Kuukautiset 3tta päivää myöhässä, mutta koko ajajn sellainen olo että ne alkais :-(

AP:lla on 3 lasta, esikoinen oli jo tuolloin -04 yli vuoden ikäinen, kun alkoi odottaa tätä toistaan joka meinasi mennä kesken. Tämä toinen siis, jonka odotusajasta ketju alkoi, on puolitoistavuotias.

Ap on ehtinyt saada jo kaksi lasta ketjun aikana ja yksi oli ennestään jo tuolloin kun ketju alkoi, oisko ollut silloin puolitoista. Käy ilmi teksteissä jos luet.

Olenkin ihmetellyt sitä, että ei olla enemmän huudeltu provoksi. No, sitä en kuitenkaan ole, saisikin olla aika innokas provoilija kai, jos jaksaisi vuodesta toiseen kirjoitella ;) Olen käynyt täällä nykyään aika harvakseltaan (ymmärrettävää kai) vastailemassa vaan lyhyesti, jos jooku on kysellyt kuulumisia. Lisäksi itseäkin kiinnostaa miten menee Ysillä elämässä.



Niin, siis tämä esikoiseni on tosiaan syntynyt -03 alkuvuodesta ja oli tuolloin ketjun alkaessa ja raskautuessani kakkosen odotukseen noin 1½ vee. Tämä kakkonen, jonka raskauden alkuajasta ketju alkio, on nyt siis 1v8kk, kesällä kaksivuotias jo.



ap

En ole kerennyt enkä jaksanut paljon netissä roikkua kun meillä on pieni vauva jolla on todennäköisesti koliikkia, tutkimukset vielä kesken. Ja olin itse vielä yhdessä leikkauksessakin pari viikkoa sitten. Toipuminen on vielä käynnissä siitäkin... Mutta tosiaan:



Meille syntyi helmikuussa pieni poika!!! Synnytys oli aika pitkä ja rankka mutta pääasia että lapsi kuitenkin syntyi terveenä eikä saanut mitään vammoja yms. sen vuoksi!



Ei tätä oikein vieläkään tajua todeksi että meillä on tosiaan vauva :) En olisi uskonut että tämmöisen ONNEN voisin vielä tuntea kaiken ikävän jälkeen. Ja varsinkin kun lääkärit olivat sitä mieltä että meille ei ilman hoitoja lasta ehkä tule ollenkaan! Mutta toisin sitten kävi. Nyt sängyssä tuhisee vauva joka on niin suloinen että, huh, huh.



On ollut hieno asia kun on voinut purkaa mieltänsä ja pahaa oloaan teille täällä palstalla. Ja paljon olen saanut lohtua ja toivoa monesta viestistä. Ei tämä av nyt niin paha paikka aina olekkaan ;) Kiitos vielä kaikille jotka ovat jaksaneet roikkua linjoilla. Käyn kyllä tulevaisuudessa ehkä useammin lukemassa viestejä. Ap:lle paljon terveisiä ja kaikkea hyvää.



Ysi

Tiedän myös kokemuksesta, että tuo kolliikkityyppinen vaihe on toooosi raskas, meillä oli ekan ja kolmannen kanssa hullunmyllyä, mutta parin kuukauden pääästä paistaa jo aurinko taas. Ja kuten sanoit, mikä autuus kaiken kokemasi jälkeen.



Kaikkea hyvää myös sinulle,



ap

Ja ysille paljon tsemppiä! Miten teillä menee nyt? Joko AP:n viikot on selvillä?



T: Se, joka on [color=red][u]niiiiiiiin[/u][/color] koukussa :D



(P.S. Ai mutkin on huomattu. Kjäh :D)

Ap:lle mielettömän paljon ONNEA!!!! Toivotaan että kaikki menee hyvin. Numero 548 kyseli että oliko ysi Hyvinkäällä kaavinnassa. Ei ollut. Olisi kyllä ollut ihan kiva jos osastolla olisi tavannut jonkun mukavan ihmisen :)

Minun kuulumiset eivät ole hyviä. Vuoto sitten vaihteeksi alkoi. Viikkoja oli vasta n. 6 ja kun näin alussa meni kesken ei näytilläkään tarvinnut käydä. Testi muuttui negaksi vuodon lopulla. Hyvä niin. Sinä päivänä kun kesken meni niin romahdin aika alas. Vieläkin on jotenkin masentunut olo. Meille ei sitten taida toista lasta tulla, ainakaan luomuna :( Hoitojen aloittaminen tuntuu vieraalta ja etenkään mies ei ole asiasta kovinkaan innostunut vaikka vielä toisen lapsen haluaisikin saada. Minun pitäisi käydä vielä joissain verikokeissa, noiden keskenmenojen takia. Ei vaan huvittaisi. Kunpa vaan vois unohtaa koko vauvakuumeen... En kyllä tiedä yhtään että mitä tulevaisuudessa teemme? Joko olemme siinä pisteessä että pitäisi luovuttaa? Piuhat vaan poikki ettei enää näitä varhaisia keskenmenoja pääsisi tapahtumaan.

