää ne jotka A) tulevat toimeen asiakkaiden kanssa B) joustavat joustavat ja joustavat C) josta ydinporukka tykkää eli sama huumori. Asiakkaiden kanssa on tultava toimeen, koska kilpailu on veristä. Hyväpalkkaiset työkaverit eli ne joiden työpanos on ratkaiseva ja joilla on erityisosaamista voivat myös vaikuttaa työkavereittensa valintaan ja irtisanomiseen. Muihin varmaan pätevät ihan samat säännöt kuin muillakin työpaikoilla eli suu kiinni ja tee työsi valittamatta. Ja tämän olen kuullut ihan it-alalla työskennelleeltä. Tottakai työtä tarjotaan ensi sijassa niille, joista pomo tykkää, JOS töitä vaan on. Tällä hetkellä etenkin it-alalla tehdään vähennyksiä reippaasti ja rekrytoidaan vähän ja siksi tavallisen työntekijän perhe-elämä saa joustaa työn ehdoilla, jotta tulosta tehtäis pienemmällä porukalla.

toki siihenkin aikaa menee ja harvoin työaika on tasan 8t, turha siinä on firmojen kuvitella asiakkaita saavan jos pulju laitettaan kiinni heti klo 16 ja jos olet ap huomannut, niin elämää on muuallakin kuin Suomessa (mikäli siis olet päässyt ulkomaille, en tarkoita Tallinnan kaljanhakureissuja!)ja niinpä yritykset ovat nykyään kansainvälisiä ja osa työtovereista on esim. toisella puolella maapalloa, joten eipä siinä palavereja sovita yksin Suomen kellon mukaan! Meidän koulutukst on MMM ja DI, joten kyllä me yritysmaailmastakin jotain tiedämme, mutta toki ymmärrämme että osa ihmisistä ei halua olla mukana rakentamassa ja ylläpitämässä hyvinvoivaa vaan alkavat viherpiipertäjiksi ja maailmaparantajiksi.

Edelleen paheksun työholismia lasten kustannuksella.



Kun mies sanoo (ihan pokkana), että heillä on sellainen sopimus, että hän panostaa täysillä työelämään ja vaimo hoitaa lapset, niin tekisi kyllä mieli kysyä, että o n k o hänellä samanlainen sopimus myös pienten lastensa kanssa??



ap (=1,10,18)

Miksikä ei voisi puolustaa? Edelleenkin olen sitä mieltä ettei sillä ole merkitystä luoko isä ja/tai äiti uraa vaan siitä miten asiat ratkaistaan perheessä! Jos hommat sujuu ja kaikki on tyytyväisiä niin siitä vaan ;)! Kyllä minä tiedän uraperheitä jossa vanhemmat porrastavat työaikojaan ja lapset ovat hoidossa paljon vähemmän kuin kahden virastoaikaan töitä tekevän vanhemmat. Nämä on vain järjestelykysymyksiä! Ja niin kuin sanottu se parisuhteen yhteinen aika ei tarvitse olla mitään ihmeellistä sitä pystyy järjestämään jos vaan halua piisaa! Meillä esim lähes joka ilta keskustelemme ensin keittiön pöydän ääressä ja vuoteessa/ sohvalla sitten kun lapset nukkuu! Samalla saatetaan silitellä ja helliä :)! Jos aikaa on niin saatamme mm. katsoa telkkua, minä surffaila (jota teen kyllä kun mies nukkuu), mies lukee lehdet ja kirjaa. Monessa parisuhteessa tehdään nuo omat jutut ensin ja sitten vasta on aikaa lapsille/puolisolle! Ei se ole urasta kiinni vaan ihmisestä!



Uramiehen vaimo (hmm olisiko ollut 56)

Vierailija:

Edelleen paheksun työholismia lasten kustannuksella.

