Lue keskustelun säännöt.
Halveksin niin noita URAohjus-isiä
13.01.2005 |
Miten onkaan lähipiiriin siunaantunut näitä miehiä, joilla on lapsia (ei niitä isiksi voi kutsua) jotka pyhittävät kaiken oman työelämänsä ja uransa eteen.
Pienet lapset ja vaimo ovat kotosalla ja näkevät isää/miestä maks. 1 h illassa ja viikonloppuisin. Eikö tämä juuri ole sitä vahemmuudesta lintsamista, mistä psykologit puhuvat?
Vaimolla ei käytännössä ole mahdollisuutta omaan normaalinkaan työelämään, vaan tehdään lyhennettyä työviikkoa/päivää, jotta lapset eivät vielä entisestään jäisi heitteille.
Nämä erialaiset johtajat tienaavat kyllä hyvin, mutta eihän se oikeuta vanhempaa olemaan poissaoleva lapsensa elämästä ja jättämään vaimonsa yksinhuoltajan rooliin.
Kyläillessä on hurjaa katsoa, kun lapsi/lapset tartautuvat äidin helmoihin eivätkä esim. suostu menemään isän syliin.
Onko tämä teidän muiden mielestä ok? Oma äitini oli aikoinaan paljon töissä ja viikonloput ja illat täyttyivät erilaisilla menoilla. Kyllä suhde äitiin meillä sisaruksilla on hyvin etäinen. Mutta se mahdollisuus ei ilmeisesti näitä lähipiirin miehiä haittaa.
Kommentit (122)
Vierailija:
ajatus, että olisin kertonut kolmelle muulle lapselleni, että koska minä haluan töihin, täytyy meidän muuttaa pienempään asuntoon ja heidän täytyy muuttaa kaikkien samaan huoneeseen tai, että koska vaadin tasa-arvoa täytyy lasteni lopettaa harrastaminen, sillä minun palkkani ei niihin veny.
Ajatus siis tuntui typerältä.
Ja minä muka pikaisesti tarkistinkin tekstin, huonosti ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä täällä voi tietää mikä on kenenkin kirjoitus. Enkä minä edes vastannut pelkästään sinulle, enkä tiedä kenelle, vaan tuohon kun alkoi kuulostaa siltä että on aina itsestä kiinni saako kenkää vai ei. Joku muukin on selvästi osallistunut tähän irtisanomiskeskusteluun, ja alentuvaan sävyyn lisäksi. Ja mitä tulee katkeruuteen, niin kyllä pettymys oli suuri, ja koko tehtaassa puhuttiin katkeruudesta kun pienen paikkakunnan iso tehdas koki mullistuksen. Niin sitä näkee punaista kun joku " tietää" (enkä tarkoita tuota edellistä vaan sitä joka tietää alentuvasti ja kultapienittelee, en tiedä ovatko sama vai eri henkilö) millaisia ovat irtisanotut. Moni perhe joutui jättämään kotiseutunsa ja muuttamaan isooihin kaupunkeihin työn perässä. Lasten koulut vaihtuivat jne. Minä puhun oikeasta elämästä ja koetusta yt-neuvoitteluista enkä teoreettisista asioista, kuten tuo " tietäjä" tuntuu tekevän
Joten jätä muiden ilkeäksi moittiminen vähemmälle
En siis moittinut siitä loukkaantuvia, vaan niitä, jotka lähtevät vääristelemään jotain yksittäistä viestiä, kuten ilmeisesti irtisanomiskeskustelussa on käynyt.
Sinua en siis sanonut katkeraksi kusipääksi ja anteeksi pyydän, jos niin luulit.
