G: Loukkaavin/ kamalin joululahja

Ihan hyödyllinen lahja, joo. Anoppi varmaan ajatteli, että en osaa laittaa ruokaa, kun sen osti, ainakin on aina vihjailemassa siihen suuntaan. Toiselle miniälleen osti sitten ihan eri tyylisen lahjan, korun tai hajuveden tai jotain vastaavaa, en tarkalleen muista.

Oma mummoni antoi takaisin lahjan, jonka olin joskus lapsena hänelle itse antanut/ostanut. Suvussa oli riitaa. Halusi kai jotenkin " kostaa" äidilleni. Pahoitti tosi pahasti mielen.

miten se kosto osui äitiisi jos sinä sait antamasi lahjan takaisin?

mä tipun tuolilta! 5000 palan palapeli kun lapset 1 ja 2-vuotiaita XD



Vähän surullinen juttu tuo mummon takaisin antama lahja :(

typerä lahja vai ei lahjaa lainkaan?

Mitä se kertoo anopista ettei anna miniälle joululahjaa ikinä, pojalleen kyllä.

Mummoni antoi Yves Rocherin kylkiäisenä olleen ilmakihartimen, jossa oli kaiken huipuksi mummon omia hiuksia takertuneena kiinni!



Anoppi lähettää aina HYVIN tanttamaisia (oman makunsa mukaisia) puseroita, jotka ovat kokoa tai kahta liian suuria ja aivan päinvastaisen värisiä kuin käyttämäni (käytän lämpimiä värejä, anoppi lähettää mm. fuksiaa, jadenvihreää ym.)

Noh, selvisihän se syy: anopin suosikkikaupassa, rehevien naisten putiikissa, on nämä puserot usein kaksi yhden hinnalla -tarjouksessa. Anoppi saa siis itse ilmaisen puseron (tai vaihtoehtoisesti ei joudu maksamaan minun lahjastani mitään). Ovela nainen. Ilmeisesti sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä MINÄ olen puseroista...

Puserot ovat muuten pienintä liikkeessä myytävää kokoa, eli anoppi ei vittuillakseen lähetä liian isoja. Silti pistää miettimään, että voisko sen minun lahjani sitten etsiä jostain muualta, jos näissä puseroissa ei löydy tyylin, värin TAI koon puolesta sopivia. :D

Mä tykkään ruoanlaitosta, ja mielelläni teen sitä hyvillä välineillä. Kattilatkin ovat kulutustavaraa. En näe siinä mitään loukkaavaa.



Ainoa mitä olen ihmetellyt on käly joka ostaa mulle aina L-kokoisia paitoja lahjaksi, vaikka olen kokoa S. Olen ihan selkeästi pienikokoinen, lyhyt ja hoikkakin. Mutta en varmaan kälyn mielestä.



Mummolta sain joskus lahjaksi Painonvartijoitten keittokirjan, mutta en mä siitä osannut loukkaantua, liekö oli mummo edes älynnyt mikä keittokirja se on.

Minulle tuli mieleeni, että pitävät minua likaisena tai että haisen pahalle. Loukkaannuin oikeasti.

Enkä oo ikinä värjännyt hiuksia mustaksi, enkä värjää. Perustelut oli lahjalle, että hän tykkää mustahiuksisista naisista... öö.. miks TYTTÄRENKIN pitäisi näyttää hänen maun mukaiseltaan?? Antakoon värinsä naisystävilleen... jotka kaikki on pitäneetkin uskollisesti mustaa kuontaloa.

t. blondi

mistähän sitä aloittaisi:

joulut kun kaikista paketeista paljastui jotain mistä ei pitänyt ja sama myös toisin päin muillakin. Siinä sitten katseltiin pettyneitä ilmeitä, yleensä lahjaksi tuli sukulaisilta sellaista roskaa jota he eivät itse tarvinneet tai löysivät jostain eurolla ja halusivat vain kierrättää tavaransa muille. Olessani 6-15 vuotias lahjoista löytyi mm. jalkaraspi, mummu jalkojenhoitotarvikkeita rupisille jaloille, kova ja karhea pesusieni, marmelaadeja joita en syönyt yms. Jonkun mielestä lahjoja ei saa haukkua mutta ihan oikeasti mieluummin en ota yhtään mitään lahjoja kuin sellaisia lahjoja mitä en tarvitse, ainiin lahjoista lasten sydänmeikkipaletti ja karseat läpinäkyvät alusvaatteet lähes unohtui, tuli siis lahjaksi ollessani noin 18v. Joillekin ihmisille joulu on jokin pilailupäivä että katsotaan ja nauretaan kun toiset eivät pidä lahjoista, ehe ehe.