Celine Dionin lasten isä kohta 70 vee. Mitä mieltä?

Meillä on miehen kanssa iso ikäero (itse asiassa juuri vastaava kuin tässä kyseisessä tapauksessa) ja meillä on yksi lapsi (mies oli 59v kun lapsi syntyi). Vasta oikeastaan lapsen synnyttyä olen tajunnut että ei ole pelkästään lapsen oikeus saada kasvaa aikuiseksi ennen kuin vanhempansa kuolevat vaan on myös kummankin vanhemman oikeus saada lapset sen ikäisenä että voi nähdä heidän kasvavan aikuiseksi. Ymmärrän kuinka kauheaa itselleni olisi jos saisin lapsen niin vanhana että lähes 100% mahdollisuudella olisin kuollut ennen kuin lapsi valmistuu, menee naimisiin, saa omia lapsia jne. Tottakai sitä voi kuolla milloin vain mutta silti ei nyt ehdoin tahdoin tarvitse lapsia tehdä niin vanhana että tietää olevansa lähes varmuudella kuollut kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Tämän oivalluksen myötä lopetin kaiken pienenkin pohdinnan siitä ajatuksesta että hankkisimme toisen lapsen. Se ei olisi reilua lapselle eikä isällekään. Toivon lisäksi todellakin että mieheni tulee elämään yhtä hyvän vanhuuden kuin suvussansa on yleensä tapana. Elävät lähemmäs 90v ikään ja viimeistä 1-2 vuotta lukuunottamatta erittäin hyväkuntoisena (sekä fyysisesti että henkisesti). Ideaalimaailmassa olisimme saaneet lapsemme jo 4-5v aikaisemmin mutta elämä on. Kaikkea ei saa mitä haluaa.

Tuli vain mieleen, että lapsi voisi olla iloinen, että vanhempien poismenon jälkeen hänellä olisi ollut sisarus.

Meillä on miehen kanssa iso ikäero (itse asiassa juuri vastaava kuin tässä kyseisessä tapauksessa) ja meillä on yksi lapsi (mies oli 59v kun lapsi syntyi). Vasta oikeastaan lapsen synnyttyä olen tajunnut että ei ole pelkästään lapsen oikeus saada kasvaa aikuiseksi ennen kuin vanhempansa kuolevat vaan on myös kummankin vanhemman oikeus saada lapset sen ikäisenä että voi nähdä heidän kasvavan aikuiseksi. Ymmärrän kuinka kauheaa itselleni olisi jos saisin lapsen niin vanhana että lähes 100% mahdollisuudella olisin kuollut ennen kuin lapsi valmistuu, menee naimisiin, saa omia lapsia jne. Tottakai sitä voi kuolla milloin vain mutta silti ei nyt ehdoin tahdoin tarvitse lapsia tehdä niin vanhana että tietää olevansa lähes varmuudella kuollut kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Tämän oivalluksen myötä lopetin kaiken pienenkin pohdinnan siitä ajatuksesta että hankkisimme toisen lapsen. Se ei olisi reilua lapselle eikä isällekään. Toivon lisäksi todellakin että mieheni tulee elämään yhtä hyvän vanhuuden kuin suvussansa on yleensä tapana. Elävät lähemmäs 90v ikään ja viimeistä 1-2 vuotta lukuunottamatta erittäin hyväkuntoisena (sekä fyysisesti että henkisesti). Ideaalimaailmassa olisimme saaneet lapsemme jo 4-5v aikaisemmin mutta elämä on. Kaikkea ei saa mitä haluaa.

Tuli vain mieleen, että lapsi voisi olla iloinen, että vanhempien poismenon jälkeen hänellä olisi ollut sisarus.

Olen siis tuo pohtija. Lapsellani on kolmekin sisarusta mieheni entisestä avioliitosta. Toki ovat noin 20v vanhempia kuin lapseni mutta kuitenkin. Ovat erittäin läheisissä väleissä. Tämä on helpottanut mieltäni paljon.

Ja ennen kuin joku tulee tänne sanomaan ikävästi. Ei, en ollut syypää miehen ja exänsä eroon. He olivat eronneet jo 10v ennen kuin me tapasimme. Meillä on miehen exän kanssa erittäin hyvät välit.