Lue keskustelun säännöt.
Episodi aamupalapöydässä kun tuttavaperhe yökylässä..
02.06.2010 |
Meillä oli taannoin tuttavaperhe yökylässä, heillä lapset 12- ja 14-vuotiaat. Olin laittanut tarjolle ruisleipää, vaaleaa leipää, karjalanpiirakoita, keittettyjä munia, leikkeileitä ja juustoja, kasviksia, hedelmiä, viiliä ja muutamaa eri sorttia jugurttia. Sanoin, että puuroa keitän jos joku haluaa. Tuttavaperheen lapset siinä nyhjäsit tyytymättömän oloisina, perheen äiti kysyi toiselta lapselta että eikös ole mieleistä jugurttia. Minä totesin, että syökäähän vaan niin jaksatte sitten pitkän kotimatkankin. Tähän perheen isä totesi, että "ei taida olla mitään mikä lapsille kelpaisi". Eivät siis koskeneet mihinkään, vanhemmat söivät.
Sitten siinä juteltiin ja he puhuivat kotiinajoreitistä, meidän mies kysyi haluatteko torille vielä katsomaan menoa, hän voi lähteä sinne mukaan. Perheen isä totesi että sehän olisi hyvä ajatus, voidaan samalla käydä ostamassa lapsille ruokakaupasta aamupalaa.
Hieman hiljaiseksi veti minut.. siis tuon ikäisille, kun mikään tarjolla oleva ei kelpaa?! Vanhemmat nielevät tuosta vaan ja heille ihan normaalia käytöstä lapsiltaan. Sen tiedän, ettei näillä lapsilla ole mitään allergioita, ja muistan kuinka he ainakin pienempinä saivat kaupan valmishampurilaisia ja pitsoja aamupalaksi kun mikään muu ei kelvannut.
Kommentit (310)
Kuinka erilainen suhde onkin ihmisillä ruokaan. Itse en ole koskaan loukkaantunut jos joku on syönyt tosi vähän tai ei lainkaan. En edes siitä jos joku lapsi ei ole syönyt. Pojalla on kaveri, joka on paljon meillä yökylässä. On huono syömään ja aika ronkeli ruoan kanssa. Eipä ole kyllä koskaan minulle aiheuttanut sydämentykytyksiä. On syönyt sen, mitä on halunnut ja sillä selvä. Hyvin ollaan toimeen tultu. Samoin minä en jaksaisi kauhistella jos jollekin teinille ei maistu ruoka. Ok, se on teini ja ei ole minulta pois. Sillä on oikkunsa. Osa porukasta näyttää suhtautuvan tosi stressaavasti ruokaan. Kovin näytte kyttäävän toisten syömisiä. Todennäköisesti ruoka merkitsee teille jotain ihan muuta kuin energiavajeen täyttämistä. Olen kyllä huomannut, että ylipainoisilla on todella tunnepuolinen suhtautuminen ruokaan.
edelleenkin pointti on siinä, että lapsille lähdettiin erikseen hakemaan aamupalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen varautunut vieraisiin ja hankkinut ja ne ei syö, niin jo on kumma.
kyllä koe ihan noin dramaattisesti ruokailuun liittyviä asioita.
Minulle on opetettu, ja itse olen omille lapsilleni opettanut tuota "kohteliaisuussyömistä" eikä meillä mitään syömishäiriöitä ole. Eikä ahdistuta ruokailutilanteissa. Ei silloin kun ollaan vierailulla eikä tarjottavat miellytä tai ole nälkä, eikä silloin jos joku ei syö tarjoamiani ruokia. Kohteliasta on syödä vain siksi että toinen on nähnyt vaivaa ja kattanut pöydän, kenties leiponutkin jne., ei suinkaan siksi että tämän tarjoajan maailma romahtaisi muuten, hän ehkä ahdistuisi tms.
Ja kaikkeahan ei tarvi syödä eikä paljoa. Ja aina voi kieltäytyä hyvästä syystä, kuten vaikka laihduttaminen.
En tuputa mitään kenellekään enkä varsinkaan sille joka haluaa laihduttaa.