Onneksi mennään kesää kohti. Syksyllä/talvella kaikki tuntuu paljon raskaammalta kestää.



Ysi

Voi surku =(



Lämpimät halit sinne ja voimia....

Olen lukenut useasti, että minidisperiinihoidolla voitaisiin ehkä ehkäistä keskenmenoja. Itse söin minidisperiiniä raskauden aikana, koska veri hyytyy liikaa. Olisikohan apua seuraavassa raskaudessa?? Toivotaan, että vielä onnistutte!!!

Ymmärsinkö oikein, että tämä on aloitettu syksyllä 2004?

Ja että ap sai vauvansa alkukesästä 2005?

Ja että nyt on uudelleen raskaana ja saa vauvansa marraskuussa 2006?



Aika samoilla linjoilla mennään, minullakin vauva syntynyt toukokuussa 2005 ja nyt odottelen seuraaavaa syntyväksi joulukuussa 2006.



Pelottaa vaan kuinka käy, mullakin kun on keskenmenoja useampia (kolme lasta kylläkin)..

Myös raskaana ollessa on ollut kuukautisoireet alussa muutaman kuukauden silloin kun menkkojen olisi pitänyt aina alkaa jollen olisi raskaana.

Olisi niin kiva kuulla sinusta :) Minulla raskaus on toistaiseksi jatkunut. Ensi viikolla pääsen todennäköisesti ultraan (kunnallisen kautta). Kävin jo kipujen ja tuhrun vuoksi lääkärissä ja silloin lääkäri ainakin vakuutti että kaikki olisi kunnossa! Kohtu näytti ihan normaalilta yms. Nyt vaan odotetaan ja yritetään olla panikoimatta..



t: ysi 7+....

Ihanaa että kaikki on kääntynyt parhainpäin, ONNITTELUT YSILLE! <3



Toivon toivon niin paljon että nyt ysin pikkuinen pysyy sisällä loppuun asti.

Täällä yx joka luki tämän ketjun vasta pari viikkoa sitten kokonaan (meni muuten vähän aikaa...) Ja olen ihan koukussa!! Ja aivan mielettömän ihania uutisia ysiltä! Todella paljon onnea odotukseen! Koita tulla kertomaan sitten miten on mennyt ja oikein paljon voimia!

Ja kuin monta vuotta tätä on nosteltu?

Ihana uutinen! Paljon jaksamista koliikki-itkuihin ja itsellesi toipumista leikkauksesta, ynnä synnytyksestä. Koliikissa on yksi hyvä puoli, se menee ohi. Kesällä on jo paljon helpompaa :)



Onnea!

Tästä on vähän aikaa, kun viestin aloitin ja nyt löysin sattunmalta :) Aloituksessa mainittu poika (ne kuukautiset jotka olivat vähän myöhässä siis) täytti juuri 6 vuotta :)



ap

Ikäviä asioita ja muistoja mutta jotenkin teki vaan mieli vielä ettiä tää ketju ja lukea omia ajatuksia joita tuli ketjuun kirjoitettua. Löytyyköhän täältä palstalta enää ketään joka muistaa tän pitkän "tarinan".???? Mitähän kaikille kuuluu....

Terv. Ysi

Mitä ysi kuuluu?

Poikamme on 4 vuotias energinen pakkaus! On aivan ihana "äidin oma pupuliini". Näin jälkeenpäin voi todellakin sanoa että onneksi jaksettiin vaan yrittää vaikka monet tututkin aikoinaan sanoivat että ei teidän kannata enää rääkätä itseänne että eihän tuossa ole enää mitään järkeä yms.



Elämämme ei ole ollut kovinkaan helppoa viimesten vuosien aikana mutta tuo pieni poika on auttanut osaltaan "kestämään" kaiken. En nyt kerkeä enempää kirjoitella, palaan koneelle myöhemmin katsomaan josko muitakin löytyisi jotka muistavat ketjun tai ovat osallistuneet siihen!



Ysi