Vierailija:
eikä täällä voi tietää mikä on kenenkin kirjoitus. Enkä minä edes vastannut pelkästään sinulle, enkä tiedä kenelle, vaan tuohon kun alkoi kuulostaa siltä että on aina itsestä kiinni saako kenkää vai ei. Joku muukin on selvästi osallistunut tähän irtisanomiskeskusteluun, ja alentuvaan sävyyn lisäksi. Ja mitä tulee katkeruuteen, niin kyllä pettymys oli suuri, ja koko tehtaassa puhuttiin katkeruudesta kun pienen paikkakunnan iso tehdas koki mullistuksen. Niin sitä näkee punaista kun joku " tietää" (enkä tarkoita tuota edellistä vaan sitä joka tietää alentuvasti ja kultapienittelee, en tiedä ovatko sama vai eri henkilö) millaisia ovat irtisanotut. Moni perhe joutui jättämään kotiseutunsa ja muuttamaan isooihin kaupunkeihin työn perässä. Lasten koulut vaihtuivat jne. Minä puhun oikeasta elämästä ja koetusta yt-neuvoitteluista enkä teoreettisista asioista, kuten tuo " tietäjä" tuntuu tekevän
tätä keskustelua sotkee useampi joten unohdetaan koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
toki siihenkin aikaa menee ja harvoin työaika on tasan 8t, turha siinä on firmojen kuvitella asiakkaita saavan jos pulju laitettaan kiinni heti klo 16 ja jos olet ap huomannut, niin elämää on muuallakin kuin Suomessa (mikäli siis olet päässyt ulkomaille, en tarkoita Tallinnan kaljanhakureissuja!)ja niinpä yritykset ovat nykyään kansainvälisiä ja osa työtovereista on esim. toisella puolella maapalloa, joten eipä siinä palavereja sovita yksin Suomen kellon mukaan! Meidän koulutukst on MMM ja DI, joten kyllä me yritysmaailmastakin jotain tiedämme, mutta toki ymmärrämme että osa ihmisistä ei halua olla mukana rakentamassa ja ylläpitämässä hyvinvoivaa vaan alkavat viherpiipertäjiksi ja maailmaparantajiksi.
35 ei ole ap.
32=58, ensimmäisessä kirjoituksessasi vetosit nimenomaan työmatkoihin kuluvan perheessänne aikaa, joten vastasin siihen.
Käsittääkseni mieheni työpanoksellaan rakentaa ja ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaamme. Viherpiipertäjäksi häntä on vaikea mieltää. Maailmanparantajan vikaa taitaa löytyä, koska hänen johtamisideologiaansa kuuluu alaisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Yritysmaailmassakin kun voi toimia monella tavalla. Mieheni ei suinkaan lopeta työntekoaan klo 16.30 (tulee kotiin klo 17), vaan tekee monesti töitä lapsen mentyä nukkumaan. Eurooppalaisten kanssa sovitut conf callit voi hoitaa ennen klo 16 ja USA:han (tiheät yhteydet molemmille rannikoille) neuvottelut mies käy taas mieluusti klo 20:n jälkeen. Johtajalla ei ole työaikaa. Se hinta hyvästä toimeentulosta on maksettava. Mutta sovittujen neuvottelujen pitäminen nimenomaan klo 16-20 ei ole välttämätöntä, jos työnsä niin järjestää. Emergenssit on tietysti silloinkin hoidettava. Alaisiltaan mies ei vastaavia työaikajärjestelyjä odota. Käsittääkseni hän on varsin pidetty esimies. Hänen tiimissään työntekijät tuntuvat mielellään pysyvän, vaikka firmassa position vaihtaminen kävisi sujuvasti.
sillon kun mun POSITIONISSA olevalla ihmisellä on EMERGENSSI ni on ihan pakko ottaa CONF CALL rannikolle..
HAHAHAHAHHAHHAHAHHAHHHAHHAHAHHAAAAA
jos haluut hienostella ni hienostele vähemmän naurettavilla sanoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sillon kun mun POSITIONISSA olevalla ihmisellä on EMERGENSSI ni on ihan pakko ottaa CONF CALL rannikolle..
HAHAHAHAHHAHHAHAHHAHHHAHHAHAHHAAAAA
jos haluut hienostella ni hienostele vähemmän naurettavilla sanoilla...
Fiksu ihminen tietää, että kielikin taivutetaan tilanteeseen sopivaksi.
sanoin tuhmasti.. nauratti vaan niin hirveesti...