Sairastuin sitten bulimiaan ja anoreksiaan. Syöminen ei ollut enää nälän poistoa vaan siihen liittyi miellyttämisenhalu. Siksi en ikinä pakota lapsia syömään mieliksi ja käytä heihin emotionaalista kiristystä, mikä liittyy ruokaan. Miettikää tarkkaan, miksi teillä kohteliaisuussyöjillä on niin vääristynyt suhde ruokaan, että teille tulee paha mieli ja ahdistunut olo jos joku ei syö teidän ruokaanne. Mistä se kertoo? Koetteko, ettei teitä rakasteta tms. ellei joku syö. Oletteko te juuri niitä, jotka tuputtaa laihiksella olijallekin: "ota nyt possumunkki, ei se haittaa jos yhden otat. Kun olen ihan sinun takia ostanut ja nyt ne jää minun syötäväksi ja minun on se pakko syödä"
Itse en syö aamulla vaan töissä ensimäisellä kahvitauolla. Huiiii, minä en odota lounaalle. Nyt sinun pieni maailmasi varmaan kaatuu. Joku tekee eri tavalla kuin sinä.
[ ei aamulla maistu ruoka, miksi pitää mennä kauppaan ostamaan aamiaista?
Koska se aamiainen maistuu vasta muutaman tunnin päästä
jos ei normaalistikaan syö aamupalaa, niin eikö sitten voi odottaa lounaaseen? Eihän koululaisillekaan ole mahdollista syödä aamupalaa koulussa, jos ei se kotona maistu eikä sinä lounasta tarjoilla silloin kun kenellekin sattuu tulemaan nälkä. Ja aika monessa työpaikassakin syödään silloin kun ehditään (ruokatauko) eikä silloin kun huvittaa.
Minusta nimenomaan sellaisella henkilöllä on omituinen suhde ruokaan, joka ei syö nälkäänsä ravintoa vaan nirsoilee ja pyrkii syömään aina vain hyvää. Meilä on yksi sukulaispoika (jolla mahdollisesti asperger, joka toki osin sitten selittääkin käytöstä), joka kommentoi kylässä ruokapöydässä tyyliin "ei oo mitään mistä tykkään". Vastaan aikalailla samoin kuin omille lapsillekin, että valitettavasti muuta ei ole tarjolla.
Kuinka erilainen suhde onkin ihmisillä ruokaan.
Itse en ole koskaan loukkaantunut jos joku on syönyt tosi vähän tai ei lainkaan. En edes siitä jos joku lapsi ei ole syönyt.
Pojalla on kaveri, joka on paljon meillä yökylässä. On huono syömään ja aika ronkeli ruoan kanssa. Eipä ole kyllä koskaan minulle aiheuttanut sydämentykytyksiä. On syönyt sen, mitä on halunnut ja sillä selvä. Hyvin ollaan toimeen tultu.
Samoin minä en jaksaisi kauhistella jos jollekin teinille ei maistu ruoka. Ok, se on teini ja ei ole minulta pois. Sillä on oikkunsa.
Osa porukasta näyttää suhtautuvan tosi stressaavasti ruokaan. Kovin näytte kyttäävän toisten syömisiä. Todennäköisesti ruoka merkitsee teille jotain ihan muuta kuin energiavajeen täyttämistä.
Olen kyllä huomannut, että ylipainoisilla on todella tunnepuolinen suhtautuminen ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en syö aamulla vaan töissä ensimäisellä kahvitauolla. Huiiii, minä en odota lounaalle. Nyt sinun pieni maailmasi varmaan kaatuu. Joku tekee eri tavalla kuin sinä.
[ ei aamulla maistu ruoka, miksi pitää mennä kauppaan ostamaan aamiaista?
Koska se aamiainen maistuu vasta muutaman tunnin päästä
jos ei normaalistikaan syö aamupalaa, niin eikö sitten voi odottaa lounaaseen? Eihän koululaisillekaan ole mahdollista syödä aamupalaa koulussa, jos ei se kotona maistu eikä sinä lounasta tarjoilla silloin kun kenellekin sattuu tulemaan nälkä. Ja aika monessa työpaikassakin syödään silloin kun ehditään (ruokatauko) eikä silloin kun huvittaa.
ei minun maailmani kaadu, mutta kaikilla ei kuules ole sellaista työpaikkaa, jossa voi syödä koska huvittaa. Sinun maailmasi varmaan kaatuisi, jos joutuisit tällaiseen työpaikkaan.
Jos ei leipä, juusto ,makkara ja kurkku maista saavat olla syomätä. Puuroa eivät isommat haluakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itse loukkaantuisin jos olisin tuntikausia seisonut keittössä ja tehnyt piirakoita ja leiponut ja vieraat kieltäytyisi syömästä. En enää ikinä kutsuisi noin epäkohteliaita vieraita kylään. Kyllä on maistettava, koska emäntä on tehnyt niin ison työn vieraiden eteen.
Tai töissä on mahdollisuus pitää ruokatauko vain tiettyyn aikaan.
