Lue keskustelun säännöt.
Kuukautiset 3tta päivää myöhässä, mutta koko ajajn sellainen olo että ne alkais :-(
Kommentit (448)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HALOO 9! Toivottavasti huomaat ketjun ja tulet kertomaan kuulumisia! Uskomatonta että tämä ketju on täällä pyörinyt NÄIN kauan!!
Suosittelisin elämän hankkimista monelle muullekin...
Vierailija:
Suosittelisin elämän hankkimista monelle muullekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enivei, mutta kyllä tuo kovasti kuulostais siltä, että olet raskaana =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut oikeesti ihan KUMMISSANI kun olen saanut niin ihania ja rohkaisevia kommentteja ja paljon. Mieletöntä! Tämä palsta ei ole ollenkaan niin ilkeä kuin miltä joskus on tuntunut. Mukavia ihmisiä!
Toivottavasti niin pitkälle päästään...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En täällä joka päivä surffaile, onneksi huomasin että olet käynyt kertomassa kuulumiset!
Olen todella onnellinen sun puolesta. Nyt vaan toivotaan parasta että kaikki menisi hyvin loppuun asti.
Itse löysin sen oviksenkin ja ens viikolla odotellaan menkkojen alkamista. Epäilen kyllä suuresti että olisiko onnistanut...
Päätin mielessäni että lopetan jatkuvan stressaamisen tästä asiasta. Jos ei onnista niin sitten ei. Onhan minulla jo yksi ihana lapsi!
9
Tule sinä puolestasi kertomaan (vaikka tähän ketjuun ;-) kun tärppi käy!!! Onnea matkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä ihmisiä ja silti luin koko ketjun alusta loppuun. Enkä edes tiedä, että miksi?!
Et sitten jaksanu lupea ketjua läpi??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun läpi ja olipa siinä jännitystä kerrakseen. Mulla rv 22+3 ja muistan vielä nuo kuumeiluajatkin.
Ihanaa,että sulla kaikki hyvin!
Ei ole menkat alkaneet. Eilen tein testin ja plussa tuli vaikkakin haalea viiva! Nyt kierron 39 päivä menossa.
Olen iloinen mutta seuraavat päivät pelottaa kuitenkin. Mulla on ollut selkä kipeenä jo useita päiviä. Sellasta ihme jomotusta vasemmalla puolella ja keskellä selkää. Ja alavatsaakin nippasee välillä. Mitään vuotoja ei onneksi ole! Pahoinvointi on alkanut. Alkoi viime raskaudessakin todella alussa.
Tämä tuntuu nyt niin uskomattomalta. Vuosi on yritetty ja nyt on " jotain" tapahtunut. On siis mahdollista että vielä saisimme toisen lapsen. Vielä kun malttais odotella ensimmäiseen ultraan pääsemistä. Jos parin viikon päähän sen tilaisi?
Miten sinä voit? Tule kertomaan kuulumiset. Oletko siirtynyt tuonne odotuspuolelle? Mä alan ahkerasti lukemaan siellä juttuja.
Kaikkea hyvää sinulle ja niille jotka jatkavat yrittämistä.
9
Mulla on taas ultra ens viikon alussa n rv11 ja sitten uskallan siirtyä odotuspuolelle, jos vielä on aihetta. Olen tosi skeptinen nimittäin vieläkin tämän suhteen, mutta ei tässä mitään huolta PITÄISI olla. Mulla noita kipuja on piisannut kans koko ajan, selkä,- ja mahakipuja. Pari viikkoa sitten kävin ultrassa ja silloin kaikki oli ihan ok.
Toivottavasti tapaamme odottajissa ensi viikolla...
AP
Ehkä se on täällä kesäkuussakin, jos/kun synnytän...
ap
Kun ei edes tiedä että onko tuolla sisällä mitään vai eikö...
Ja nämä selän ja vatsan jomotukset eivät mitenkään luo toivoa tulevaisuuteen. Liian usein käy mielessä että varmaan saan keskenmenon. Oma äitini on joutunut aikoinaan kärsimään useat keskenmenot (syytä ei löytynyt mistään) ja siksi itsekkin mietin kaikkia mahdollisuuksia että mitä voi käydä.
Menen vajaan 2 viikon päästä lääkäriin ja sitten toivon mukaan saisin jonkinlaisen rauhan. Kun ja jos kaikki on kunnossa.
Musta on tullut tätä nykyä vessan suurkuluttaja. Aina kun " lorahtaa" jotain niin pitää mennä tarkistaa ettei vaan punaista näy missään...
Voi järkky että tässä taitaa jo kohta mielenterveys mennä, heh.
Kiitos muuten kaikille onnittelijoille!!!
Päivä kerrallaan vaan eteenpäin vai mitä AP?!
9
menee?
Nyt on maaliskuu 2008 ja aloitin tämän ketjun lokakuussa 2004, kun oli alkanut nyt kesällä 3-vuotta täyttävän poikani raskaus, ja siinä oli ongelmia. Enää hädin tuskin muistan sitä hätää ja tuskaa tuolloin syksyllä 2,5 vuotta sitten. Vuosin verta tosiaan monta viikkoa ja ihan reilusti. Oli suoranainen ihme että raskaus jatkui. Joka kerta kontrolliin mennessäni olin jo puoliksi luovuttanut, mutta joka kerta uutiset olivat hyviä. Tämä vaan lohdutukseksi niille, jotka kamppailevat samanlaisten vuotojen kanssa.
Meillä on nyt aivan huikea hulina kolmen pienen pojan kanssa. Esikoinen täyttää jo ensi viikolla 5 vuotta, tämä keskimmäinen (josta ketjun aloitin) viettää kesällä 3-vuotisjuhliaan ja kuopuskin on pian jo 1,5-vuotias. Enempää ei tule ;) Mutta on tämä siunaus.
Työelämään en vielä ole palannut mutta ensi vuoden puolella sekin on ajankohtaista taas.
Vielä kerran, uskomatonta, että tämä ketju vielä löytyi ja suuronnittelut ysille plus voimaa ja uskoa niille, joiden raskaus käynnistyy yhtä pelottavalla ja raskaalla tavalla kuin tämä omani. Kaikki voi kääntyä hyväksi, vaikka ei millään itse siihen uskoisikaan.
En muista (ihmekö tuo) kerroinko täällä, mutta kolmannen poikammekaan odotus ei ollut mutkatonta. Hänellä todettiin niskaturvotusta jonkin verran yli rajojen ja 3 viikkoa odottelin istukkabiopsian tuloksia (2 vuotta sitten alkukesällä 2006). Nekin olivat iloiset tulokset kuitenkin ja pian 1,5-kuopupksemme on hänkin terve ja suloinen lapsonen.
Tätä onnea. Kaiken jälkeen.
ap