97
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sillon kun mun POSITIONISSA olevalla ihmisellä on EMERGENSSI ni on ihan pakko ottaa CONF CALL rannikolle..
HAHAHAHAHHAHHAHAHHAHHHAHHAHAHHAAAAA
jos haluut hienostella ni hienostele vähemmän naurettavilla sanoilla...
Ja tämän viestin kirjoittaja tarkoitti varmaan, että jos edellinen kirjoittaja HALUSI hienostella, NIIN hienostelisi vähemmän naurettavilla sanoilla.
Eiköhän yritetä pysyä asiassa ja anneta jokaisen kirjoittajan valita sanansa itse. Ihmiset ja ilmaisutavat ovat erilaisia.
Vierailija:
Vierailija:sillon kun mun POSITIONISSA olevalla ihmisellä on EMERGENSSI ni on ihan pakko ottaa CONF CALL rannikolle..
HAHAHAHAHHAHHAHAHHAHHHAHHAHAHHAAAAA
jos haluut hienostella ni hienostele vähemmän naurettavilla sanoilla...
Ja tämän viestin kirjoittaja tarkoitti varmaan, että jos edellinen kirjoittaja HALUSI hienostella, NIIN hienostelisi vähemmän naurettavilla sanoilla.
Eiköhän yritetä pysyä asiassa ja anneta jokaisen kirjoittajan valita sanansa itse. Ihmiset ja ilmaisutavat ovat erilaisia.
Huvittunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kun alunperin puhuttiin lasten oikeuksista ISÄNSÄ AIKAAN, nyt pitkään kotona hoitaneet ÄIDIT puolustavat epäsuorasti oikeuttaan olla kotona. Hä?
ja on nostattanu ihmeellisiä reaktioita täällä. Jos otsikkona olisi ollut " Halveksin uraäitejä" ja kertomus jostakin ystävästään tai tuttavastaan niin tuskin olisi tullut näin paljon puolustelevia viestejä takaisin.
Onko siis av-laisten mielestä ok, jos nainen on uraäiti, joka näkee vain 1 tai 1,5 tuntia lastaan illassa? Jäähän hänelle sentään lomat ja viikonloput, tai ainakin osat niistä. Ja mies on vapaaehtoisesti suostunut jäämään kotiin tai tekemään esim. lyhyempää työpäivää? Olisiko tämä jokaisen uraisiä puolustavan mielestä hyvä ja ok ja äiti voisi olla jopa " kerrassaan erinomainen" ja " loistavin tietämäni" , koska paneutuu sen jäljellä olevan ajan niin totaaalisesti lapsiinsa?
Ymmärrän toki, että on monia tilanteita niin kuin täälläkin monilla, joissa valinnanvaraa ei ole! Mutta se, että esim. jonkun mies tekee TOISTA korkeakoulututkintoa eikä juurikaan näe lastaan, ei oikein mene jakeluun.
Puolustakaahan sitten Piia-Noora Kauppiakin enemmän, nythän häntä on mollattu huonoksi äidiksi, vaikka näkee varmasti enemmän kuin 1,5 tuntia lapsiaan päivässä!
Sitä paitsi: Voihan olla, että näiden " loistavien" isien lapset ovat silti sitä mieltä, että isi ei ole ollus riittävästi läsnä! Selitetäänkö siinä sitten, että " mutta kun meidän mielestämme on ollut" ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ahkera bisnesmies ja olen siitä hyvin ylpeä.
Ei meinaan ole puutetta rahasta. Mukavaa rikkaana ostella kaikkea kallista ja vähän elvistellä muille.
Mies on niin syötävän hyvän näköinen ja sporttinen.
Mutta kyllähän se pahalta tuntuu jos isä tosiaan uhraa työlleen niin paljon että vieraantuu lapsista. Aika usein ura-ohjus isit ovat myös muuten aktiivisia: on harrastusta jos jonkinlaista. Luulen että usein harrastukset yms. saattavat olla se pahin aikasyöppö, ei suinkaan vaan ne töissä vietetyt tunnit.
Lukekaapa Tommy hellstenin kirja " Tietäjän silmin" . Siinä puhutaan älyttömän viisaasti miehen ja naisen tasa-arvosta, roolista ja suhteesta/vastuusta lapsiin nähdeen.