Kun mies sanoo (ihan pokkana), että heillä on sellainen sopimus, että hän panostaa täysillä työelämään ja vaimo hoitaa lapset, niin tekisi kyllä mieli kysyä, että o n k o hänellä samanlainen sopimus myös pienten lastensa kanssa??

ap (=1,10,18)

Jaaha työurako on maailman ainoa syy jossa lapset jäävät paitsi vanhempiensa huomiosta? Sinä puhut jostain yksittäisestä tapauksesta ja me muut yleisellä tasolla.... Kuule kun jos tuo kyseinen mies ei loisi uraa ja viettäisi aikaansa töissä niin sitten hän juoksisi harrastuksissa, kuppaisi siellä autotallissa tai vaikka pelailisi kavereiden kanssa. Silloinko hän olisi sinusta hyvä isä? Edelleenkään ne lapset (ja vaimo) ei näkisi isää yhtään sen enempää! Kuule minä tiedän lukuisia tavallisia perheenisiä jotka tekevät ns normaalia päivätyötä mutta ovat huomattavasti vähemmän lastensa kanssa kuin minun mieheni! Eivätkä ne välttämättä juokse edes kylillä vaan makoilevat sohvalla ja sitä rataa... Itseasiassa minun mieheni tekee kotihommiakin paljon vähemmän kuin mieheni... Mutta he sitten ovat sinusta oikein laadukkaita isiä vaikkei heillä ole hajuakaan esim lasten koulujutuista ja neuvolakäynneistä...

onneksi ne pysyvät kotona hellan ääressä.

Töitä on jonkun tehtävä. Ja tutkimustenkin mukaan naiset tekevät suurimman osan kotitöistä vaikka molemmat käyvät töissä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö yksittäinen perhe. kuten me tai te voida järjestää asiaa toisin, mutta entäs jos joku haluaa hoitaa lapsensa kotona? Entäs jos se olisi isä? Olisiko hän silloin alistettu? Onko siis väärin että toinen vanhemmista haluaa hoitaa lapset kotona? Itsekkäästi haluaa olla lastensa kanssa paljon? Arvostelusta että sinä itse arvostelet kotiäitejä, minä taas vain kerroin oman perheeni tilanteesta: vaihtoehto tälle minä kotona-mies normaalissa työssä on se että molemmat normaalissa työssä. Tai mies vaihtamaan alaa (vastoin tahtoaan ja minä töihin vastoin tahtoani). Mikä sinulla kiikastaa kun ottaa pattiin noin tämä systeemi (lapset kotohoidossa)?

kosoka hänelle ei käy tämä meidän systeemimme että mies tekee normaalia työpäivää (näkee silti valitettavan vähän lapsia)ja minä kotona. Hän haluaisi että me molemmat " pohtisimme" miten tekisimme molemmat lyhennettyä työpäivää - idealismia. Käytännössä tässä ei kukaan ehdi paljon pohtia, töitä on tehtävä, niitä mihin on koulutettu ja mistä niitä töitä saa.

Asiat eivät aina ole välttämättä sitä miltä näyttää.



Tässä meidän perheen kuvio.



Muutimme miehen uuden työn takia uudelle paikkakunnalle ja minä jätin työni, koska olin varma, että saa uudelta paikkakunnalta töitä (niin kuin sainkin). Ja sen lisäksi olin raskaana, joten ihan sama millä paikkakunnalla olin äitiyslomalla jne.



Juuri samalla viikolla kun lapsemme syntyi, mieheni työpaikalla sattui yllättävä kuoleman tapaus ja niinpä mieheni saikin yllättäen ylennyksen ja joutui/pääsi uusiin vastuullisempiin hommiin. Jotka toivat mukanaan myös runsaasti matkustelua.



Niinpä meistä ja miehestäni riippumattomista syistä hänen kiva ja rento 8-16 duuni vaihtui 8-? työhön + monen viikon työmatkoihin ulkomaille.



Olisiko mieheni pitänyt sanoutua irti ja jäädä työttömäksi? Varsinkin kun olimme juuri ostaneet talon ja velkaa oli paljon? Ja minullakaan ei ollut töistä siinä vaiheessa tietenkään tietoa, kun olin juuri synnyttänyt.



Kyllähän se oli mulle shokki joutua " yh-äidiksi" , kun se ei ollut todellakaan tarkoitus, mutta minkäs teet.

Ja siitä selvisimme. Joskin " uraohjus" mieheni ei ole vieläkään vaihtanut työpaikkaansa, mutta suunnitelmissa on. Sillä nyt hän on tajunnut mitä on menettämässä eli " lapsiensa lapsuuden" .



Olen ylpeä miehestäni, että hän on jaksanut perheemme eteen tehdä niin älyttömästi töitä. Ja siitä, että hän on nyt valmis luopumaan hienosta tittelistä ja isosta palkkapussista (kun taloa on nyt maksettu hyvin) meidän lapsiemme vuoksi.



Älkää hemmetti aina yleistäkö!!!!