Itse en syö aamulla vaan töissä ensimäisellä kahvitauolla. Huiiii, minä en odota lounaalle. Nyt sinun pieni maailmasi varmaan kaatuu. Joku tekee eri tavalla kuin sinä.
[ ei aamulla maistu ruoka, miksi pitää mennä kauppaan ostamaan aamiaista?
Koska se aamiainen maistuu vasta muutaman tunnin päästä
jos ei normaalistikaan syö aamupalaa, niin eikö sitten voi odottaa lounaaseen? Eihän koululaisillekaan ole mahdollista syödä aamupalaa koulussa, jos ei se kotona maistu eikä sinä lounasta tarjoilla silloin kun kenellekin sattuu tulemaan nälkä. Ja aika monessa työpaikassakin syödään silloin kun ehditään (ruokatauko) eikä silloin kun huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minun maailmani kaadu, mutta kaikilla ei kuules ole sellaista työpaikkaa, jossa voi syödä koska huvittaa. Sinun maailmasi varmaan kaatuisi, jos joutuisit tällaiseen työpaikkaan.
Samoin olen syönyt monesti autossa töihin ajaessa jotain pientä. Herättyäni ei ruoka maistu.
Miksi sinua ahdistaa toisten syöminen ja syömättömyys?
mikä nuorelle herrasväelle olisi sitten maistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes "muutaman tunnin" kuluttua aamiaisajasta?
Mutta siis ap:n aloituksessahan nämä teinit nimenomaan halusivat aamupalaa, mutta HEILLE EI KELVANNUT MIKÄÄN TARJOLLA OLLUT, VAAN KAIKISTA AINOASTAAN KAKSI JUGURTTIMAKUA, JOITA KUMPAAKAAN EI OLLUT TARJOLLA.
Itsekään en syö aamiaista, mutta on ihan eri asia sanoa että kiitos mutta en nyt vielä halua syödä, kuin että en syö näitä teidän tarjottavia, ja minulle pitää ostaa jotain muuta.
Itse en syö aamulla vaan töissä ensimäisellä kahvitauolla. Huiiii, minä en odota lounaalle. Nyt sinun pieni maailmasi varmaan kaatuu. Joku tekee eri tavalla kuin sinä.
[ ei aamulla maistu ruoka, miksi pitää mennä kauppaan ostamaan aamiaista?
Koska se aamiainen maistuu vasta muutaman tunnin päästä
jos ei normaalistikaan syö aamupalaa, niin eikö sitten voi odottaa lounaaseen? Eihän koululaisillekaan ole mahdollista syödä aamupalaa koulussa, jos ei se kotona maistu eikä sinä lounasta tarjoilla silloin kun kenellekin sattuu tulemaan nälkä. Ja aika monessa työpaikassakin syödään silloin kun ehditään (ruokatauko) eikä silloin kun huvittaa.
ja on epäterveellistä ja epäkohteliasta olla syömättä niihin aikoihin, varsinkin jos emäntä on tehnyt ison työn ja seisonut hikisenä keittössä uhraamassa monta tuntia vieraiden puolesta. Nämä nyt vain on hyviä tapoja ja on epäkohteliasta latistaa emännän monen tunnin työ jos ei maista kaikkea tarjottua.
ei minun maailmani kaadu, mutta kaikilla ei kuules ole sellaista työpaikkaa, jossa voi syödä koska huvittaa. Sinun maailmasi varmaan kaatuisi, jos joutuisit tällaiseen työpaikkaan.Samoin olen syönyt monesti autossa töihin ajaessa jotain pientä. Herättyäni ei ruoka maistu.
Miksi sinua ahdistaa toisten syöminen ja syömättömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minun maailmani kaadu, mutta kaikilla ei kuules ole sellaista työpaikkaa, jossa voi syödä koska huvittaa. Sinun maailmasi varmaan kaatuisi, jos joutuisit tällaiseen työpaikkaan.
Samoin olen syönyt monesti autossa töihin ajaessa jotain pientä. Herättyäni ei ruoka maistu. Miksi sinua ahdistaa toisten syöminen ja syömättömyys?
ei minua ahdista, mutta ihmetyttää tämä "minähän syön silloin kun minä haluan ja mitä haluan" -julistus. Elämässä on aika paljon tilanteita, joissa joutuu noudattamaan tiettyä ateria- ja päivärytmiä. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista ja normaali ihminen kyllä sopeutuu sellaiseen aika helposti. Jotkut näemmä eivät.
hänen tarjoumuksia. Tuleehan siitä paha mieli jos mikään ei kelpaa. Alkaa suorastaan suututtamaan. Jos ei kelpaa niin sitten ei tarvi meille enää sellaisten vieraiden tulla.