Meillä on tällä hetkellä isi kotona lasten kanssa ja minä se tienaava osapuoli, eikä rahasta ole sinänsä puutetta, kun olemme molemmat hyvin tienaavia. Meillä katsos on se kiva tilanne, että ihan sama, kumpi on töissä/kotona ja silti eletään mukavasti. Ei tarvitse minun elvistellä miehen rahoilla, eikä mieheni minun! Ja toistaiseksi olemme voineet hoitaa lapset kotona, ollen vuorotellen töissä/kotona!
Vaatii toki elintason tinkimistä tämä meidän ratkaisu.
Mieheni on juuri tuollainen viisikymppinen, joka on nuoren vaimonsa (=minun) kanssa perustanut perheen. Edellisen liiton lapset ovat nyt 15-20 -vuotiaita, erosta on kuusi vuotta. Näiden lapsien ollessa pieniä, mieheni oli juuri tuollainen uraohjusisä, jota ei paljon kotona näkynyt.
No, nyt " kypsänä" toisen kierroksen isänä hän on aivan unelmaisä ja aviomies. Perhe, perheen hyvinvointi, yhdessäolo yms. on hänelle kaikessa ykkönen. Vanhempiin lapsiinsa hänellä on ihan hyvät suhteet, mutta jotenkin etäiset vaikka he ovatkin lähes päivittäin puhelimitse yhteydessä toisiinsa.
Minulla on ihana aviomies ja lapsillani erinomainen, läsnäoleva isä. Mutta samaa eivät ehkä voi sanoa mieheni vanhemmat lapset.
Vierailija:
...viidenkympin villityksenään, kun eivät tunne vaimoaan kohtaan mitään eivätkä tunne lapsiaan ollenkaan. Sitten kehuvat uuden vaimon ja uusien lasten kanssa, miten upeaa kun saa olla mukana synnytyksessä ja vaippatalkoissa ja kuinka sitä vanhemmalla iällä ymmärtää paremmin jne jne.Entäs ne vanhemmat lapset? Isättöminä kasvaneet, isättömiksi jäneet.
Huoah.
Ajatella, että joku epäili onko näitä uraohjuksia olemassakaan. Niinpä. Kyllä on.
Vierailija:
Meillä minä olen jäänyt lasten kanssa kotiin ja mies tekee pitkää päivää. Työpaikalla hän ei normaalisti ole kuin 8.30-18.00, mutta kyllä hän kotona työtään jatkaa. Ei tosin heti, joten iltaisin hän ehtii viettää aikaa lastenkin kanssa.
Minä en silti ole " kaapannut" valtaa mieheltäni. Meillä tämä kotiin jäävä osapuoli on mietitty kahdelta kantilta, eikä kumpikaan niistä ole tasa-arvo. Toinen oli lasten paras ja toinen terve maalaisjärki.
Minun kotiinjäämiseni syy ei ollut pienet lapset, vaan sairas ja vammainen lapsi, joka ei enää selvinnyt päiväkodissa, eikä olisi selvinnyt iltapäivähoidossa koulun jälkeen myöhemmässä vaiheessa. Tämä siis oli se lasten paras-osuus.
Maalaisjärki-osa on siinä, että mieheni työ oli vakituinen ja hän tienasi toisina kuukausina jopa 3000 euroa paremmin, kuin minä freelancerina. Tokihan olisimme voineet tinkiä monista asioista, mutta ajatus, että olisin kertonut kolmelle muulle lapselleni, että koska minä haluan töihin, täytyy meidän muuttaa pienempään asuntoon ja heidän täytyy muuttaa kaikkien samaan huoneeseen tai, että koska vaadin tasa-arvoa täytyy lasteni lopettaa harrastaminen, sillä minun palkkani ei niihin veny.
Eivät minun lapseni olisi syyttäneet tasa-arvoa, he olisivat syyttäneet vammaista sisartaan; eivät ehkä ääneen tai tietoisesti, mutta varmasti jossain alitajunnassaan kuitenkin.