Minut on opetettu siihen, että kaikkea pitää maistaa ja kun tarjotaan, se syödään. On todella loukkaavaa jättää ruokaa lautaselle ja näin loukata ruoan tekijää.
jotka elää eri tavalla kuin sinä ja ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäntyyliinsä. Ruoka on ollut minulle aina vain nälän tyydytysväline.
Minäkin voisin ihmetellä sitä, että miksi ihmiset tekevät niin paljon turhaa pelkästään siksi, että niin vain on tapana. Miettimättä, tarvitsevatko he sitä lainkaan.
ei minua ahdista, mutta ihmetyttää tämä "minähän syön silloin kun minä haluan ja mitä haluan" -julistus. Elämässä on aika paljon tilanteita, joissa joutuu noudattamaan tiettyä ateria- ja päivärytmiä. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista ja normaali ihminen kyllä sopeutuu sellaiseen aika helposti. Jotkut näemmä eivät.
kokenut nälän tunnetta, koska he syövät kellon mukaan. Koska tähän aikaan on tapana syödä niin nyt syödään, onko nälkä vai ei.
Suosittelen kokeilemaan ihan vaikka huvin vuoksi sitä, että odottaa kun tulee nälkä ja syö vain nälkäänsä. Monille se on ihan uusi kokemus kaiken tämän ruoan tuputtamisen keskellä.
Niukkuus voi olla rikkautta ja varsinkin ruoan suhteen olisi hyvä monen kokeilla sitä.
jotka elää eri tavalla kuin sinä ja ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäntyyliinsä. Ruoka on ollut minulle aina vain nälän tyydytysväline. Minäkin voisin ihmetellä sitä, että miksi ihmiset tekevät niin paljon turhaa pelkästään siksi, että niin vain on tapana. Miettimättä, tarvitsevatko he sitä lainkaan.
ei minua ahdista, mutta ihmetyttää tämä "minähän syön silloin kun minä haluan ja mitä haluan" -julistus. Elämässä on aika paljon tilanteita, joissa joutuu noudattamaan tiettyä ateria- ja päivärytmiä. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista ja normaali ihminen kyllä sopeutuu sellaiseen aika helposti. Jotkut näemmä eivät.
niin sinä puhut nyt koko ajan omasta elämäntilanteestasi. Minulle se on ihan ok, mutta et nyt näytä käsittävän, että suurella osalla ihmisistä se ei mene noin ja kaikille tulee joskus tilanteita, että pitäisi syödä silloin kun ei olekaan nälkä. Oletko koskaan ollut esimerkiksi häissä, sairaalassa, koulussa? Ei se tarkoita sitä, että pitää syödä vasten tahtoaan vaan pitää vain syödä vähän ennemmin tai myöhemmin kuin muuten söisi, koska ruokailuajat ovat määritellyt.
jotka elää eri tavalla kuin sinä ja ovat ihan tyytyväisiä omaan elämäntyyliinsä. Ruoka on ollut minulle aina vain nälän tyydytysväline. Minäkin voisin ihmetellä sitä, että miksi ihmiset tekevät niin paljon turhaa pelkästään siksi, että niin vain on tapana. Miettimättä, tarvitsevatko he sitä lainkaan.
ei minua ahdista, mutta ihmetyttää tämä "minähän syön silloin kun minä haluan ja mitä haluan" -julistus. Elämässä on aika paljon tilanteita, joissa joutuu noudattamaan tiettyä ateria- ja päivärytmiä. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista ja normaali ihminen kyllä sopeutuu sellaiseen aika helposti. Jotkut näemmä eivät.
niin sinä puhut nyt koko ajan omasta elämäntilanteestasi. Minulle se on ihan ok, mutta et nyt näytä käsittävän, että suurella osalla ihmisistä se ei mene noin ja kaikille tulee joskus tilanteita, että pitäisi syödä silloin kun ei olekaan nälkä. Oletko koskaan ollut esimerkiksi häissä, sairaalassa, koulussa? Ei se tarkoita sitä, että pitää syödä vasten tahtoaan vaan pitää vain syödä vähän ennemmin tai myöhemmin kuin muuten söisi, koska ruokailuajat ovat määritellyt.
että pitää tulla oikein nettipalstalle pohtimaan tuttavaperheen teinien syömistä tai syömättömyyttä.
Kovin on jollain pieni maailma.